Mitä työtä tuntemasi heikkolahjaiset aikuiset ovat tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että miksi meitä heikkolahjaisia työttömiä joita ei kelpuuteta mihinkään työhön, kun mokailemme vaan ja tuhlaamme työnantajan ja kokeneempien aikaa. Niin miksi me saamme rangaistukseksi matalaa työttömyyskorvausta?

Kun ei se ole meidän vika, että lääkäri ei päästä eläkkeelle ja saa rangaistukseksi elää köyhänä tyhmänä ja halveksittuna tässä maassa.

Sellainen parintonnin perustulo kuukaudessa meikäläisille olisi ihan ok korvaus kaikesta kiusaamisesta mitä on saanut elämässä kokea. Kun ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Arvatenkin lääkärit ei halua luopua korkeista palkoistaan meikäläisten vuoksi, mutta eivät halua kirjoittaa meikäläisiä eläkkeellekään.

Ettekö te häpeä yhtään?

"Parin tonnin perustulo"

Varsin moni palkka on pari tonnia.

Sellaisissakin hommissa, joihin tarvitaan koulutus, eikä heikkolahjainen pärjää...

Vaikkapa kirjanpitäjä yksityisessä tilitoimistossa... moni työskentelee alle 2t bruttokuukausipalkalla.

Paritonnia on kuitenkin kohtuu hinta. Kun ei ole älliä päästä hyväpalkkaisiin töihin, niin miksi siitä pitää köyhyydellä rangaista? Jokainen älykäs kykenee helposti saavuttamaan elämässään vaikka mitä, mutta meidät heikkolahjaiset on tuomittu häpeään, köyhyyteen ja hyödyttömyyteen.

Emme me ole täysin tyhjäpäitä. Osaamme mekin vaatia oman osamme itsellemme ja se KUULUU MEILLE!

Kyllä teidän kelpaa, voitte lukea itsenne lääkäreiksi turvatyöpaikkoihin. Silloin tulot on kuusikertaa enemmän kuin meikäläisillä.

Eikö se jo riitä???

Olen heikkolahjaisena kyllätynyt siihen tivailuun että miksi en ole ripeämpi töissäni ja miksi teen jatkuvasti laskuvirheitä kassalla ja en osaa edes laskea tuotteita hyllylle oikein.

Kiusamista, tivaamista, kiukuttelua ja huonoa perehdyttämistä.

Kaikki tämä aiheuttaa sen että tunnen itseni entistä huonommaksi ihmisenä ja muut pyörittelee oikein silmiä päässään että eikö tuo nyt mitään osaa.

No haloo. Mun tokari pk:sta oli 5.

Ei ole mun vika.

Saman rahan melkein saa mitään tekemättä, mutta toivoisin ettei tästä sentään rangaista köyhyydellä että on muita vähä-älyisempi!

Jos olisit ihonväriltäsi tummempi, niin johan susta tulisi kiintiörodullistettu eduskuntaan tai yliopistoon, viis älykkyysosamäärästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Teen nyt sen päätöksen, että otan yhteyttä terveyskeskukseen ja kerron, että aiemmin koululääkäri laittoi lähetteen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, joihin en päässytkään johtuen siitä, että laitoin noina aikoina erohakemuksen vireille as-oireiden ollessa esteenä opiskeltavaan ammattiin. Voisin sitä psykoterapiaakin harkita.

Ja kun ihmiset ovat tuntuneet älykkyyttäni kyseenalaistavan, niin varmaan pitää tulostaa nettikirjoituksiani ja ehkä joidenkin kommentteja analysoivasta kirjoitustaidosta. Olen koittanut aiemminkin koulupsykologille todistella "normaaliuttani" näyttämällä muutamia kirjoituksiani, joista yksi oli kannanotto huonojen geenien leviämiseen ja toinen oli kirjoitus AS-epäilyistäni. Heikkolahjainen olen edelleen, vaikka osaankin puhua mm. feminismin tuhoavista vaikutuksista tai kulttuurimarxismista. Heikkolahjaisten tai kehitysvammaisten sekaan en kuitenkaan sovi liiallisen sosiaalisuuden ja turhien keskustelun aiheiden takia.

On minulla hyviäkin uutisia: tulin valituksi yrittäjyyslinjalle. Se voisi varmaan ollakin minulle hyvä työllistymismuoto. Olisi kiva oppia itsekin jotain, josta voisi keksiä yritysmuodon. Jos kädet väsyvät kirjoittaessa tai ruokaa laittaessa reuman takia, perustan sitten jonkun ketogeeniseen ruokavalioon perustuvan tilauspalvelun. Kuitenkin olen kyseistä leivontaa tai ruuanlaittoa oppinut ja aion opetella itse.

Olen ihastellut jopa joidenkin yrittäjien tekemiä koruja, joissa on materiaalina koivuvaneria. Sitä on tullut ajateltua, että osaisinpa minäkin koruja tehdä, mutta sitten tulee vain heti se ajatus, että tietysti pitäisi olla tutkinto ja mieluummin korkeakoulututkinto, jonne olisin liian tyhmä.

Lähihoitajina suurin osa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti kallistunut tuohon Aspergerin oireyhtymään, joka voisi selittää osittain epävarman luonteeni. Tässäpä esimerkkitilanne: kotona osaan vaahdottaa maitoa ja tehdä espressokoneella erikoiskahvia, mutta työympäristössä minulla kädet alkaa vapista ihan kuin minulla olisi kiire tehdä se. Videoiden kautta olen katsonut, että miten ne tehdään vaihe vaiheelta. Tiedän siis, että mitä tarvitaan ja miten tehdään.

Huono itsetunto ja sosiaalinen jännittäminen voivat aiheuttaa vahvaa stressiä, ahdistusta, vapinaa jne. Sellaisessa tilanteessa ei toimintakyky ole normaali. Näihin asioihin voi saada apua psykoterapiasta.

Toisaalta aspergerin oireyhtymään liittyy keskushermoston poikkeava tapa käsitellä aistien välittämää tietoa. Siksi se voi aiheuttaa vaikeuksia tilanteissa, joissa on paljon ulkoisia ärsykkeitä, varsinkin jos on myös muita ihmisiä, eli sosiaalista informaatiota käsiteltävänä kaiken muun lisäksi. Tämä voi johtaa keskushermoston ylikuormitukseen, jolloin asperger-henkilö ei pääse käsiksi normaaleihin resursseihinsa ja toimintakykyynsä. Keskushermoston kannalta tilanne voi siis vastata niin vahvaa stressitilaa, että toimintakyky alenee. Tästä syystä olisi hyvä pystyä tunnistamaan olosuhteet, joissa toimintakyky on parhaimmillaan sekä hyödyntämään sisäsyntyistä motivaatiota ja kiinnostuksenkohteita, sillä ne edesauttavat toimintakykyä. Tähän saa apua neuropsykiatrisesta valmennuksesta.

Suosittelisin menemään neuropsykologisiin testeihin ja selvittämään, mistä ongelmasi oikein johtuvat, jotta voit saada niihin oikeanlaista apua ja tukea, niin että pääset hyödyntämään lahjakkuuksiasi ja toteuttamaan täyttä potentiaaliasi.

Teen nyt sen päätöksen, että otan yhteyttä terveyskeskukseen ja kerron, että aiemmin koululääkäri laittoi lähetteen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, joihin en päässytkään johtuen siitä, että laitoin noina aikoina erohakemuksen vireille as-oireiden ollessa esteenä opiskeltavaan ammattiin. Voisin sitä psykoterapiaakin harkita.

Ja kun ihmiset ovat tuntuneet älykkyyttäni kyseenalaistavan, niin varmaan pitää tulostaa nettikirjoituksiani ja ehkä joidenkin kommentteja analysoivasta kirjoitustaidosta. Olen koittanut aiemminkin koulupsykologille todistella "normaaliuttani" näyttämällä muutamia kirjoituksiani, joista yksi oli kannanotto huonojen geenien leviämiseen ja toinen oli kirjoitus AS-epäilyistäni. Heikkolahjainen olen edelleen, vaikka osaankin puhua mm. feminismin tuhoavista vaikutuksista tai kulttuurimarxismista. Heikkolahjaisten tai kehitysvammaisten sekaan en kuitenkaan sovi liiallisen sosiaalisuuden ja turhien keskustelun aiheiden takia.

On minulla hyviäkin uutisia: tulin valituksi yrittäjyyslinjalle. Se voisi varmaan ollakin minulle hyvä työllistymismuoto. Olisi kiva oppia itsekin jotain, josta voisi keksiä yritysmuodon. Jos kädet väsyvät kirjoittaessa tai ruokaa laittaessa reuman takia, perustan sitten jonkun ketogeeniseen ruokavalioon perustuvan tilauspalvelun. Kuitenkin olen kyseistä leivontaa tai ruuanlaittoa oppinut ja aion opetella itse.

Olen ihastellut jopa joidenkin yrittäjien tekemiä koruja, joissa on materiaalina koivuvaneria. Sitä on tullut ajateltua, että osaisinpa minäkin koruja tehdä, mutta sitten tulee vain heti se ajatus, että tietysti pitäisi olla tutkinto ja mieluummin korkeakoulututkinto, jonne olisin liian tyhmä.

Tai siis heikkolahjaisuuttani näköjään kyseenalaistetaan, vaikka itse sitä uskon olevani. Ihan jo yläkoulussakin sain haukkumasanaksi "vammainen", ja yksi entinen luokkatoveri uskalsi sanoa ihan minun kuullen kavereilleen, ettei minulla ole aivoja. Ryhmätöissäkin hän sai minut itkemään johtuen pään aukomisesta. Eipä ihme, miksi ryhmätyöt eivät ole minulle maistuneet, vaikka töissä pystyn taas olemaan mukana ryhmässä, vaikka keskityn mieluummin työn tekoon kuin juttelen samaan aikaan työtoverin kanssa. Töissä on paljon parempi olla kuin koulussa. Ammattikoulussa taas koin, että minua siedettiin, ja kyse oli ihan tavallisesta ammattikoulusta.

Kyllähän sitä ihmettelee, että miten ns. normaalit miehet voivat olla sokeita vähä-älyisyisyydelleni. Vähä-älyiseksi kuitenkin minulla on omaa tahtoa, enkä suostuisi miehen piiaksi arvostaessani itsenäisen naisen luonnetta. Enemmän sitä tyhmäksi heittäytymistä on ns. normaaleilla naisilla. Itselläni taas ei ole tapana esittää välkympää tai tyhmempää, vaan rehellisesti olen tietämätön ja tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Kun IT- palveluita on ulkoistettu halpatyömaihin on sieltä tullut vastaan uskomattomia tapauksia, sellaisia joita voi aidosti sanoa heikkolahjaisiksi. Asiat jotka normaali ihminen tajuaa ns. maalaisjärjellä eivät tahdo mennä ymmärrykseen ja yleensä kun alkavat hoitamaan jotain asiaa tuloksena on täysi kaaos.

Näiden kohdalla tosin tuntuu että kukaan ei välitä mitä tulee koska joku strategisessa johdossa on näyttänyt paljonko viivan alle jää kun toiminnot siirretään noihin maihin.

Tutkitusti kehitysmaalaisten äo on sama kuin kehitysvammaisilla.

Maatalouslomittaja. Ja pirun änkyrä kaiken lisäksi , saanut fudut tuostakin jobista. Onneksi pääsi eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajina suurin osa

Tämä alkaa olla jo kulunut fraasi. Juu, on totta, että lähihoitajiksi on puoliväkisin koulutettu sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kiinnostusta saati kykyä tehdä kyseistä työtä, vaan ovat jopa vaaraksi työympäristölle ja työtovereiden riippakiviä. Näitä tositarinoita on jo kuultu paljon, kuinka jopa harjoittelijalla on ollut suurempia mielenterveysongelmia verrattuna työympäristön hoidettaviin potilaisiin tai opiskelija ei ole kyennyt tulemaan kouluun selvinpäin.

Vaikka kyseessä on ammatillinen perustutkinto, niin koulutuksesta huolimatta lähihoitajalla ei ole sitä nk. fiksumpaa ja koulutetumpaa ohjaamassa töissä, vaan pitää olla tiedot ja taidot diabetesta sairastavan lapsen hoidosta, oikeista lääkemääristä, ettei tule ruumiita, anatomiasta ja lapsen kasvusta ja ohjauksesta. Älkää siis sanoko tämän jälkeen, että lähihoitajaksi voi opiskella kuka vaan! Sitä tutkintoa ei voida helpottaa. Ainoastaan voidaan huomioida oppimisvaikeudet suullisiin kokein, mutta silti on opittava, ymmärrettävä ja kykenevä soveltamaan oppimaansa.

Lääkäri. On lääkärisuvusta. Suku omistaa lääkärifirman osakkeita, ja tyttö on työllistetty sitten sinne. Oli julkisella puolellakin töissä vähän aikaa, muttei pärjännyt. Tuli liikaa valituksia, ja yksikön johto hermostui. Koska henkilö on arvostetusta lääkärisuvusta, haluttiin pitää sukuun hyvät välit, ja asia painettiin villaisella. Mitään sanktioita, valitusta tms. Lääkäriliittoon ei tehty, mutta työsopimusta ei jatkettu. Nyt heikkolahjainen on sitten tässä suvun omistamassa yksityisessä lääkärifirmassa töissä.

Lähihoitaja 

Opiskelleet humanistisia tieteitä tai nais-/sukupuolentutkimusta. Sellainen huuhaa uppoaakin tyhmimpään päähän.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelleet humanistisia tieteitä tai nais-/sukupuolentutkimusta. Sellainen huuhaa uppoaakin tyhmimpään päähän.

Tiedät humanistisista tieteistä varmaan paljonkin... :D Mm. kaikki arkeologit, historioitsijat ja kielitieteilijät ovat humanisteja, ja esim. englannin opettajaksi opiskelemaan (engl. filologia) on tosi vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelleet humanistisia tieteitä tai nais-/sukupuolentutkimusta. Sellainen huuhaa uppoaakin tyhmimpään päähän.

Miten niin "tai"? Ei voi sanoa joko tai. Sukupuolentutkimus ei ole vaihtoehto humanistisille tieteille. Se on yksi humanistisista tieteistä. Aivan saman tiedekunnan oppiaine kuin vaikkapa lingvistiset aineet, historia, yleinen kirjallisuustiede tai teoreettinen filosofiakin ovat. Kehitä yleissivistystäsi.

Suomessa viedään heikkolahjaisilta työpaikat joissa he edes jotenkin pärjäisivät jolloin he jäävät roikkumaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen varaan koska eläkkeelle heitä ei lasketa eikä työpaikat palkkaa kuin super yli-ihmisiä joten päättäjät odottaa että nämä hoitelevat itsensä päiviltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivooja.

Siivoojan tutkintoon kuuluu nykyään vieraita kieliä ja mm. markkinontia.

LOL

Äitini päivitteli, että nykyään lähihoitajakoulutuksen sadossa on paljon näitä heikkolahjaisia, jotka eivät ikinä tule alalle työllistymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivooja.

Siivoojan tutkintoon kuuluu nykyään vieraita kieliä ja mm. markkinontia.

LOL

Onhan tuo totta ja keskiarvonkin on oltava yli seiskaa. Moneen ammattikoulutukseen pääseminenkin on vaikeampaa lukioon verrattuna.

Elää sossun tuilla. Valmistuttiin samaan aikaan 14 v sitten, minä menin töihin, hän alkoi elämämtapatyöttömäksi. Tekis mieli kysyä onko hän saanut jonkinlaisen vapautuksen työnteosta kun hänen ei tarvitse niitä tehdä. Lapsia kyllä tehtailee ahkerasti (kaikki eri miehille tietysti).

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri. On lääkärisuvusta. Suku omistaa lääkärifirman osakkeita, ja tyttö on työllistetty sitten sinne. Oli julkisella puolellakin töissä vähän aikaa, muttei pärjännyt. Tuli liikaa valituksia, ja yksikön johto hermostui. Koska henkilö on arvostetusta lääkärisuvusta, haluttiin pitää sukuun hyvät välit, ja asia painettiin villaisella. Mitään sanktioita, valitusta tms. Lääkäriliittoon ei tehty, mutta työsopimusta ei jatkettu. Nyt heikkolahjainen on sitten tässä suvun omistamassa yksityisessä lääkärifirmassa töissä.

Lääkikseen ei yksikään heikkolahjainen pääse. o_O

Aivan sama mistä suvusta.

Tässä kyseessä asenneongelma/vanhempien päättämä koulutusala ennemmin kuin heikkolahjaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Elää sossun tuilla. Valmistuttiin samaan aikaan 14 v sitten, minä menin töihin, hän alkoi elämämtapatyöttömäksi. Tekis mieli kysyä onko hän saanut jonkinlaisen vapautuksen työnteosta kun hänen ei tarvitse niitä tehdä. Lapsia kyllä tehtailee ahkerasti (kaikki eri miehille tietysti).

Itse pyrin heikkolahjaisuudesta huolimatta välttämään elämäntapatyöttömyyttä. Tuntuu niin pahalta, jos reippaaksi ja ahkeraksi kehuttuna ihmisenä pitäisi luopua työnteosta, jota kuitenkin rakastan ja töissä käynti käy minulla harrastuksesta. Toivon pääseväni myös ammatinvalintapsykologin paikkeille, jos vain mahdollista, jotta voitaisiin tälle tyhmälle keksiä kevyt työ, koska voi olla hyvin mahdollista, että reuma voi jossain vaiheessa olla este kahvilatyölle. En vain äkkiseltään keksi sellaista ammattikoulualaa. 

Haluaisin vain niin elää aikaa, jolloin olisi voinut vaikka itse oppia ammatin. Tutun kautta kiinnostuin myyntityöstä, ja yrityksen hän on kiinnostuksen kohteiden kautta ilman merkonomin tutkintoa, mutta niinpä vain kaupan alallakin pitää olla merkonomin tutkinto, jossa en pärjäisi koskaan johtuen matematiikasta lukuun ottamatta peruslaskutoimituksia. Avustaviin töihinkään en suostu, koska ne turhauttaisi minua. 

Keittäjä ja laitoshuoltaja