Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?

Minun ei sinänsä ole vaikea hyväksyä ( olen ateisti ). Mutta aika selkeäähän se on että täkäläiset uskonnot perustuvat aikalailla pelkoon. Miksi kuuluta uskontoon x / miksi ei saa tehdä asiaa y = no ettei joudu helvettiin. Tätä kun opetetaan lapsesta saakka niin aikuisenakin taustalla kummittelee ajatus " mitä jos... " Ainahan ihmiset puhuvat kuinka ihanaa on armo ja tuki minkä uskonto tuo, mutta tuo pelko on häpeilemättä tuolla taustalla. Moni tekee asioita ns. varmuuden vuoksi. Uskonto luo mielipiteelle moraaliset kehykset.

Jos uskova on tyytyväinen henkilökohtaiseen elämäänsä kyselemättä jatkuvasti itseltään onko tässä järkeä. Ole hyvä, olen tyytyväinen puolestasi. Mutta oletko valmis päästämään lähimmäisesi elämään valitsemaansa elämää? Yrittäisitkö käännyttää häntä, pakottaa, syyllistää vai voisitko vielä kohdata hänet yhtä rakkaana ihmisenä?

Kamalaa on seurata ihmistä joka kamppailee henkilökohtaisten demoniensa kanssa, samalla kun yrittää vapautua tietyn ajatuspiirin omaavista ihmisistä. Pahimmillaan jää täysin yksin kun ystävätkin ovat tietystä piiristä. Moni uskova voi todeta olevansa maallistunut ja hyväksyvä esim. seksuaalivähemmistöjä kohtaan ( niin kauan kuin se ei omaa perhepiiriä koske ). Todellinen testi tuleekin sitten siitä voiko hyväksyä lapsensa, sisaruksensa, vanhempansa, sukulaisensa tai ystävänsä päätöstä lähteä uskonnon piiristä tai hänen kaapista tulemistaan. 

Uskonnot ovat vähämielisten hapatuksia miksi kukaan sellaista hyväksyisi ellei itse sellainen ole. Edellisenkin perustelu on että hyväksyy sen että joku ei usko satuihin ehdoilla a ja b ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun ole uskovia vaikea hyväksyä - säälin vain heitä.

Tuntuu pahalta, että joku on niin yksinkertainen, että uskoo toisten vuosisatoja tai -tuhansia sitten kirjoittamia tarinoita todeksi. Ja että uskoo vielä, että oman uskonnon sadut ovat jotenkin enemmän totta kuin toisten uskontojen.

Surullista.

Tunnetko montakin uskovaa joka sanoo uskonsa perustuvan vain ja ainoastaan tuhansia vuosia vanhoihin kirjoituksiin?

Vai onko heillä henkilökohtainen kokemus Jumalasta ja usko on heille elävää, ei kuollutta kirjainta?

Kopernikuksesta yms: jos oikeasti tuntisitte historiaa tietäisitte että usko/uskonto/kirkko sinänsä ei torjunut tähtitieteilijöiden havaintoja, päinvastoin.

Kyse oli kuitenkin politiikasta, kuten niin monessa muussakin asiassa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon aiheeseen palatakseni, hyväksyn uskomisen täysin, niin kauan kuin sitä ei yritetä tuputtaa minulle eikä yritetä vaatia että yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäisiin uskonnollisiin käsityksiin perustuen. En esim tykkää siitä että uskovat vaativat minua ei vain hyväksymään sateenkaariväen sorron, vaan tekemään siitä institutionaslista ja joka kansalaisen velvollisuuden. Esim estämällä sateenkaariväen ihmisoikeudet pariutumisen ja rakastamisen suhteen jne.

Kristinuskoisena itse taas hyväksyn ateismin, niin kauan kun sitä ei yritetä tuputtaa muille , eikä yritetä vaatia, että yhteiskunnan päätöksiä tehdään yksin heidän käsityksiin perustuen (ei ole Jumalaa, uskonnot pitäisi kieltää jne.).

Pata kattilaa soimaa, toivoopi kattila.

Jumalan oleminen tai olemattomuus ei ole missään roolissa "ateistisessa" päätöksenteossa, se siinä onkin ero jota uskovat ei näköjään tajua. Jos uskova haluaa että päätöksenteko perustuu 2000 vuotta vanhasta kirjasta OMASSA PÄÄSSÄ kehiteltyihin kuvitelmiin yliluonnollisen olennon tahtomisista ja mahdollisista suuttumisista, niin onhan se nyt ihan järkyttävällä tavalla hatarampi päätöksentekoprosessi kuin se että katsotaan mitkä on asioitten todelliset eikä kuvitellut vaikutukset reaalimaailmassa ja miten yhteiskunnista tehdään oikeudenmukaisia.

Uskonnollinen päätöksentekoprosessi esim. homoutta koskien:

2000 vuotta vanhassa kirjassa kirjoitetaan jotain josta vedän kuvitelmat sellaisen olennon haluamisista, josta ei ole ensimmäistäkään pitävää todistetta.

"Ateistinen" päätöksentekoprosessi:

Ovatko osallistujat täysi-ikäisiä, ei holhouksenalaisia ja vapaaehtoisesti mukana? Aiheutuuko kenellekään fyysistä tai psyykkistä haittaa?

Nämä kaksi päätöksentekoprosessia eivät todellakaan tuota yhtäläisiä tuloksia mitä tulee yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen ja siihen että täällä on kaikilla hyvä olla. Ja miten jumala tai sen puute liittyy tähän jälkimmäiseen tapaan millään lailla?

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot ovat vähämielisten hapatuksia miksi kukaan sellaista hyväksyisi ellei itse sellainen ole. Edellisenkin perustelu on että hyväksyy sen että joku ei usko satuihin ehdoilla a ja b ei hyvää päivää.

Tarkoitin viestiä 240. Tuohon toiseen voisin sanoa painvamman sanan esim. helvetistä ja sillä uhkailemisesta, että kuinka relevanttia on pelotella ihmisiä kidutuksella ja kadotuksella kun sellaista ei pysty mitenkään toteamaan, mutta siitä aiheutettu käsrimys ja pelko on totta. Henkisestä häirinnästä tulisi saattaa kirkkoja oikeuteen ja vastuuseen valehtelustaan ja piinaamisestaan.

Uskonnoissa ei rehellisesti sanottuna ole mitään minkä takia sitä tulisi suvaita.

Sekin on niin huvittavaa, että uskovaisten kaikki kauheudet mitä nää keksii esim. homouden suhteen on kaikki vain heidän omassa psyykessään olevia kuvitelmia, joilla ei ole mitään havaittavia vaikutuksia todellisessa elämässä. Jos homo menee jossain naimisiin, sillä ei ole ensimmäistään todellista vaikutusta uskovaisen elämään. Jos uskovalle ei kerrota siitä, hän ei huomaa yhtään mitään, ikinä, omassa elämässään. Sen sijaan uskovien vainolla on ihan konkreettisia, todellisten ihmisten oikeaa elämää ohjaavia vaikutuksia, mutta näitä ei lasketa miksikään. Joku Räsänen kehittelee mielikuvituksessaan suuttuneen jumalan jota kauhistelee, ja se on karmea juttu, mutta se että homoseksuaalinen nuori tekee ihan oikeassa elämässä itsarin uskovien masinoiman vainon takia, ei saa aikaan näissä piireissä edes hymähdystä. Se ei ole yhtään mitään verrattuna mielikuvitusolennon mielikuvituspahaanmieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot aiheuttavat vain riitaa ja eriarvoisuutta - aivan kuten tämäkin keskustelu osoittaa. Ilman uskontoja ei olisi mitään tällaisia väittelyitä.

Ilman uskontoja väiteltäisiin jostakin muusta. Mielipiteitä mahtuu maailmaan yhtä paljon kuin ihmisiäkin, aina löytyy joku syy tapella.

Kyllä ne aiheet on monissa piireissä muuttuneet älykkäämmiksi, kun pyhästäsikiämisestä ei enää lässytetä, vaan olennaisemmista seikoista.

Kamalaa kun pyrstötähti ei ollutkaan merkki jumalan vihasta tai maapallo onkin hieman litistynyt navoilta eikä pyöreä tai litteä. Asioiden eteenpäinvieminen ei ole turhaa eikä aiheesta kiisteleminen. Uskonnoista kiinnipitäminen on.

Juttu on niin, että vaikka kristinuskon jumala olisi olemassa, ja ihan oikeasti toimittanut tahtonsa ihmiselle kryptisellä ja sisäisesti epäjohdonmukaisella kirjoituskokoelmalla, niin siitä huolimatta ihmisten käsitykset hänen tahtomisistaan ovat aina 100% oman mielikuvituksen tuotetta. Kun Trumpin neuvonantaja ilmoittaa että jumala hyväksyy hyökkäyksen Pohjois-Koreaan, se on hänen mielikuvituksensa tuotetta. Jne jne jne. Tästä syystä uskovien pitäisi itse älytä jäävätä itsensä päätöksenteosta silloin kun eivät pysty olemaan neutraaleja. Heidän pitäisi ymmärtää että se on myös heidän on etunsa koska kuka tietää vaikka joku päivä heidät jyrää joku uusi uskonto ja huomaavat pian itse joutuvansa rekisteröimään parisuhteensa. Yhteiskunnallisen päätöksenteon pitää perustua reaalimaailman vaikutuksiin, omassa kotonaan jokainen voi järjestää elämänsä niin kuin itse haluaa niin kauan kun ei vahingoita ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se uskominen mitään haittaa, mutta lasten aivopesu ja pakkoliittäminen kirkkoon kylläkin.

No siis en nyt heti kyllä muista milloin kirkkoon kuulumisesta on ollut minulle haittaa koko elinaikanani :D minua ei ole koskaan yritetty aivopestä ja kuulun mielelläni kirkkoon. Kirkollisvero ei ole iso ja se menee hyvään tarkoitukseen. Kirkosta voi aina sitten erota jos haluaa ei siitä ole lapselle mitään konkreettista haittaa. Itseasiassa jos oikein muistan niin kirkkoon kuuluvat lapset saivat kutsun rippileirille automaattisesti. Kuulumattomat joutuivat jotenkin sen hakemaan itse. Semmoinen hyöty siitä on minulle ollut kyllä. Suurin osa nuorista kuitenkin sen rippikoulun käy koska se on ihan kiva kokemus vaikka ei uskoisikaan mihinkään ja tietysti suurin motiivi on raha :D

Tässä on yksi täydellinen esimerkki aivopesusta. Rippileirille saadaan kutsu kotiin, se on hyöty vuosikausien kirkkoon kuulumisesta. Ja se leirikin käydään rahan ja kavereiden takia, uskonnosta ei puhuttu mitään. Lampaina mennään ja määitään, koska aina on tehty niin, eikä edes ymmärretä mistä uskossa on kysymys. Mutta samapa se, kunhan ei ole konkreettista haittaa. Voi tyhmyys, ylistäkää jumalaa.

Mitä ihmettä määyt itse? En ole aivopesty mihinkään. Rippileirillä todellakin puhuttiin myös uskonnosta ja uskomisesta mutta ei siellä kenellekään mitään tuputettu. Ymmärrän täysin mistä uskomisessa on kysymys.

En ymmärrä vieläkään mitä konkreettista haittaa kirkkoon kuulumisessa on lapselle? Tuleeko silloin joka sunnuntai ovelle joku pappi repimään jumalanpalvelukseen vai mikä siinä on nimenomaan haitallista ja aivopesua? Eikös aivopesussa ole kyse siitä että upotetaan ajatuksia ja käsityksiä väkisin päähän eikä anneta mahdollisuutta muille näkökannoille?

En ole koskaan ollut tämäntyyppisissä tilanteissa enkä koe olevani aivopesty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se uskominen mitään haittaa, mutta lasten aivopesu ja pakkoliittäminen kirkkoon kylläkin.

No siis en nyt heti kyllä muista milloin kirkkoon kuulumisesta on ollut minulle haittaa koko elinaikanani :D minua ei ole koskaan yritetty aivopestä ja kuulun mielelläni kirkkoon. Kirkollisvero ei ole iso ja se menee hyvään tarkoitukseen. Kirkosta voi aina sitten erota jos haluaa ei siitä ole lapselle mitään konkreettista haittaa. Itseasiassa jos oikein muistan niin kirkkoon kuuluvat lapset saivat kutsun rippileirille automaattisesti. Kuulumattomat joutuivat jotenkin sen hakemaan itse. Semmoinen hyöty siitä on minulle ollut kyllä. Suurin osa nuorista kuitenkin sen rippikoulun käy koska se on ihan kiva kokemus vaikka ei uskoisikaan mihinkään ja tietysti suurin motiivi on raha :D

Tässä on yksi täydellinen esimerkki aivopesusta. Rippileirille saadaan kutsu kotiin, se on hyöty vuosikausien kirkkoon kuulumisesta. Ja se leirikin käydään rahan ja kavereiden takia, uskonnosta ei puhuttu mitään. Lampaina mennään ja määitään, koska aina on tehty niin, eikä edes ymmärretä mistä uskossa on kysymys. Mutta samapa se, kunhan ei ole konkreettista haittaa. Voi tyhmyys, ylistäkää jumalaa.

Mitä ihmettä määyt itse? En ole aivopesty mihinkään. Rippileirillä todellakin puhuttiin myös uskonnosta ja uskomisesta mutta ei siellä kenellekään mitään tuputettu. Ymmärrän täysin mistä uskomisessa on kysymys.

En ymmärrä vieläkään mitä konkreettista haittaa kirkkoon kuulumisessa on lapselle? Tuleeko silloin joka sunnuntai ovelle joku pappi repimään jumalanpalvelukseen vai mikä siinä on nimenomaan haitallista ja aivopesua? Eikös aivopesussa ole kyse siitä että upotetaan ajatuksia ja käsityksiä väkisin päähän eikä anneta mahdollisuutta muille näkökannoille?

En ole koskaan ollut tämäntyyppisissä tilanteissa enkä koe olevani aivopesty.

Onkohan rippileirit sitten kuinka erilaisia? Oma rippileiri oli hyvinkin mukava kokemus, siellä uskonnosta ja uskosta keskusteltiin hyvinkin nuorelle sopivalla tavalla ja rippipappi oli tosi mukava. Nimenomaan keskusteltiin ja pohdittiin, ei julistettu. Rippileiristä huolimatta minusta ei tullut uskovaista, mutta ymmärrän mistä uskossa on kyse. Ja ymmärrän myös sen, että kaikkille se kokemus uskosta ei ole samanlainen, siksi eri näkemyksiä on esim. suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen.

Vaikka noin yleensä ottaen olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio pitäisi erottaa ja tunnustuksellinen uskonnonopetus kouluissa lopettaa, ei kouluaikana kirkossa pidetyt pakolliset jouluhartaudet yms. tehneet minusta uskovaista tai ateistia. Uskonnontuntien tarinat Jeesuksesta oli just niitä, tarinoita. Lapsena en nähnyt maailmaa uskovaiset vs. ei-uskovat maaotteluna, enkä hirveesti pohtinut syvällisesti jumalan olemassaoloa ja tai sen merkitystä. Vasta riparin jälkeen olen asiassa tullut jonkinlaiseen lopputulokseen ja olen aika varma, että monella muullakin on asia mennyt jokseenkin samalla tavalla. Joten se siitä aivopesusta.

Rippileirit eivät ole aiheena. Ainakaan niiden mukavat leirikokemukset eivät uskonnosta johdu vaan kavereista. 

Omasta lapsuudesta voin sanoa että en tiennyt uskovaisia "olevankaan"(tiesin hihhuleista) ennen kuin täytin 11 vuotta. Tajusin koulua vaihtaessa, että kaikki  uudet luokkakaverit ovatkin uskovaisia. Siinä vaihessa alkoi ihmettely pieni pelkokin, epäluottamuksen takia ja jouduin tarkistamaan että uskovatko he todella satuihin jumalasta ja rukoilevat kirkossa ja ovat hihhuleita. Minulle vastattiin että ei todellakaan ja tämä hämmensi enemmän. Luokallani ei ollut kuin kaksi ortodoksia aiemmin eikä muita uskovaisia.

Uskonnot kuitenkin opitaan vanhemmilta ja koulusta, minusta se on aivopesua kuten tääläkin on jo esitetty.

Uskonnot luovat turvattomuutta koska ne kertovat kuinka moni ihminen valitsee ennemmin todistamattomat asiat kuin todistetut. Uskovaiset ovat pelottavia.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mulle tyhmälle, minkä asian varjolla on tehty yhtä paljon pahaa kuin uskonnon?

Minkä tahansa uskonnon.

Kerroin jo että politiikka, mut tämä oli ilmeisesti poistettu

Miksi ilman pahanhajuista kakkaa ympärillä on vain mukavampi olla? Samasta syystä. Pitääkö muiden väkisin kärsiä ja myötäillä jos joku haluaa uskoa valheisiin.

En näe syytä miksi uskovaisia tulisi suvaita.

Ateismi on nykyään muotijuttu. Useat ateistit pelkäävät uskovaisia. Miksikö? Koska he pelkäävät, että usko tarttuu. Olen ollut töissä koulussa ja minua huvitti, kun nämä pikkuateistit eivät voineet tulla luokkaan ennen päivänavauksen alkua, jos oli mahdollista, että avauksen piti seurakunnan edustaja tai uskovaiseksi tunnettu opettaja. Ja mikä huvittavinta: keskusradio kuului myös käytävällä, jossa nämä tiedostavat yksilöt odottivat avauksen loppumista! Mistä johtunee, etteivät uskovat opettajat ja oppilaat lähteneet pakoon, kun päivänavauksen piti joku näistä tiedostavista tai ateistiksi tunnettu henkilö.

Joskus ennen aidot ateistit olivat hyvin perillä myös kristinuskosta ja kunnioittivat jokaisen omaa vakaumusta. Joku harva kieltäytyi tulemasta esim. kirkkoon tai siunauskappeliin, kun jotain läheistä saateltiin viimeiselle matkalle. Tai vihkiäisiin tai muihin perhejuhliin. Tai viran puolesta, mm. kansanedustajat valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen. Lisäksi näillä entisaikojen ateisteilla oli niin hyvä yleissivistys, että vaikka he eivät oma-aloitteisesti kirkossa käyneetkään (no, ehkä joissakin konserteissa), niin he kyllä tiesivät, miten kirkossa käyttäydyttiin. Ja moni tunsi Raamatun paremmin kuin keskiverto uskovainen. 

Vierailija kirjoitti:

Rippileirit eivät ole aiheena. Ainakaan niiden mukavat leirikokemukset eivät uskonnosta johdu vaan kavereista. 

Omasta lapsuudesta voin sanoa että en tiennyt uskovaisia "olevankaan"(tiesin hihhuleista) ennen kuin täytin 11 vuotta. Tajusin koulua vaihtaessa, että kaikki  uudet luokkakaverit ovatkin uskovaisia. Siinä vaihessa alkoi ihmettely pieni pelkokin, epäluottamuksen takia ja jouduin tarkistamaan että uskovatko he todella satuihin jumalasta ja rukoilevat kirkossa ja ovat hihhuleita. Minulle vastattiin että ei todellakaan ja tämä hämmensi enemmän. Luokallani ei ollut kuin kaksi ortodoksia aiemmin eikä muita uskovaisia.

Uskonnot kuitenkin opitaan vanhemmilta ja koulusta, minusta se on aivopesua kuten tääläkin on jo esitetty.

Uskonnot luovat turvattomuutta koska ne kertovat kuinka moni ihminen valitsee ennemmin todistamattomat asiat kuin todistetut. Uskovaiset ovat pelottavia.

Muotia on muka jonkun mielestä se ettei halua uskoa valheisiin. Kaikkea nuo hihhulit keksivätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot ovat vähämielisten hapatuksia miksi kukaan sellaista hyväksyisi ellei itse sellainen ole. Edellisenkin perustelu on että hyväksyy sen että joku ei usko satuihin ehdoilla a ja b ei hyvää päivää.

Tarkoitin viestiä 240. Tuohon toiseen voisin sanoa painvamman sanan esim. helvetistä ja sillä uhkailemisesta, että kuinka relevanttia on pelotella ihmisiä kidutuksella ja kadotuksella kun sellaista ei pysty mitenkään toteamaan, mutta siitä aiheutettu käsrimys ja pelko on totta. Henkisestä häirinnästä tulisi saattaa kirkkoja oikeuteen ja vastuuseen valehtelustaan ja piinaamisestaan.

Uskonnoissa ei rehellisesti sanottuna ole mitään minkä takia sitä tulisi suvaita.

Sitten ei edes nähdä omaa vastenmielisyyttä ja kiusaa muille vaan ollaan että kai mä nyt saan uskoa diibadaabaan ja valehdella muille, sekä kieltäytyä ymmärtämästä todellisuutta ja vastustaa tiedettä koska uskon mielummin harhoihin. Uskiksille tärkeää on myös että ei saa arvostella heitä tai on ilkeä vaikka uskis levittää valheita muille, sitä ei saa ääneen sanoa tai on ilkeä.

Koska suurin osa ihmisistä ei vaan ole järin hengellisiä eivätkä ymmärrä maailmankaikkeuden ja olemassaolon laajuutta ja ihmeellisyyttä. Itse olen ateisti ja nuorempana pidin myös kaikkea uskontoa naurettavana hölynpölynä, nykyään pystyn arvostamaan myös hengellisyyttä ja varsinkin sitä uskontojen puolta joka koskettaa ihmisten ja ihmisen ja luonnon välisiä suhteita. Nykyisen kvartaalikapitalismin ja kaupallisuuden aikana jopa kristillinen kirkko näyttää ottavan uutta roolia ja palaavan Jeesuksen alkuperäisiin opetuksiin köyhien sortamisen puolustamisen sijaan, humanismin viimeiseksi linnakkeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot aiheuttavat vain riitaa ja eriarvoisuutta - aivan kuten tämäkin keskustelu osoittaa. Ilman uskontoja ei olisi mitään tällaisia väittelyitä.

Ilman uskontoja väiteltäisiin jostakin muusta. Mielipiteitä mahtuu maailmaan yhtä paljon kuin ihmisiäkin, aina löytyy joku syy tapella.

Kyllä ne aiheet on monissa piireissä muuttuneet älykkäämmiksi, kun pyhästäsikiämisestä ei enää lässytetä, vaan olennaisemmista seikoista.

Kamalaa kun pyrstötähti ei ollutkaan merkki jumalan vihasta tai maapallo onkin hieman litistynyt navoilta eikä pyöreä tai litteä. Asioiden eteenpäinvieminen ei ole turhaa eikä aiheesta kiisteleminen. Uskonnoista kiinnipitäminen on.

Uskonnot ovat barbaarista historiaa jota ei mitenkään nykypäivänä voi ymmärtää. Ei viisaat aiemminkaan ole ymmärtäneet.

Vierailija kirjoitti:

Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.

Sama asia kuin sanoisi että on kateellinen siitä sisäisestä rauhasta joka aivonsa impanneella hymyilevällä spurgulla on ojan pohjalla. On se helppoa olla huoleton jos ei tarvitse omien ajatuksien kanssa olla!