Lue keskustelun säännöt.
En huvita mennä kotiin töiden jälkeen..
28.08.2017 |
Ikinä ei jää omaa aikaa. Lastenhoitoa ym. En edes enää urheilemaan kerkeä. Tiskausta , pyykinpesua nakitetaan , vaikka vaimo on kotiäitinä. Minä teen pitkiä päiviä töissä ja olisi kiva joskus levähtää, mutta ei..Olen harkinnut eroa jo pitkään, koska omaa aikaa ei ole oikein mihinkään.
Vauva huutaa kaiket yöt ja minun pitäisi nousta viideltä, että kerkeän ajaa kotoa töihin. Mietin monesti pariskuntia, jotka yhdessä tekevät asioita ja nauttivat elämästä..harmittaa.. Pelkään myös, että tätä rataa ihastun toiseen naiseen. Toisinaan toivonkin sitä, että saan erilaisen elämän.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva huutaa yöt eli vaimo ei saa nukkua öisin. Sinä varmaan vielä vihaisena korvatulpat korvissasi vaimolle huudat kuinka tarvitset täydet yöunet, koska menet töihin. Milloin vaimosi on saanut viimeksi edes nukkua kunnolla?
Kyllä minä ainakin äitinä ymmärrän et on tärkeämpää antaa työssä käyvän nukkua! Kotona voi ottaa paljon rennommin kuin töissä. Vai menisitkö itse lääkärin vastaanotolle operoitavaksi, joka nukkuu vain muutaman tuntia yössä? Tai antaisitko käyttää raskaita koneita, ajaa hälytysajoneuvoa tms??
Tai seisoisitko itse 8h työpäiviä?
Olen seisonut 12h työpäiviä lähes unetta aikoina, kun tein viikonlopputöitä ja mies ryyppäsi kavereineen meillä. Että en tuntenut mitään omantunnon tuskia laittaessani miehen syöttämään vauvaa kerran yössä. Se oli hänellekin ok, koska herää niin aikaisin.
Se, että sinä seisot 12h ei tarkoita, että se on muille OK. Maailma ei onneksi pyöri sinun ympärillä.
Kultapieni, se oli mulle kaikkea muuta kun ok. Joskus 24 tuntia ilman lepoa. Tiedän tasan tarkkaan, mitä on olla väsynyt.
Tukehdun nauruun :D :D katsos kun pointti oli se, että sinä voit jaksaa, mutta muut eivät välttämättä. Ymmörrätkö ? Sinä et ole sama asia, kuin maapallon kaikki ihmiset. Turha olettaa mitään, jos itse jaksaa.
Sepä oliskin somaa. Enpä mä sitten jaksanutkaan ja mies joka on paljon kovempi luu, repi mut takas jaloilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että myös vaimosi kaipaa sitä, että te oikeasti jakaisitte arkenne ja lastenhoidon yhdessä tasavertaisesti. Isät ne vaan kokemuksen ja paremman tiedon puutteessa kuvittelee, että itse sitä muka painetaan niin rankkaa duunia ja vaimo senkus vetää lonkkaa himasssa lasten kanssa ja nakittaa siihen päälle kotitöitä miehelle illaksi. Miehet ei vaan tajua, että ihan oikeasti, kotona lasten kanssa törkeän univelkaisena on hemmetin paljon rankempaa kuin käydä vain töissä sen 5 päivää viikossa perus 8h ja sitten tulla kotiin "ansaitusti" lepäämään. Että haista sä vaan ap paska.
Huh. Mielestäni on otettava se oma aika ainakin työpäivinä. Huuda tasa-arvoa väsyneelle, ei kannata.
Juu, voi se työssäkäyvä vähän ottaa omaakin aikaa, mutta selkainen pitäisi suoda myös joskus sille kotiäidillekin, eikä aina marista töiden jälkeen, kun mitän ei jakseta. Ei se kotona olijakaan voi aina jaksaa.
Jos ihminen ei saa tiskejä ja pyykkejä pestyä yhden vauvan kanssa , niin on syytä miettiä onko valmis äidiksi puhumattakaan avioliitosta toisen aikuisen kanssa . yksi lapsi ei estä kotitöitä mitenkään.
Meillä ainakin on myös muitakin kotitöitä kuin vain tiskaaminen ja pyykkääminen, jotka ovatkin ne vähiten työläät kotihommat, koska meillä on pesu-ja tiskikone eli käsin ei tarvitse pestä.
Meillä näin kotona olijan näkökulmasta aika menee vahtiessa vauhdikasta taaperoa, joka on jatkuvasti kolttosissa, jos silmä yhtään välttää. En myöskään halua kasvattaa lastani pädillä ja haluan myös tarjota lapselleni ulkoilumahdollisuuden, joten aimo osa päivästä menee lapsen kanssa touhutessa. Lapseni on ehkä harmiksi varsin vähäuninen, joten siihenkään ei voi luottaa, että sen verukkeella saisi jotain lisäaikaa kotitöihin tai omaan aikaan.
Ja mä en myöskään pidä lasta likaisena, joten jokaisen ruokailun jälkeen, joita on yleensä 5 päivässä kuuluu sitten lapsen nassun ja käsien puhdistus ja todennäköisesti vaatteiden vaihto. Lapsi myös sotkee vielä kiitettävästi ruokaillessa, joten keittiön lattian ja syöttötuolin saa putsata joka kerta. Myös vaippaa pitää vaihtaa ja pyllyä pestä.
Muutaman kerran viikossa on imuroitava ja luututtava lattiaa, ettei lattialle kerry roskia, joita lapsi sitten pistää suuhunsa. Meillä asuu myös muita aikuisia ja heiltä sitten jää niitä pyykkejä ja astioita sun muita tavaroita sinne tänne ja niitä saa sitten korjailla pois. Myös pihatöitä on silloin tällöin, ettei muutu piha ihan ryteiköksi.
Ja mulle kuuluu myös kaupassa käynti ja päivittäinen ruoanlaitto. Kyllä niitä hommia sitten riittää, vaikka mies menisikin töiden jälkeen painamaan vielä tiskikoneen ja pesukoneen nappulaa ja ehkä uutterasti tyhjentäisikin sen, mutta sitä tapahtuu harvoin, mutta pitäisin kohtuullisena, että edes sen voisi tehdä.
Katsos kaikki se kestää, eikä muistele kärsimäänsä pahaa..
Vierailija kirjoitti:
Itseä välillä veetuttaa kun miehellä on niin paljon noita omia "pakollisia" töitä ulkona, etten mä ehdi liikkua tarpeeksi. Joka olis mulle tosi tärkeää, mut ymmärrän kyllä että koska hän on hyvin työorientoitunut, hän ei kestä että joku paikka repsottaa. Kaikkea ei voi saada.
Liikuin paljon kun lapset oli pieniä ja mies "aina" töissä. 1-2-3-4 tenavaa rattaisiin ja menoksi (kaksosten isot rattaat). Isoon kauppaan oli yli 2 km, joten reipasta liikuntaa riitti. Olin hyvässä ja hoikassa kunnossa :) Lapset myös oppi kävelemisen jalon taidon. Kun piti junaan ehtiä pakkasin koko katraan rattaisiin ja juoksin.
Kenen lapset sitten haluaa istua passattavina rattaissa ja kenen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että myös vaimosi kaipaa sitä, että te oikeasti jakaisitte arkenne ja lastenhoidon yhdessä tasavertaisesti. Isät ne vaan kokemuksen ja paremman tiedon puutteessa kuvittelee, että itse sitä muka painetaan niin rankkaa duunia ja vaimo senkus vetää lonkkaa himasssa lasten kanssa ja nakittaa siihen päälle kotitöitä miehelle illaksi. Miehet ei vaan tajua, että ihan oikeasti, kotona lasten kanssa törkeän univelkaisena on hemmetin paljon rankempaa kuin käydä vain töissä sen 5 päivää viikossa perus 8h ja sitten tulla kotiin "ansaitusti" lepäämään. Että haista sä vaan ap paska.
Huh. Mielestäni on otettava se oma aika ainakin työpäivinä. Huuda tasa-arvoa väsyneelle, ei kannata.
Juu, voi se työssäkäyvä vähän ottaa omaakin aikaa, mutta selkainen pitäisi suoda myös joskus sille kotiäidillekin, eikä aina marista töiden jälkeen, kun mitän ei jakseta. Ei se kotona olijakaan voi aina jaksaa.
Jos ihminen ei saa tiskejä ja pyykkejä pestyä yhden vauvan kanssa , niin on syytä miettiä onko valmis äidiksi puhumattakaan avioliitosta toisen aikuisen kanssa . yksi lapsi ei estä kotitöitä mitenkään.
Meillä ainakin on myös muitakin kotitöitä kuin vain tiskaaminen ja pyykkääminen, jotka ovatkin ne vähiten työläät kotihommat, koska meillä on pesu-ja tiskikone eli käsin ei tarvitse pestä.
Meillä näin kotona olijan näkökulmasta aika menee vahtiessa vauhdikasta taaperoa, joka on jatkuvasti kolttosissa, jos silmä yhtään välttää. En myöskään halua kasvattaa lastani pädillä ja haluan myös tarjota lapselleni ulkoilumahdollisuuden, joten aimo osa päivästä menee lapsen kanssa touhutessa. Lapseni on ehkä harmiksi varsin vähäuninen, joten siihenkään ei voi luottaa, että sen verukkeella saisi jotain lisäaikaa kotitöihin tai omaan aikaan.
Ja mä en myöskään pidä lasta likaisena, joten jokaisen ruokailun jälkeen, joita on yleensä 5 päivässä kuuluu sitten lapsen nassun ja käsien puhdistus ja todennäköisesti vaatteiden vaihto. Lapsi myös sotkee vielä kiitettävästi ruokaillessa, joten keittiön lattian ja syöttötuolin saa putsata joka kerta. Myös vaippaa pitää vaihtaa ja pyllyä pestä.
Muutaman kerran viikossa on imuroitava ja luututtava lattiaa, ettei lattialle kerry roskia, joita lapsi sitten pistää suuhunsa. Meillä asuu myös muita aikuisia ja heiltä sitten jää niitä pyykkejä ja astioita sun muita tavaroita sinne tänne ja niitä saa sitten korjailla pois. Myös pihatöitä on silloin tällöin, ettei muutu piha ihan ryteiköksi.
Ja mulle kuuluu myös kaupassa käynti ja päivittäinen ruoanlaitto. Kyllä niitä hommia sitten riittää, vaikka mies menisikin töiden jälkeen painamaan vielä tiskikoneen ja pesukoneen nappulaa ja ehkä uutterasti tyhjentäisikin sen, mutta sitä tapahtuu harvoin, mutta pitäisin kohtuullisena, että edes sen voisi tehdä.
Sellaista se on, kun ei saa itsestään mitään irti. Minä olen tehnyt kaikki kotityöt. En makaa sohvalla, vaan pistän asioita toimeksi. Minulla on ollut kaksi pientä lasta ja hyvin on osaavalta hommat hoitunut .
Vau, ihanko tosi? Vai olet niin osaava, että selvisit omista lapsistasi ja kotitöistä ihan itse? Mihinköhän osoitteeseen voi mitalin lähettää?
Puhu vaimosi kanssa asiasta ja järjestä sitä omaa aikaa. Muulla tavalla et selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen normaalielämää. Pure hammasta, ei se ikuisesti kestä. Äläkä tee lisää vauvoja.
Ja höpöhöpö! Kyllä molemmille kuuluu myös oikeus levähtää tuosta arjesta! Varmaan ei kukaan kulahtanu väsyny mamma sais tällaista vastausta ikinä.
Taidat olla niitä naisia.
"Niitä naisia" =?
Olen ihan tasa-arvon naisia. En kestä näitä kaksinaismoralisteja, jotka katsoo asioita aina omasta näkökulmastaan. Sellaisia naisia edustan.
Miksi mua kiinnostais mikä sä olet. Täysin turha provo pelle ja miesten nuoleskelija ainakin.
Tässä sen ensimmäisen lainatun viestin (ja vain sen) kirjoittaja. Olen kohta nelikymppinen nainen, vaimo ja teini-ikäisen äiti, ja olen ihan aidosti sitä mieltä, mitä viestissänikin. Lapsiperhe-elämä on väliin ankeaa, eikä AP paljastanut avauksessaan mitään normaalielämää kamalampaa valituksen aihetta. Viiden vuoden päästä elämä on kuitenkin ihan eri näköistä, puhumattakaan kymmenen tai viidentoista vuoden jälkeisestä ajasta.
No niin, voitte jatkaa tappelua.
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että myös vaimosi kaipaa sitä, että te oikeasti jakaisitte arkenne ja lastenhoidon yhdessä tasavertaisesti. Isät ne vaan kokemuksen ja paremman tiedon puutteessa kuvittelee, että itse sitä muka painetaan niin rankkaa duunia ja vaimo senkus vetää lonkkaa himasssa lasten kanssa ja nakittaa siihen päälle kotitöitä miehelle illaksi. Miehet ei vaan tajua, että ihan oikeasti, kotona lasten kanssa törkeän univelkaisena on hemmetin paljon rankempaa kuin käydä vain töissä sen 5 päivää viikossa perus 8h ja sitten tulla kotiin "ansaitusti" lepäämään. Että haista sä vaan ap paska.
Tsot-tsot! Kuules nyt, kolmen lapsen kotiäitinä en kyllä allekirjoita!
Minullakin vauva valvoi kaiket yöt (ja veteli sikeitä päivät). Ylös oli pakko nousta, koska kolmivuotias valvoi päivät. Myönnän joskus nukahtaneeni lastenhuoneen ovelle "leikkiessäni" autoilla, mutta eipähän kolmivuotias päässyt huomaamatta livahtamaan pois. Yksivuotiaana vauva joutui sairaalaan leikkaukseen ja unikoulu siinä samalla, eli vuoden valvomisen jälkeen alkoi helpottaa.
Hyvin ehdin kävellen pari km viemään esikoisen eskariin, kolmevuotias vaunujen seisomatelineellä ja vauva joskus yöpuvussa suoraan vaunuihin. Sitten kotiin, ruoka alulle, ulos leikkipuistoon, kotiin syömään ja sama rumba eskarista haettaessa, kaupan kautta, jos tarve.
Iltapäivällä pyykit koneeseen, taas ulos, pyykit kuivumaan, leikkiä, televisiota lapsille, imurointia ja siistimistä, ruoka valmiiksi, kun mies tuli töistä kotiin. Ruokailu yhdessä, mies leikki vähän lasten kanssa ja lapset aikaisin nukkumaan, koska päivissä oli selkeä rytmi ja ulkoilu väsytti.
Aamulla pikainen suihku ennenkuin mies lähti töihin, vaatteet päälle ja meikki naamaan, ettei näyttänyt niin väsyneeltä, mitä oli.
Se mihin minulla EI ollut aikaa oli some...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että myös vaimosi kaipaa sitä, että te oikeasti jakaisitte arkenne ja lastenhoidon yhdessä tasavertaisesti. Isät ne vaan kokemuksen ja paremman tiedon puutteessa kuvittelee, että itse sitä muka painetaan niin rankkaa duunia ja vaimo senkus vetää lonkkaa himasssa lasten kanssa ja nakittaa siihen päälle kotitöitä miehelle illaksi. Miehet ei vaan tajua, että ihan oikeasti, kotona lasten kanssa törkeän univelkaisena on hemmetin paljon rankempaa kuin käydä vain töissä sen 5 päivää viikossa perus 8h ja sitten tulla kotiin "ansaitusti" lepäämään. Että haista sä vaan ap paska.
Tsot-tsot! Kuules nyt, kolmen lapsen kotiäitinä en kyllä allekirjoita!
Minullakin vauva valvoi kaiket yöt (ja veteli sikeitä päivät). Ylös oli pakko nousta, koska kolmivuotias valvoi päivät. Myönnän joskus nukahtaneeni lastenhuoneen ovelle "leikkiessäni" autoilla, mutta eipähän kolmivuotias päässyt huomaamatta livahtamaan pois. Yksivuotiaana vauva joutui sairaalaan leikkaukseen ja unikoulu siinä samalla, eli vuoden valvomisen jälkeen alkoi helpottaa.
Hyvin ehdin kävellen pari km viemään esikoisen eskariin, kolmevuotias vaunujen seisomatelineellä ja vauva joskus yöpuvussa suoraan vaunuihin. Sitten kotiin, ruoka alulle, ulos leikkipuistoon, kotiin syömään ja sama rumba eskarista haettaessa, kaupan kautta, jos tarve.
Iltapäivällä pyykit koneeseen, taas ulos, pyykit kuivumaan, leikkiä, televisiota lapsille, imurointia ja siistimistä, ruoka valmiiksi, kun mies tuli töistä kotiin. Ruokailu yhdessä, mies leikki vähän lasten kanssa ja lapset aikaisin nukkumaan, koska päivissä oli selkeä rytmi ja ulkoilu väsytti.
Aamulla pikainen suihku ennenkuin mies lähti töihin, vaatteet päälle ja meikki naamaan, ettei näyttänyt niin väsyneeltä, mitä oli.Se mihin minulla EI ollut aikaa oli some...
No tsot tsot vaan sullekin. Kuka tässä nyt väitti ettei ehdi? Ei kukaan, vaan kyse on arjen jakamisesta ja tasapuolisuudesta. Meinaatko tosiaan, jos sä teit kaikki kotityöt ja hoidit lapset ja isä kaiketi..ööö kävi vain töissä ja tuli kotiin valmiiseen pöytään ja lepäämään, niin työpanos arjessa olisi näin tasan? Hölmöhän sellainen nainen on joka suostuu tuollaiseen rooliin, vaikka sen jotenkin onnistuukin selkänahastaan repimään jaksamisen ja ehtimisen.
Kiljukoon nyt kaikkein kaula, koska mielin virren laulaa voimasta seitsemän miehen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko se lapsi teille itsestään? Koputti oveen? Haikara toi pahvilaatikossa? Kanna vastuusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että myös vaimosi kaipaa sitä, että te oikeasti jakaisitte arkenne ja lastenhoidon yhdessä tasavertaisesti. Isät ne vaan kokemuksen ja paremman tiedon puutteessa kuvittelee, että itse sitä muka painetaan niin rankkaa duunia ja vaimo senkus vetää lonkkaa himasssa lasten kanssa ja nakittaa siihen päälle kotitöitä miehelle illaksi. Miehet ei vaan tajua, että ihan oikeasti, kotona lasten kanssa törkeän univelkaisena on hemmetin paljon rankempaa kuin käydä vain töissä sen 5 päivää viikossa perus 8h ja sitten tulla kotiin "ansaitusti" lepäämään. Että haista sä vaan ap paska.
Tsot-tsot! Kuules nyt, kolmen lapsen kotiäitinä en kyllä allekirjoita!
Minullakin vauva valvoi kaiket yöt (ja veteli sikeitä päivät). Ylös oli pakko nousta, koska kolmivuotias valvoi päivät. Myönnän joskus nukahtaneeni lastenhuoneen ovelle "leikkiessäni" autoilla, mutta eipähän kolmivuotias päässyt huomaamatta livahtamaan pois. Yksivuotiaana vauva joutui sairaalaan leikkaukseen ja unikoulu siinä samalla, eli vuoden valvomisen jälkeen alkoi helpottaa.
Hyvin ehdin kävellen pari km viemään esikoisen eskariin, kolmevuotias vaunujen seisomatelineellä ja vauva joskus yöpuvussa suoraan vaunuihin. Sitten kotiin, ruoka alulle, ulos leikkipuistoon, kotiin syömään ja sama rumba eskarista haettaessa, kaupan kautta, jos tarve.
Iltapäivällä pyykit koneeseen, taas ulos, pyykit kuivumaan, leikkiä, televisiota lapsille, imurointia ja siistimistä, ruoka valmiiksi, kun mies tuli töistä kotiin. Ruokailu yhdessä, mies leikki vähän lasten kanssa ja lapset aikaisin nukkumaan, koska päivissä oli selkeä rytmi ja ulkoilu väsytti.
Aamulla pikainen suihku ennenkuin mies lähti töihin, vaatteet päälle ja meikki naamaan, ettei näyttänyt niin väsyneeltä, mitä oli.Se mihin minulla EI ollut aikaa oli some...
No tsot tsot vaan sullekin. Kuka tässä nyt väitti ettei ehdi? Ei kukaan, vaan kyse on arjen jakamisesta ja tasapuolisuudesta. Meinaatko tosiaan, jos sä teit kaikki kotityöt ja hoidit lapset ja isä kaiketi..ööö kävi vain töissä ja tuli kotiin valmiiseen pöytään ja lepäämään, niin työpanos arjessa olisi näin tasan? Hölmöhän sellainen nainen on joka suostuu tuollaiseen rooliin, vaikka sen jotenkin onnistuukin selkänahastaan repimään jaksamisen ja ehtimisen.
Kyllä, juuri näin. Meillä mies ei käynyt "vain" töissä, vaan hänellä on varsin haastava ja aikaa syövä työ. Jos minä erran olen kotona, hoidan tierysti kotityöt, onhan siihen about 10 h aikaa lasten kanssa. Mistä näitä uusavuttomia pullamössöjä sikiää? Mitä tasapuolista on siinä, että mies tekee töitä plus työmatkat 10 h/pv ja sitten pitäisi siihen päälle tehdä kotitöitä??? Minulla on se sana 10 h aikaa tehdä ne kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen lapset sitten haluaa istua passattavina rattaissa ja kenen ei.
Pyyhi pois rypyt otsaltasi - lasten kanssa elämästä voi tehdä myös hauskan seikkailun :) - kun rattaat kiitävät, pikkuiset nauravat; eväitä syödään kun on nälkä, kirja käteen, lelu käteen hitaissa kohdissa.
Vierailija kirjoitti:
Eli teidän mielestänne on siis ihan okei, että vaimon ei tarvitse hoitaa kotitöitä koskaan? Sekin on varmasti teidän mielestänne ihan okei, että en saa levätä yöllä enkä päivällä, vaikka teen raskasta työtä pitkän työmatkan lisäksi? Sekin on varmasti ihan okei, että en pääse omiin harrastuksiin koskaan? Vaimo sen sijaan pääsee treenaamaan ?
Jos vaimo pääsee harrastamaan mutta sinä et, niin sittenhän sinä olet nössö.
Ei se nössöys toisella naisella parane.
Ilmoitat vaimollesi että menet tästä lähtien keskiviikkona harrastukseesi ja sillä siisti.
Et kai pelkää että siitä seuraa ero kun sitä kerran muutenkin harkitset.
Ja aina silloin tällöin menet vierashuoneeseen tms nukkumaan ja pistät korvatulpat korviin että jaksat.
Tämän vastapainoksi huolehdit että myös vaimosi saa levähtää ja teet sen oikeasti.
Huolehdi itsestäsi nyt vaikka tulisi vastalauseita niin jaksat paremmin huolehtia perheestäsi myös.
Kun perheessä on vauva tai pieniä lapsia, niin sitä omaa aikaa saa harvoin niin että odottelee jonkun muun tuovan sen hopeatarjottimella. Se on itse avattava suunsa ja sanottava, että haluan nämä illat vapaiksi, toivottavasti sopii. Ja kun saa itse vapaata, pitää joustaa myös kun se toinen sitä pyytää.
Meillä auttoi myös kotitöiden listaaminen: kuka tekee mitäkin? Se on helppo tapa saada selville, onko työnjako jommallekummalle kohtuuton.