En huvita mennä kotiin töiden jälkeen..
Ikinä ei jää omaa aikaa. Lastenhoitoa ym. En edes enää urheilemaan kerkeä. Tiskausta , pyykinpesua nakitetaan , vaikka vaimo on kotiäitinä. Minä teen pitkiä päiviä töissä ja olisi kiva joskus levähtää, mutta ei..Olen harkinnut eroa jo pitkään, koska omaa aikaa ei ole oikein mihinkään.
Vauva huutaa kaiket yöt ja minun pitäisi nousta viideltä, että kerkeän ajaa kotoa töihin. Mietin monesti pariskuntia, jotka yhdessä tekevät asioita ja nauttivat elämästä..harmittaa.. Pelkään myös, että tätä rataa ihastun toiseen naiseen. Toisinaan toivonkin sitä, että saan erilaisen elämän.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Elämä pienen lapsen kanssa on
Ero on edessä. Tunnen sen.
Minä jään aika usein töiden jälkeen kaupungille haahuilemaan. Voin käydä ravintolassa syömässä, kahvilassa kirjoittamassa tai kaupoilla katselemassa. Museokortin ansiosta näyttelyissä pistäytyminen on helppoa, ja välillä menen kaverin kanssa after work -kaljalle.
Oma aika on minulle tärkein resurssi, joten olen järjestänyt elämäni niin, että sitä on. Jos en eläisi vapaata lapsettoman aikuisen elämää, olisin kateellinen siitä.
Lapsiperheen normaalielämää. Pure hammasta, ei se ikuisesti kestä. Äläkä tee lisää vauvoja.
Sellaista se realistinen perhe-elämä on. Kannattaa miettiä tarkoin ennen kuin alkaa lisääntymään.
Sovi vaimon kanssa ns. omista illoista/iltapäivistä. Sinä käyt edes yhtenä iltana viikossa uhrielmassa, vaimo toisena, välillä jäät välillä töiden jälkeen kaupungille,välilä menet kotiin päästämään vaimon vapaalle jne. Kun molemmat voitte tehdä asioita myös itseksenne, arki helppottuu ja parisuhde voi paremmin. Ei ero ole avain hyvään parisuhteeseen. Hyvä parisuhde rakennetaan yhdessä sopien ja ideoiden molempien tarpeita kuunnellen. Vauva-aika on loppujen lopuksi aika lyhyt.
No, jos eroat, miten lapsen- ja kodinhoito helpottuu?
Eli teidän mielestänne on siis ihan okei, että vaimon ei tarvitse hoitaa kotitöitä koskaan? Sekin on varmasti teidän mielestänne ihan okei, että en saa levätä yöllä enkä päivällä, vaikka teen raskasta työtä pitkän työmatkan lisäksi? Sekin on varmasti ihan okei, että en pääse omiin harrastuksiin koskaan? Vaimo sen sijaan pääsee treenaamaan ?
Lyön vetoa, että myös vaimosi kaipaa sitä, että te oikeasti jakaisitte arkenne ja lastenhoidon yhdessä tasavertaisesti. Isät ne vaan kokemuksen ja paremman tiedon puutteessa kuvittelee, että itse sitä muka painetaan niin rankkaa duunia ja vaimo senkus vetää lonkkaa himasssa lasten kanssa ja nakittaa siihen päälle kotitöitä miehelle illaksi. Miehet ei vaan tajua, että ihan oikeasti, kotona lasten kanssa törkeän univelkaisena on hemmetin paljon rankempaa kuin käydä vain töissä sen 5 päivää viikossa perus 8h ja sitten tulla kotiin "ansaitusti" lepäämään. Että haista sä vaan ap paska.
Vierailija kirjoitti:
Eli teidän mielestänne on siis ihan okei, että vaimon ei tarvitse hoitaa kotitöitä koskaan? Sekin on varmasti teidän mielestänne ihan okei, että en saa levätä yöllä enkä päivällä, vaikka teen raskasta työtä pitkän työmatkan lisäksi? Sekin on varmasti ihan okei, että en pääse omiin harrastuksiin koskaan? Vaimo sen sijaan pääsee treenaamaan ?
Ei voisi vähempää kiinnostaa, miten joku tilannettaan surkutteleva isimies teee itsestään kynnysmaton. Itse soppasi keitit, nyt joudut sen syömään.
Sinä pääset kuitenkin töihin levähtämään. Ei ole vinkuintiaani kokoaikaa korvanjuuressa rääkymässä, näet AIKUISIA ihmisiä ja voit jutella heidän kanssaan.
Kauhealta kuulostaa. Mä jätin lapset miehelle kun en kestänyt enää. Ei ne lapset nyt niin tärkeitä ole. Se, että itse voi hyvin on <3 Varsinkin, kun lapset voivat voida ihan hyvin vain toisen vanhemman kanssa.
Kannattaisi oikeasti miettiä ne omat prioriteetit ENNEN lasten hankkimista.
Vierailija kirjoitti:
Eli teidän mielestänne on siis ihan okei, että vaimon ei tarvitse hoitaa kotitöitä koskaan? Sekin on varmasti teidän mielestänne ihan okei, että en saa levätä yöllä enkä päivällä, vaikka teen raskasta työtä pitkän työmatkan lisäksi? Sekin on varmasti ihan okei, että en pääse omiin harrastuksiin koskaan? Vaimo sen sijaan pääsee treenaamaan ?
Ei ole okei todellakaan. Ei ole reilua peliä, että vaimosi saa tehdä mitä haluaa. Itse lähtisin tuollaisesta suhteesta ja äkkiä, jos olisin sinä.Kunnioita sen verran itseäsi. Tasa-arvoinen parisuhde on välttämätön.
Vierailija kirjoitti:
Eli teidän mielestänne on siis ihan okei, että vaimon ei tarvitse hoitaa kotitöitä koskaan? Sekin on varmasti teidän mielestänne ihan okei, että en saa levätä yöllä enkä päivällä, vaikka teen raskasta työtä pitkän työmatkan lisäksi? Sekin on varmasti ihan okei, että en pääse omiin harrastuksiin koskaan? Vaimo sen sijaan pääsee treenaamaan ?
No ei me ajatuksenlukijoita olla, ja mitään näistä et aloituksessa kertonut, surkuttelit vain jotain mikä kuulostaa perinteisiltä ruuhkavuosilta.
Katso viesti nro 8 ohjeet. Kotityöt voi tehdä vähän fuskaten ja keskittyä vauvan hoitoon. Hyväksykää nykytilanne. Ja molemmille myös omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä jään aika usein töiden jälkeen kaupungille haahuilemaan. Voin käydä ravintolassa syömässä, kahvilassa kirjoittamassa tai kaupoilla katselemassa. Museokortin ansiosta näyttelyissä pistäytyminen on helppoa, ja välillä menen kaverin kanssa after work -kaljalle.
Oma aika on minulle tärkein resurssi, joten olen järjestänyt elämäni niin, että sitä on. Jos en eläisi vapaata lapsettoman aikuisen elämää, olisin kateellinen siitä.
Voisitteko miinustelijat ennemmin kirjoittaa auki, mistä olette eri mieltä. Kiitos.
Älä AP jää tuollaiseen suhteeseen, missä sinun jaksamisella ei ole merkitystä. Lepo on myös miehelle tärkeää, varsinkin , kun on pitkiä päiviä ja pitkä työmatka. Kyllä kotityöt pitäisi jakaa tasapuolisesti. Ihmisten on vaikea käsittää , että mies voi myös tehdä äärettömän rankkaa fyysistä työtä. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään nakittaa miehelleni kotitöitä pitkien työpäivien jälkeen. Kotitöitä voi aina jotenkin tehdä, joten se ei ole mikään puolustus sille, ettei vaimosi tarvitse osallistua myös niihin.
Elämä pienen lapsen kanssa on