Lue keskustelun säännöt.
Nykyinen kasvatustapa on siis se, että koskaan ei saa sanoa EI?
28.08.2017 |
Nimittäin näitä olen nähnyt.
Tuo "Ei" kai traumatisoi lapsen niin pahasti, että siitä tulee aikuisena laktoosi-intolerantti tai jotain vielä kauheampaa.
Kommentit (21)
No siinä mielessä totta, että lapsen huudosta joku hieman yksinkertaisempi naapuri tekee helposti lasun. Huuto on yleensä seurausta siitä kun isi tai äiti on sanonut ei.
Omalla riskillä voi vanhempi sanoa 'Ei'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään pelkkä ei:n sanominen ei riitä, vaan lapselle pitää tämän lisäksi selittää, miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ennen ei selitelty vaan ei-kiellon uhmaamisesta seurasi fyysinen rangaistus. Silloin vanhemmat menivät aidan matalimmasta kohdasta.
Yhtä hyvin voit swiddu selittää kuolleelle jänikselle modernia taidetta!
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pelkkä ei:n sanominen ei riitä, vaan lapselle pitää tämän lisäksi selittää, miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ennen ei selitelty vaan ei-kiellon uhmaamisesta seurasi fyysinen rangaistus. Silloin vanhemmat menivät aidan matalimmasta kohdasta.
Jep. Itse muistan kun vanhemmat kielsivät tekemästä jotain ja kysyin "miksei?" oli vastaus aina "koska minä sanon." ja sitten tein asiaa salaa, koska en ymmärtänyt että esim tulella leikkiminen on kielletty KOSKA se on vaarallista! Omilleni selitän aina miksei jotain saa tehdä, toki jos jankkaaminen jatkuu en enää kolmatta kertaa selitä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pelkkä ei:n sanominen ei riitä, vaan lapselle pitää tämän lisäksi selittää, miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ennen ei selitelty vaan ei-kiellon uhmaamisesta seurasi fyysinen rangaistus. Silloin vanhemmat menivät aidan matalimmasta kohdasta.
Perustelematon "ei" onkin vain vallankäyttöä. "Koska minä sanon niin!" -lipsahtaa aika helposti silloin, kun ei jaksaisi selvittää itsestäänselvyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi pärähtää erikoislapseksi sillä sekunnilla kun vanhemmilta tulee se ensimmäinen EI. Ja sen jälkeen vanhemmat saavat kärsiä, lapsellehan tuo on vain elämää.
Missä näin helpolla pääsee? Itse joutuu joskus päivän aikana sanomaan "ei" monta sataa kertaa. Välillä on jo itsekin niin sekaisin että meinaa sanoa sen jo valmiiksi ennen kun lapsi kysyy jotain tai kerkee aloittaa jonkun asian tekemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pelkkä ei:n sanominen ei riitä, vaan lapselle pitää tämän lisäksi selittää, miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ennen ei selitelty vaan ei-kiellon uhmaamisesta seurasi fyysinen rangaistus. Silloin vanhemmat menivät aidan matalimmasta kohdasta.
... Mutta ikätasosta riippuen selittely on yksinkertaisesti turhaa. Ei lapsi välttämättä ymmärrä pitkiä sepustuksia ja polveilevia syy-seuraussuhteita.
Eli palstan vastausten perusteella kukkahattutätikasvatus voi hyvin ja asia on näin.
Ap
PS
Paljon erityisaikuisia tulossa muutaman vuoden päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä näin helpolla pääsee? Itse joutuu joskus päivän aikana sanomaan "ei" monta sataa kertaa. Välillä on jo itsekin niin sekaisin että meinaa sanoa sen jo valmiiksi ennen kun lapsi kysyy jotain tai kerkee aloittaa jonkun asian tekemisen.
Ladulle tehty ilmoitus.
No, on ainakin hyvä, että lopultakin selvisi syy meidän teinin laktoosi-intoleranssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pelkkä ei:n sanominen ei riitä, vaan lapselle pitää tämän lisäksi selittää, miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ennen ei selitelty vaan ei-kiellon uhmaamisesta seurasi fyysinen rangaistus. Silloin vanhemmat menivät aidan matalimmasta kohdasta.
... Mutta ikätasosta riippuen selittely on yksinkertaisesti turhaa. Ei lapsi välttämättä ymmärrä pitkiä sepustuksia ja polveilevia syy-seuraussuhteita.
Sellainen lapsi, joka ei vielä ymmärrä selityksiä, on yleensä niin pieni että hänet saa vähän harhauttamalla ja kehumalla unohtamaan koko kielletyn toiminnan.
Tietty jos joku kokee saavansa kirkkaamman kruunun ja jämerämmän kasvattajan maineen siitä että leikkii "eipäs-juupas"-leikkiä taaperon kanssa, niin mikäpä siinä.
Lapseni olivat pieniä, kun kävin heidän kanssaan kylässä erään 90-vuotiaan mummon luona. Vähän hävetti koko ajan kieltää vilkkaita lapsia ja huokasin " ... kun koko ajan pitää kieltää." Mummo vaan totesi " sitähän se äidin virka on." Niin ne ajat muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pelkkä ei:n sanominen ei riitä, vaan lapselle pitää tämän lisäksi selittää, miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ennen ei selitelty vaan ei-kiellon uhmaamisesta seurasi fyysinen rangaistus. Silloin vanhemmat menivät aidan matalimmasta kohdasta.
Perustelematon "ei" onkin vain vallankäyttöä. "Koska minä sanon niin!" -lipsahtaa aika helposti silloin, kun ei jaksaisi selvittää itsestäänselvyyksiä.
Vanhemmilla on se valta! Miksi vallankäyttö on väärin? Jossakin iässä monet lapset kysyvät enemmän kuin ehtii vastata. Hyvä harjoitella jo etukäteen esittämään lyhyet perustelut.
Ja jotkut vanhemmat eivät osaa sanoa ei. Mä oon varmaan todella kielteinen vanhempi kun sanon usein ei. En anna periksi kuin aniharvoin. Eivät saa siis mitään haluamaansa joka ikinen kerta esim kaupasta. Jos ei ruoka kelpaa niin sitten ollaan syömättä eikä jääkaapillakaan ronklata. Eipä nuilla pennuilla tunnu traumoja olevan. Tietävät kyllä etten mitään inttämistä ja kitinää kuuntele eikä sillä keinolla ainakaan saa mitään.
Meillä vältellään siinä mielessä ein sanomista, että jos vaikka sisällä on juokseminen kielletty ja lapset kuitenkin sitä tekee niin kieltämisen sijaan sanonkin, esim. että muistitteko, että sisällä kävellään. On myös perusteltu lapsille miksi kävellään eikä juosta. Myös sitä ei sanaa tulee käytettyä, mutta senkin perustelen miksi, mutta esim. 1-vuotiaalle en ala ainakaan pitkää perustelua antamaan, koska ei sitä ymmärrä. Tosin 1-vuotias on myös helppo harhauttaa muihin puuhiin, mutta mikäli tämä ei onnistu niin sitten sanon kyllä ei ja mahdollisesti jonkun selityksen tulee pipi tmv, mutta ei mitään pitkää selitystä, jota ei edes ymmärtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pelkkä ei:n sanominen ei riitä, vaan lapselle pitää tämän lisäksi selittää, miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ennen ei selitelty vaan ei-kiellon uhmaamisesta seurasi fyysinen rangaistus. Silloin vanhemmat menivät aidan matalimmasta kohdasta.
Jep. Itse muistan kun vanhemmat kielsivät tekemästä jotain ja kysyin "miksei?" oli vastaus aina "koska minä sanon." ja sitten tein asiaa salaa, koska en ymmärtänyt että esim tulella leikkiminen on kielletty KOSKA se on vaarallista! Omilleni selitän aina miksei jotain saa tehdä, toki jos jankkaaminen jatkuu en enää kolmatta kertaa selitä.
Tämä! Ja vielä parempi, jos voi ohjata tekemään kys. asian luvallisella/oikealla tavalla.
"Pikkuauto menee rikki, jos sitä heittää. Älä heitä. Aja näin: brrrrum!"
"Ikkuna menee rikki. Älä paukuta ikkunaa lelulla. Paukuta sohvaa näin, pampampam!"
Jos ei muutamalla toistolla uppoa, sit uhkaus, että joudun ottamaan tavaran pois tms. Ja toki otetaan myös, jos tarve on.
Kaksivuotiaaseen jo tepsii kivasti...joskus 😂 mutta pääsääntöisesti menee kaaliin paremmin kuin pelkkä "EI! EI HEITÄ/PAUKUTA!!!"
Kieltäminen on lapsen itsemääräämisoikeuden törkeää rajoittamista. Senhän jo kieltää ihmisoikeussopimuksetkin! Jotkut sitä vaan elää vielä jossain 1800-luvulla.... Säälittää teidän natsien lapset.
Vierailija kirjoitti:
Kieltäminen on lapsen itsemääräämisoikeuden törkeää rajoittamista. Senhän jo kieltää ihmisoikeussopimuksetkin! Jotkut sitä vaan elää vielä jossain 1800-luvulla.... Säälittää teidän natsien lapset.
Jaa sinunko kakarat huutaa ja juoksevat ihmisiä päin kaupassa?
Ei.