Mieheni mielestä kihlasormus ei saa maksaa yli 3000e

Eli kalliilla maulla peität omaa epävarmuuttaai.

Ihan hyvä, että ap tässä kohtaa suhdetta selvästi ilmaisee mielipiteensä. Tuskin tämä sormus on ainoa kohta, jossa ap haluaa vähän parempaa. Jos mies tienaa 3000€/kk ja haluaa käyttää rahaa johonkin muuhunkin kuin vaimoonsa, hän joutuu  nyt vakavasti harkitsemaan kannattaako ottaa tällainen high maintenance -tapaus riesakseen.

Itselläni ei kihlasormusta edes ole, koska olimme vain kuukauden verrna kihloissa ja pidin sitä ihan turhana. Kun menimme ostamaan sormuksia, ostettiin miehelle kihlasormus ja minulle vihkisormus, jota aloin käyttää vasta sitten kun oltiin naimisissa. Tämän 17 vuoden aikana kun ollaan oltu naimisissa, olen voinut pitää tuota vihkisormusta vain ehkä parin vuoden ajan. Enimmäkseen olen ollut liian lihava pitämään sitä, se kävi jo raskauden aikana pieneksi. Ja se on kyllä todella mieluinen sormus minulle, siinä on timantteja ja safiireja. Maksoi jotain 600€. Miehelle olisi käynyt kalliimpikin ja kysyi moneen kertaan, olenko varma. Minulle se sormus oli tärkeämpi kuin hintalappu ja valitsin sen mukaan mistä tykkäsin, ei sen mukaan mitä hintalapussa lukee.

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis säästämään sormukseen. Jos sille laskee päivähinnan, ei se kovin kalliiksi tule. Minulle sormuksella on suuri merkitys.

-ap

Noh, kun olet tuota mieltä niin asia pitäisi tehdä selväksi miehelle. Jos hän ei suostu keskustelemaan asiasta niin samaa mieltä kuin aiempi kommentoija, että kannattaa miettiä miten muiden erimielisyyksien kanssa sitten käy jatkossa.

Mies ei selvästi rakasta sinua, JSSAP!

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän, pitäähän se tärkeä asia olla mieluinen. Itse halusin mahdollisimman simppelin valkokultaisen sormuksen joka maksoi muistaakseni 400e. Yli 3000€ sormus ei olisi ollut mulle mieluinen. En ylipäänsä pidä mistään krumeluureista.

.. toi että alat vaatia tiettyä hintatasoa vaan hinnan takia on kyllä aika outoa. No, jokainen tyylillään.

Hinta oli ehkä tässä kohtaa helpompi asia kertoa kuin tyyli, timantin koko ja laatu, sormuksen materiaali yms. Sellaista laadukasta runkoa ja timanttia mitä haluan ei vaan saa alle 3000 euron. Sen takia hinta ilmaistuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voi jestas. Ehkä sinun kannattaa vielä odottaa ja kasvaa aikuiseksi, ennen kuin mietit kihloja tai kosintoja. Tosin varaudu siihen, ettei miehesi jaksa odottaa sitä sinun aikuistumistasi, hän vaikuttaa jo aikuiselta.

Miten tämä liittyy ikääni? Olen aikuinen ja osaan käyttäytyä kuin aikuinen. Minulla on oma makuni ja tyylini. Miksi poikkeaisin siitä kihlasormuksen kohdalla?

Anteeksi jos minua ei innosta teidän "tuulipukurouvien" Kultajousesta ostetut mauttomat sormukset pienillä timanteilla tähtikuvion sisällä. Hyi yök.

Voih, tiedetään tämä naistyyppi... Siis sinun makusi on kaikkien muiden sinunlaittesi maku, joiden kanssa kilpailet.. no kaikessa elämässä.

Mutta mitä meillä junteilla on väliä. Eikö brassailusormukset ole jo vähän out?

Jos sormus ei miellytä sinua, vaihda se sellaiseen josta tykkäät ja maksa erotus. Jos mies loukkaantuu, so what? Pääasia että saat mieleisesi sormuksen, vai mitä?

Avioliitoista puolet päättyy eroon, kihlauksista epäilemättä vielä enemmän. Kihlasormus kannattaa ostaa ennemmin leipomosta kuin koruliikkeestä. Voi sitten syödä pois kun lähes väistämätön ero osuu kohdalle.

voi jessus, ei kai kukaan tommosta kalkkunaa vaimokseen ota!?! ei oo eukolla kaikki intiaanit kanootissa, jos tommosilla tuloilla pitäs alkaa 3000 euron rinkuloira ostamaan.

Noilla tuloilla yli kolmen tonnin sormus on kyllä aika järjetöntä liioittelua. Jos teillä ei valmiiksi ole säästössä merkittäviä summia, niin toisen ylikalliit mielihalut vaikuttavat kyllä myös yhteiseen talouteen, vaikka olisi periaatteessa kuinka omat rahat. 

Ehkä mies haluaisi mieluummin matkustaa, harrastaa, tehdä keittiöremonttia tai mitä vaan muuta kanssasi kuin käyttää parin vuoden säästöt yhteen koruun.

Ehkä hänelle on on kuitenkin tärkeää, että hän saa maksaa sormuksen kokonaan. En kyllä tajua miksi hän sen valitsisi, kyllä käyttäjän pitäisi tehdä lopullinen päätös, jos kyse on elinikäisestä esineestä.

Miettikää vielä, kykenettekö keskustelemaan ja tekemään kompromissejä ylipäänsä.

Siis kuinka kallis sormus sulle oikein kävisi??? Mua ei haittaa vaikka saisin halvimman mahdollisen, eihän se sormus koko homman pääpointti ole! Jessus miten ahneita jotkut naiset ovat...

Vierailija kirjoitti:

Aiotko vaatia myös 10 000e hääpukua?

Mä en kyllä ymmärrä aapeen saamien alapeukkujen määrää. Tottakai, jos johonkin panostaa, niin siihen sormukseen jota käyttää joka päivä, ei siihen hääpukuun jota käyttää kerran. Se, että kallis sormus ylittäisi parin budjetin, on myös lukijoiden omaa tulkintaa. Aapeellä voi olla säästettyä/perittyä/lottovoitettua omaisuutta vaikka kuinka.

Kaikki eivät välttämättä halua mitään prinsessahäitä. Itse ainakinottaisin paljon mieluummin vain oikeasti läheisten ihmisten pienemmän joukon juhliin, pukunvoisi olla vaikka ei-hääpukumainen mekko ka kyllä, haluaisin omasta mielestäni kauniin sormuksen, vaikka joutuisin itse osan tai kokonaan rahoittamaan.

Ei ole järkevää pistää sormukseen kolmea tonnia! Itse sijoitin kolme sataa kultasepällä teetettyyn uniikkiin kihlasormukseen. Siinä vaiheessa kun yllättäen otin sen esiin vaimoni olikin myyty (se oli kaunein hänen koskaan näkemänsä sormus). Vihkisormus olikin huimat 35e!

Jätä se mies. Teillä on erilaiset maailmankatsomukset ja se tulisi myöhemmin aiheuttamaan erimielisyyttä monissa muissakin asioissa.

No hyvä ap, ihan riippumatta sormuksen hinnasta, sun miehesi tuskin tulee yllättämään sua myönteisesti. Miehet eivät tunne naisen tyylitajua automaattisesti.

Kun kerrat odotat jo kosintaa, olette varmaan puhuneet asiasta miehen kanssa. Ei muuta kuin sormuskauppja kiertelemään. Sun kannattaa aika selvästi osoittaa miehelle, mikä sun tyylisi on. Eikä mitään vihjailuja vaan sanot suoraan, että tommosesta tykkäät ja tommosesta et tykkää yhtään.

Pahimmillaan teillä käy niin, että mies tulee joku ilta töistä kotiin monen tonnin sormuksen kanssa - joka on sun mielestäsi helvetin ruma. Mies meni käyttämään puolet ennakkoperinnöstään kalliiseen sormukseen, koska tiesi, että sulle on hinta tärkeä. Mutta kun se ei tuntenut sun tyyliäsi, saat semmosen, missä on kymmenen rumaa timanttia vierekkäin.

Mies ei tajua, mitä sä itket - hänhän osti kalliin sormuksen.

Sitten teillä on molemmilla paha mieli.

Aikuiset ihmiset muuten puhuvat toisilleen tällaisista asioista - naimisiin menemisestä, rahan käytöstä, omista odotuksistaan ym. Jos ette pysty puhumaan rahasta, kannattaa varmaan odottaa sitä yhteistalouden perustamista muutama vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko vaatia myös 10 000e hääpukua?

Mä en kyllä ymmärrä aapeen saamien alapeukkujen määrää. Tottakai, jos johonkin panostaa, niin siihen sormukseen jota käyttää joka päivä, ei siihen hääpukuun jota käyttää kerran. Se, että kallis sormus ylittäisi parin budjetin, on myös lukijoiden omaa tulkintaa. Aapeellä voi olla säästettyä/perittyä/lottovoitettua omaisuutta vaikka kuinka.

Kaikki eivät välttämättä halua mitään prinsessahäitä. Itse ainakinottaisin paljon mieluummin vain oikeasti läheisten ihmisten pienemmän joukon juhliin, pukunvoisi olla vaikka ei-hääpukumainen mekko ka kyllä, haluaisin omasta mielestäni kauniin sormuksen, vaikka joutuisin itse osan tai kokonaan rahoittamaan.

Äh, olihan tuolla palkat, ja mainittu että ei ole säästöjä. Silloin noin kallis sormustuskin kannattaa... Kivoja ja uniikkeja malleja saa kyllä halvemmalla suunnittelemalla vaikka kokonaan itse kultasepän kanssa. Meillä miehen kanssa vään eri tilanne, tienataan yhteenä noin 15000€/kk. Mies haluaisi hakea kalliin ja näyttävän sormuksen ulkomailta, minä haluaisin sellaisen jonka hukkumista ei tarvitse pelätä. Tämä jos mikä on länsimainen ongelma tosiaan :D

Eikö opettajan palkka ole kuin tuon 2000?

Ja noilla palkoilla sitten halutaan 3000 sormus.

Ei ole ihme kun puhutaan ylivelkaantumisten lisääntymisestä.

Suu säkkiä myöten sanoi vanha kansa.

Av:lla uskalletaan olla varakkaita. Ei haittaa, jos on asunut New Yorkissa tai haluaa yli kolmen tonnin sormuksen ja vaivautuu vielä palstalle näistä kirjoittelemaan. Täällä ei enää vatkata halpiselämän ongelmia. Unelmat ovat astuneet tänne telkkarin ilmaiskanavien ulkopuolelle.

En antaisi miehen valita sormustani.

Tama sormus-asia on kylla janna, en tiennyt etta tallanen ajatusmaailma on ehtiny levita jo Suomeen asti. Asun ulkomailla ja taalla kihlasormuksen "pitaisi" olla miehen "kolmen kuukauden palkan arvoinen" (en Jenkeissa btw) ja mua on aina naurattanut taa kihlasormusvouhkaus.  Itse en koskaan siita ole murehtinut, tarkeempaa on nimenomaan se avioliitto yhdessa ja ainoa toive oli etta halusin tulla kosituksi miehen omasta tahdosta kun se hanesta tuntui oikealle (joka toki hanen kulttuuriin kuuluu).

Tiedan useammankin morsiammen jotka pettyivat 0,5-0,7ct sormuksiinsa, yksi heista suunnitellut pitkaan etta itse hommaisi isomman kiven ja eras sanoi suoraan "kiitos, mutta isomalla kivella" ja hankkivat toisen tilalle. Tama saikaytti oman mieheni ja ilmeisesti stressas kosintaa kun pelkasi etten tykkais sormuksesta jonka han teetatti. Varsinkin ku palautusoikeutta ei ollut. Harmitti etta han niinkin paljon sita murehti, silla en voisi edes kuvitella etta vaihtaisin toisenlaiseen koska se oli niin ajatuksella mietitty.