Tuntuu että mies valehtelee koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman pahemman valheen takia en luota mieheen ollenkaan, mitä kertoo. Jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pahoja valheita on nuo aiemmin kerrotut: omien lasten sukupuolet tuntemattomille, on valehdellut myös vanhempiensa iät, työpaikat ja ammatit.

Nykyisin valehtelee pienistä asioista.

Ap

En nyt sanoisi että valehtelee vaan että satuilee. Kertoo paikkaansa pitämättömiä juttuja elämästään muille.

Mistä tuollainen voi sitten johtua ja voiko se parantua päättämällä?

ap

#61, kun en ole siis kysynyt mitään. On oma-aloitteesesti kertonut juttujaan. ap

Anteeksi 57, mutta sinkkuna en kyllä ymmärrä tätäkään, että yhdestä voipaketista saatte miehenne kanssa noin pitkän asiaketjun ja viestittelyn aikaiseksi: yksi toteamus riittäisi: menisin istten sinne kauppaan takaisin ja ostaisen sen voipaketii, miksi täytyy vielä miehelle kotoa ilmoittaa, että menee kauppaan ostamaan voita?

Ahkeraa päivittelyä parisuhteessa olevien ihmisten elämä jostain pienistä asioista tuntuu olevan, voisi olla kait mukavaakin, mutta en ole tottunut enkä ehkä jaksaisi.

Minä ehkä ostaisin sen voipaketin, vaikka sitten olisikin kotona jo toinen, en jaksaisi alkaa tarkistelemaan mieheltä, varsinkaan eestaas, eikä miehenkään minulta.  Kyllä ne molemmat syötyä tulisi.

Vierailija kirjoitti:

#61, kun en ole siis kysynyt mitään. On oma-aloitteesesti kertonut juttujaan. ap

Ehkä se elää jossain mielikuvitusmaailmassaan, ja luulee todeksi mielikuvituksensa tuotoksia.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi 57, mutta sinkkuna en kyllä ymmärrä tätäkään, että yhdestä voipaketista saatte miehenne kanssa noin pitkän asiaketjun ja viestittelyn aikaiseksi: yksi toteamus riittäisi: menisin istten sinne kauppaan takaisin ja ostaisen sen voipaketii, miksi täytyy vielä miehelle kotoa ilmoittaa, että menee kauppaan ostamaan voita?

Ahkeraa päivittelyä parisuhteessa olevien ihmisten elämä jostain pienistä asioista tuntuu olevan, voisi olla kait mukavaakin, mutta en ole tottunut enkä ehkä jaksaisi.

Minä ehkä ostaisin sen voipaketin, vaikka sitten olisikin kotona jo toinen, en jaksaisi alkaa tarkistelemaan mieheltä, varsinkaan eestaas, eikä miehenkään minulta.  Kyllä ne molemmat syötyä tulisi.

No, mä harvoin viitsin kantaa kaupasta ns. turhaa tavaraa, kun kävellen käyn :) Jäkaappikaan ei ole suuren suuri. Joten meille toi on ihan normaalia, tarkistaa, onko jotain vaiko ei. Kahden aikuisen taloudessa voipaketti kestää kauan, kun sitä käytetään vain joihinkin ruokiin ja leipomiseen. Joten ei tunnu järkevältä kuukausia säilyttä ylimääräisiä. Tässä syitä "pitkään keskusteluun", joka tosiasiassa kestää muutaman sekunnin. Selostettuna varmasti kuulostaa pitkältä ja perusteelliselta ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on tuollaista saivartelua kaakaosta ja rahkasta niin kiitän luojaa, että olen sinkku.

En siis ymmärtänyt mikä tuossa oli nyt sitten valhetta, miten ihmeessä edes jaksat kiinnittää tuollaisiin asioihin huomiota.

Pienet on ihmisten keskustelunaiheet ja murheet kun tuonkaltaisista pystyy tekemään ongelman.

Miehesi ei varmaa ymmärrä lainkaan, että mietit tuollaisia, siis ei edes ala tosiasiasiassa vaivaaman päätään jälkikäteen jollain kaakaonostolla, siis kuka sanoi tai teki milloin ja mitä.

En kyllä minäkään ja olen nainen.

Samaa mietin, minä normaalissa suhteessa oleva. Meillä voi käydä esim. niin, että soitan kaupasta miehelle töihin ja kysyn, että ostiko hän viimeksi voita. Vastaus voi olla että joo, ostin kyllä. Kotona huomaan, ettei olekaan ostanut. Totean no höh, muisti väärin ja laitan viestin, että käy vielä kaupan kautta, kun ei kotona voita olekaan. Mies soittaa perään, että oonko varma, on ihan selkeä mielikuva että osti. Nauretaan yhdessä, että no ei nyt ole. Minäkin väitin pari viikkoa sitten kiven kovaa laittaneeni yhden tavaran paikkaan x ja ihmeteltiin, mitä tapahtunut, kun ei olekaan siellä.

Kukaan ei syytä ketään valheista. Ollaan vaan että höh, väärin muistettiin.

Sulla siis ei ole itselläsi mitään kokemusta pienissä merkityksettömissä asioissa tahallaan valehtelevasta ihmisestä, joka ei myönnä valheitaan vaan syyttää toista osapuolta vajaaksi. Googlaa manipulointi ja gaslighting.

Mä jouduin jättämään miehen jatkuvan valehtelun ja manipuloinnin takia. Se oli vaan ihan sairasta, ei voinut yhtään luottaa.

Mies valehteli ihan pienistä ja mitättömistä asioistakin. Kuten vaikka just jostain mitä oli ostanut kaupasta. Jos huomautin, hei et muistanutkaan ostaa tätä tuotetta x niin mies kehitteli jonkun aivan uskomattoman tarinan että oli kyllä muistanut mutta syystä ö sitä ei nyt kuitenkaan ole kauppakassissa tullut kotiin. Usein mies kuittasi myös sanomisensa ja tekemisensä toteamalla että minä ymmärsin asian väärin. Esim. jos hän eilen sanoi että haluaa erota, tänään hän kielsi niin sanoneensa ja sanoi että minä ymmärsin asian väärin.

Miehen kanssa oli kyllä aivan ihaniakin juttuja ja kiva olla mut toi luottamus kun vuosi vuodelta vaan hävisi enemmän ja enemmän.

Erosta on 2 vuotta, mä täällä ikävöin aika ajoin, mies on jo naimisissa uuden kanssa. Kiireellä meni. Olisi kiva tietää valehteleeko hän uudelle naiselle samalla tavalla tai ehkä uutta naista ei vaan samalla lailla haittaa...?

Googlasin satuilun. On pikkulasten ongelma. Tyttöni kaveri satuili ja hommahan meni aina että "läpällä kerroin". Sanoin kyllä lapselle ettei pidä hyväksyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on tuollaista saivartelua kaakaosta ja rahkasta niin kiitän luojaa, että olen sinkku.

En siis ymmärtänyt mikä tuossa oli nyt sitten valhetta, miten ihmeessä edes jaksat kiinnittää tuollaisiin asioihin huomiota.

Pienet on ihmisten keskustelunaiheet ja murheet kun tuonkaltaisista pystyy tekemään ongelman.

Miehesi ei varmaa ymmärrä lainkaan, että mietit tuollaisia, siis ei edes ala tosiasiasiassa vaivaaman päätään jälkikäteen jollain kaakaonostolla, siis kuka sanoi tai teki milloin ja mitä.

En kyllä minäkään ja olen nainen.

Samaa mietin, minä normaalissa suhteessa oleva. Meillä voi käydä esim. niin, että soitan kaupasta miehelle töihin ja kysyn, että ostiko hän viimeksi voita. Vastaus voi olla että joo, ostin kyllä. Kotona huomaan, ettei olekaan ostanut. Totean no höh, muisti väärin ja laitan viestin, että käy vielä kaupan kautta, kun ei kotona voita olekaan. Mies soittaa perään, että oonko varma, on ihan selkeä mielikuva että osti. Nauretaan yhdessä, että no ei nyt ole. Minäkin väitin pari viikkoa sitten kiven kovaa laittaneeni yhden tavaran paikkaan x ja ihmeteltiin, mitä tapahtunut, kun ei olekaan siellä.

Kukaan ei syytä ketään valheista. Ollaan vaan että höh, väärin muistettiin.

Sulla siis ei ole itselläsi mitään kokemusta pienissä merkityksettömissä asioissa tahallaan valehtelevasta ihmisestä, joka ei myönnä valheitaan vaan syyttää toista osapuolta vajaaksi. Googlaa manipulointi ja gaslighting.

Ei ole. Mutta väittäisin, että jos ap:n mies olisi tuollainen, ap pystyisi kertomaan paremmat esimerkit kuin rahkajutun, josta kerrottu valhe ei mitenkään ulkopuoliselle paljastunut (mies ei ap:n mielestä ole voinut millään ehdottaa rahkaa kakkuun, kun joskus aikaisemmin on sanonut rahkasta negatiivista) ja kaakaojutun, joka oli tarinana niin outo, että missään perheessä kukaan normaali ihminen ei lähtisi kaivelemaan ja miettimään mitään siihen liittyvää. Ap ei kuulosta siltä, että osaisi kommuniokoida, ei ainakaan osaa kirjoittamalla saada itseään ilmaistuksi.

Näiden syiden takia ap:n kertomukset ovat outoja, epätarkkoja eivätkä paljasta miestä valehtelijaksi. Plus nuo jutut jostain sähköposteista, miksi ap niitä olisi edes lukenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on tuollaista saivartelua kaakaosta ja rahkasta niin kiitän luojaa, että olen sinkku.

En siis ymmärtänyt mikä tuossa oli nyt sitten valhetta, miten ihmeessä edes jaksat kiinnittää tuollaisiin asioihin huomiota.

Pienet on ihmisten keskustelunaiheet ja murheet kun tuonkaltaisista pystyy tekemään ongelman.

Miehesi ei varmaa ymmärrä lainkaan, että mietit tuollaisia, siis ei edes ala tosiasiasiassa vaivaaman päätään jälkikäteen jollain kaakaonostolla, siis kuka sanoi tai teki milloin ja mitä.

En kyllä minäkään ja olen nainen.

Samaa mietin, minä normaalissa suhteessa oleva. Meillä voi käydä esim. niin, että soitan kaupasta miehelle töihin ja kysyn, että ostiko hän viimeksi voita. Vastaus voi olla että joo, ostin kyllä. Kotona huomaan, ettei olekaan ostanut. Totean no höh, muisti väärin ja laitan viestin, että käy vielä kaupan kautta, kun ei kotona voita olekaan. Mies soittaa perään, että oonko varma, on ihan selkeä mielikuva että osti. Nauretaan yhdessä, että no ei nyt ole. Minäkin väitin pari viikkoa sitten kiven kovaa laittaneeni yhden tavaran paikkaan x ja ihmeteltiin, mitä tapahtunut, kun ei olekaan siellä.

Kukaan ei syytä ketään valheista. Ollaan vaan että höh, väärin muistettiin.

Sulla siis ei ole itselläsi mitään kokemusta pienissä merkityksettömissä asioissa tahallaan valehtelevasta ihmisestä, joka ei myönnä valheitaan vaan syyttää toista osapuolta vajaaksi. Googlaa manipulointi ja gaslighting.

Ei ole. Mutta väittäisin, että jos ap:n mies olisi tuollainen, ap pystyisi kertomaan paremmat esimerkit kuin rahkajutun, josta kerrottu valhe ei mitenkään ulkopuoliselle paljastunut (mies ei ap:n mielestä ole voinut millään ehdottaa rahkaa kakkuun, kun joskus aikaisemmin on sanonut rahkasta negatiivista) ja kaakaojutun, joka oli tarinana niin outo, että missään perheessä kukaan normaali ihminen ei lähtisi kaivelemaan ja miettimään mitään siihen liittyvää. Ap ei kuulosta siltä, että osaisi kommuniokoida, ei ainakaan osaa kirjoittamalla saada itseään ilmaistuksi.

Näiden syiden takia ap:n kertomukset ovat outoja, epätarkkoja eivätkä paljasta miestä valehtelijaksi. Plus nuo jutut jostain sähköposteista, miksi ap niitä olisi edes lukenut?

No luin ne sähköpostit aikoinaan. Ja tuosta rahkajutusta, minähän kerroin että se paljastui valheeksi kun mies alkoi inttää "olenko minä kirjaimellisesti väittänyt kysyneeni laitetaanko rahkaa". Ei ollut väittänyt vaan sanoi sen suuntaista, että lapset ovat heti teilanneet ehdotuksen rahkasta. Ja nuo vanhempien iät, typaikat ja ammatit valhetta.

Ja noista kommunikaatio-ongelmista, miksi kenenkään muun kanssa ei tule samanlaisia ongelmia "ymmärsinköhän nyt jotain väärin" jne.?

Ainiin, satuin myös kerran löytämään miehen jutun nettipalstalle, missä oli satuillut.

Sanoi tosta rahka jutusta, jos muisti väärin. Sen olen huomannat että mies oletta asioita. Ap

Ap palailee. Juttelin mieheni kanssa ja hän sanoi, että työstetään asiaa. Mies sanoi myös että usko häneen, äläkä mieti ihan pikkujuttuja.

No tänään tapahtu näin. Keskusteltiin miehen kanssa yhdestä minun terveysasiasta ja poikamme kuuli keskustelua ja sanoi "ai mitä". Mies siihen heti pojalle "ei mitään, puhuttiin äidin työasiasta". Minä kun vaadin noiden taustojen takia täyttä rehellisyyttä mieheltä, sanoin vaan ei oo työasia, mutta ei ole sinun asia. Sitten sanoin miehelleni tosta lapselle valehtelusta. Mies ei vastanut mitään ja sitten kohta kysyin kuulitko sinä ja toistin "en tykännyt kun valehtelit pojalle, olisit sanonut vaan ei ole sinun asiasi" Mies suuttui siitä ja yritti vielä vääntää, että puhuttiinhan me sinun työasiasta.

Sillä tasolla tämä työstäminen siis on, vaikka sovittiin että saan mainita niistä asioista, mutta en kuitenkaan saa.

En muistanutkaan sanoa, että mies epäilee aina aika paljon mitä poikamme puhuu. Olen miettinyt, voisiko miehen oma (ehkä) valehtelu selittää sitä. Ap

Mies sanoi, että minä syytän häntä, ihan kuin hän olisi murhan tehnyt. Olin siis hänelle vaan sanonut tuossa toiseksi edellisessä viestissä selittämästi tilanteesta, että minä en tykännyt kun sinä ...[pitkä tauko] valehtelit [varovasti sanottuna].

ap

Onko ap 12 v.? Se selittäisi tuon kirjoitustyylin.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap 12 v.? Se selittäisi tuon kirjoitustyylin.

Lukihäiriö, vaikeasti selitettävä asia ja kännykkä.

Ap

Heitä se sika pellolle.

Eihän tämän miehen nimi vain ole Mika? :D

Valehteli ihan älyttömiä asioita koko ajan, niin ettei koskaan voinut tietää mikä on totta ja mikä ei. Nykyinen mieheni on koittanut pari kertaa päästä vähän vähemmällä narraamalla,  mutta olen selittänyt että en jaksa edes pikkuvalheita enää tässä elämänvaiheessa. Kaikkea ei tarvitse sanoa suodattamatta kuin pikkulapsi, mutta joskus se vaikeneminenkin on kultaa.

Mies kuulostaa sellaiselta jolle valehtelu on tapa/harrastus joka oudolla tavalla kiehtoo häntä kun siinä voi leikitellä vaaran kanssa, ts katsoa miten pitkälle voi mennä ettei jää kiinni. Siihen voi liittyä manipulointia, eli katsoo mitä kaikkea saa muut uskomaan ja miten nämä lähtee mukaan näihin keksittyihin juttuihin. Nauttii sitten itsekseen mitä paremmin onnistuu.

Lähinnä kai tuo on ärsyttävää mutta ap:n kannattaa olla tarkkana siitä jos mies alkaa hämmentää ap:tä siinä määrin valheillaan että tulee hieman sekopäinen olo ja alkaa epäillä itseään onko ihan järjissään. Silloin on kyse jo vakavammasta manipuloinnista ja ilkeydestä. Vaarana on että mies alkaa levittää muille ihmisille vihjeitä siitä että ap:lla ei olisi kaikki kotona. Silloin mennään jo henkisen väkivallan puolelle. Manipulattorit voi olla uskomattoman taitavia, etenkin valehtelussa.

Ap millainen on miehen lapsuudenkoti, entä millaisia miehen vanhemmat? Jotkut ihmiset oppii jo lapsena tavan, että asioista ei ole tapana sanoa ihan tarkkaa totuutta, vaan jotenkin epämääräisellä tavalla häivyttää totuus vältelläkseen jotain ehkä ahdistavaa asiaa. Esim. tuo kun puhuitte sinun terveysongelmasta ja mies sanoi teinipojalle että puhuitte "äidin työstä". 

Tällainen ihminen ei valehtele tietoisesti ja tahallaan eikä ilkeyttään, vaan hänelle on lapsena puhuttu niin, että tarkka totuus häivytetään epämääräisen tai monitulkintaisen puheen taakse. Ja hän on kasvanut sellaiseen tapaan puhua, eikä hän edes tajua valehtelevansa (ihmettelee kun häntä syytetään valehtelusta, koska ei mielestään valehtele). Tällainen ihminen ei yleensä valehtele isoista eikä tärkeistä asioista, vaan arkisista pienistä jutuista keskusteltaessa vain sanoo "muunnettua totuutta". Tällaisella ihmisellä ei myöskään yleensä tunnu olevan mitään motiivia valehtelulleen, hän ei siis valehtele saadakseen jotain ilmeistä hyötyä tai peitelläkseen luvattomia tekosiaan. Vaan jutut on tyyliä: Kävin tänään kahdessa kaupassa (vaikka kävi kuudessa kaupassa), Matti soitti ja kertoi että suunnittelevat matkaa Kreikkaan (vaikka oikeasti Viroon), älä häiritse nyt minun pitää mennä lukemaan uutisia netistä (vaikka oikeasti menee lukemaan säätiedotusta). Tällainen ihminen on niin tottunut siihen, että ei sanota tarkkaa totuutta yhdentekevissä asioissa, niin hänelle ei edes tule mieleen yrittää sanoa sitä tarkkaa totuutta, koska arvelee että totuudella ei ole niin väliä (koska hänen lapsuudessaan totuudella ei ollut väliä). Rasittavaa tuollainen on, ja hankalaa kanssaihmisille, mutta sääliksi käy noita tyyppejä itseäänkin, koska heillä on ollut niin kummallinen lapsuus.