Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Tämä.

Ette ota huomioon, että näette vain hetken perheiden elämästä, silti teette koko elämän kattavia päätelmiä vapaasta kasvatuksesta ja huonosta vanhemmuudesta.

Pitää olla kyllä paha olla, että edes v*ttuuntuu joka asiasta, nimittäin hyvällä fiiliksellä olevat ihmiset näkevät hyviä asioita ja tuntevat empatiaa.

Toivottavasti Käyttäjä3500 sulla ei ole lapsia.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Ap on joku lapseton hienohelma, joka näkee riehuvia lapsia joka paikassa. Mikähän siinä on, kun itse en näe melkein koskaan huonostikäyttäytyviä lapsia? Olisikohan kyse suhteellisuudentajujen erilaisuuksista? Joillain sitä on, ja joillain sitten hiukan vähemmän. Elä omaa elämääsi, äläkä katsele muita jos noin ärsyttää. Mitä huonoa käytöstä aloituksessa nyt oli? Vain tiukkahermoiset kävivät kuumina.

Tämä on juuri se ero. Ihmiset, jotka ovat valmiiksi huonolla mielellä ja asenteella, näkevät ne epäkohdat joka paikassa.

Minäkään en näe koskaan riehuvia lapsia. Lapsia kyllä, lapset ovat lapsia ja välillä villejä, mutta en yleensäkään keskity kyttäämään toisia ihmisiä, varsinkaan paheksuvasti.

Nuo mielipiteet kertovat enemmän valittajasta kuin valituksen kohteesta yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.

Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??

Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!! 

Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta. 

Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona. 

Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)

Niin juuri! Minäkin välitän enemmän lapsestani kuin siitä, mitä muut ajattelevat. Nämä ovat sellaisia juttuja mitä ei oikein ymmärrä ennen kuin on omia lapsia. Ei ymmärretä, miten herkkä olento lapsi on ja miten paljon se hämmentää ja satuttaa kun vieras setä tai täti alkaa huutaa aikuisen raivolla julkisella paikalla. Se on lapselle oikeasti ihan kamalaa. Samaten julkisella paikalla toruminen on nöyryyttävää vahingollisea tavalla. Torumista silloin pitää välttää, paitsi jos lapsi lyö. 

Juuri tämän herkän olennon suojelemiseksi on opetettava hänelle, miten eri tilanteissa käyttäydytään, jottei vieras setä tai täti tule huutamaan hänelle julkisella paikalla. Sitäpaitsi lapsi tuntee itsensä tärkeäksi, kun hänelle kerrotaan, että nyt mennään kauppaan ja toimitaan kauniisti, ostetaan ruokaa (helppottava keino on ruokakaupassa ne lasten pienet ostoskärryt). Juosta ei saa, koska voi sattua onnettomuuksia. Hyllyjen takaa tuleviin ostoskärryihin törmääminen voi tehdä pahaa jälkeä sille juoksevalle lapsellesi.

Ja lasta on estettävä käyttäytymästä häiritsevästi tai itselleen ja muille vaaraa aiheuttavasti. Ei siitä mitään näytöstä taritse järjestää, kun hoidat hommasi oikein. Jos et hoida kasvattajan vastuutasi ja jotain sattuu, et voi estää muiden reagointia.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi juuri pari päivää sitten seuraava: olin pyöräilemässä, ja edelläni kävelytiellä käveli äiti kolmen 3-5-vuotiaan pojan kanssa. Pyöräilin tietysti ohittaessa hitaasti, jotta sinne tänne sinkoilevat pienokaiset eivät olisi jääneet alle. Tie oli leveä, ja ohitin heidät aivan vastapäisestä reunasta. Ohituksen jälkeen kuulin takaani tällaiset kommentit:

- Se ei ohittanu vasemmalta! (Vanhin pojista)

- Mm-m. (Äiti)

- Olipa TYHMÄ...

- Mmm-mm. (Taaskin äiti)

Mä olin ihan että mitä helvettiä. Miten ensinnäkin olisin voinut ohittaa muuten kuin oikealta, kun äiti ja pojat kulkivat äärivasemmassa reunassa? Toiseksi, millainen vanhempi oikein tukee lapsensa nimittelyä - etenkin kun siihen ei ole minkäänlaista syytä?

Ei lasten kaikkiin kommentteihin jaksa reagoida kukkahattutätimäisellä ymmärryksen lisäämispuheella. Jos et halua vajota perheen "tasolle" et nyt ala nimittelemään ketään. Varmaan väsynyt tai ylikuormittunut vanhempi.

Vai oikeinko kuvittelet heidän hiovan illtaisin olohuoneessa strategioita, joiden avulla loukataan ohikulkijoita?

Tuskin, mutta vähintä mitä vanhempi voisi tuollaiseen sanoa, olisi "ei saa nimitellä". Omat vanhempani opettivat tämän minulle tiukasti ollessani pieni, ja tekivät aivan oikein. Jos vanhemmat reagoivat myötäilevästi, kun heidän lapsensa haukkuu muita ihmisiä, lapsi alkaa kuvitella että hänellä on siihen oikeus.

Sitä paitsi, kannattaakohan lapsia hankkia hirveää liutaa lyhyellä väliajalla, jos se noin alkaa väsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jos on 3 lasta tai yli niitä ei tarvitse kieltää eikä opettaa, näin olen huomannut monessa perheessä. Itselläni kun on vain yksi hyvin käyttäytyvä lapsi, tosin ajankuluessa vasta oppinut hyvän käytöksen, niin minä en kuulemma ymmärrä ettei kolmea lasta voi samalla tavalla opettaa. Mutta omasta mielestäni ravintolassa jne. paikoissa täytyy antaa rauha muillekkin ihmisille vaikka olisi 3 lasta.

Kyllä neljäkin lasta voi opettaa käyttäytymään kauniisti. Pienimmät vielä helpommin, kun haluavat olla isoja ja matkivat vanhempia sisaruksiaan. Ulkomaat ja hotellit on näiden kanssa kierretty ja kivaa on ollut, koska lapsille on opetettu ihmisten tavat kaikkien mukavuudeksi :)

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran kesätyönä tarjoilijana ravintolassa. Eräänä päivänä ravintola oli tupaten täynnä, ja asiakkaiden odotus tilaamisen jälkeen oli noin 45 min. Muuan isä, joka oli syömässä kahden alle 10-vuotiaan poikansa kanssa, huuteli aina silloin tällöin, että missä ne ruuat viipyy. Napsutteli jopa sormiaan!

Kun lopulta vein heille annokset, isä totesi, että oli jo aikakin. Toinen pojista nurisi minulle, että miks näissä kesti niin kauan, ja isä sanoi kovaa ja oikein vittuilevalla äänellä "nii-in Jori-Petteri, sitä sopii todellakin kysyä! Ehkä nää tarjoilijatytöt ei vaan osaa tehdä töitään". Minä vastasin siihen, että me tarjoillaan kyllä kaikille asiakkaille ihan siinä järjestyksessä kuin he ovat tilanneet ja lisäsin perään "näytätpäs sä hyvää mallia lapsillesi".

Sain tuosta valitukset pomolta enkä ollut enää kyseisessä työssä pitkään, mutta olin niin iloinen että sain sen sanottua. Ja sen isän lärvi oli kyllä näkemisen arvoinen :)

Voin kuvitella sinut näppäränä vittuilemassa takaisin. Ei noin.

Niin vittuilin ja olin iloinen siitä. Olen yhä :)

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Kolme x alle 3-vuotias on sellainen kombo, että se valmennus pitää aloittaa heti eikä ylihuomenna. Kun opettaa lapsen kävelemään rinnalla, esimerkiksi kädestä kiinni pitäen ja istumaan rauhassa paikallaan ravintolassa, bussissa ja muissa paikoissa, niin ei tarvitse sitten isompana komennella. Jos olisin jättänyt opettelun myöhemmäksi, niin hulinaksihan se olisi mennyt. Lapset on lalpsia ja keksivät kaikkea, mutta kun perussäännöt on opeteltu niin sujuu.

Itselläni siis on ollut kolme lasta niin, että kaikki ovat syntyneet pienellä ikäerolla. Ja mä tajusin, että tästä ei tule mitään ellen heitä opeta pienestä pitäen mitään liikutaan ja ollaan ihmisten ilmoilla.

Oikein. Sama täällä :)

Kyllä huomaa, etteivät  yksilapsiset/lapsetomat eivät ymmärrä mitään isomman perheen arjen haastavuudesta! Kun olet kaupassa neljän 5kk-6v ikäisen kanssa niin  väistämättä joku alkaa kiukutella eikä minulla ole käsiä joka suuntaan.  Eskarilainen haluaa kahvilaan, toiseksi vanhin lelukauppaan, vauva alkaa itkeä... Nyt joku kyselee siellä ivallisesti että "mitäs hankit noin monta kun et pärjää?"  Pärjään kyllä, mutta en silti ole mikään taikuri joka saa neljä lasta tyytyväiseksi yhtä aikaa !

Ärsyttää olla sovituskopissa, kun koko ajan joku lapsi nykii ovea/verhoa auki tai jos estän oven avaamisen, työntyy alla olevasta raosta. Joka kerta pelkään, että jossakin vaiheessa loppuu kärsivällisyys ja joko huudan tai potkaisen.

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Mikä juuri näissä 3.n lapsen äideissä on, kun eniten alkaa päähän sattumaan.

Jos isä on kuvioissa mukana, ei ole pakko ottaa lapsia mukaan kauppaan. Ei ole.

Meidän lähikauppa on auki 7-22 joka päivä ja tässä kirjoittaja puhuu City marketista.

Meidän perheellä on sellainen ylellisyyslaite kuin kännykkä, jossa on kamera ja netti. Et oo ikinä kuullut ?

Jompi kumpi, meidän perheessä minä yleensä menen kauppaan, otan kuvia. Mies näyttää lapselle tykkäätkö. Sitten ostan 3 paria kenkiä , max, olen ottanut mukaan pahvin, jossa on piirrettynä lapsen jalka sekä vanha kenkä.

Ja kun tulen kotiin, kokeillaan kenkiä ja turhat palautetaan. Hyvin helppoa.

Saa matkia , myös ne 3 lapsen äidit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tapaus tuli kuin tulikin kaupasta mieleen. 

Oma nuorimpani oli kärryissä istumassa, eli oli tosi pieni vielä. Mies oli isompien kanssa jossain toisella puolella Prismaa. Minä hiljalleen työnsin kärryjä eteenpäin, juttelin pikkuiselle ja mietin, mitä ostaisin. Kävelin siinä kassojen ja hyllynpäätyjen välissä. Yhtäkkiä yhdeltä käytävältä syöksyy pikkupoika "Geronimoooo" - huudon säestyksellä, ja liukuu suoraan kärryjeni eteen niihin törmäten. 

En voinut mitenkään nähdä hänen tulevan, ja raivostutti todella että äitinsä vain katsoi siinä vieressä. Olin tosi typerä, ja sen sijaan että olisin sanonut suoraan pojalle että kaupassa pitää kävellä ja katsoa ettei satuta itseään tai muita, pyörittelin silmiä tilanteelle ja tuhisin itsekseni. En ihan odottanut, että äiti huutaisi perääni, että "odotahan vain kun omasi on isompi". Se kyllä suoraan sanoen vitutti, ja käännyin takaisin sanomaan, että omani on jo kolmas ja ne isommatkin osaa kyllä käyttäytyä. 

Se oli tosi lapsellista, mutta varmaan aika inhimillistä. 

Niin. Itse ainakin pyrin tukemaan toisia vanhempia mieluummin kuin arvostelemaan. Vähän ymmärrystä puolin ja toisin. Jos toisen lapsi töppäilee niin auttaako silmien muljauttelu ja tuhahtelu siinä tilanteessa jotain? Ei. Tulee kaikille vaan entistä pahempi mieli.

Eihän se lapsi mitään pahaa sillä syöksyllään tarkoittanut, hänen mielikuvituksensa vaan otti vallan. Ehkä äiti oli niin nolona ettei siinä hetkessä saanut sanoja suustaan. Ei se aina ole töykeyttä. Se taas että valitsee pyöritellä silmiään on töykeyttä.

Entäs jos Geronimo olisi halkaissut päänsä metallikärryihin iskeytyessään. Siksi siellä kaupassa ei saisi juosta. Kyllä pelästyin eilen kun huoltoaseman ahtaiden hyllyjen välistä syöksyi alle 2-vuotias - olisi törmännyt minuun ja ehkä satuttanut itsensä ellen olisi ehtinyt väistää. Vanhemmat antoivat edelleen juosta ja lujaa meni, mutta vaarallista elämää sellainen pienille. Juoksuhalut ymmärtää, mutta niille on turvallisempiakin paikkoja kuin myymälöiden labyrintit ja kivilattiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa komentaa muiden lapsia. Siitä saa vaan huudot näiden pienten maailmanomistajien vanhemmilta. Kyllä aika nekin lapset koulii.

Mä taas oon ihan ammattikomentaja. Pari päivää sitten eräässä lounasravintolassa lapsi tiputti ison läjän haarukoita lattialle, ja jätti ne siihen. Kävin sanomassa lapselle että kerääppäs ne ja vie tarjoilijalle.

Koskaan ei ole kukaan vanhempi sanonut mitään, jotkut äkkiä vieneet lapsen nolona pois tilanteesta.

Ero on siinä onko puhdas vahinko ja vanhemmat kunnollisia nutta hetken herpaantuminen vai siinä onko vanhemmat välinpitämättömiä ja kannattavat vapaata kasvatusta.

Mikäs ero siinä haarukoiden kannalta on?

Ja onko se niin, että itse olet hetken herpaantuva kunnon vanhempi, muut vapaita kasvattajia?

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Mikä juuri näissä 3.n lapsen äideissä on, kun eniten alkaa päähän sattumaan.

Jos isä on kuvioissa mukana, ei ole pakko ottaa lapsia mukaan kauppaan. Ei ole.

Meidän lähikauppa on auki 7-22 joka päivä ja tässä kirjoittaja puhuu City marketista.

Meidän perheellä on sellainen ylellisyyslaite kuin kännykkä, jossa on kamera ja netti. Et oo ikinä kuullut ?

Jompi kumpi, meidän perheessä minä yleensä menen kauppaan, otan kuvia. Mies näyttää lapselle tykkäätkö. Sitten ostan 3 paria kenkiä , max, olen ottanut mukaan pahvin, jossa on piirrettynä lapsen jalka sekä vanha kenkä.

Ja kun tulen kotiin, kokeillaan kenkiä ja turhat palautetaan. Hyvin helppoa.

Saa matkia , myös ne 3 lapsen äidit.

Meillä ei esikoiselle voi ostaa vain joitain oikeaa kokoa olevia kenkiä, vaan täytyyhän lapsen nyt saada kävelemällä koittaa, että onko juuri ne kengät mukavat, hyvät jne.

Toki ne voi palauttaa, mutta jos se jää, maksaa aika turhasta.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Ap on joku lapseton hienohelma, joka näkee riehuvia lapsia joka paikassa. Mikähän siinä on, kun itse en näe melkein koskaan huonostikäyttäytyviä lapsia? Olisikohan kyse suhteellisuudentajujen erilaisuuksista? Joillain sitä on, ja joillain sitten hiukan vähemmän. Elä omaa elämääsi, äläkä katsele muita jos noin ärsyttää. Mitä huonoa käytöstä aloituksessa nyt oli? Vain tiukkahermoiset kävivät kuumina.

Ainakin itsepalvelukirpparilla näitä näkee jatkuvasti. Jotkut vanhemmat tuntuvat kuvittelevan, että ovat leikkipuistoja, joihin lapset viedään vapaasti temmeltämään. Myynnissä olevalla potkuttelumopolla ajellaan ihmisten varpaille, legopusseja availlaan ja levitetään pitkin käytäviä. Juostaan ja kiljutaan. Ymmärrän, että lapset keksivät kaikenlaista, mutta kyllähän vanhemmän kuuluu tuollaiseen puuttua ja opastaa, miten käyttäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Mikä juuri näissä 3.n lapsen äideissä on, kun eniten alkaa päähän sattumaan.

Jos isä on kuvioissa mukana, ei ole pakko ottaa lapsia mukaan kauppaan. Ei ole.

Meidän lähikauppa on auki 7-22 joka päivä ja tässä kirjoittaja puhuu City marketista.

Meidän perheellä on sellainen ylellisyyslaite kuin kännykkä, jossa on kamera ja netti. Et oo ikinä kuullut ?

Jompi kumpi, meidän perheessä minä yleensä menen kauppaan, otan kuvia. Mies näyttää lapselle tykkäätkö. Sitten ostan 3 paria kenkiä , max, olen ottanut mukaan pahvin, jossa on piirrettynä lapsen jalka sekä vanha kenkä.

Ja kun tulen kotiin, kokeillaan kenkiä ja turhat palautetaan. Hyvin helppoa.

Saa matkia , myös ne 3 lapsen äidit.

Meillä ei esikoiselle voi ostaa vain joitain oikeaa kokoa olevia kenkiä, vaan täytyyhän lapsen nyt saada kävelemällä koittaa, että onko juuri ne kengät mukavat, hyvät jne.

Toki ne voi palauttaa, mutta jos se jää, maksaa aika turhasta.

Nimenomaan , siksi ostan 2-3 paria kenkiä, jotta lapsi voi kokeilla niitä kotona.

Meillä ostetaan paljon Citymarketista vst ostoksia.

Kun olen laittanut 100 e kenkiin, joista vain yhdet tulevat käyttöön, kyllä ne muistaa palauttaa.

Tämä on tehty arkea helpottamaan. Mielummin tämä, kun lasten kanssa kauppaan.

Yhtä vaikea on kyllä katsella niitä vanhempia, jotka koko ajan käskyttävät ja komentavat näitä viikareita, ilman mitään tehoa. Jotenkin se komentamisen tapa on väärää ja rumaa, huudetaan ja kiskotaan käsistä yms., jos jaksaisi edes nätisti sanoa joskus, voisi tehotakin. Onpa niitäkin äitejä, jotka aivan koko ajan kaupassa teki lapsi mitä tahansa, toistelee älä ota, älä mene, ole rauhassa yms. - ja tulos nolla. Jotenkin tulee vaikutelma, että se komentelu on näyttelemistä ihmisten tähden ja kotona annetaan olla miten lystää. 

Mulla asuu jotaki kauhuteinejä naapurissa.En tiiä missä niitten vanhemmat on v-loppuna,ku taas ihhan järkyttävät bileet.Ne huudattaa noita mopoautojansa ja mopoja keskellä yötä,huutavat pihalla ja viime yö huipentu ku alkoivat ampuun raketteja.Aattelin tänään mennä jutteleen niiden vanhemmille jos ovat kotona...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa teitä joitakin vanhempia, jotka ette pidä, ette edes yritä pitää mukuloitanne kurissa? Mikä saa teidät kohauttamaan olkianne pikkuisenne riehumiselle ja huutamiselle julkisilla paikoilla? Onko se teistä jotenkin hyväksyttävää? Luuletteko, että kanssa ihmiset jotenkin nauttivat siitä? Vai mikä on se syy teille joillekkin, jotka annatte kakaroidenne käyttäytyä miten lystäävät? Kuvitteletteko olevanne jotakin maailmanomistajia?

Eilen sattui tällainen kauppareissulle taas vaihteeksi:

Olin kaupassa tuttuun tapaan, kun samalle reissulle osui muuan 3 lapsinen perhe. Lapset juoksivat ja kirkuivat ympäri kauppaa. Kirkuminen raikui koko suuressa kaupassa, kun sitä rallia vedettiin ihmispaljouden keskellä. Mitä vanhemmat tekivät? Eivät mitään. Tai no äiti teki: Naureskeli vain.

Osuin samaan aikaan kyseisen perheen kanssa viereiselle kassalle toiselle puolelle, jossa lapset pelleilivät jonossa ja vanhemmat eivät taaskaan viitsineet vaivautua. Noh lapset kävivät sitten toisenpuolen suljetun kassan porttiin kiinni ja retuuttivat sitä ja voitteko kuvitella! Tässä vaiheessa VIERAS mies karjaisi kauhukakaroille oikein kovaa, että "HEI! Älkää rikkoko sitä porttia ihan tahallane!!" Tästä lapset hieman säikähtivät ja antoivat portin olla, aloittivat kihertämisen ja ilveilyn.

Ei siinä voinut olla kuin suu auki taas.

Oletteko joutuneet ojetamaan vieraita lapsia, kun vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua??

Olen ojentanut kahdesti vierasta lasta. Molemmissa tapauksissa lapsen äiti haukkui minut.

Tää on ihan kauheaa että sut haukuttiin. Esim tuo että lapsi viskasi lattialle kinkkupaketin koska hänen ei annettu varastaa sitä toisen ostoksista. Äitinä olisin tuon maahan heittämisen jälkeen (jos tosiaan aiemmin en olisi ehtinyt reagoida) käskenyt lapsen viereeni sekä itse pahoitellut sinulle ja sanonut lapselleni että pyytää anteeksi ja olisi pyytänyt varmasti. Lisäksi kysyisin että eihän menny paketti miksikään koska jos meni, voin maksaa sen. Lapsi oppisi mun tavasta olla kohtelias lisää sitä kohteliaisuutta. Autossa matkalla kotiin voisin selittää että toisen tavaroita ei saa ottaa, siitä tulee paha mieli. Eikö sinullekin tulisi paha mieli jos joku veisi vaikka lelusi eikä antaisi takaisin. Lapsen iälle ominaisella tavalla voi siis ohjata oikeaan käytökseen. Lisäksi tuo joka kertoi että lapsi sai juosta vapaasti ja törmäsi ostoskärryyn ja lapseesi kun kuljitte rauhassa. No meidän lapsi ei saa juosta ympäri kauppaa ja kiljua mut jos näin pääsisi käymään, oikea teko isältä olisi ollut ottaa lastaan kädestä kiinni ja kävellä teidän luokse ja pyytää anteeksi sekä kysyä onhan poikasi kunnossa ja omaa lastaan käskeä pyytämään anteeksi koska ketään ei saa satuttaa. Ja taas autossa keskustelu siitä miten pitää varoa että ei satuta toisia. Tulee paha mieli kun sattuu, eikö sinullekin tulisi jos joku satuttaisi sinua ja taas on ohjattu lapsen ikätasolle sopivalla tavalla. Äitiys ei ihan totta ole rakettitiedettä. Lasta voi ohjata ja opastaa hyvään käytökseen jo pienestä saakka sekä kunnioittamaan muiden hautajaisia, kaupparauhaa ym.

Mun työ on ehkä sitä joka vaatii hirveästi aivojen käyttöä ja on vaativaa mutta äitiys ei ole vaativaa. Lapsi kasvaa osana hyväkäytöksistä perhettä hyväkäytöksiseksi lapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.

Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??

Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!! 

Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta. 

Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona. 

Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)

Niin juuri! Minäkin välitän enemmän lapsestani kuin siitä, mitä muut ajattelevat. Nämä ovat sellaisia juttuja mitä ei oikein ymmärrä ennen kuin on omia lapsia. Ei ymmärretä, miten herkkä olento lapsi on ja miten paljon se hämmentää ja satuttaa kun vieras setä tai täti alkaa huutaa aikuisen raivolla julkisella paikalla. Se on lapselle oikeasti ihan kamalaa. Samaten julkisella paikalla toruminen on nöyryyttävää vahingollisea tavalla. Torumista silloin pitää välttää, paitsi jos lapsi lyö. 

Tämä on tätä nykypäivää kun lasta ei saa komentaa kun hänelle tulee paha mieli. Mieluummin komennetaan ja opastetaan heti, eikä vasta illalla kun lapsen pitäisi alkaa nukkumaan ja hän on jo unohtanut mitä päivällä tapahtui. Esim. kaupassa harva tuijottaa paheksuen, vaan mielenkiinnolla seuraa, miten lasta kasvatetaan. 

Monet opettavat kyllä sanomaan saisinko, kiitos, ole hyvä yms. mutta johdonmukainen opetus puuttuu ja annetaan lapsen päättää mitä saa tehdä ja mitä ei. Pieni lapsi ei tiedä, ellei hänelle opeteta asioita.