Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin monelle on vaikea ymmärtää, että kaikki lapset riehuvat joskus ja joskus se vain sattuu kaupassa ollessa.

Lapseni ovat monta kertaa olleet levottomia kaupassa, koska pitkä päivä takana ja minä olen "pakottanut" heidät mukaan. Olen siis mennyt lasten isän kanssa kauppaan enkä voi jättää lapsia (6,4,2) kotiin. Kyllä me kommennetaan heitä, mutta aina ei mene asia perille. Lopulta lapisien isä ottaa käsistä kiinni ja muistuttaa heille, että kuinkas kaupassa käyttäydytään.

Joskus lapset rupevat itkemään ja kiukuttelemaan jos eivät saa haluamaansa. (Esim jokin lelu. Meillä siis ei osteta leluja ihan normaalilla kauppareissulla) enkä voi asialle oikeastaan mitään. Jos lapsella on paha olo niin sitten heillä on. Yritän kyllä lohduttaa lapsia, mutta aina se ei auta.

Muistakaa, että lapsetkin ovat vain ihmisiä ja kaikilla on joskus huono päivä. Jos joku katsoo minua vinoon kun "en osaa kasvattaa lapsiani" niin minua ei vähääkään kiinnosta. Yritän siinä tilanteessa saada vain lapset kuriin. Ja jos joku rupeaa karjumaan lapselleni (siis oikeasti karjumaan) niin se ei ole enää okei. Nätisti voi sanoa, että "varokaa vähän" tai jotain vastaavaa, mutta karjumaan ei kannata ruveta. Se on vanhempien tehtävä eikä vieraiden.

Ei ole ymmärryksessä vikaa ainakaan tässä päässä. Tässä ei ollut tarkoitus keskustella sinunlaisistasi, reagoivista ja parhaansa yrittävistä vanhemmista, hei hei.

En ole edellinen, mutta ikävä kyllä on sellaisiakin ihmisiä, jotka raivostuvat ja kirjoittavat vuodatuksia nettiin ihan mistä tahansa lapsiin liittyvästä pienestäkin häiriöstä elämälleen, riippumatta siitä miten vanhemmat toimivat ja ottamatta huomioon, olisiko kyseessä poikkeustilanne tai aikataulujen pettäminen tms. Näitä sattuu lähes kaikille.

Mutta joo, on myös täysin kykenemättömiä vanhempia. Yleensä näiden lapset terrorisoivat myös muita lapsia.

Minun 65v äitini jaksaa edelleen muistutella minua että voi miten häntä hävetti kerran kun olimme marketissa ja minä aloin kitisemään ja itkemään siellä rumasti kaikkien nähden. Vaikken muista tuota tapausta kun olen itse ollut jotain 3v niin silti minua hävetti se kun äiti kertoi siitä minulle 7-vuotiaana ja minua hävettää yhä tänä päivänä 37-vuotiaana kun hän kertoo siitä :D Muuten olen ollut aika täydellinen lapsi, hyväkäytöksinen tilanteessa kuin tilanteessa ja todistukset täyttä kymppiä, mutta ymmärrän että tuo on ollut äidilleni ikävä juttu kun hänen uskottavuus hyvänä äitinä mennyt minun myötä.

Toisaalta toivoisin että nykyäidit ja -isät ottaisivat lastensa huonon käytöksen enemmän itseensä, eivätkä kuittaisi sitä välinpitämättömyydellä koska heidän uskottavuus kasvattajana menee muiden silmissä kun lapsensa käytös on usein kuin suoraan hullujenhuoneelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.

Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.

Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)

Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään.  Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o. 

Siis vinoiletko sinä? Kasvatuksen keskeinen sisältö vauvasta asti se, miten hautajaisissa käyttäydytään? Todella outoa kettuilua.

En todellakaan vinoile. Kyllä 5-vuotiaan pitäisi jo hallita merkittävimpien riittijuhlien etiketti ja ydinmerkitys (kaste, rippijuhla, häät ja hautajaiset). Vähintään edellä mainitut ja niihin liittyvät virret. Soittaa saa jos hallitsee virsien säestyksen, muuten pianolle ei ole asiaa. Kohtaamasi lapsi oli todella moukkamainen ja epäkypsä 5-vuotias. Usko pois, vaikka sinulla ei lapsia olekaan. 

Kuulepas. Hautajaiset on aika herkkä paikka lähiomaisille. On tärkeää, että niistä jää kaunis muisto. Joten ainakin hautajaisissa voisi katsoa lasten perään. Sinulle tämä tosin tuntuu olevan vitsi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tuntuu musta samanlaisilta kertomuksilta kuin tissit tiskiin -imettäjät ja ohittelijamummot. Paljon niistä kuulee mutta koskaan ei ole kohdalle sattunut.

Minä muuten törmäsin tälläiseen perheeseen Imatran Prismassa noin viikko sitten. Muutama penska juoksi ympäri kauppaa ja piti saatanallista älämölöä, nykivät kaikki lasiset sillipurkit (joita ihme kyllä eivät hajoittaneet), ja huusivat ja juoksivat koko kauppareissun ajan. Huuto kuului vielä kassoiltakin. Vanhemmat eivät näyttäneet olevan missään lähituntumassa, paitsi ilmeisesti siellä kassoilla, mutta ei se menoon vaikuttanut. Jos joutuisin sellaisessa möykässä käymään aina kaupassa, keksisin kyllä jonkin muun keinon hankkia syötävää. Ja joo, itsellänikin on pari kappaletta alle 10-vuotiaita tenavia, mutta eivät saa kyllä sellaista älämölöä aikaan vaikka yrittäisivät.

Olivatko mustalaisia? Itse nimittäin olin vähällä saada nyrkistä jokin aika sitten kun Imatran prismassa kolme mustalaispentua riehuivat pitkin käytäviä, löivät toisiaan ja kun juoksivat nyrkit pystyssä hyllyjen välistä ehdin juuri hypätä pois tieltä. Eikä vanhempia näkynyt missään.

Jumalauta kakarat, kohta paukkuu pakarat. Kokeilkaas ja laitatte ne pakarat paukkumaan.

Meillä on tällaisia sukulaislapsia. Esim häissä ollessamme heidän 2 lasta nujakoivat kirkonpenkissä, välillä pyörivät lattialla penkkien välissä, marisivat ja hakkasivat toisiaan.

Mitä tekee äiti, hipsii toiselle penkkiriville istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat erityislapsia, heille ei voi mitään. Se on aivan tarpeeksi raskasta vanhemmille muutenkin, kun ovat joutuneet lapsia ottamaan mukaan kauppaan tai muualle. Se on aina raskasta. Jokainen hetki on riski.

Tietenkin, jos kyseessä normilapset, se on eri asia. Kyllä normilapsen pitäisi kuunnella puhetta ja osata käyttäytyä.

Mikä on ERITYISlapsi? Minusta alkanut vaikuttaa siltä että ERITYISlapseksi kutsutaan Suomessa sellaista lasta jolle ei ole opetettu kotona sanan EI merkitystä.

Samaa mieltä. Ja komentaminen aiheuttaa traumoja ja vuosien terapiaa aikuisena kun kerran on sanottu ei

Vierailija kirjoitti:

Miten niin monelle on vaikea ymmärtää, että kaikki lapset riehuvat joskus ja joskus se vain sattuu kaupassa ollessa.

Lapseni ovat monta kertaa olleet levottomia kaupassa, koska pitkä päivä takana ja minä olen "pakottanut" heidät mukaan. Olen siis mennyt lasten isän kanssa kauppaan enkä voi jättää lapsia (6,4,2) kotiin. Kyllä me kommennetaan heitä, mutta aina ei mene asia perille. Lopulta lapisien isä ottaa käsistä kiinni ja muistuttaa heille, että kuinkas kaupassa käyttäydytään.

Joskus lapset rupevat itkemään ja kiukuttelemaan jos eivät saa haluamaansa. (Esim jokin lelu. Meillä siis ei osteta leluja ihan normaalilla kauppareissulla) enkä voi asialle oikeastaan mitään. Jos lapsella on paha olo niin sitten heillä on. Yritän kyllä lohduttaa lapsia, mutta aina se ei auta.

Muistakaa, että lapsetkin ovat vain ihmisiä ja kaikilla on joskus huono päivä. Jos joku katsoo minua vinoon kun "en osaa kasvattaa lapsiani" niin minua ei vähääkään kiinnosta. Yritän siinä tilanteessa saada vain lapset kuriin. Ja jos joku rupeaa karjumaan lapselleni (siis oikeasti karjumaan) niin se ei ole enää okei. Nätisti voi sanoa, että "varokaa vähän" tai jotain vastaavaa, mutta karjumaan ei kannata ruveta. Se on vanhempien tehtävä eikä vieraiden.

Mä yritän olla ymmärtäväinen eri elämäntilanteille mutta siis! Miksi menette koko perheellä kauppaan, jos kerran teitä on kaksi vanhempaa ja lapset voisi jättää toisen kanssa kotiin?

Me emme juuri vieneet lapsia pieninä kauppoihin, eikä juuri koskaan väsyneinä tai suoraan pk:sta, eikä ikinä koskaan äidin omille vaateostoksille tms. Jep, olen etuoikeutettu kun olen voinut järjestää asiat näin, mutta sitä en käsitä miksi joku vapaasta tahdostaan vie

Ja mun lapset ovat erittäin tottelevaisia ja "helppoja", vaikka heitä ei ole pienestä pitäen totutettu käymään kaupoissa, virastoissa ym. Me ollaan aina pk:n jälkeen annettu täysi huomio lapselle, jätetty kotityötkin myöhemmäksi, kuunneltu ja leikitty. Näin on syntynyt hyvä yhteys, minkä takia järjettömiä kiukutteluja meillä ei juuri koskaan ole ollut.

Meillä on myös isot ikäerot osittain just sen takia, että ollaan voitu antaa jokaiselle pienenä tarpeeksi rauhallista aikaa ja vuorovaikutusta.

Tietysti joskus suunnittelu pettää ja joutuu just 3 lapsen kanssa sinne kenkäkauppaan. Mutta normaali arki pyörii meillä niin, ettei lapsilta (eikä vanhemmilta!) tarvitse jatkuvasti vaatia liikaa ikätasoon nähden.

monestiiiiiiiiii............. en tiedä ärsyynnynkö niihin lapsiin vai vanhempiin. kerran kaupassa lapsi otti mun mekon helmasta kiinni eikä päästänyt irti, lapsen äiti vain naureskeli jossain etäisyyksien päässä ja sanoi että hah hah hän on vähän huomion kipeä. en pitänyt siitä yhtään! olisi voinut äiti sanoa ettei ihmisten vaatteita mennä riuhtomaan. täysin tuntemattomat ihmiset minulle. kaupoissa usein lapset riehuvat hyllyjen väleissä ja juoksevat päin. joskus vain tekee mieli ärjyä niille suoraa huutoa! mutta nielen ärtymykseni ja yritän pysytellä kaukana.

Jes, tästä aiheesta mulla on vaikka mitä kokemuksia, joiden pohjalta en todellakaan voi syyttää lapsia vaan nimenomaan vanhempia, joilta puuttuu auktoriteetti. Olen lapseton, mutta olen esim. kieltänyt n. 5-vuotiasta poikaa heittelemästä kivillä sorsia, toista saman ikäistä rääkkäämästä kissanpentua, kolmatta saman ikäistä olemaan potkimatta edessä istuvan penkkiä lentokoneessa jne. En todellakaan pelkää vanhempien reaktioita, jos jollain on valitettavaa niin tervetuloa vain kertomaan siinä tilanteessa. En hyväksyisi vastaavaa käytöstä aikuiseltakaan.

Vältän nykyisin kutsumasta ystäviäni lastensa kanssa luokseni kylään, koska en jaksa sitä että joudun itse komentamaan lapsia jotta he eivät rikkoisi huonekalujani ja söisi kaikkia tarjottavia. Kerran esim. ystäväni toi lapsensa kylään flunssaisena ja lapsi yski suoraan kahvipöydän tarjottavien päälle. Minulle oli tulossa toinen vieras kylään heidän jälkeensä ja olin ajatellut tarjota hänelle samoja leivonnaisia - en voinut, kaikki piti heittää pois. Toisella kerralla lapsi lappoi kipollisen karkkeja, hänen äitinsä selvensi vieressä että he eivät viitsi kieltää lapsiltaan tällaisia asioita - siis mitä h**vettiä :D Äideille on myös ihan ok, että lapsi avaa kyläpaikassa luvatta laatikoita ja tyhjentää sieltä kaiken, sekä hakkaa kaukosäätimellä pöytää. Sairaita lapsia tuodaan usein kysymättä kylään, mitä pidän todella ajattelemattomana.

Työkaverini puolestaan kertoilee mielellään joka päivä lapsestaan, joka saa aivan kaikessa tahtonsa läpi. "Lapsi vinkui lelua ja ostin sen sitten kun en jaksanut kuunnella", "oltiin juuri syöty mutta lapsi pyysi croissanttia, joten ostin että saadaan olla rauhassa". Hohhoijaa, ei todella kannata ihmetellä sitten vanhempana kun ei ole mitään rajoja koskaan ollut.

Ymmärrettävää että lapsi on lapsi ja sattuu vahinkoja, jotka ärsyttävät toisia aikuisia enemmän kuin toisia, mutta kyllä vanhemman tehtävä on opettaa lapsi pyytämään anteeksi ja opastamaan oikeanlaisessa käytöksessä. Aika usein bussin vastakkaisille paikoille sattuu lapsia ja lähes aina saan kurajäljet housuihini heidän potkuistaan, ärsyttää suunnattomasti kun vanhemmat eivät ole huomaavinaankaan tai hyssyttelevät vaan että pidetään jalat omalla puolella. Anteeksi on siis vaikea sana aikuisillekin. Vastapuoli voi olla vaikka työhaastatteluun menossa, joten ei ole kyllä ihan yhdentekevää että kakarasi sotkee housut.

Kieltäkää lapsiperheiltä julkiset paikat.

Kiva voimaantumisfantasia 👍🏻 Jos joku valpas kanssakansalainen alkaisi höpöttää lasusta kun taaperoni heittää ranttaliksi julkisella paikalla ojentaisin käyntikorttini ja pyytäisin kertomaan huolensa suoraan minulle, ei tarvitse soittaa sosiaalipäivystykseen.

T. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä

quote=Vierailija]Aina kun tuollainen riiviöpentu tulee vastaan, eikä vanhempansa välitä p-skaakaan, niin sanon ääneen seuralaiselleni että "katsopa tuotakin, tuosta lapsesta pitää siis ihan selvästi tehdä lastensuojeluilmoitus" ja mukamas kaivan kännyä esiin niinkuin aikoisin ottaa kuvan heistä todisteeksi tai filmata toimintaansa.

Kyllä tulee kiire vanhemmille hakea lapsi pois ja kieltää sitä lasta riehumasta :D[/quote]

Näitä kullanmuruja ilman oikeita vanhempia riittää loputtomiin.

Mä pidän lapsista, vaikkei omia olekaan, eikä lapsista lähtevä ääni häiritse. 

Mutta yksi, mikä saa näkemään punaista, on eläinten huono kohtelu lasten taholta vanhempien puuttumatta asiaan. 

Hain kerran kanin paikasta, jossa lapset alkoivat kiusata kania heti äidin laskettua sen häkistä vapaaksi. Juoksivat sen perässä kiljuen ja käsiään taputtaen, kaatuilivat sen päälle ja oikeasti meno oli sellaista, että mietin, että jos en nyt nappaa kania haltuuni en sitä hengissä täältä saa. 

Kanista kasvoi arka ja aggressiiviinen, joka ei sietänyt mitään hälyä, pyrki jopa vieraiden vallattomien koirien kimppuun. 

Jos kylässä kävi lapsia, varoitin aina kanista ja kielsin menemästä sen lähelle. Yksi, ei mikään pieni poika enää, olikohan silloin kahdeksan vanha, meni läimäyttämään kätensä yhteen kanin naaman edessä, ja hirveä poruhan siitä tuli kun juoksi sormi verta valuen isänsä luokse ulvomaan. Isä katsoi poikaa tonnin seteli- ilmeellä hetken ja totesi, että oma vika, älä ulise. Sillä hetkellä olin salaa tyytyväinen. 

Naurettavia mielipiteitä taas erityislapsista. Jos ihminen on kehitysvammainen tai erityislapsi, käskemisellä ei välttämättä ole mitään vaikutusta, tai se vain voimistaa väärää käytöstä. Nämä valittajat saisivat kokeilla yhden päivän erityislapsen kanssa, eivät selviäisi siitä mitenkään.

Minulla on kaksi erityislasta. Toisella adhd ja asperger ja toisella add.

Osaavat käyttäytyä ihmisten ilmoilla koska olen sitä heiltä aina vaatinut.

Hautajaiset ei ole pienten lasten paikka muutenkaan. Siellä ollaan kunnioittamassa vainajaa eikä kuuntelemassa ipanoiden rääkymistä.

Muutenkin ihmetyttää että lapsia ei tosiaan kielletä mistään, otetaan mukaan joka paikkaan ja muut saavat kärsiä näistä tulevista koulukiusaajista just esim kaupassa, bussissa yms. Aarrgghh!

Me lapsemme jo kasvattaneet emme millään jaksa ymmärtää mikä siinä lapsenkasvatuksessa on niin vaikeaa?

Lapselle selitetään rauhallisesti mitä seuraavaksi tehdään. Jos käytös ei ole toivottavaa kerran muistutetaan mitkä olivat ohjeet. Jos ei vieläkään muutu selitetään että nyt lähdetään kotiin tms. paikkaan mistä lähdettiin liikkeelle ja syyksi kerrotaan että koska et totellut ohjeita. Sitten toteutetaan uhkaus. Vaikka oltaisiin missä.

Seuraavalla kertaa kun meno alkaa olla samanlaista riehumista muistutetaan kuinka viimeksi kävi. Takaan että lapset ymmärtävät syyn ja seurauksen hyvin nopeasti.

Jos lapsi on niin pieni ettei ymmärrä edellä mainittua lapsi pysyy kotona.

Nykyvanhemmat kyselevät ja neuvottelevat aivan liikaa. Joskus vanhemman on oltava vanhempi ja vastuussa .

Vastapainoksi lasten kanssa hassutellaan ja ollaan vain. Kun tällä tavalla oppii tuntemaan oman lapsensa ja lapsi voi luottaa siihen että joku sanoo viimeisen sanan tarvittaessa. Luottamus molemmin puolin kasvaa ja kantaa lopun elämää. Puolin ja toisin.