Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.

Ongelma on se että lapseton ja/ tai autoritäärisesti ( usein pelolla) kasvatettu / omansa kasvattanut ei ymmärrä että vanhemman sanominen ei ole mikään taikasauva, joka lopettaa sen huonon käytöksen heti. Lapsia ei suositella kasvatettavan pelolla enää vuonna 2017. Itse puutun lasteni huonoon käytökseen joka kerta, laskeutumalla lapsen tasolle ja kerron mikä menee vikaan, mitä pitäisi tehdä ja mitä tapahtuu jos ei muutosta tule. Pyrin tekemään tämän huomaamattomasti, koska ei ole oikein läksyttää lasta kovaäänisesti, etenkään yleisön edessä. Siinä vaiheessa kun näette minun seilaavan tuolla huutavan lapsen kanssa eteenpäin ilmekkään värähtämättä, ollaan juuri siinä pisteessä missä lapselle on jo teidän huomaamatta tehty selväksi että riehumisella/ kiukuttelulla ei saavuteta tässä perheessä yhtään mitään. " Senkus kiukkuat mutta nyt vanhempi hoitaa ostoksen loppuun / maksaa ostoksen / lähdetään kaupasta pois " - ASAP tottakai.[/quote]

omalle kohdalle on sattunut tämän kasvatusmetodin hallitseva tuttava/sukulainen, joka "keskusteli" lasten kanssa aina siitä lähdetäänkö tällä pysäkillä pois linja-autosta vai ei, laitetaanko sadetakki päälle vai ei jne, hiljaisella kunnioittavalla äänellä. Nykyisin pojat, kolme kappaletta, ovat jo aikuisia, yksi murhasyytteessä Thaimaassa (ei asiaa siihen maahan enää) kaksi muuta moneen kertaan huumeista ja niiden kasvatuksesta kärynneitä...ihan hyvä tulos, sanoisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan kokeilleet sanoa näiden riehujalasten vanhemmille muutamaa valittua sanaa? He ovat vastuussa siitä, että heidän lapsensa käyttäytyvät asiallisesti.

Ei todellakaan kannata puuttua. Lapsi voi olla erityislapsi, jolloin on aivan hiuskarvan varassa se silloinenkin tilanne. Eli jotenkin ollaan vielä saamassa lasta pois kaupasta, mutta jos joku tulee siihen väliin puhumaan, voi tulla puoli tuntia lisää siihen showhun. Eli pysykää loitolla, erityislasten vanhemmilla on aivan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.

Tiedätkö, se aikuinen joka puuttuu tilanteeseen joko korrektisti tai epäkorrketisti, sanoin tai ilmein, voi olla aikuistunut erityislapsi? Se, että erityislapsi on aikuistunut, ei poista aistiyliherkkyyttä jne. Kauppakäynti voi heille olla suunnaton ponnistus (etenkin yksin, töiden jälkeen ilman lepoa ja nälkäisenä) ja se showtaan suuriäänisesti vetävä lapsukainen on sillä hetkellä liikaa. Etenkin jos pieni raivopesä huudon ja rääkymisen lisäksi sattuu riehuessa osumaan ko. henkilöön. Haasteellista sekin. Ja todennäköisesti on tulevaisuudessa edessä myös tuolla pienellä...

Miksi tämäkin keskustelu piti pilata tahallaan ymmärtämällä ihan väärin? Nyt ei ollut kyse niinkään lapsista vaan vanhemmista ja siitä miksi jotkut vanhemmat eivät tee mitään jos lapsi hilluu. Sillä ei ole yhtään mitään väliä onko lapsi "erityislapsi" vaan sillä mitä vanhemmat tekevät kun lapsi käyttäytyy huonosti.

Miten joku voi edes yrittää puolustella sitäkin että on ihan ok jos lapsi riekkuu hautajaisissa?? Siellä on surevia ihmisiä eikä kukaan kai halua aiheuttaa enää yhtään enempää mielipahaa sillä että antaa lapsen huutaa tai riehua kesken tilaisuuden joka on vain yhden kerran.

Kyllä ihmetyttää miksi tällä palstalla niin monet jankuttavat että lapsettomat ovat minäminäminäminä ihmisiä vaikka näköjään juuri he ajattelevat enemmän myös muiden tunteita ja viihtyvyyttä. Onneksi on myös fiksuja vanhempia jotka ajattelevat myös muita ja kasvattavat lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämäkin keskustelu piti pilata tahallaan ymmärtämällä ihan väärin? Nyt ei ollut kyse niinkään lapsista vaan vanhemmista ja siitä miksi jotkut vanhemmat eivät tee mitään jos lapsi hilluu. Sillä ei ole yhtään mitään väliä onko lapsi "erityislapsi" vaan sillä mitä vanhemmat tekevät kun lapsi käyttäytyy huonosti.

Miten joku voi edes yrittää puolustella sitäkin että on ihan ok jos lapsi riekkuu hautajaisissa?? Siellä on surevia ihmisiä eikä kukaan kai halua aiheuttaa enää yhtään enempää mielipahaa sillä että antaa lapsen huutaa tai riehua kesken tilaisuuden joka on vain yhden kerran.

Kyllä sillä on väliä myös onko lapsi erityislapsi vai ei. Meidän vammainen lapsi pysyy jotenkin olemaan jos hänen annetaan äännellä tai hän saa pyöriä jonkun tolpan tai muun ympäri. Jos häntä estäisi niin tilanne pahenisi täysin mahdottomaksi. Vammaiset lapset saavat tulla myös ravintolaan syömään. Valitettavasti heistä voi kuulua enemmän ääntä ja valitettavasti heidän voi olla vaikeaa pysyä paikoillaan. Se minkä teemme on kuitenkin se, että estämme sen, että vahingoittaisi itseään, muita tai esineitä.

Hautajaisiin jos menisimme myös, niin kyllä huudosta, kiljunnasta jne huolimatta kävisimme lapsen kanssa jättämässä hyvästi läheiselle ihmiselle. Lapsi kärsii itsekin tilanteesta, joten ei häntä siitä rangaista. Vamma ei vain näy ulospäin, mutta käytös kylläkin.

Keskustelu ei ole kovin rakentava, koska:

- kalikka taitaa kalahtaa koiraan itse teossa

- tai sitten täysin turhaa sijaisloukkaantumista ilmassa.

Koettakaa ymmärtää: sun lapsi on varmasti joskus pahalla päällä ja tottelematon. Mutta sun asenne ratkaisee, miten ympäristö siihen suhtautuu. Ohjaatko lastasi oikeaan suuntaan vai oletko välinpitämätön kusipää. En paheksu parhaansa yrittänyttä.

Mielenkiintoinen ketju. Täynnä täydellisiä äitejä, jotka kehuvat kasvatustapojaan ja lastensa käyttäytymistä. Ja samaan henkeen lyttäävät muita äitejä minkä kerkeävät, menevät henkilökohtaisuuksiin ja paheksuvat niitä, jotka kehtaavat myöntää ettei aina mene kuin Strömsössä.

Olisi mielenkiintoista nähdä totuus teistä.

Juu, mä kans ihmettelen näitä äitejä ketjussa jotka puolustelevat sillä että houkutuksia on niin paljon lapsille ja kun on kaikki lapset mukana niin meteliä tulee jne.

Missä helvetissä se lasten isä on? Miksei se voi pitää osaa mukuloista itsellään vai onko sillä rassulla ollut niin kamalan raskasta töissä että sen pitää saada levätä? 

Älkää ny viittikö.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisista joka kolmas on erityisherkkä, joten nämä ihmiset eivät nähtävästi kestä mitään ympäristön ääniä.

Ja suomalaisista lapsista joka toinen on mölyävä "erityislapsi" joka saa kamalat raivarit ja hakkaa päätään lattiaan jos karkki sattuu putoamaan kädestä lattialle.

paljon lapsiperheitä lähipiirissä ja kaikenlaisia on. yhdellä äidillä kolme lasta,  lapset tosi villejä ja vaikeasti hallittavia. johtuen siitä kun aina keskustellaan lasten kanssa mutta ei kielletä. kertoi minulle suuttuneensa eräälle naiselle joka oli kieltänyt hänen lapsiaan juoksentelemasta kaupan käytävillä. näitä kieltäjiä kuulemma osuu hänen kohdalla joka mutkassa vastaan. enkä ihmettele. itsekkin olen tälle perheelle antanut vinkkejä miten liikuisivat julkisilla paikoilla, mutta ei ne mitään usko. heitä ei voi neuvoa. edessä päin se sitten näkyy kun lapset määrää kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa, etteivät  yksilapsiset/lapsetomat eivät ymmärrä mitään isomman perheen arjen haastavuudesta! Kun olet kaupassa neljän 5kk-6v ikäisen kanssa niin  väistämättä joku alkaa kiukutella eikä minulla ole käsiä joka suuntaan.  Eskarilainen haluaa kahvilaan, toiseksi vanhin lelukauppaan, vauva alkaa itkeä... Nyt joku kyselee siellä ivallisesti että "mitäs hankit noin monta kun et pärjää?"  Pärjään kyllä, mutta en silti ole mikään taikuri joka saa neljä lasta tyytyväiseksi yhtä aikaa !

Meillä on neljä lasta (seitsemän vuoden sisällä syntyneet).

Mä en todellakaan niele tuota selitystä :D  Oli niitä lapsia sitten kuinka monta tahansa!

Meidän lapset on jo kouluikäisiä, mutta kukaan ei ole ikinä esim. saanut itkupotkuraivareita kaupassa.

Ja jos se menee muksujen vinkumiseksi siellä kaupassa, miksi menet sinne koko poppoon kanssa?

Kyllä eskarilainenkin osaa käyttäytyä ja tosiaan jos haluaa kahvilaan ja yksi lelukauppaan, se on sun homma selittää mennäänkö vai, ja jos, niin milloin. Jos tuloksena on raivarit kun ei saa tahtoa läpi, sun pitää katsoa peiliin.

Se kasvatus pitää aloittaa jo "ennen kuin se lapsi mitään tajuaa".

Myöhäistä on jos sen aloittaa sitten kun ipana on 3-4v.

Oletko edes miettinyt, mitä on tulossa esim. teini-iässä?

Vierailija kirjoitti:

Nää tuntuu musta samanlaisilta kertomuksilta kuin tissit tiskiin -imettäjät ja ohittelijamummot. Paljon niistä kuulee mutta koskaan ei ole kohdalle sattunut.

Minä muuten törmäsin tälläiseen perheeseen Imatran Prismassa noin viikko sitten. Muutama penska juoksi ympäri kauppaa ja piti saatanallista älämölöä, nykivät kaikki lasiset sillipurkit (joita ihme kyllä eivät hajoittaneet), ja huusivat ja juoksivat koko kauppareissun ajan. Huuto kuului vielä kassoiltakin. Vanhemmat eivät näyttäneet olevan missään lähituntumassa, paitsi ilmeisesti siellä kassoilla, mutta ei se menoon vaikuttanut. Jos joutuisin sellaisessa möykässä käymään aina kaupassa, keksisin kyllä jonkin muun keinon hankkia syötävää. Ja joo, itsellänikin on pari kappaletta alle 10-vuotiaita tenavia, mutta eivät saa kyllä sellaista älämölöä aikaan vaikka yrittäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on voimakastahtoinen 5v tyttö, joka ei ole oppinut odottamaan vaan kiukustuu ja kaupassa ym on ihan normaalia, että kun minä  mietin mitä leipää tänään ostetaan  tai avaan 1v pikkuveljen takkia , tms niin selän takaa alkaa kuulua " Äiti.. Äiti. Äiti.. ÄITIÄITIIII! !OOTSÄ IHAN TYHMÄ!"

Tuntuu kurjalta, kun olemme koettaneet opettaa että kaupassa ei huudeta jne mutta tuon lapsen  päähän ei mene mikään  :( Päiväkodissa huomattu sama, tyttö ei sulata kehotusta "odota " vaan alkaa jankata ja kiljua.

Arvaas mitä meillä kävis tommosesta käytöksestä? Kerran kielto, ja jos ei mene jakeluun, niskapersotteella autoon ihan välittömästi. Jos toista aikuista ei ole mukana, sitten se on lähdettävä kotiin. Hetipaikalla. Ja kauppaan voi tulla sitten, kun osaa käyttäytyä. Penaltia pukkaa välittömästi niistä jutuista, jotka ikätasonmukaisesti pitäisi jo sujua, mutta ei suju.

Eipä tosin ole kauheesti tarvinnut mistään vääntää, kun lapset tietävät miten homma menee.

Vierailija kirjoitti:

Juu, mä kans ihmettelen näitä äitejä ketjussa jotka puolustelevat sillä että houkutuksia on niin paljon lapsille ja kun on kaikki lapset mukana niin meteliä tulee jne.

Missä helvetissä se lasten isä on? Miksei se voi pitää osaa mukuloista itsellään vai onko sillä rassulla ollut niin kamalan raskasta töissä että sen pitää saada levätä? 

Älkää ny viittikö.

Ööh,esimerkiksi töissä tai nukkumassa yövuoron jälkeen ? Jotkut vanhemmat tekevät 3-vuorotyötä.

Miten niin monelle on vaikea ymmärtää, että kaikki lapset riehuvat joskus ja joskus se vain sattuu kaupassa ollessa.

Lapseni ovat monta kertaa olleet levottomia kaupassa, koska pitkä päivä takana ja minä olen "pakottanut" heidät mukaan. Olen siis mennyt lasten isän kanssa kauppaan enkä voi jättää lapsia (6,4,2) kotiin. Kyllä me kommennetaan heitä, mutta aina ei mene asia perille. Lopulta lapisien isä ottaa käsistä kiinni ja muistuttaa heille, että kuinkas kaupassa käyttäydytään.

Joskus lapset rupevat itkemään ja kiukuttelemaan jos eivät saa haluamaansa. (Esim jokin lelu. Meillä siis ei osteta leluja ihan normaalilla kauppareissulla) enkä voi asialle oikeastaan mitään. Jos lapsella on paha olo niin sitten heillä on. Yritän kyllä lohduttaa lapsia, mutta aina se ei auta.

Muistakaa, että lapsetkin ovat vain ihmisiä ja kaikilla on joskus huono päivä. Jos joku katsoo minua vinoon kun "en osaa kasvattaa lapsiani" niin minua ei vähääkään kiinnosta. Yritän siinä tilanteessa saada vain lapset kuriin. Ja jos joku rupeaa karjumaan lapselleni (siis oikeasti karjumaan) niin se ei ole enää okei. Nätisti voi sanoa, että "varokaa vähän" tai jotain vastaavaa, mutta karjumaan ei kannata ruveta. Se on vanhempien tehtävä eikä vieraiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämäkin keskustelu piti pilata tahallaan ymmärtämällä ihan väärin? Nyt ei ollut kyse niinkään lapsista vaan vanhemmista ja siitä miksi jotkut vanhemmat eivät tee mitään jos lapsi hilluu. Sillä ei ole yhtään mitään väliä onko lapsi "erityislapsi" vaan sillä mitä vanhemmat tekevät kun lapsi käyttäytyy huonosti.

Miten joku voi edes yrittää puolustella sitäkin että on ihan ok jos lapsi riekkuu hautajaisissa?? Siellä on surevia ihmisiä eikä kukaan kai halua aiheuttaa enää yhtään enempää mielipahaa sillä että antaa lapsen huutaa tai riehua kesken tilaisuuden joka on vain yhden kerran.

Kyllä sillä on väliä myös onko lapsi erityislapsi vai ei. Meidän vammainen lapsi pysyy jotenkin olemaan jos hänen annetaan äännellä tai hän saa pyöriä jonkun tolpan tai muun ympäri. Jos häntä estäisi niin tilanne pahenisi täysin mahdottomaksi. Vammaiset lapset saavat tulla myös ravintolaan syömään. Valitettavasti heistä voi kuulua enemmän ääntä ja valitettavasti heidän voi olla vaikeaa pysyä paikoillaan. Se minkä teemme on kuitenkin se, että estämme sen, että vahingoittaisi itseään, muita tai esineitä.

Hautajaisiin jos menisimme myös, niin kyllä huudosta, kiljunnasta jne huolimatta kävisimme lapsen kanssa jättämässä hyvästi läheiselle ihmiselle. Lapsi kärsii itsekin tilanteesta, joten ei häntä siitä rangaista. Vamma ei vain näy ulospäin, mutta käytös kylläkin.

Eli alapeukuttajat ilmeisesti toivovat, että seuraavalla kerralla pidän väkisinkin lapsen sylissä tai rajoitan liikkumiset ja pyörimistä, josta seuraa se, lapsi kiljuu kurkkusuorana, potkii, puree jne. Jos taas toivovat, että jätämme ravintolat ja julkiset tapahtumat väliin kun lapsi on vammainen, niin se syrjintä vamman takia on laitonta.

Kyllä olemme vanhempina oppineet tuntemaan lapsemme ja lisänä useat ammattihenkilöt mukana, jotta tiedämme kuinka paljon voimme rajoittaa ja kuinka paljon antaa vapautta julkisissa paikoissa, että päästäisiin mahdollisimman pienin häiriöinä ja rasittamatta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin monelle on vaikea ymmärtää, että kaikki lapset riehuvat joskus ja joskus se vain sattuu kaupassa ollessa.

Lapseni ovat monta kertaa olleet levottomia kaupassa, koska pitkä päivä takana ja minä olen "pakottanut" heidät mukaan. Olen siis mennyt lasten isän kanssa kauppaan enkä voi jättää lapsia (6,4,2) kotiin. Kyllä me kommennetaan heitä, mutta aina ei mene asia perille. Lopulta lapisien isä ottaa käsistä kiinni ja muistuttaa heille, että kuinkas kaupassa käyttäydytään.

Joskus lapset rupevat itkemään ja kiukuttelemaan jos eivät saa haluamaansa. (Esim jokin lelu. Meillä siis ei osteta leluja ihan normaalilla kauppareissulla) enkä voi asialle oikeastaan mitään. Jos lapsella on paha olo niin sitten heillä on. Yritän kyllä lohduttaa lapsia, mutta aina se ei auta.

Muistakaa, että lapsetkin ovat vain ihmisiä ja kaikilla on joskus huono päivä. Jos joku katsoo minua vinoon kun "en osaa kasvattaa lapsiani" niin minua ei vähääkään kiinnosta. Yritän siinä tilanteessa saada vain lapset kuriin. Ja jos joku rupeaa karjumaan lapselleni (siis oikeasti karjumaan) niin se ei ole enää okei. Nätisti voi sanoa, että "varokaa vähän" tai jotain vastaavaa, mutta karjumaan ei kannata ruveta. Se on vanhempien tehtävä eikä vieraiden.

Ei ole ymmärryksessä vikaa ainakaan tässä päässä. Tässä ei ollut tarkoitus keskustella sinunlaisistasi, reagoivista ja parhaansa yrittävistä vanhemmista, hei hei.

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

No mutta sinähän teit niinkun jokaisen vanhemman pitäisi tehdä. Lapset ei aina käyttäydy hyvin, mutta sinä puutuit tilanteeseen. Ihan niinkun kaikkien vanhempien pitäisi tuossa tilanteessa tehdä.

Paljon kun näkee lapsia jotka riehuu ja kiljuu ja juoksentelee, mutta vanhemmat ei tee mitään. Korkeintaan naurahtavat tai toteavat miten heidän lapsissa riittää virtaa, mutta eivät edes yritä komentaa tai puutu asiaan.

Esimerkkinä tuo aiemmin kerrottu juttu jossa lapsi juoksi ympäri kirkkoa hautajaisissa, eikä vanhemmat tehneet yhtikäs mitään. Ei voi väittää etteikö vanhemmat olis huomanneet mitä lapsi touhuaa. Mun lapsuudessa sellainen ei olis tullut kysymykseenkään että kirkossa juostaan ympäriinsä.

Olin eilen tilaisuudessa, jossa oli paljon lapsiperheitä. Vieressäni istui äiti n. kolmevuotias tyttö sylissään. Tyttö venkoili koko ajan sylistä pois ja alkoi töniä minua. Nielin ärtymykseni - en niinkään lasta vaan äitiä kohtaan, sillä hän ei kertaakaan kieltänyt tyttöä häiritsemästä minua. Lopulta taas sylissä ollessaan tyttö alkoi potkia edessä istunutta miestä tuolin selkänojassa olleen reiän läpi. En ollut uskoa silmiäni, kun äiti ei vieläkään kieltänyt tytärtään tai pyytänyt mieheltä anteeksi, vaikka aivan selvästi huomasi tilanteen.

En koe olevani lapsivihamielinen, ja useimmiten jaksan ymmärtää väsyneitä vanhempia. Miten vaikeaa on edes muodon vuoksi kieltää lasta? Vaikkei lapsi uskoisikaan, niin kyllä minulle olisi jäänyt tuosta tilanteesta paljon parempi maku suuhun, jos äiti olisi edes yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on voimakastahtoinen 5v tyttö, joka ei ole oppinut odottamaan vaan kiukustuu ja kaupassa ym on ihan normaalia, että kun minä  mietin mitä leipää tänään ostetaan  tai avaan 1v pikkuveljen takkia , tms niin selän takaa alkaa kuulua " Äiti.. Äiti. Äiti.. ÄITIÄITIIII! !OOTSÄ IHAN TYHMÄ!"

Tuntuu kurjalta, kun olemme koettaneet opettaa että kaupassa ei huudeta jne mutta tuon lapsen  päähän ei mene mikään  :( Päiväkodissa huomattu sama, tyttö ei sulata kehotusta "odota " vaan alkaa jankata ja kiljua.

No miksi äiti on "tyhmä" eikä esim. siinä pikkuveljen takkia avatessa kysy, että "niin, rakas?".

Miten voi olla niin vaikea huomioida KAHTA lasta samaan aikaan?

Kuulostat aika kädettömältä.

Sen 5-vuotiaan kanssa voi keskustella samalla. Monet pitää keskustelua noin pienten kanssa tyhmänä tai turhana, mutta eivät ilmeisesti vaan osaa sitä jos menee tappeluksi.

Ihan normaalia keskustelua, ja lapsen kanssa voi vaikka laskea montako omppua, montako perunaa.

Pyytää vaikka lasta muistuttamaan että tänään tarvitaan vessapaperia ja pyykkiainetta, lapsi tykkää että saa hajamielistä äippää muistuttaa tärkeistä jutuista.

Jos mykkänä kuljet ympäri kauppaa, se ipana joka ei kaupassa tykkää sitten yhtään käydä, alkaa taatusti kiukuttelemaan ja jankkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on voimakastahtoinen 5v tyttö, joka ei ole oppinut odottamaan vaan kiukustuu ja kaupassa ym on ihan normaalia, että kun minä  mietin mitä leipää tänään ostetaan  tai avaan 1v pikkuveljen takkia , tms niin selän takaa alkaa kuulua " Äiti.. Äiti. Äiti.. ÄITIÄITIIII! !OOTSÄ IHAN TYHMÄ!"

Tuntuu kurjalta, kun olemme koettaneet opettaa että kaupassa ei huudeta jne mutta tuon lapsen  päähän ei mene mikään  :( Päiväkodissa huomattu sama, tyttö ei sulata kehotusta "odota " vaan alkaa jankata ja kiljua.

Eikö tuon ikäiselle voi sanoa kun käyttäytyy huonosti, että nyt jos et ole kunnolla/tee niinkun käsketään, niin sit lähdetään kotiin tms tilanteeseen sopivaa, ja jos huono käytös jatkuu niin "uhkaus" toteutetaan. Tuon ikäinen jo ymmärtää kyllä. Mutta jos vaan aina sanotaan ettei esim kaupassa saa riehua ja toistetaan sitä samaa lausetta ilman mitään seuraamuksia, niin lapsi kyllä tajuaa ettei käskyä, tai paremminkin pyyntöä, tarvitse totella.

Eikä se ole mitään pelolla kasvattamista tai lapsen kiusaamista jos tekee selväksi että jos nyt et tottele niin sitten tapahtuu näin. Esim Jos kaupassa riehuu, niin sieltä lähdetään pois. Tai jos kaupassa nimittelee äitiä tyhmäksi ja huutaa, niin lapsi ei saa kaupasta mitään. Tai jotain vastaavaa.