Lue keskustelun säännöt.
Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.
26.08.2017 |
Mikä vaivaa teitä joitakin vanhempia, jotka ette pidä, ette edes yritä pitää mukuloitanne kurissa? Mikä saa teidät kohauttamaan olkianne pikkuisenne riehumiselle ja huutamiselle julkisilla paikoilla? Onko se teistä jotenkin hyväksyttävää? Luuletteko, että kanssa ihmiset jotenkin nauttivat siitä? Vai mikä on se syy teille joillekkin, jotka annatte kakaroidenne käyttäytyä miten lystäävät? Kuvitteletteko olevanne jotakin maailmanomistajia?
Eilen sattui tällainen kauppareissulle taas vaihteeksi:
Olin kaupassa tuttuun tapaan, kun samalle reissulle osui muuan 3 lapsinen perhe. Lapset juoksivat ja kirkuivat ympäri kauppaa. Kirkuminen raikui koko suuressa kaupassa, kun sitä rallia vedettiin ihmispaljouden keskellä. Mitä vanhemmat tekivät? Eivät mitään. Tai no äiti teki: Naureskeli vain.
Osuin samaan aikaan kyseisen perheen kanssa viereiselle kassalle toiselle puolelle, jossa lapset pelleilivät jonossa ja vanhemmat eivät taaskaan viitsineet vaivautua. Noh lapset kävivät sitten toisenpuolen suljetun kassan porttiin kiinni ja retuuttivat sitä ja voitteko kuvitella! Tässä vaiheessa VIERAS mies karjaisi kauhukakaroille oikein kovaa, että "HEI! Älkää rikkoko sitä porttia ihan tahallane!!" Tästä lapset hieman säikähtivät ja antoivat portin olla, aloittivat kihertämisen ja ilveilyn.
Ei siinä voinut olla kuin suu auki taas.
Oletteko joutuneet ojetamaan vieraita lapsia, kun vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua??
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat erityislapsia, heille ei voi mitään. Se on aivan tarpeeksi raskasta vanhemmille muutenkin, kun ovat joutuneet lapsia ottamaan mukaan kauppaan tai muualle. Se on aina raskasta. Jokainen hetki on riski.
Tietenkin, jos kyseessä normilapset, se on eri asia. Kyllä normilapsen pitäisi kuunnella puhetta ja osata käyttäytyä.
Kyllä erityislastakin voi kasvattaa ja ohjata, jopa PITÄÄ. Miten se muuten osaisi käyttäytyä kodin ulkopuolella eri tilanteissa sitten isompana?
Erityislapsihan se juuri tarvitseekin erityisen paljon tukea ja ohjausta mutta myös kasvatusta ja ojentamista, kieltämistä ja torumistakin.
Moni erityislapsen vanhempi tuntuu olettavan että lapsi on erityisasemassa huonon käytöksen suhteen.
T: toimintaterpeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskopuoleni kuuluu juuri näihin ihmisiin, joiden mielestä lapset saavat tehdä aivan mitä tahansa ja missä tahansa. Hänen selitys tälle on, että "lapset ovat lapsia vain kerran elämässään, joten antaa heidän ilakoida ja olla omia itsejään. Ehtivät kyllä sitte sievistellä kun ikää tulee."
Siskopuoli myös kehottaa itse lapsia tekemään asioita, joita ei saisi. Kerran kun lapsi itki kaupassa, niin siskopuoli sanoi, että otahan täältö joku tavara ja paiskaa lattialle, niin helpottaa. Lapsi teki työtä käskettyä.
Sama nainen myös suuttuu verisesti, jos hänen lapsiaan komentaa ja niiden toimintaa kritisoi millään tapaa. Itsekin olen jo saanut hänen kuppikunnassaan lapsivihaajan maineen.
Näitä ihmisiä valitettavasti riittää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti jos on 3 lasta tai yli niitä ei tarvitse kieltää eikä opettaa, näin olen huomannut monessa perheessä. Itselläni kun on vain yksi hyvin käyttäytyvä lapsi, tosin ajankuluessa vasta oppinut hyvän käytöksen, niin minä en kuulemma ymmärrä ettei kolmea lasta voi samalla tavalla opettaa. Mutta omasta mielestäni ravintolassa jne. paikoissa täytyy antaa rauha muillekkin ihmisille vaikka olisi 3 lasta.
Minäkin olen törmännyt tuohon: "et sä tajua, ettei kolmea lasta noin vaan saa käyttäytymään hyvin. Et sä ymmärrä mitään, kun sulla on vain yksi lapsi". En minäkään "noin vain" ole saanut tätä yhtä käyttäytymään hyvin. Kyllä sen eteen on nähty vaivaa. Ainoa mitä en ymmärrä, on miksi tehdään niin paljon lapsia, ettei rahkeet riitä niiden kasvattamiseen. Lapsien määrällä ei minusta voi puolustella surkeaa kasvatusta. Ja todella pitää pysyä poissa ravintoloista ja muista, jos ihan peruskäytöstavatkin ovat hukassa.
No se nyt vaan on fakta että kaikki pystyy keskittymään yhteen, mutta kukaan ei repeä kolmeen saatikka viiteen suuntaan. Evoluutio ei ole vuosisatojen saatossakaan kehittänyt meille silmiä selkään. Se ei tarkoita etteikö lapsia kasvatettaisi, vaan sitä ettei kolmen kanssa ehdi huomaamaan ja puuttumaan aina ihan jokaiseen lapsen sanaan tai käden heilautukseen.
Eikä täydellisyyteen minusta edes tarvitse pyrkiä, surullisempaa että jää se elämä elämättä jos pelkää noin paljon lapsen käytöstä että ihan vaan sen takia jättää toisen lapsen tekemättä. Ei se maailma siihen kaadu vaikka lapsi ei ole aina 100% vanhemman kontrollin alaisena, ehkä jopa parempi niin.
Se kokonaan kasvattamatta jättäminen on sitten asia erikseen ja koskee aivan kaikkia perhekokoja. Kyllä minä ainakin olen nähnyt melkoisia riiviöitä ihan yksilapsisissakin perheissä ja sillon olis se ekakin pitänyt jättää tekemättä... yksilapsisissa perheissä tuntuu esiintyvän enemmän myös sitä kaveeraamista lapsen kanssa. Kaikki silotellaan kullannupulle ja koskaan ei uskalleta karjasta sitä ei- sanaa.
Puhuin peruskäytöstavoista. Julkisilla paikoilla ei huudeta, kaupassa ei juosta ja toisia kohdellaan kauniisti. Muistetaan kiittää. Pyydetään anteeksi, jos sattuu vahinko. Ne pitäisi kaikkien pystyä opettamaan lapselle. Ihan sama kuinka monta niitä lapsia on. Ei tämän ollut tarkoitus olla mikään piikki monilapsisille, vaikka sinä sen ehkä niin ymmärsit, kun rupesit kaivelemaan kuraa yksilapsisista.
Tuskin kukaan jättää toista lasta tekemättä sen takia, että "pelkää lapsen käytöstä". Eiköhän kyse ole aina jostain ihan muusta.
Juu ei varmasti ollut.
Itse ainakin olen opettanut ja opetan edelleen toistuvasti noita asioita lapsilleni. Silti he saattaa joskus raivota kaupassa tai juosta jossain sopimattomassa paikassa. Kasvatus on vuosien projekti ja siihen sekä lapsen käytökseen liittyy niin paljon muutakin kuin se että kuinka paljon ja mitä vanhempi opettaa. Toki on lapsia jotka ovat perusluonteeltaan rauhallisia ja esim. nopeasti oppivia/ sopeutuvia. Näiden vanhempien voi joskus olla hankala ymmärtää millaista on kasvattaa toisenlaista lasta. Ja poika- ja tyttölasten vanhempana olen huomannut että monesti jo pelkkien tyttöjä omaavien vanhempien on hankala hahmottaa tai muistaa sitä että ne pojat oikeasti kehittyy keskimäärin jopa vuoden tai pari tyttöjä jäljessä etenkin mitä tulee puheeseen ja keskustelutaitoihin tai rauhallisiin asioihin keskittymiseen. Pojilla taas on omat vahvuutensa toki.
Mutta en oikeastaan jaksa tästä enempää vängätä. Tässä keskustelussa osa haluaa selvästi ymmärtää väärin, osa provoaa ja osalla ei ole minkäänlaista todellista kosketuspintaa pikkulapsen kasvattamiseen.
Kerran oli kaupassa aika uskomaton tilanne. Olimme kassalla ja meidän takanamme oli lapsiperhe, kiinnitin ensimmäisenä huomiota äidin ärsyttävään huokailuun ja tuhahteluun. Olimme laittamassa tavaroitamme kassalle, kun lapset vinkuivat äidilleen, että saadaanko laittaa tavaroita hihnalle, saadaaaankoooo. Äiti sitten tuhahti ärtyneesti, että "ei vielä, kun ei nuo edelläolevat osaa laittaa tuota kapulaa tuohon." :D
Olimme tosiaan vasta lastaamassa omie tavaroitamme ja kapula oli kaukana kassan toisessa päädyssä, en nyt viitsinyt alkaa hyppimään toisen asiakkaan ostosten yli sen kapulan perässä.
Kun kapula oli saatu paikalleen, hyökkäsivät lapset lastaamaan tavaroita hihnalle. Tässä vaiheessa jonossa oli edelleenkin varsin ahdasta, meidän ostokset mahtuivat juuri ja juuri hihnalle ja tyhjää oli ehkä muutama sentti.
Lapset runnoivat väkivaltaisesti kapulaa edespäin, minkä seurauksena muutama jogurttipurkki musertui rikki. Tässä vaiheessa meni hermo ja huomautin perheelle, että ei kai sitä noin kiire voi olla, ettekö näe millainen jono tässä on.
Äiti totesi vain koppavasti, että oma vikamme kun lastasimme ostoksemme niin väljästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti jos on 3 lasta tai yli niitä ei tarvitse kieltää eikä opettaa, näin olen huomannut monessa perheessä. Itselläni kun on vain yksi hyvin käyttäytyvä lapsi, tosin ajankuluessa vasta oppinut hyvän käytöksen, niin minä en kuulemma ymmärrä ettei kolmea lasta voi samalla tavalla opettaa. Mutta omasta mielestäni ravintolassa jne. paikoissa täytyy antaa rauha muillekkin ihmisille vaikka olisi 3 lasta.
Minäkin olen törmännyt tuohon: "et sä tajua, ettei kolmea lasta noin vaan saa käyttäytymään hyvin. Et sä ymmärrä mitään, kun sulla on vain yksi lapsi". En minäkään "noin vain" ole saanut tätä yhtä käyttäytymään hyvin. Kyllä sen eteen on nähty vaivaa. Ainoa mitä en ymmärrä, on miksi tehdään niin paljon lapsia, ettei rahkeet riitä niiden kasvattamiseen. Lapsien määrällä ei minusta voi puolustella surkeaa kasvatusta. Ja todella pitää pysyä poissa ravintoloista ja muista, jos ihan peruskäytöstavatkin ovat hukassa.
Samaa mieltä. Mulla on neljä lasta, vanhimman ja nuorimman ikäero reilusti alle 3 vuotta. Kasvatustyötä on tehty, ja se on kannattanut. Ei lasten määrä tai ikäero ole mikään syy olla kasvattamatta, vaan ehkä pikemminkin lisäponnin kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa noita perheitä taitaa olla enemmän, kun itse en ole 30-vuotisen elämäni ainana nähnyt kuin muutaman tuollaisen ap:n kuvaaman kauhuperheen. Joskus joku yksittäinen lapsi hölmöilee tai kiukuttelee kaupassa mutta eipä ole käynyt mielessä, että kyseessä olisi välttämättä vanhempien hukkaamasta vanhemmuudesta. Lapset vielä harjoittelee elämää.
Samaa olen ihmetellyt, ja mulla kohta kuusikymppiä mittarissa. Missä tällaisia perheitä oikein pyörii? Väkisinkin tulee mieleen, että taitavat tarinat olla useimmiten vahvasti liioiteltuja.
Vuosia perhepäivähoitajana toimineena voin sanoa että on vanhempia moneen lähtöön. Koulutus ei aina korreloi fiksuuden ja kasvatustaitojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.
Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.
Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)
Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään. Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o.
Mä en nyt oikein ymmärtänyt tuota kommenttia. Jos vainajan kunnioitus on tärkeää, niin miksi hautajaisissa lasten riehumiseen puuttuva on tiukkapipo?
Kirjoitin isolla olevani lapseton, sillä tilaisuudessa oli paljon äitejä, joiden lapset riehuivat, ja joiden olisin olettanut ottavan vastuuta lapsistaan. Minä, jolla ei ollut osuutta asiaan, jouduin siihen puuttumaan. Enkä ole vanhapiika, olen vielä lapseton koska olen aika nuori.
Äidin puolustukseksi kyllä todettava, että lapsi ei tainnut olla ihan normaali. Verrokkina saman ikäinen siskontyttöni, joka kyllä ympärillä nenäliinoihinsa niiskuttavista aikuisista tajusi, että nyt ei ole leikinaika.
Vaikutat muutenkin vähän tyhmältä. Jos mun lapselle tulet joskus karjumaan niin varaudu siihen, että karjun takaisin - ja lujempaa.
No tuon nyt olisi arvannut ihan sanomattakin :D
Nyt jokainen voisi tarkastella omaa käytöstään ja ihmetellä vasta sen jälkeen, miksi kersat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvä. Yksi syy voisi olla se, että KUKAAN EI kasvata heitä, ei kerro, missä menee raja. Edes kaupassa ei meinaa löytyä ihmistä, joka sanoisi, miten pitää olla. Aina kannattaa puuttua ylilyönteihin. Ainoa huono puoli voi olla se, että lapsen vanhemmat tulevat aukomaan päätään, mutta siihenkin voi varautua etukäteen ja varautua siihen. Vaikka aikuiset räyhäisivät, jää heillekin tilanteessa jotain mietittävää.
Minä olin viimeksi tällaisessa koulutustilanteessa, kun edessäni ollut nainen sanoi maahanmuuttajatytölle kovaan ääneen, että ketään ei lyödä. Hän oli juuri läimäissyt pikkusisarustaan avokämmenellä kasvoihin. Likka oli hetken nolona, mutta sama toistui kohta uudestaan ja oli minun vuoroni sanoa samasta asiasta. Äiti ei tainnut tajuta mitään tilanteesta, joten en tiedä, menikö oppi ollenkaan perille ja jos meni, niin ehkä kotona ei olisi asiaan puututtu tuollaiseen mitenkään. Olen silti sitä mieltä, että huomauttamisella on aina hyviä vaikutuksia, kun sen tekee oikein. Voi esimerkiksi puhutella lasta tai lapsia nätisti, vaikka olisi asiassaan tiukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin, että lasten huonon käytöksen sietäminen oli helpompaa silloin, kun ei ollut omia lapsia. Nyt kun on, niin toisten vanhempien kädettömyys ja suoranainen välinpitämättömyys on yksi vanhemmuuden isoimmista haasteita. Kun sille ei aina voi yhtään mitään, ja silti on kasvatettava omat lapset käyttäytymään hyvin ja ottamaan muut huomioon. Ja tee sitä sitten, kun toiset saa perseillä vieressä. Yritän ajatella, että elämä on muutenkin tällaista kehdosta hautaan; toiset saa ja tekee ja toiset ei, kuka mistäkin syystä.
Minä kyllä olen vähiten törmännyt riehuviin lapsiin ruokakaupoissa. Ehkä se johtuu siitä, että käyn niissä niin erikoisiin aikoihin: aikaisin aamulla, puolilta päivin ja myöhään illalla. Ravintoloissakin on mennyt ihan hyvin, mutta olen itse ottanut tavaksi sen, ettei (pitkien reissujen pakollisia huoltsikkalounaita lukuunottamatta) syödä missään, missä on leikkipaikka. Rauhoittaa kummasti, kun ei polttele jalat mennä leikkimään.
Mutta kuvitelkaa, millaista on lastentapahtumissa ja lapsille suunnatuissa paikoissa! Joka ikisen kerran saa komentaa toisia odottamaan vuoroaan, olemaan laskematta toisten päälle ja sanomaan, että älä ota kädestä tai älä töni tai älä muuten vaan toljota vieressä vaan keksi jotain tekemistä. Pahimpia on vesipuistot, joissa noin kymmenvuotiaat ja siitä vanhemmat lapset ovat ilman valvontaa. Heillä on fyysiset taidot ok, mutta pää vielä ihan vauvatasolla mitä tulee muiden huomioonottamiseen ja vaarantajuun.
Yksi tapaus tuli kuin tulikin kaupasta mieleen.
Oma nuorimpani oli kärryissä istumassa, eli oli tosi pieni vielä. Mies oli isompien kanssa jossain toisella puolella Prismaa. Minä hiljalleen työnsin kärryjä eteenpäin, juttelin pikkuiselle ja mietin, mitä ostaisin. Kävelin siinä kassojen ja hyllynpäätyjen välissä. Yhtäkkiä yhdeltä käytävältä syöksyy pikkupoika "Geronimoooo" - huudon säestyksellä, ja liukuu suoraan kärryjeni eteen niihin törmäten.
En voinut mitenkään nähdä hänen tulevan, ja raivostutti todella että äitinsä vain katsoi siinä vieressä. Olin tosi typerä, ja sen sijaan että olisin sanonut suoraan pojalle että kaupassa pitää kävellä ja katsoa ettei satuta itseään tai muita, pyörittelin silmiä tilanteelle ja tuhisin itsekseni. En ihan odottanut, että äiti huutaisi perääni, että "odotahan vain kun omasi on isompi". Se kyllä suoraan sanoen vitutti, ja käännyin takaisin sanomaan, että omani on jo kolmas ja ne isommatkin osaa kyllä käyttäytyä.
Se oli tosi lapsellista, mutta varmaan aika inhimillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapaus tuli kuin tulikin kaupasta mieleen.
Oma nuorimpani oli kärryissä istumassa, eli oli tosi pieni vielä. Mies oli isompien kanssa jossain toisella puolella Prismaa. Minä hiljalleen työnsin kärryjä eteenpäin, juttelin pikkuiselle ja mietin, mitä ostaisin. Kävelin siinä kassojen ja hyllynpäätyjen välissä. Yhtäkkiä yhdeltä käytävältä syöksyy pikkupoika "Geronimoooo" - huudon säestyksellä, ja liukuu suoraan kärryjeni eteen niihin törmäten.
En voinut mitenkään nähdä hänen tulevan, ja raivostutti todella että äitinsä vain katsoi siinä vieressä. Olin tosi typerä, ja sen sijaan että olisin sanonut suoraan pojalle että kaupassa pitää kävellä ja katsoa ettei satuta itseään tai muita, pyörittelin silmiä tilanteelle ja tuhisin itsekseni. En ihan odottanut, että äiti huutaisi perääni, että "odotahan vain kun omasi on isompi". Se kyllä suoraan sanoen vitutti, ja käännyin takaisin sanomaan, että omani on jo kolmas ja ne isommatkin osaa kyllä käyttäytyä.
Se oli tosi lapsellista, mutta varmaan aika inhimillistä.
Niin. Itse ainakin pyrin tukemaan toisia vanhempia mieluummin kuin arvostelemaan. Vähän ymmärrystä puolin ja toisin. Jos toisen lapsi töppäilee niin auttaako silmien muljauttelu ja tuhahtelu siinä tilanteessa jotain? Ei. Tulee kaikille vaan entistä pahempi mieli.
Eihän se lapsi mitään pahaa sillä syöksyllään tarkoittanut, hänen mielikuvituksensa vaan otti vallan. Ehkä äiti oli niin nolona ettei siinä hetkessä saanut sanoja suustaan. Ei se aina ole töykeyttä. Se taas että valitsee pyöritellä silmiään on töykeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapaus tuli kuin tulikin kaupasta mieleen.
Oma nuorimpani oli kärryissä istumassa, eli oli tosi pieni vielä. Mies oli isompien kanssa jossain toisella puolella Prismaa. Minä hiljalleen työnsin kärryjä eteenpäin, juttelin pikkuiselle ja mietin, mitä ostaisin. Kävelin siinä kassojen ja hyllynpäätyjen välissä. Yhtäkkiä yhdeltä käytävältä syöksyy pikkupoika "Geronimoooo" - huudon säestyksellä, ja liukuu suoraan kärryjeni eteen niihin törmäten.
En voinut mitenkään nähdä hänen tulevan, ja raivostutti todella että äitinsä vain katsoi siinä vieressä. Olin tosi typerä, ja sen sijaan että olisin sanonut suoraan pojalle että kaupassa pitää kävellä ja katsoa ettei satuta itseään tai muita, pyörittelin silmiä tilanteelle ja tuhisin itsekseni. En ihan odottanut, että äiti huutaisi perääni, että "odotahan vain kun omasi on isompi". Se kyllä suoraan sanoen vitutti, ja käännyin takaisin sanomaan, että omani on jo kolmas ja ne isommatkin osaa kyllä käyttäytyä.
Se oli tosi lapsellista, mutta varmaan aika inhimillistä.
Niin. Itse ainakin pyrin tukemaan toisia vanhempia mieluummin kuin arvostelemaan. Vähän ymmärrystä puolin ja toisin. Jos toisen lapsi töppäilee niin auttaako silmien muljauttelu ja tuhahtelu siinä tilanteessa jotain? Ei. Tulee kaikille vaan entistä pahempi mieli.
Eihän se lapsi mitään pahaa sillä syöksyllään tarkoittanut, hänen mielikuvituksensa vaan otti vallan. Ehkä äiti oli niin nolona ettei siinä hetkessä saanut sanoja suustaan. Ei se aina ole töykeyttä. Se taas että valitsee pyöritellä silmiään on töykeyttä.
Oli niin nolona ettei siinä hetkessä saanut sanoja suustaan mutta sai kuitenkin huudettua "Odotahan vain kun omasi on isompi"?
Just joo. Ymmärrettävämpää on että lainaamasi kommentoija oli niin häkeltynyt ettei siinä hetkessä saanut sanoja suustaan vaan pyöritteli silmiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapaus tuli kuin tulikin kaupasta mieleen.
Oma nuorimpani oli kärryissä istumassa, eli oli tosi pieni vielä. Mies oli isompien kanssa jossain toisella puolella Prismaa. Minä hiljalleen työnsin kärryjä eteenpäin, juttelin pikkuiselle ja mietin, mitä ostaisin. Kävelin siinä kassojen ja hyllynpäätyjen välissä. Yhtäkkiä yhdeltä käytävältä syöksyy pikkupoika "Geronimoooo" - huudon säestyksellä, ja liukuu suoraan kärryjeni eteen niihin törmäten.
En voinut mitenkään nähdä hänen tulevan, ja raivostutti todella että äitinsä vain katsoi siinä vieressä. Olin tosi typerä, ja sen sijaan että olisin sanonut suoraan pojalle että kaupassa pitää kävellä ja katsoa ettei satuta itseään tai muita, pyörittelin silmiä tilanteelle ja tuhisin itsekseni. En ihan odottanut, että äiti huutaisi perääni, että "odotahan vain kun omasi on isompi". Se kyllä suoraan sanoen vitutti, ja käännyin takaisin sanomaan, että omani on jo kolmas ja ne isommatkin osaa kyllä käyttäytyä.
Se oli tosi lapsellista, mutta varmaan aika inhimillistä.
Niin. Itse ainakin pyrin tukemaan toisia vanhempia mieluummin kuin arvostelemaan. Vähän ymmärrystä puolin ja toisin. Jos toisen lapsi töppäilee niin auttaako silmien muljauttelu ja tuhahtelu siinä tilanteessa jotain? Ei. Tulee kaikille vaan entistä pahempi mieli.
Eihän se lapsi mitään pahaa sillä syöksyllään tarkoittanut, hänen mielikuvituksensa vaan otti vallan. Ehkä äiti oli niin nolona ettei siinä hetkessä saanut sanoja suustaan. Ei se aina ole töykeyttä. Se taas että valitsee pyöritellä silmiään on töykeyttä.
Nyt et ainakaan tue (paitsi ehkä sitä huutajaäitiä) vaan nimenomaan arvostelet täysin inhimillisestä reaktiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.
Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??
Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!!
Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta.
Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona.
Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)
Niin juuri! Minäkin välitän enemmän lapsestani kuin siitä, mitä muut ajattelevat. Nämä ovat sellaisia juttuja mitä ei oikein ymmärrä ennen kuin on omia lapsia. Ei ymmärretä, miten herkkä olento lapsi on ja miten paljon se hämmentää ja satuttaa kun vieras setä tai täti alkaa huutaa aikuisen raivolla julkisella paikalla. Se on lapselle oikeasti ihan kamalaa. Samaten julkisella paikalla toruminen on nöyryyttävää vahingollisea tavalla. Torumista silloin pitää välttää, paitsi jos lapsi lyö.
Höpöhöpö. Ai lastako ei saa torua julkisella paikalla ettei vaan nolostu tai hämmenny? Miten ajattelit, että lapsesi oppii missään käyttäytymään?Mut ainakin tuli vastaus ap:n esittämään kysymykseen!! Taidat olla naapuri, jonka kersat tekee mitä lystää, juoksevat toisten pihoille ja ulko-ovien taakse, eikä vanhemmat tee mitään. Voit olla varma, että minun ulko-oven taakse ei juosta tai tulla seisoskelemaan ja jos niin tapahtuu, siitä aivan varmasti sanotaan. Jotain kunnioitusta toisten koteja kohtaan!
Jotkut kauhukakarat eivät välitä siitäkään, vaikka joku vieras aikuinen huutaa. Jos itse lapsuudessa ois jotain hölmöä tehnytkin, ja joku ulkopuolinen olisi asiasta sanonut, en olisi uskaltanut sen jälkeen katsoa päinkään. Nykyajan hirveimmät pennut vaan innostuu. Missä auktoriteetin kunnioitus?
Itsellä on kaksi poikaa. Kaupoissa ei juosta, ei kiljuta. Eihän ne aina osaa käyttäytyä moitteettomasti, mutta epätoivottuun käyttäytymiseen puututaan heti, ei vasta kotona! Tuskin kukaan edellyttää moitteetonta käytöstä lapsilta, mutta vanhemmilta odotetaan sitä, että lapsia kasvatetaan myös julkisella paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tämä ketju on surullinen. Mulla on neljä lasta ja todella harvoin olen nähnyt vanhempia, jotka eivät olisi tehneet mitään kasvattaakseen lapsiaan. Ja paljon olen lapsien kanssa liikkunut ja joskus on omatkin huutanut ja kiukutellut ilman syytä. En tiennyt että sekin on rikos ja lapsi pitää vaientaa samantien.
Ei minustakaan ole kiva, jos jonkun lapsi huutaa tai kiukuttelee kaupassa, mutta ei meidän auta kun tulla sopuun muiden ihmisten kanssa. Lapset eivät aina käyttäydy täydellisesti.
Täytyy silti sanoa, että vaikka tämä ketju on yhtä haukkumista niin todellisuudessa ihmiset kyllä paljon useammin hymyilevät ja juttelevat lapsille kuin katselevat kyräillen. Vaikka kaikki menisi nappiin niin meidän iso perhe silti vie kauppareissuilla enemmän tilaa ja häiritsee varmasti pelkällä läsnäolollaan näin helposti häiriintyviä ihmisiä.. :D
.
Tässä ketjussa oli kyse siitä, miksi vanhemmat eivät tee mitään jos lapsi käyttäytyy huonosti. Tottakai lapset käyttäytyvät välillä huonosti, saavat raivareita jne, kyse on siitä että tuolloin oletetaan vanhempien reagoivan. Kyseessä on siis kaksi aivan eri asiaa. Ne, jotka häiriintyvät esim perheesi läsnäolosta kauppareissulla tai lapsen itkusta silloin, kun vanhemmat tekevät kaikkensa hänen rauhoittamiseksi ovat oma lukunsa ja nämä ihmiset saisivat muuttaa vaikka Siperian erämaahan (samoin kuin vanhemmat jotka eivät kasvata lapsiaan). Jos ei tavallisia elämän ääniä kestä (kyllä, vauvan itku kuuluu siihen) voi pysyä poissa julkisilta paikoilta.
Pakko kyllä ihmetellä, että mikä siinä jatkuvan riehumisen estämisessä on niin vaikeaa. Vahingot ja satunnaiset kiukkuitkut ovat eri asia ja ymmärrän ne lapsilla, mutta kun perheestä huomaa että kotoa lähtiessä ei ole käyty mitään pelisääntöjä läpi julkisella paikalla käyttäytymisestä, alkaa kiehua yli. Vain helkkarin hyvällä tuurilla ne lapset oppivat käyttäytymään myöhemmällä iällä. Meidät vietiin pieninä karanteeniin (penkille, autoon, ulos) saman tien jos aloimme elämöidä esim. kaupassa. Se, että vanhempi ensin käskee mutta nauraa sitten päälle ja ostaa vielä jätskit, ei opeta lasta käyttäytymään ensi kerralla paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat erityislapsia, heille ei voi mitään. Se on aivan tarpeeksi raskasta vanhemmille muutenkin, kun ovat joutuneet lapsia ottamaan mukaan kauppaan tai muualle. Se on aina raskasta. Jokainen hetki on riski.
Tietenkin, jos kyseessä normilapset, se on eri asia. Kyllä normilapsen pitäisi kuunnella puhetta ja osata käyttäytyä.
Kyllä erityislastakin voi kasvattaa ja ohjata, jopa PITÄÄ. Miten se muuten osaisi käyttäytyä kodin ulkopuolella eri tilanteissa sitten isompana?
Erityislapsihan se juuri tarvitseekin erityisen paljon tukea ja ohjausta mutta myös kasvatusta ja ojentamista, kieltämistä ja torumistakin.
Moni erityislapsen vanhempi tuntuu olettavan että lapsi on erityisasemassa huonon käytöksen suhteen.
T: toimintaterpeutti
Juu ja sit kaikki laitetaan tän erityislapsen syyksi vaikka ne "normaalit" saman perheen lapset on ihan yhtälailla siinä huonossa käytöksessä mukana.
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen .
Niinkö? Et ilmeisesti osaa kasvattaa lapsiasi.
T. 6 lasta, joista vanhin on nyt 29 ja nuorin 21. Koskaan, ei KOSKAAN ollut sellaista ongelmaa, että olisivat ruvenneet möykkäämään tai käyttäytymään huonosti missään tilaisuuksissa.
Ja kyllä, kaikki ovat saman isän kun sen haluatte kuitenkin tietää :).
Puhuin peruskäytöstavoista. Julkisilla paikoilla ei huudeta, kaupassa ei juosta ja toisia kohdellaan kauniisti. Muistetaan kiittää. Pyydetään anteeksi, jos sattuu vahinko. Ne pitäisi kaikkien pystyä opettamaan lapselle. Ihan sama kuinka monta niitä lapsia on. Ei tämän ollut tarkoitus olla mikään piikki monilapsisille, vaikka sinä sen ehkä niin ymmärsit, kun rupesit kaivelemaan kuraa yksilapsisista.
Tuskin kukaan jättää toista lasta tekemättä sen takia, että "pelkää lapsen käytöstä". Eiköhän kyse ole aina jostain ihan muusta.