Lue keskustelun säännöt.
Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.
26.08.2017 |
Mikä vaivaa teitä joitakin vanhempia, jotka ette pidä, ette edes yritä pitää mukuloitanne kurissa? Mikä saa teidät kohauttamaan olkianne pikkuisenne riehumiselle ja huutamiselle julkisilla paikoilla? Onko se teistä jotenkin hyväksyttävää? Luuletteko, että kanssa ihmiset jotenkin nauttivat siitä? Vai mikä on se syy teille joillekkin, jotka annatte kakaroidenne käyttäytyä miten lystäävät? Kuvitteletteko olevanne jotakin maailmanomistajia?
Eilen sattui tällainen kauppareissulle taas vaihteeksi:
Olin kaupassa tuttuun tapaan, kun samalle reissulle osui muuan 3 lapsinen perhe. Lapset juoksivat ja kirkuivat ympäri kauppaa. Kirkuminen raikui koko suuressa kaupassa, kun sitä rallia vedettiin ihmispaljouden keskellä. Mitä vanhemmat tekivät? Eivät mitään. Tai no äiti teki: Naureskeli vain.
Osuin samaan aikaan kyseisen perheen kanssa viereiselle kassalle toiselle puolelle, jossa lapset pelleilivät jonossa ja vanhemmat eivät taaskaan viitsineet vaivautua. Noh lapset kävivät sitten toisenpuolen suljetun kassan porttiin kiinni ja retuuttivat sitä ja voitteko kuvitella! Tässä vaiheessa VIERAS mies karjaisi kauhukakaroille oikein kovaa, että "HEI! Älkää rikkoko sitä porttia ihan tahallane!!" Tästä lapset hieman säikähtivät ja antoivat portin olla, aloittivat kihertämisen ja ilveilyn.
Ei siinä voinut olla kuin suu auki taas.
Oletteko joutuneet ojetamaan vieraita lapsia, kun vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua??
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi juuri pari päivää sitten seuraava: olin pyöräilemässä, ja edelläni kävelytiellä käveli äiti kolmen 3-5-vuotiaan pojan kanssa. Pyöräilin tietysti ohittaessa hitaasti, jotta sinne tänne sinkoilevat pienokaiset eivät olisi jääneet alle. Tie oli leveä, ja ohitin heidät aivan vastapäisestä reunasta. Ohituksen jälkeen kuulin takaani tällaiset kommentit:
- Se ei ohittanu vasemmalta! (Vanhin pojista)
- Mm-m. (Äiti)
- Olipa TYHMÄ...
- Mmm-mm. (Taaskin äiti)Mä olin ihan että mitä helvettiä. Miten ensinnäkin olisin voinut ohittaa muuten kuin oikealta, kun äiti ja pojat kulkivat äärivasemmassa reunassa? Toiseksi, millainen vanhempi oikein tukee lapsensa nimittelyä - etenkin kun siihen ei ole minkäänlaista syytä?
Niin, piti lisätä tähän, että en alkanut ojentamaan asiaa - se äitikään tuskin olisi ottanut vakavasti 24-vuotiaan lapsettoman naisen kommentteja. Jälkeenpäin kyllä ärsytti ja ihmetytti. Olen törmännyt vastaavaan aiemminkin; lapset riehuvat, nimittelevät tai kommentoivat kovaan ääneen julkisella paikalla ja vanhemmat eivät hillitse tätä, saattavat jopa naureskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen .
Niinkö? Et ilmeisesti osaa kasvattaa lapsiasi.
T. 6 lasta, joista vanhin on nyt 29 ja nuorin 21. Koskaan, ei KOSKAAN ollut sellaista ongelmaa, että olisivat ruvenneet möykkäämään tai käyttäytymään huonosti missään tilaisuuksissa.Ja kyllä, kaikki ovat saman isän kun sen haluatte kuitenkin tietää :).
Nyt löytyi voittaja..
Vierailija kirjoitti:
En jaksa komentaa muiden lapsia. Siitä saa vaan huudot näiden pienten maailmanomistajien vanhemmilta. Kyllä aika nekin lapset koulii.
Minä taas jaksan. Tälläinen iso ukko isolla äänellä komentaa, niin wt-vanhemmatkin ovat ihan kiltisit.
Mä veikkaan vahvasti, että tämän tyyppiset vanhemmat ovat väsyneitä lapsiinsa ja todenneet "no, jos me kerran joudutaan kärsimään näistä, niin sitten joutuvat kaikki muutkin!"
Olin kerran kesätyönä tarjoilijana ravintolassa. Eräänä päivänä ravintola oli tupaten täynnä, ja asiakkaiden odotus tilaamisen jälkeen oli noin 45 min. Muuan isä, joka oli syömässä kahden alle 10-vuotiaan poikansa kanssa, huuteli aina silloin tällöin, että missä ne ruuat viipyy. Napsutteli jopa sormiaan!
Kun lopulta vein heille annokset, isä totesi, että oli jo aikakin. Toinen pojista nurisi minulle, että miks näissä kesti niin kauan, ja isä sanoi kovaa ja oikein vittuilevalla äänellä "nii-in Jori-Petteri, sitä sopii todellakin kysyä! Ehkä nää tarjoilijatytöt ei vaan osaa tehdä töitään". Minä vastasin siihen, että me tarjoillaan kyllä kaikille asiakkaille ihan siinä järjestyksessä kuin he ovat tilanneet ja lisäsin perään "näytätpäs sä hyvää mallia lapsillesi".
Sain tuosta valitukset pomolta enkä ollut enää kyseisessä työssä pitkään, mutta olin niin iloinen että sain sen sanottua. Ja sen isän lärvi oli kyllä näkemisen arvoinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On näitä Suomen ulkopuolellakin. Oltiin lomalla Kroatiassa ja illalla istuttiin baari-kahvilan terassilla. Joku paikallinen nassikka leikki laservalolla, ja tähtäili sillä ihmisiä ja lentokoneita (oltiin lentokentän lähellä, joten useampia ehti lentää ylitse), lopulta tähtäili rattaissa nukkuvaa taaperoamme. Sanoin hänen äidilleen, että kapistus on vaarallinen esim. silmille. Ei mitään komennusta, eukko vain veti röökiä siinä rattaittemme vieressä. Lopulta mieheni mitta oli täynnä ja hän kävi komentamassa poikaa. Mussukka meni ihan tolaltaan ja kanteli vanhemmilleen. Siinä vaiheessa kyllä äitiin tuli eloa: "If you have a problem, you talk to me!" Lisäsin siihen, että näinhän teinkin, mutta ilmeisesti mieheni ei olisi saanut puuttua. Nainen olikin varsinainen kuumakaarina, ja jouduimme lähtemään tilanteesta, koska pelkäsin, että siitä kehkeytyy nyrkkitappelu.
Itselläni on päinvastainen ongelma: tuntuu, että komennan näitä 2 ja 6-vuotiaita rasavillejä poikia koko ajan. Tuntuu, että sekin nostattaa kulmakarvoja. Eli koskaan ei kai hyvin, komennat liian vähän tai liikaa. Harva kykenee täydelliseen suoritukseen, varsinkin jo lapset ovat luonteeltaan vilkkaita.
Olen. Yhessä puistossa pennut heitteli lintua kivillä ja tökki kepillä ja juoksi perässä. Oli pakko sanoo vanhemmille, että voitteko sanoa lapsillenne et lopettaa sen linnun kiusaamisen. Vastaus oli et, joo, me yritetään kyl saada niit järjestykseen. Paras oli ku lähin pois siit ni kuulin ku tää mamma sano niille et, varmaan vahinko oli jos heititte kiviä. Jessus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.
Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.
Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)
Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään. Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o.
Hautajaisissa vainajan ja surevien omaisten kunnioitus on a ja o. Aikuinen pitää mukulansa kurissa ja opettaa ihmisten tavoille pienestä pitäen, niin on helpompaa myös sille lapselle. Lapset ovat siitä hauskoja, että oppivat mielellään uusia asioita - ja noudattavat pelisääntöjä, jos ne heille opetetaan.
Jos ei opeteta luontevasti jo kotona, viimeistään työharjoittelussa työpaikalla joku joutuu opastamaan 18-vuotiaalle alusta alkaen, mitä tarkoittaa, että on olemassa sääntöjä, joita jokaisen on noudatettava sen sijaan, että voitaisiin perehtyä itse työhön. Koulun voi ilmeisesti selvittää lusmuilemalla läpi. Mutta työpaikalla sellainen ei toimi kovin kauan.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Yhessä puistossa pennut heitteli lintua kivillä ja tökki kepillä ja juoksi perässä. Oli pakko sanoo vanhemmille, että voitteko sanoa lapsillenne et lopettaa sen linnun kiusaamisen. Vastaus oli et, joo, me yritetään kyl saada niit järjestykseen. Paras oli ku lähin pois siit ni kuulin ku tää mamma sano niille et, varmaan vahinko oli jos heititte kiviä. Jessus.
Jos ei vanhemmat pysty, sivullisen on ehkä helpompi sanoa, että syyllistyvät eläinsuojelurikokseen ja soitat poliisille (no ei ne siihen ehdi, mutta jos pelottelu toimisi, kun järkeä ei ole annettu).
Aikoinaan hiekkalaatikolla naapurin taapero heitti hiekkaa silmilleni ja lapseni päälle. Kielsin ja selitin, miksei saa niin tehdä (silmästä piti huuhdella sitä kivisadetta). Äiti vaan toljotti mitään sanomatta.
Vuosikaudet myöhemmin tapasin tämän äidin eräässä ammattitilaisuudessa. Muisteltiin niukasti menneitä, en viitsinyt sanoa, mistä hänet muistin, mutten myöskään lähtenyt kahvitaukoa viettämään kanssaan. Nousi pintaan ne muinoiset hiekat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat lapsia. Mukaan mahtuu vilkkaita ja rauhallisia.
Toki heitä pitää kasvattaa.
Voi käydä huonostikkin jos juoksee kaupassa ja törmää tai kaatuu.
Aina ja joka tilanteessa vanhempi ei välttämättä jaksa opastaa lasta. Voisi olla kuitenkin paikallaan muistuttaa ennen kauppaan menoa jo autossa lapsille miten kaupassa käyttäydytään.
Ja, että mitä seurauksia tulee jos ei tottele. Joskus jos lapseni ovat olleet vilkkaammalla päällä niin olen sanonut, et vartija-setä katsoo kamerasta ja tulee viemään teidät ulos jos ette ole kunnolla. Aina on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa komentaa muiden lapsia. Siitä saa vaan huudot näiden pienten maailmanomistajien vanhemmilta. Kyllä aika nekin lapset koulii.
Mä taas oon ihan ammattikomentaja. Pari päivää sitten eräässä lounasravintolassa lapsi tiputti ison läjän haarukoita lattialle, ja jätti ne siihen. Kävin sanomassa lapselle että kerääppäs ne ja vie tarjoilijalle.
Koskaan ei ole kukaan vanhempi sanonut mitään, jotkut äkkiä vieneet lapsen nolona pois tilanteesta.
Ero on siinä onko puhdas vahinko ja vanhemmat kunnollisia nutta hetken herpaantuminen vai siinä onko vanhemmat välinpitämättömiä ja kannattavat vapaata kasvatusta.
Kyllä ne puhtaat vahingotkin pitää käsitellä. Välinpitämättömyys ei ole vapaata kasvatusta vaan silkkaa piittaamattomuutta siitä, miten ihmisten kanssa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista joka kolmas on erityisherkkä, joten nämä ihmiset eivät nähtävästi kestä mitään ympäristön ääniä.
Esim. konserttiin mennään kuuntelemaan nimenomaan ääniä, mutta ei häiriköitten mellakoinnista aiheutuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama viikko sitten Lidlissä oli pariskunta kahden lapsensa kanssa. Lapset olivat noin 6-8 vuotiaita molemmat. Vanhemmat kai n.40 vuotiaita. Ulkonäön perusteella en oliai ikinä uskonut että nämä vanhemmat olisivat antaneet lastensa juosta ympäri kauppaa. Monet ihmiset katsoivat kauhuissaan kun lapset ravasivat ympäri kauppaa leikkien kai hippaa ja kirkuen. Välillä lapsille tuli riita ja he hakkasivat toisiaan. Vanhemmat olivat kuin jossain onnelisuuspillerin vaikutuksen alaisena kun tyytyvästi myhäillen vaan tekivät ostoksiaan. Mietin jossain vaiheessa että olenkohan piilokamerassa. Yhdessä vaiheessa lapset juoksivat kohti minua ja lapsiani ja toinen näistä törmäsi kärryyni kovassa vauhdissa pää edellä ja kaatui selälleen ja jotenkin liukui kärryn vierestä kaataen vieressäni seisseen 4 vuotiaan poikani. Omaan poikaani ei sattunut mutta tähän toiseen selkeästi sattui. Lisäksi kärryissä jota työnsin oli vauvani ja kärryt olisivat varmaan kaatuneet törmäyksen voimasta jos en olisi pitänyt niistä kiinni. Lasten isä oli muutaman metrin päässä ja näki tilanteen mutta ei sanonut edelleenkään mitään! Tässä vaiheessa raivostuin ja huusin lapsille jotain tämän tyylistä: Nyt riittää, tämä on kauppa ja täällä ei juosta! Törmäsit meihin ja nyt pyydät anteeksi ja häivyt sen jälkeen! Tämä lasten isä tässä vaiheessa rauhallisesti sanoi pojalle että nyt voisi vähän joo rauhoittua.
Olin huutanut ilmeisesti niin kovaa että mieheni oli muutaman hyllyn päässä kuullut huutoni ja arvasi kyllä kenelle huusin.
En edes ihmetellyt enää kun näiden raikulilasten juoksu jatkui samanlaisena minuutin päästä.
Teerkkuja!
Lapsen näkökulmasta tilanne meni näin: hän sai riekkua ja pitää hauskaa kaupassa muista piittaamatta koska kukaan ei ollut muutakaan opettanut. Kun hänelle sattui tapaturma, jossa hän satutti itsensä, joku ventovieras lohikäärme alkoi yhtäkkiä rääkyä raivoissaan.
Vika tilanteeseen on toki lapsen vanhemmissa jotka ovat jättäneet valmentamatta lapsiaan tähän yhteiskuntaan. Ja toki sitä ihminen reagoi tunteella kun omat rakkaat on "tulilinjalla" ja säikähtää, mutta ei sillä ylpeillä kannata. Lapsi ansaitsee - vaikkei se sinun hommasi olekaan - vähintään ensimmäisen huomautuksen asiallisesti. Toivottavasti et omaa sädekehääsi huutamisella kiillota.
Olisin vastaavassa tilanteessa aika tavalla pelästynyt, jos oli vielä mahdollisuus, että ostoskärryt vauva kyydissään olisi kaatuneet.
Minä kyllä nostan hattua tälle äidille, jonka komento ei valitettavasti aiheuttanut pienintäkään traumaa riiviölle, jos meno kerran jatkui taas hetken päästä. Kouluikäisen olikin jo aika saada esimakua siitä, että lohikäärmeitä on tulossa lisääkin vastaan, jos ei käytöstapoja kiireellisesti ryhdytä korjaamaan - vanhempien tehtävähän se olisi koulia jälkikasvustaan yhteiskuntakelpoisia ja muut huomioon ottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.
Ero sinun ja näiden evvk-vanhempien välillä on se, että sinä puutuit lastesi villiämiseen. Empatiapisteet aina niille, jotka yrittävät opastaa lapsiaan käyttäytymään ihmisten ilmoilla.
Ap on joku lapseton hienohelma, joka näkee riehuvia lapsia joka paikassa. Mikähän siinä on, kun itse en näe melkein koskaan huonostikäyttäytyviä lapsia? Olisikohan kyse suhteellisuudentajujen erilaisuuksista? Joillain sitä on, ja joillain sitten hiukan vähemmän. Elä omaa elämääsi, äläkä katsele muita jos noin ärsyttää. Mitä huonoa käytöstä aloituksessa nyt oli? Vain tiukkahermoiset kävivät kuumina.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi juuri pari päivää sitten seuraava: olin pyöräilemässä, ja edelläni kävelytiellä käveli äiti kolmen 3-5-vuotiaan pojan kanssa. Pyöräilin tietysti ohittaessa hitaasti, jotta sinne tänne sinkoilevat pienokaiset eivät olisi jääneet alle. Tie oli leveä, ja ohitin heidät aivan vastapäisestä reunasta. Ohituksen jälkeen kuulin takaani tällaiset kommentit:
- Se ei ohittanu vasemmalta! (Vanhin pojista)
- Mm-m. (Äiti)
- Olipa TYHMÄ...
- Mmm-mm. (Taaskin äiti)
Mä olin ihan että mitä helvettiä. Miten ensinnäkin olisin voinut ohittaa muuten kuin oikealta, kun äiti ja pojat kulkivat äärivasemmassa reunassa? Toiseksi, millainen vanhempi oikein tukee lapsensa nimittelyä - etenkin kun siihen ei ole minkäänlaista syytä?
Ei lasten kaikkiin kommentteihin jaksa reagoida kukkahattutätimäisellä ymmärryksen lisäämispuheella. Jos et halua vajota perheen "tasolle" et nyt ala nimittelemään ketään. Varmaan väsynyt tai ylikuormittunut vanhempi.
Vai oikeinko kuvittelet heidän hiovan illtaisin olohuoneessa strategioita, joiden avulla loukataan ohikulkijoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.
Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.
Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)
Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään. Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o.
Siis vinoiletko sinä? Kasvatuksen keskeinen sisältö vauvasta asti se, miten hautajaisissa käyttäydytään? Todella outoa kettuilua.
En todellakaan vinoile. Kyllä 5-vuotiaan pitäisi jo hallita merkittävimpien riittijuhlien etiketti ja ydinmerkitys (kaste, rippijuhla, häät ja hautajaiset). Vähintään edellä mainitut ja niihin liittyvät virret. Soittaa saa jos hallitsee virsien säestyksen, muuten pianolle ei ole asiaa. Kohtaamasi lapsi oli todella moukkamainen ja epäkypsä 5-vuotias. Usko pois, vaikka sinulla ei lapsia olekaan.
Tuo kommentoija en ollut minä, hautajaisissa ollut. Kirjoitin jo aiemmin, että lapsi ei ollut varmaankaan ihan normaali. Mutta kyllä vanhemman olisi silti jotain pitänyt tehdä. Todella epäkunnioittavaa antaa lapsen juoksennella hauta-arkun ympärillä ja osoitellen huudella "onko xx tuolla?!?".
Totta kai lapsi kysyy onko xx siellä. Lapselle kuolema on luonnollista eikä hän siihen liittyvää surua ja lopullisuutta ymmärrä. Vaikutatte kaikki vähän hitaasti käyviltä.
Kyllä, kyllä. Mutta hautajaiset ovat sellainen poikkeustilanne, että surevan lähiomaisen tunteet on otettava huomioon. Lapsen vanhemman on se tehtävä ja huolehdittava, ettei lapsen käytös häiritse juhlavaa ja tunteikasta hetkeä. Vaikka viemällä se lapsi ulos.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran kesätyönä tarjoilijana ravintolassa. Eräänä päivänä ravintola oli tupaten täynnä, ja asiakkaiden odotus tilaamisen jälkeen oli noin 45 min. Muuan isä, joka oli syömässä kahden alle 10-vuotiaan poikansa kanssa, huuteli aina silloin tällöin, että missä ne ruuat viipyy. Napsutteli jopa sormiaan!
Kun lopulta vein heille annokset, isä totesi, että oli jo aikakin. Toinen pojista nurisi minulle, että miks näissä kesti niin kauan, ja isä sanoi kovaa ja oikein vittuilevalla äänellä "nii-in Jori-Petteri, sitä sopii todellakin kysyä! Ehkä nää tarjoilijatytöt ei vaan osaa tehdä töitään". Minä vastasin siihen, että me tarjoillaan kyllä kaikille asiakkaille ihan siinä järjestyksessä kuin he ovat tilanneet ja lisäsin perään "näytätpäs sä hyvää mallia lapsillesi".
Sain tuosta valitukset pomolta enkä ollut enää kyseisessä työssä pitkään, mutta olin niin iloinen että sain sen sanottua. Ja sen isän lärvi oli kyllä näkemisen arvoinen :)
Voin kuvitella sinut näppäränä vittuilemassa takaisin. Ei noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama viikko sitten Lidlissä oli pariskunta kahden lapsensa kanssa. Lapset olivat noin 6-8 vuotiaita molemmat. Vanhemmat kai n.40 vuotiaita. Ulkonäön perusteella en oliai ikinä uskonut että nämä vanhemmat olisivat antaneet lastensa juosta ympäri kauppaa. Monet ihmiset katsoivat kauhuissaan kun lapset ravasivat ympäri kauppaa leikkien kai hippaa ja kirkuen. Välillä lapsille tuli riita ja he hakkasivat toisiaan. Vanhemmat olivat kuin jossain onnelisuuspillerin vaikutuksen alaisena kun tyytyvästi myhäillen vaan tekivät ostoksiaan. Mietin jossain vaiheessa että olenkohan piilokamerassa. Yhdessä vaiheessa lapset juoksivat kohti minua ja lapsiani ja toinen näistä törmäsi kärryyni kovassa vauhdissa pää edellä ja kaatui selälleen ja jotenkin liukui kärryn vierestä kaataen vieressäni seisseen 4 vuotiaan poikani. Omaan poikaani ei sattunut mutta tähän toiseen selkeästi sattui. Lisäksi kärryissä jota työnsin oli vauvani ja kärryt olisivat varmaan kaatuneet törmäyksen voimasta jos en olisi pitänyt niistä kiinni. Lasten isä oli muutaman metrin päässä ja näki tilanteen mutta ei sanonut edelleenkään mitään! Tässä vaiheessa raivostuin ja huusin lapsille jotain tämän tyylistä: Nyt riittää, tämä on kauppa ja täällä ei juosta! Törmäsit meihin ja nyt pyydät anteeksi ja häivyt sen jälkeen! Tämä lasten isä tässä vaiheessa rauhallisesti sanoi pojalle että nyt voisi vähän joo rauhoittua.
Olin huutanut ilmeisesti niin kovaa että mieheni oli muutaman hyllyn päässä kuullut huutoni ja arvasi kyllä kenelle huusin.
En edes ihmetellyt enää kun näiden raikulilasten juoksu jatkui samanlaisena minuutin päästä.
Teerkkuja!
Lapsen näkökulmasta tilanne meni näin: hän sai riekkua ja pitää hauskaa kaupassa muista piittaamatta koska kukaan ei ollut muutakaan opettanut. Kun hänelle sattui tapaturma, jossa hän satutti itsensä, joku ventovieras lohikäärme alkoi yhtäkkiä rääkyä raivoissaan.
Vika tilanteeseen on toki lapsen vanhemmissa jotka ovat jättäneet valmentamatta lapsiaan tähän yhteiskuntaan. Ja toki sitä ihminen reagoi tunteella kun omat rakkaat on "tulilinjalla" ja säikähtää, mutta ei sillä ylpeillä kannata. Lapsi ansaitsee - vaikkei se sinun hommasi olekaan - vähintään ensimmäisen huomautuksen asiallisesti. Toivottavasti et omaa sädekehääsi huutamisella kiillota.
Olisin vastaavassa tilanteessa aika tavalla pelästynyt, jos oli vielä mahdollisuus, että ostoskärryt vauva kyydissään olisi kaatuneet.
Minä kyllä nostan hattua tälle äidille, jonka komento ei valitettavasti aiheuttanut pienintäkään traumaa riiviölle, jos meno kerran jatkui taas hetken päästä. Kouluikäisen olikin jo aika saada esimakua siitä, että lohikäärmeitä on tulossa lisääkin vastaan, jos ei käytöstapoja kiireellisesti ryhdytä korjaamaan - vanhempien tehtävähän se olisi koulia jälkikasvustaan yhteiskuntakelpoisia ja muut huomioon ottavia.
"Lohikäärmemäisesti" käyttäytyvillä on jossain sielussaan jokin haava, jos pitää rumasti ja pahasti kaikki toisille sanoa, jotka eivät "osaa käyttyäytyä" (=jaa samoja arvoja kanssasi, sitäpaitsi se vain on), opettelisivat lempeämmät käytöstavat vaan.
Itselleni kävi juuri pari päivää sitten seuraava: olin pyöräilemässä, ja edelläni kävelytiellä käveli äiti kolmen 3-5-vuotiaan pojan kanssa. Pyöräilin tietysti ohittaessa hitaasti, jotta sinne tänne sinkoilevat pienokaiset eivät olisi jääneet alle. Tie oli leveä, ja ohitin heidät aivan vastapäisestä reunasta. Ohituksen jälkeen kuulin takaani tällaiset kommentit:
- Se ei ohittanu vasemmalta! (Vanhin pojista)
- Mm-m. (Äiti)
- Olipa TYHMÄ...
- Mmm-mm. (Taaskin äiti)
Mä olin ihan että mitä helvettiä. Miten ensinnäkin olisin voinut ohittaa muuten kuin oikealta, kun äiti ja pojat kulkivat äärivasemmassa reunassa? Toiseksi, millainen vanhempi oikein tukee lapsensa nimittelyä - etenkin kun siihen ei ole minkäänlaista syytä?