Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.

Minulla on 3 lasta alle 5 vuoden ikäerolla ja voin sanoa ettei kaupassa katsota kovin hyvällä sitä komentamistakaan.

Pidän kurin lapsille mutta eihän he mitään robotteja ole. Mutta säännöt on kuitenkin selvät, ei juosta, mölytä, näplitä, kadota, toisten eteen mennä, kiipeillä eikä muutakaan tuollaista kaupassa tehdä. Yhtään.

2 kertaa olen lähtenyt kaupasta pois kun lapsi päätti huutaa jo ovella kun ei päässyt kärryn kyytiin. 1 kerran lapsi piti jalastani kiinni ja raahautui mahalleen mukanani kassalle. Oltiin sovittu että kaupassa käydään pikaiseen kun on menoa, lapsi jumitti joka paikkaan ja kerroin lähteväni enkä enää odottele. 1 kerran pidin kovan puhuttelun kaupassa kerrraten säääntöjä ja lapset ei päässeet 2 viikkoon mukaan.

Olen natsimutsi. En ole yhtä perhettä lukuunottamatta nähnyt kaupassa hirviökakaroita. Lasten tapahtumissa niitä sitten kyllä riittää kun vanhemmat päästää lapsena irti kuvitellen että ne osaa käyttäytyä, no eivät osaa.

Varmaan jokainen teistä valittajista on itse ollut lapsena varsinainen kullannuppu. Kulkenut kiltisti vanhempien perässä ja ei kitissy mistään. En voi mitenkään uskoa, että kurittomat kakarat olisi vain tämän päivän ongelma. Mulla esim. oli sekkutyttö 45 vuotta sitten, joka oli ihan kamala kakara. Olin vuoden nuorempi ja muistan kuinka jo 5 vuotiaana pelkäsin, kun Sirpa tuli kylään. Kitisi, naukui, itki ja valitti. Kerran piti mun nukkeja pullapitkoina. Työnsi niitä pönttöuuniin ja sitten niitä viipaloitiin leipäveitsellä. Sahas jalkoihin poikittaisia viiltoja. Katsoin vain kauhuissani vieressä.

Olen viiden pojan äiti ja näin 26 vuoden äitiyden kokemuksella voin sanoa, ettei mua häiritse vähääkään muiden lasten tekemiset. Käyn Prismassa ja Citymarketissa jonkun kerran viikossa ja en voi todeta yhtään reissua jolta olisi jäänyt mieleen lasten huono käytös. Itkua saattaa joskus sieltä täältä kuulua, mutta se vain kertoo elämän jatkuvan. Onneksi tässä maassa vielä joku uskaltaa lapsia tehdä vaikka lapsikielteisyys tursuaa joka tuutista ja varsinkin Vauvapalstalla. Tämä oli kiva palsta -90 luvulla meille lapsiperheellisille. Nykyään täynnä elämäänsä kyllästyneitä lapsettomia, jotka eivät osaa kuin valittaa lasten äänistä ja olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.

Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??

Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!! 

Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta. 

Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona. 

Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)

Mä lähden siitä että ennakkoon keskustellaan lasten kanssa miten käyttäydytään tilaisuudessa johon ollaan menossa. Pienten kanssa jos ei mennyt perille, lähdettiin pois tilanteesta/kotiin esim kaupasta. Nyt kun ovat isompia (16, 12 ja 7) ei tarvita ennakkokeskustelua, osaavat käyttäytyä ravintolassa/hautajaisissa/häissä/konfirmaatiossa/kaupassa jne. Teinien puhelimet pysyvät poissa ja seurustellaan muiden kanssa, ollaan kohteliaita etc. Mun mielestä ei tarvitse muiden ihmisten katsoa toiseen riekkumista. Itseänikin raivostuttaa huono käytös sekä lapsilta että aikuisilta. Lapset ovat lapsia, mutta heiltakin voi odottaa käytöstapoja josa ei onnistu, mennään sivimmalle, että muut ihmiset saavat rauhan esim kuunnella häissä puheita. Ei niin että lapset älisevät omiaan ja jälkeenpäin keskustellaan

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Miksi olet tehnyt kolme lasta jos et pärjää tuon määrän kanssa?

Itselläni on vain yksi ja juurikin siksi, että kasvatan ensin hänet ainakin nelivuotiaaksi, ennenkuin harkitsenkaan seuraavaa.

Meillä on paljon rakkautta ja läheisyyttä, mutta samalla kuri kuin armeijassa. Pienestä pitäen opitaan, että kun äiti jotain sanoo niin näin tehdään (mieskin toki on, mutta lepsumman meiningin takia ei tottele isäänsä yhtä paljon).

Kauhulla on tullut katsottua näitä tapauksia, jossa lasten kiukut ja pelleilyt sanelevat koko perheen tekemiset. Ja joo, meilläkin toki niitä kiukkuja tulee, kuten jokaisessa normaalissa perheessä. Mutta niistä päästään yli.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 lasta alle 5 vuoden ikäerolla ja voin sanoa ettei kaupassa katsota kovin hyvällä sitä komentamistakaan.

Pidän kurin lapsille mutta eihän he mitään robotteja ole. Mutta säännöt on kuitenkin selvät, ei juosta, mölytä, näplitä, kadota, toisten eteen mennä, kiipeillä eikä muutakaan tuollaista kaupassa tehdä. Yhtään.

2 kertaa olen lähtenyt kaupasta pois kun lapsi päätti huutaa jo ovella kun ei päässyt kärryn kyytiin. 1 kerran lapsi piti jalastani kiinni ja raahautui mahalleen mukanani kassalle. Oltiin sovittu että kaupassa käydään pikaiseen kun on menoa, lapsi jumitti joka paikkaan ja kerroin lähteväni enkä enää odottele. 1 kerran pidin kovan puhuttelun kaupassa kerrraten säääntöjä ja lapset ei päässeet 2 viikkoon mukaan.

Olen natsimutsi. En ole yhtä perhettä lukuunottamatta nähnyt kaupassa hirviökakaroita. Lasten tapahtumissa niitä sitten kyllä riittää kun vanhemmat päästää lapsena irti kuvitellen että ne osaa käyttäytyä, no eivät osaa.

Sitä komentamistakin on eri laatuja. Olen nähnyt juurikin niitä komentaja-äitejä, jotka huutavat lapsille käskytyksiä ja lähes poikkeuksetta tuloksetta, eli lapsi ei korvaansakaan lotkauta.

Näistä tulee väkisinkinmieleen, että yritetään esittää kuinka muka pidettäisiin kuria, tai sitten yritetään tosissaan muttei vain osata.

Se äänen kovuus kun ei ole se mittari, lapselle voi kertoa vaimeasti, että tuo käytös loppuu nyt tai muuten *jokin uhkaus, jonka voit toteuttaa. Esim. menet auton odottamaan, ei tv:n katselua tänään tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa teitä joitakin vanhempia, jotka ette pidä, ette edes yritä pitää mukuloitanne kurissa? Mikä saa teidät kohauttamaan olkianne pikkuisenne riehumiselle ja huutamiselle julkisilla paikoilla? Onko se teistä jotenkin hyväksyttävää? Luuletteko, että kanssa ihmiset jotenkin nauttivat siitä? Vai mikä on se syy teille joillekkin, jotka annatte kakaroidenne käyttäytyä miten lystäävät? Kuvitteletteko olevanne jotakin maailmanomistajia?

Eilen sattui tällainen kauppareissulle taas vaihteeksi:

Olin kaupassa tuttuun tapaan, kun samalle reissulle osui muuan 3 lapsinen perhe. Lapset juoksivat ja kirkuivat ympäri kauppaa. Kirkuminen raikui koko suuressa kaupassa, kun sitä rallia vedettiin ihmispaljouden keskellä. Mitä vanhemmat tekivät? Eivät mitään. Tai no äiti teki: Naureskeli vain.

Osuin samaan aikaan kyseisen perheen kanssa viereiselle kassalle toiselle puolelle, jossa lapset pelleilivät jonossa ja vanhemmat eivät taaskaan viitsineet vaivautua. Noh lapset kävivät sitten toisenpuolen suljetun kassan porttiin kiinni ja retuuttivat sitä ja voitteko kuvitella! Tässä vaiheessa VIERAS mies karjaisi kauhukakaroille oikein kovaa, että "HEI! Älkää rikkoko sitä porttia ihan tahallane!!" Tästä lapset hieman säikähtivät ja antoivat portin olla, aloittivat kihertämisen ja ilveilyn.

Ei siinä voinut olla kuin suu auki taas.

Oletteko joutuneet ojetamaan vieraita lapsia, kun vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua??

Olen ojentanut kahdesti vierasta lasta. Molemmissa tapauksissa lapsen äiti haukkui minut.

Tää on ihan kauheaa että sut haukuttiin. Esim tuo että lapsi viskasi lattialle kinkkupaketin koska hänen ei annettu varastaa sitä toisen ostoksista. Äitinä olisin tuon maahan heittämisen jälkeen (jos tosiaan aiemmin en olisi ehtinyt reagoida) käskenyt lapsen viereeni sekä itse pahoitellut sinulle ja sanonut lapselleni että pyytää anteeksi ja olisi pyytänyt varmasti. Lisäksi kysyisin että eihän menny paketti miksikään koska jos meni, voin maksaa sen. Lapsi oppisi mun tavasta olla kohtelias lisää sitä kohteliaisuutta. Autossa matkalla kotiin voisin selittää että toisen tavaroita ei saa ottaa, siitä tulee paha mieli. Eikö sinullekin tulisi paha mieli jos joku veisi vaikka lelusi eikä antaisi takaisin. Lapsen iälle ominaisella tavalla voi siis ohjata oikeaan käytökseen. Lisäksi tuo joka kertoi että lapsi sai juosta vapaasti ja törmäsi ostoskärryyn ja lapseesi kun kuljitte rauhassa. No meidän lapsi ei saa juosta ympäri kauppaa ja kiljua mut jos näin pääsisi käymään, oikea teko isältä olisi ollut ottaa lastaan kädestä kiinni ja kävellä teidän luokse ja pyytää anteeksi sekä kysyä onhan poikasi kunnossa ja omaa lastaan käskeä pyytämään anteeksi koska ketään ei saa satuttaa. Ja taas autossa keskustelu siitä miten pitää varoa että ei satuta toisia. Tulee paha mieli kun sattuu, eikö sinullekin tulisi jos joku satuttaisi sinua ja taas on ohjattu lapsen ikätasolle sopivalla tavalla. Äitiys ei ihan totta ole rakettitiedettä. Lasta voi ohjata ja opastaa hyvään käytökseen jo pienestä saakka sekä kunnioittamaan muiden hautajaisia, kaupparauhaa ym.

Mun työ on ehkä sitä joka vaatii hirveästi aivojen käyttöä ja on vaativaa mutta äitiys ei ole vaativaa. Lapsi kasvaa osana hyväkäytöksistä perhettä hyväkäytöksiseksi lapseksi.

Erittäin hyvä kirjoitus.

Kiinnittäkää vanhemmat oikeasti huomiota siihen, miten paljon lapsenne ottavat teistä mallia. Teette mitä vaan, niin lapsi ottaa mallia.

Meillä puolitoistavuotias sanoo jo "kiitti!" noustessaan pöydästä tai jos saa jonkun lahjan. Sellaisen mallin kun hän saanut.

Hyvin moni vanhempi on ihan pihalla lastensa kanssa. Vanhemmilla ei ole minkäänlaista otetta lapsiin, vaan lapsi määrää perheessä kaiken. Lapsilta kysytään kaikki. Haluatko kulta aamupalalla maitoa vai mehua, haluatko sitä punaisesta vai keltaisesta mukista? Ensin lapsi haluaa maitoa punaisesta ja hetken kuluttua mehua keltaisesta ja vanhemmat tanssii tämän pikkunaperon tahdissa vaihtaen juomia sen mukaa mitä heidän kullanmuru haluaa. Samalla lapsi tietenkin katsoo kovalla volyymilla omasta iPadistaan jotain ohjelmaa. Ei puhettakaan, että laite laitetaan pois ruokailun ajaksi. Todennäköisesti lapsi vielä komentaa muita olemaan hiljaa, jotta hän saa katsoa ohjelmaa rauhassa.

Aamiaisen jälkeen alkaa oma show vaatteista. Taas kysellään: Kulta, mitkä vaatteet haluat tänään laittaa päälle jne.

Ei ole ihme että lapsilla on haastavaa esim koulussa, kun he eivät ole tottuneet minkäänlaiseen auktoriteettiin.

Itse aina ihmettelen miten ne lapset muka yhtäkkiä oppivat käyttäytymään esimerkiksi kaupassa, jos heitä ei siihen pienestä pitäen opeteta. Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että kaupoissa todellakin näkee nykyään lapsia, jotka viipottavat pitkin kauppaa juosten ja kirkuen. Vanhemmat eivät ole huomaavinaankaan tai sitten komentavat näitä pikku kullanmurujaan näennäisesti tyyliin: älkää nyt rakkaat riehuko, ja samalla kääntävät jo katseensa muualle.

Meillä on voimakastahtoinen 5v tyttö, joka ei ole oppinut odottamaan vaan kiukustuu ja kaupassa ym on ihan normaalia, että kun minä  mietin mitä leipää tänään ostetaan  tai avaan 1v pikkuveljen takkia , tms niin selän takaa alkaa kuulua " Äiti.. Äiti. Äiti.. ÄITIÄITIIII! !OOTSÄ IHAN TYHMÄ!"

Tuntuu kurjalta, kun olemme koettaneet opettaa että kaupassa ei huudeta jne mutta tuon lapsen  päähän ei mene mikään  :( Päiväkodissa huomattu sama, tyttö ei sulata kehotusta "odota " vaan alkaa jankata ja kiljua.

Se fiilis kun saat pelkällä katseella noi saatnan riiviöt kuriin....

Kyllä.

Ja naama ei todellakaan ole norsunvitulla, vaan " josnytettottele, niintapansut"- ilmeellä :)

Testatkaapa.

Se pointti on kyllä saada ensin katsekontakti noihin pikkupaskoihin.

Oma pentu ei olis ikinä uskaltanut olla käyttäytymättä julkisesti, nyt onkin jo parikymppinen....siihen tehos katse kanssa.

Sitten jos menet vieraana komentamaan tällaista hirviölasta (edes asiallisesti), alkaa vanhemmilta kauhea ulina ja hyvä jos ei linnaan joudu. Jeps...

Oletteko koskaan kokeilleet sanoa näiden riehujalasten vanhemmille muutamaa valittua sanaa? He ovat vastuussa siitä, että heidän lapsensa käyttäytyvät asiallisesti.

Lapseni ei ole koskaan saanut mitään raivareita kaupoissa. Nuorin saattaa jokun kyyneleen tirauttaa perässä kävellessään, jos ei saa haluamaansa. Mitään ihme kasvatusmedioita en ole koskaan käyttänyt. Uskoisin asian olevan niin, että jokainen meistä on oma persoona syntymästään asti. Joku käyttäytyy ns. hyvin kasvattamatta ja toinen on riiviö kaikesta huolimatta.

Veljeni poika on asberger. En ole koskaan jaksanut olla hänen seurassaan. Lapsena oli ihan kamala. Sai kertakaikkisen kamalia raivareita.  Ei totellu akateemiisia vanhempiaan missään asiassa. Vanhemmiten olut tosikko ja ilmeetön hyypiö. Loistaa kyllä tiedoillaan (kirjoitti 7 laudaatturia), mutta mitään normaalia lasta en ole koskaan havainnut. En kyllä nyt aikuisenakaan normaalia aikuista. Jos joku paikalla heittää vitsin. Hän voi sanoa ilmeettömänä: Hah haa.

Mutta näin se on. Jokainen meistä on juuri sellainen miksi on syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Se fiilis kun saat pelkällä katseella noi saatnan riiviöt kuriin....

Kyllä.

Ja naama ei todellakaan ole norsunvitulla, vaan " josnytettottele, niintapansut"- ilmeellä :)

Testatkaapa.

Se pointti on kyllä saada ensin katsekontakti noihin pikkupaskoihin.

Oma pentu ei olis ikinä uskaltanut olla käyttäytymättä julkisesti, nyt onkin jo parikymppinen....siihen tehos katse kanssa.

Ei meidän lapsiin ainakaan mikään katse tehoa. Vieraan ihmisen katse voi olla eri juttu kuin oman vanhemman. Omat lapset ei tunnista minulta mitään "nyt hiljaa tai tapan sut kotona" - katseita, koska heitä ei ole fyysisesti tai alistamalla koskaan kuritettu. Eli mitä tehdään kun se katse ei tehoa?

Joko sulla oli kiltti lapsi tai siitä sun katseesta seurasi oikeasti joku selkäsaunaan verrattava kidutus kotona.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan kokeilleet sanoa näiden riehujalasten vanhemmille muutamaa valittua sanaa? He ovat vastuussa siitä, että heidän lapsensa käyttäytyvät asiallisesti.

Ei todellakaan kannata puuttua. Lapsi voi olla erityislapsi, jolloin on aivan hiuskarvan varassa se silloinenkin tilanne. Eli jotenkin ollaan vielä saamassa lasta pois kaupasta, mutta jos joku tulee siihen väliin puhumaan, voi tulla puoli tuntia lisää siihen showhun. Eli pysykää loitolla, erityislasten vanhemmilla on aivan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.

Lapset, jotka kiipeävät kassan liukuhihnan päätyyn pällistelemään ostoksia.  Juuri sinne puolelle, jonne MINUN ostokseni laskettelevat. Vanhempia taas ei voi vähempää kiinnostaa.  AAAAARGH! Useamman kerran olen joutunut sanomaan siellä väijyvälle vekaralle, että siirrypä teidän perheen oston puolelle, että pääsen pakkaamaan ostokseni. Omat lapseni eivät ole ikinä tehneet tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan kokeilleet sanoa näiden riehujalasten vanhemmille muutamaa valittua sanaa? He ovat vastuussa siitä, että heidän lapsensa käyttäytyvät asiallisesti.

Ei todellakaan kannata puuttua. Lapsi voi olla erityislapsi, jolloin on aivan hiuskarvan varassa se silloinenkin tilanne. Eli jotenkin ollaan vielä saamassa lasta pois kaupasta, mutta jos joku tulee siihen väliin puhumaan, voi tulla puoli tuntia lisää siihen showhun. Eli pysykää loitolla, erityislasten vanhemmilla on aivan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.

Ompas nyt pinnalla tämä sana "erityislapsi". Laskee 1+1, "erityislasten" määrä on kasvanut samaan tahtiin kun kasvatus on huonontunut tai pahempaa, jäänyt kokonaan välistä. Nykyvanhemmat ovat itsekkäitä ja ilkeitä "sähän et mun lastani komenna" ja kakarat tottakai käyttää sitä hyväkseen. Perseilyn tuomitseva saa vain kommentin "turpa kiinni" ja pentu ei kadu tekojaan tai sanojaan ollenkaan. Ei näissä siis mitään muuta "erityistä" ole kuin huonosta kasvatuksesta johtuva käytös, asenne ja luonne. Olen ollut eräässä pienessä liikkeessä töissä vasta viikon ja sinä aikana nähnyt lukemattomia huonokäytöksisiä lapsia, huudetaan, heitellään tavaroita, poljetaan jalkaa ja inistään että "tyhmä kauppa". Yhteistä näissä tapauksissa on se että mitä enemmän lässytetään olemaan kunnolla, sitä enemmän kakara karjuu. Joskus kun kunnolla ärähtäisi, voisi pikku keisari hiljentyä, edes silkasta ihmetyksestä.

Siis ihanko oikeasti ihmisistä lapsen huuto ja riehuminen on ihan normaalia eikä siihen aikuisten tule puuttua? :O Että lapsi oppii itsestään kaikki käytöstavat ja sosiaaliset normit? Vai onko sekin ok että vielä teininä kiljuu ja raivaroi julkisella paikalla kun kukaan ei ole koskaan kieltänyt? 

Ja te jotka ette koskaan ole kohdanneet huonosti käyttäytyviä lapsia perheineen, kertokaa ihmeessä missä asutte niin voin itsekin muuttaa sinne! Liian monta kertaa kaupassa käydessä kirkuva mukula on juossut päin, lähminyt liukuhihnalla ostoksiani, huutanut julkisessa kulkuvälineessä suoraa kurkkua jonain hauskana leikkinä, jne jne. Usein vanhemmat eivät reagoi mitenkään muksunsa käytökseen. Kiukkukohtaus tai huono käytös ei haittaa jos vanhempi selkeästi yrittää saada lapseen kontaktin ja rauhoittaa tilanteen tai pitää kurinpalautusta, mutta täysin välinpitämättömästi muualle katselevat äidit ja isät vituttavat. Luca-Olivia voi vaikka tyhjentää pakastealtaan lattialle eikä vanhemmat tekisi elettään kieltääkseen. 

Eikä rajoitu vain kauppoihin, ravintoloissa yleinen vitsaus. Milloin ei juosta pitkin ravintolaa huutamassa, keksitään jotain muuta millä häiritä vieruspöytiä. Muutaman kerran olen ollut seurassa keskustelemassa henkilökohtaisia asioita ravintolapöydässä kun naapuripöydän seurueen penikka on tullut pällistelemään pöydän äärelle ja änkenyt mahdollisesti jopa istumaan. Vanhemmat eivät ole tehneet mitään asian eteen, hymyilleet vaan kun penska on niin reippaan sosiaalinen. Jotkut oikeasti odottavat että kaikkien elämä pyörii heidän pentunsa ympärillä. Millaisia teinejä ja aikuisia tällaisista lapsista oikein kasvaa?

Kamalia on myös vanhemmat,jotka tulevat lastensa kanssa kylään.Lapset penkovat kaapit ja laatikot.Kahvipöydässä maistavat joka pullasta palan ja laittavat takaisin tarjoiluastialle.Juoksevat syötövien kanssa pitkin asuntoa ja hyppivät sängyillä.Vanhemmat istuvat paikallaan eivätkä kertaakaan kiellä lapsiaan.Talon väki joutuu vahtimaan näitä kullannuppuja,ettei koko talo hajoa.Vierailun jäkeen joutuu tekemään aika suurtöisen siivouksen ja pestä rasvasia sormejälkiä seinistä,ovista ja ikkunoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se fiilis kun saat pelkällä katseella noi saatnan riiviöt kuriin....

Kyllä.

Ja naama ei todellakaan ole norsunvitulla, vaan " josnytettottele, niintapansut"- ilmeellä :)

Testatkaapa.

Se pointti on kyllä saada ensin katsekontakti noihin pikkupaskoihin.

Oma pentu ei olis ikinä uskaltanut olla käyttäytymättä julkisesti, nyt onkin jo parikymppinen....siihen tehos katse kanssa.

Ei meidän lapsiin ainakaan mikään katse tehoa. Vieraan ihmisen katse voi olla eri juttu kuin oman vanhemman. Omat lapset ei tunnista minulta mitään "nyt hiljaa tai tapan sut kotona" - katseita, koska heitä ei ole fyysisesti tai alistamalla koskaan kuritettu. Eli mitä tehdään kun se katse ei tehoa?

Joko sulla oli kiltti lapsi tai siitä sun katseesta seurasi oikeasti joku selkäsaunaan verrattava kidutus kotona.

Se seuraus seurasi, ettei tullut piiiitkään aikaan kauppaan mukaan...

Sama ihan joka juttuun, jos et le kunnolla julkisilla paikoilla, niin mukaan et pääse.

Se on se suurin "kidutus" josta syytät.

Kannattaisi sunkin kokeilla, niin saisit omat elinkelvottomat kakarasi kuriin...

Vierailija kirjoitti:

Yhtä vaikea on kyllä katsella niitä vanhempia, jotka koko ajan käskyttävät ja komentavat näitä viikareita, ilman mitään tehoa. Jotenkin se komentamisen tapa on väärää ja rumaa, huudetaan ja kiskotaan käsistä yms., jos jaksaisi edes nätisti sanoa joskus, voisi tehotakin. Onpa niitäkin äitejä, jotka aivan koko ajan kaupassa teki lapsi mitä tahansa, toistelee älä ota, älä mene, ole rauhassa yms. - ja tulos nolla. Jotenkin tulee vaikutelma, että se komentelu on näyttelemistä ihmisten tähden ja kotona annetaan olla miten lystää. 

Niin meillä on vammainen lapsi ja tiedämme, että tietyssä pisteessä mikään puhe ei mene perille kun voi olla hankalaa muutenkin. Ollaan voitu vaikka käydä kotona tuleva tilanne läpi kuvakortein, mutta silti kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu. On turha keskustella, sanoa nätisti, mennä lapsen tasolle juttelemaan. Kyllä sitä sanoo ja komentaa, mutta joskus antaa olla kun tietää, että kaikki on turhaa tietyssä tilassa. Lapsen vamma ei näy ulkoisesti , mutta vammaisuus näkyy käytöksessä. Voin vain kuvitella kuinka joku sivusta seuraaja on ajatellut samaa kuin sinä.