Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisista joka kolmas on erityisherkkä, joten nämä ihmiset eivät nähtävästi kestä mitään ympäristön ääniä.

Ja suomalaisista lapsista joka toinen on mölyävä "erityislapsi" joka saa kamalat raivarit ja hakkaa päätään lattiaan jos karkki sattuu putoamaan kädestä lattialle.

Kerroin vain faktan, mutta sinun kommentissasi ei ole mitään perää. Erityisherkkyydestä oli juttua mm. Turun Sanomissa ja Iltalehdessä. Lue jos et usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisista joka kolmas on erityisherkkä, joten nämä ihmiset eivät nähtävästi kestä mitään ympäristön ääniä.

Ja suomalaisista lapsista joka toinen on mölyävä "erityislapsi" joka saa kamalat raivarit ja hakkaa päätään lattiaan jos karkki sattuu putoamaan kädestä lattialle.

Lapseni raivoaa ja hakkaa päätään siksi kun ei kestä ympäristösta tulevia samanaikaisia hänelle liian voimakkaita aistiärsykkeitä (tunto, ääni, valo jne) eikä siksi, että haluaisiko jotain, kiukuttelisi tai joku karkki olisi tippunut lattialle.

Kuulosuojaimetkin puristavat päätä, joten niitäkään ei pysty pitämään kuin hetken.

Erityisherkkyys on vain ominaisuus, jota on 20%:lla suomalaisista eikä se aiheuta ylläolevia ongelmia. Aistisäätelyn ongelmat voivat ilmettä juuri noin kuin kuvasin ja nämä ongelmat voivat liittyä muihin neurologisiin sairauksiin ja tiloihin kuten autismiin. Autismikaan ei näy lapsesta ulospäin, mutta ongelmat ja käytös kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset, jotka kiipeävät kassan liukuhihnan päätyyn pällistelemään ostoksia.  Juuri sinne puolelle, jonne MINUN ostokseni laskettelevat. Vanhempia taas ei voi vähempää kiinnostaa.  AAAAARGH! Useamman kerran olen joutunut sanomaan siellä väijyvälle vekaralle, että siirrypä teidän perheen oston puolelle, että pääsen pakkaamaan ostokseni. Omat lapseni eievät ole ikinä tehneet tuota.

Tätä tekee oma tavalliselta näyttävä lapseni kun olen laittamassa liukuhihnlle tavaraa tai maksamassa eli hetken siten, että en voi pitää lasta esim. valjaista kiinni tai vahtia kuin haukka. Hän tekee paljon muutakin, mikä varmasti ärsyttää muita kuten kiljuu, ääntelee, konttaa ympäriinsä, säntäilee jne.

Hän on vammainen, jonka vamma ei näy ulospäin. En myöskään pysty joka sekunti vahtimaan häntä jos meinaan ostoksia tehdä tai maksaa. Myöskin tietty ääntelyistä ja säntäily sallittava että koko kauppakäynti onnistuu.

Hieman ymmärrystä varsinkin jos kyse on erityislapsesta tai vammaisesta. Kaikki vammat kun ei näy ulkonäössä.

Neurologisista ongelmista kärsivä lapseni on normaalin näköinen, erittäin huonosti käyttäytyvä, eikä tämä siis johdu kasvatuksesta tai sen puutteesta. Toki voisin komentaa rumasti (tai jopa läpsäistä ranskalaisittain) julkisella paikalla, mutta se pahentaisi tilannetta, ja joku sivullinenkin voisi ottaa nokkiinsa ja soittaa poliisille. Siispä vaivun meditatiiviseen tilaan, jossa en välitä, niin kauan kun kenenkään henki/terveys ei ole uhattuna, ja hoidan ne asiat, jota tulin hoitamaan (esim kauppaostokset). 

Jos sivullinen häiriintyy, niin se on vaan hetkellistä, itse elän tämän häirikön kanssa koko ajan, enkä jaksa enää ottaa pulttia pienestä.

Yleensä en ota lasta mukaan kun menen kauppaan tms. mutta joskus on pakko kun ei sitä voi vielä yksinkään jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on voimakastahtoinen 5v tyttö, joka ei ole oppinut odottamaan vaan kiukustuu ja kaupassa ym on ihan normaalia, että kun minä  mietin mitä leipää tänään ostetaan  tai avaan 1v pikkuveljen takkia , tms niin selän takaa alkaa kuulua " Äiti.. Äiti. Äiti.. ÄITIÄITIIII! !OOTSÄ IHAN TYHMÄ!"

Tuntuu kurjalta, kun olemme koettaneet opettaa että kaupassa ei huudeta jne mutta tuon lapsen  päähän ei mene mikään  :( Päiväkodissa huomattu sama, tyttö ei sulata kehotusta "odota " vaan alkaa jankata ja kiljua.

Eikö tuon ikäiselle voi sanoa kun käyttäytyy huonosti, että nyt jos et ole kunnolla/tee niinkun käsketään, niin sit lähdetään kotiin tms tilanteeseen sopivaa, ja jos huono käytös jatkuu niin "uhkaus" toteutetaan. Tuon ikäinen jo ymmärtää kyllä. Mutta jos vaan aina sanotaan ettei esim kaupassa saa riehua ja toistetaan sitä samaa lausetta ilman mitään seuraamuksia, niin lapsi kyllä tajuaa ettei käskyä, tai paremminkin pyyntöä, tarvitse totella.

Eikä se ole mitään pelolla kasvattamista tai lapsen kiusaamista jos tekee selväksi että jos nyt et tottele niin sitten tapahtuu näin. Esim Jos kaupassa riehuu, niin sieltä lähdetään pois. Tai jos kaupassa nimittelee äitiä tyhmäksi ja huutaa, niin lapsi ei saa kaupasta mitään. Tai jotain vastaavaa.

Voi niin helppo sanoa, että lähdetään kaupasta pois kesken ostosten teon. Osittain täytetty kärrykö jätetään keskelle käytävää, sulavine pakasteineen? Siitä varmaan kaupan henkilökunta tykkää? Sitten mennään ilman ruokaostoksia kotiinko? Mitens sitten ruoka tehdään? Vai mennäänkö toiseen kauppaan? Tähänhän ruuhkavuosia elävällä lapsiperheen vanhemmalla on rutkasti aikaa, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko sitten Lidlissä oli pariskunta kahden lapsensa kanssa. Lapset olivat noin 6-8 vuotiaita molemmat. Vanhemmat kai n.40 vuotiaita. Ulkonäön perusteella en oliai ikinä uskonut että nämä vanhemmat olisivat antaneet lastensa juosta ympäri kauppaa. Monet ihmiset katsoivat kauhuissaan kun lapset ravasivat ympäri kauppaa leikkien kai hippaa ja kirkuen. Välillä lapsille tuli riita ja he hakkasivat toisiaan. Vanhemmat olivat kuin jossain onnelisuuspillerin vaikutuksen alaisena kun tyytyvästi myhäillen vaan tekivät ostoksiaan. Mietin jossain vaiheessa että olenkohan piilokamerassa. Yhdessä vaiheessa lapset juoksivat kohti minua ja lapsiani ja toinen näistä törmäsi kärryyni kovassa vauhdissa pää edellä ja kaatui selälleen ja jotenkin liukui kärryn vierestä kaataen vieressäni seisseen 4 vuotiaan poikani. Omaan poikaani ei sattunut mutta tähän toiseen selkeästi sattui. Lisäksi kärryissä jota työnsin oli vauvani ja kärryt olisivat varmaan kaatuneet törmäyksen voimasta jos en olisi pitänyt niistä kiinni. Lasten isä oli muutaman metrin päässä ja näki tilanteen mutta ei sanonut edelleenkään mitään! Tässä vaiheessa raivostuin ja huusin lapsille jotain tämän tyylistä: Nyt riittää, tämä on kauppa ja täällä ei juosta! Törmäsit meihin ja nyt pyydät anteeksi ja häivyt sen jälkeen! Tämä lasten isä tässä vaiheessa rauhallisesti sanoi pojalle että nyt voisi vähän joo rauhoittua.

Olin huutanut ilmeisesti niin kovaa että mieheni oli muutaman hyllyn päässä kuullut huutoni ja arvasi kyllä kenelle huusin.

En edes ihmetellyt enää kun näiden raikulilasten juoksu jatkui samanlaisena minuutin päästä.

Teerkkuja!

Lapsen näkökulmasta tilanne meni näin: hän sai riekkua ja pitää hauskaa kaupassa muista piittaamatta koska kukaan ei ollut muutakaan opettanut. Kun hänelle sattui tapaturma, jossa hän satutti itsensä, joku ventovieras lohikäärme alkoi yhtäkkiä rääkyä raivoissaan.

Vika tilanteeseen on toki lapsen vanhemmissa jotka ovat jättäneet valmentamatta lapsiaan tähän yhteiskuntaan. Ja toki sitä ihminen reagoi tunteella kun omat rakkaat on "tulilinjalla" ja säikähtää, mutta ei sillä ylpeillä kannata. Lapsi ansaitsee - vaikkei se sinun hommasi olekaan - vähintään ensimmäisen huomautuksen asiallisesti. Toivottavasti et omaa sädekehääsi huutamisella kiillota.

No lässyn lässyn taas. Jos tuon ikäinen ei vielä tajua tai osaa käyttäytyä kaupassa niin on todellakin paikallaan vähän ärähtää. Ihan jo siitä syystä että ne vanhemmatkin vähän heräisi tähän päivään. Joo ikävää toki jos ensimmäisen kerran kokee sen järkytyksen että joku kieltää. Se on sitten vanhempien homma älytä että hei se lapsi kärsii kun me ei olla kasvatettu sitä. Tosin harva ymmärtää siinäkään vaiheessa.

Meillekin tuli naapurin mamma raivoamaan että hänen lapsensa oli säikähtänyt kun olin ärähtänyt sille. No tietenkin kun ei puhetta uskonut. Sanoin että sitä on tiedossa vastakin, kannattaa kertoa lapselle että minun ollessa paikalla on parempi käyttäytyä kunnolla. Olen ainoastaan kiitollinen jos joku minun lapsiani komentaa jos ovat niin ääliöitä etteivät tajua käyttäytyä ja totella aikuisia.

Suomessa pennut laitetaan taaperosta asti keskenään pihalle ja meininki on suoraan Kärpästen herrasta. Jos olet se ainoa äiti joka vaivautuu lapsensa kanssa ulos niin melkoisena erotuomarina, vahtina ja huoltajana saat olla.

Itseä ärsyttää meidän leikkipihan lasten vanhemmat. Eivät koskaan, huom: Koskaan, tule kaitsemaan lapsiaan tai tarjoa ohjeistettua leikkiä. Pikkujunnut potlivat jalkapalloa katolle/seiniin keskellä taloyhtiön pihaa - jolloin palloa potkitaan huoletta ikkunoiden läheisyydessä ja toisten pihoille yms. Tämän sain lopetettua onneksi. Ainakin täksi kesäksi.

Pojat ovat ikähaitariltaan 5-8-vuotiaita, kiusaamista ja rajuja juttuja viljelevät. Myös näiden pihojen lapset huutavat kirjaimellisesti kurkku suorana, tytöt kiljuvat ja pojat huutavat, riehuvat jne. Ihan kiva, ulkonahan sitä kuuluukin remuta, mutta miettisivät vähän välillä muitakin. On mahdotonta laittaa oma lapsi nukkumaan klo 20.00, kun ikkunan takana kiljuu ja riehuu 10 lasta. Ja tällaista melua ei lähde edes päiväkotien pihoilta..

Emme mekään taloyhtiön pihalla enää käy, koska siinä joutuu väkisin kaitsemaan koko alueen lapsia. Vaan, koska näiden vanhemmat eivät välitä opettaa peruskäytöstapoja ja edes joskus valvoa lastensa leikkejä. Nimittäin näillä pojilla usein vaan sellaisia hakkaamisleikkejä ja selkeesti ilkitekoja. Muutamme vuoden sisällä pois tältä alueelta ja en voisi enempää odottaa muuttopäivää.

joo näitä urpoja riittää, eniten ärsyttää bussissa matkustaminen, kun annetaan niiden lasten huudattaa niitä medialaitteitansa ilman kuulokkeita vaikka tämä on vasten markkinalakia tietääkseni? todennäköisesti on käyttöehdoissa mainittu että ei saa esittää julkisissa tiloissa ja kyllä bussi on sellainen! Ja kyllä myös se ääni on suojattu vaikka me muut ei kuvaa nähtäiskään! :l

mutta tulipa tuossa yksi koominenkin perhe viereen istuun, siinä nainen kutoi, poika luki kirjaa ja tyttö käytti nimenomaan kuulokkeita ja mies räpläsi kännyä, nämä lapset oli noin kymmenen ikäisiä varhais teinejä, taisivat olla ulkomaalaisia kun kuuntelin vähän heidän mutinaa vierestä ja eihän suomalaiset tuollain käyttäydy?:D joku oikeesti kutoo paikallisbussikyydissäkin...

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat erityislapsia, heille ei voi mitään. Se on aivan tarpeeksi raskasta vanhemmille muutenkin, kun ovat joutuneet lapsia ottamaan mukaan kauppaan tai muualle. Se on aina raskasta. Jokainen hetki on riski.

Tietenkin, jos kyseessä normilapset, se on eri asia. Kyllä normilapsen pitäisi kuunnella puhetta ja osata käyttäytyä.

Tarviiko niitä kakaroita sitte tosiaan raahata joka paikkaan? Palkataan hoitaja silloinkun tarvitsee päästä asioille tai tekee siitä vakituisen hetken ja pyrkii sijottaan menonsa sen mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Käyttäjä3500 sulla ei ole lapsia.

ja sun mielestä niiden tulisi saada riehua vapaasti ja pissata hedelmäkoriin ja kuolata karkkihyllyihin?

Neljän äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on voimakastahtoinen 5v tyttö, joka ei ole oppinut odottamaan vaan kiukustuu ja kaupassa ym on ihan normaalia, että kun minä  mietin mitä leipää tänään ostetaan  tai avaan 1v pikkuveljen takkia , tms niin selän takaa alkaa kuulua " Äiti.. Äiti. Äiti.. ÄITIÄITIIII! !OOTSÄ IHAN TYHMÄ!"

Tuntuu kurjalta, kun olemme koettaneet opettaa että kaupassa ei huudeta jne mutta tuon lapsen  päähän ei mene mikään  :( Päiväkodissa huomattu sama, tyttö ei sulata kehotusta "odota " vaan alkaa jankata ja kiljua.

No miksi äiti on "tyhmä" eikä esim. siinä pikkuveljen takkia avatessa kysy, että "niin, rakas?".

Miten voi olla niin vaikea huomioida KAHTA lasta samaan aikaan?

Kuulostat aika kädettömältä.

Sen 5-vuotiaan kanssa voi keskustella samalla. Monet pitää keskustelua noin pienten kanssa tyhmänä tai turhana, mutta eivät ilmeisesti vaan osaa sitä jos menee tappeluksi.

Ihan normaalia keskustelua, ja lapsen kanssa voi vaikka laskea montako omppua, montako perunaa.

Pyytää vaikka lasta muistuttamaan että tänään tarvitaan vessapaperia ja pyykkiainetta, lapsi tykkää että saa hajamielistä äippää muistuttaa tärkeistä jutuista.

Jos mykkänä kuljet ympäri kauppaa, se ipana joka ei kaupassa tykkää sitten yhtään käydä, alkaa taatusti kiukuttelemaan ja jankkaamaan.

Koska se "niin kulta?" ei riitä ! Minun pitäisi keskeyttää toimintani ja kääntyä katsomaan tyttöä.  Antaa täysi huomio sillä sekunnilla. En saisi edes puolta minuuttia pohtia, otanko ruis vai graham-paahtoleipää! Tai laittaa kengännauhoja kiinni tai vähentää pikkuveljen vaatetusta. 

m85 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat erityislapsia, heille ei voi mitään. Se on aivan tarpeeksi raskasta vanhemmille muutenkin, kun ovat joutuneet lapsia ottamaan mukaan kauppaan tai muualle. Se on aina raskasta. Jokainen hetki on riski.

Tietenkin, jos kyseessä normilapset, se on eri asia. Kyllä normilapsen pitäisi kuunnella puhetta ja osata käyttäytyä.

Tarviiko niitä kakaroita sitte tosiaan raahata joka paikkaan? Palkataan hoitaja silloinkun tarvitsee päästä asioille tai tekee siitä vakituisen hetken ja pyrkii sijottaan menonsa sen mukaan...

Olisihan se hirmu kivaa jos voisi vaikka palkata hoitajan kerran viikossa kauppareissun ajaksi, mutta se ei edes onnistuisi jos rahaa olisikin tarpeeksi.

Ensinnäkin erityislapsille on huomattavasti vaikeampi saada hoitajaa eli meilläkin hoitaja pitää varata suunnilleen kuukautta ennen. Toisekseen usein hoitajan olisi hyvä olla sama henkilö ja joskus hoitajatkin ovat sairaana. Kolmanneksi nämä erityislapsia hoitavat ovat paljon kalliimpia kuin vaikka jotkut MLL:n hoitajat. Me onneksi saamme aina ajoittain hoitajan lapselle ihan kunnan kautta.

Eli joka tapauksessa on elettävä sitä arkea, käytävä kaupassa lapset mukana jne.

Mun lapset ei ole edes erityislapsia, mutta hemmetin energisiä, vilkkaita ja sosiaalisia 1 ja 3 vuotiaita. Mielelläni en heitä kauppaan otakaan (vauva yksin kyllä jotenkuten vielä menee), mutta aina ei ole vaihtoehtoa. Pakko myöntää, että joskus todella väsyttää ja kyllästyttää itseänikin se älämölö ja se, että KOKO AJAN täytyy olla silmät selässäkin. Yhtenä hetkenä kolmen vanha istuu autokärryssä ja kun käännät pään, hän juoksee jo pitkin käytäviä. Kyllä se suoraan sanottuna raivostuttaa. Kotona on kuin hellantelttu, mutta kaupassa ja julkisilla paikoilla toisinaan pitelemätön. Olen kyllä joskus jättänyt ostokset tekemättä ja napannut lapset kainaloon ja autoon. Uhmaikä on toooooodelllaaa rasittava vaihe, jos on voimakastahtoinen lapsi. Ei riitä "käyttäydy hyvin rakas lapsi" lässytykset ja silittely tai muu huomiointi.

Toisaalta mietin, että onko sellainen aikuinenkaan kovin hyvin käyttäytyvä, joka kiroilee, karjuu ja mulkoilee lapsia ja vanhempia. Mun yksi tuttu on tällainen, koska vihaa erityisesti lapsia ja äitejä. Hän on huonotapainen muultakin käytökseltään.

Vierailija kirjoitti:

Neljän äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on voimakastahtoinen 5v tyttö, joka ei ole oppinut odottamaan vaan kiukustuu ja kaupassa ym on ihan normaalia, että kun minä  mietin mitä leipää tänään ostetaan  tai avaan 1v pikkuveljen takkia , tms niin selän takaa alkaa kuulua " Äiti.. Äiti. Äiti.. ÄITIÄITIIII! !OOTSÄ IHAN TYHMÄ!"

Tuntuu kurjalta, kun olemme koettaneet opettaa että kaupassa ei huudeta jne mutta tuon lapsen  päähän ei mene mikään  :( Päiväkodissa huomattu sama, tyttö ei sulata kehotusta "odota " vaan alkaa jankata ja kiljua.

No miksi äiti on "tyhmä" eikä esim. siinä pikkuveljen takkia avatessa kysy, että "niin, rakas?".

Miten voi olla niin vaikea huomioida KAHTA lasta samaan aikaan?

Kuulostat aika kädettömältä.

Sen 5-vuotiaan kanssa voi keskustella samalla. Monet pitää keskustelua noin pienten kanssa tyhmänä tai turhana, mutta eivät ilmeisesti vaan osaa sitä jos menee tappeluksi.

Ihan normaalia keskustelua, ja lapsen kanssa voi vaikka laskea montako omppua, montako perunaa.

Pyytää vaikka lasta muistuttamaan että tänään tarvitaan vessapaperia ja pyykkiainetta, lapsi tykkää että saa hajamielistä äippää muistuttaa tärkeistä jutuista.

Jos mykkänä kuljet ympäri kauppaa, se ipana joka ei kaupassa tykkää sitten yhtään käydä, alkaa taatusti kiukuttelemaan ja jankkaamaan.

Koska se "niin kulta?" ei riitä ! Minun pitäisi keskeyttää toimintani ja kääntyä katsomaan tyttöä.  Antaa täysi huomio sillä sekunnilla. En saisi edes puolta minuuttia pohtia, otanko ruis vai graham-paahtoleipää! Tai laittaa kengännauhoja kiinni tai vähentää pikkuveljen vaatetusta. 

Menette varmaan suoraan päiväkodista kauppaan?

Onko todellakin ihme, että se pieni ihminen kaipaa äitinsä huomiota pitkän päivän jälkeen?

Onneks mulla oli mahdollisuus hoitaa lapseni itse ja kaikista neljästä tuli täyspäisiä.

Ihan oikeasti koulussa huomaa sen ketkä on joutuneet taaperosta alkaen taistelemaan huomiosta päikyssä ja sitten ei  vanhemmatkaan jaksa huomioida omaa rakkauden hedelmäänsä...

Monelle vissiin vaikea sisäistää, että aina lapset eivät käyttädy kuin unelma vaikka kuinka komentaisi. Alapeukuista päätellen siis.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat erityislapsia, heille ei voi mitään. Se on aivan tarpeeksi raskasta vanhemmille muutenkin, kun ovat joutuneet lapsia ottamaan mukaan kauppaan tai muualle. Se on aina raskasta. Jokainen hetki on riski.

Tietenkin, jos kyseessä normilapset, se on eri asia. Kyllä normilapsen pitäisi kuunnella puhetta ja osata käyttäytyä.

Mikä on ERITYISlapsi? Minusta alkanut vaikuttaa siltä että ERITYISlapseksi kutsutaan Suomessa sellaista lasta jolle ei ole opetettu kotona sanan EI merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Miksi sinulla on tuollainen katras?

Niin ja monenkohan eri miehen kaa....?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tapaus tuli kuin tulikin kaupasta mieleen. 

Oma nuorimpani oli kärryissä istumassa, eli oli tosi pieni vielä. Mies oli isompien kanssa jossain toisella puolella Prismaa. Minä hiljalleen työnsin kärryjä eteenpäin, juttelin pikkuiselle ja mietin, mitä ostaisin. Kävelin siinä kassojen ja hyllynpäätyjen välissä. Yhtäkkiä yhdeltä käytävältä syöksyy pikkupoika "Geronimoooo" - huudon säestyksellä, ja liukuu suoraan kärryjeni eteen niihin törmäten. 

En voinut mitenkään nähdä hänen tulevan, ja raivostutti todella että äitinsä vain katsoi siinä vieressä. Olin tosi typerä, ja sen sijaan että olisin sanonut suoraan pojalle että kaupassa pitää kävellä ja katsoa ettei satuta itseään tai muita, pyörittelin silmiä tilanteelle ja tuhisin itsekseni. En ihan odottanut, että äiti huutaisi perääni, että "odotahan vain kun omasi on isompi". Se kyllä suoraan sanoen vitutti, ja käännyin takaisin sanomaan, että omani on jo kolmas ja ne isommatkin osaa kyllä käyttäytyä. 

Se oli tosi lapsellista, mutta varmaan aika inhimillistä. 

Niin. Itse ainakin pyrin tukemaan toisia vanhempia mieluummin kuin arvostelemaan. Vähän ymmärrystä puolin ja toisin. Jos toisen lapsi töppäilee niin auttaako silmien muljauttelu ja tuhahtelu siinä tilanteessa jotain? Ei. Tulee kaikille vaan entistä pahempi mieli.

Eihän se lapsi mitään pahaa sillä syöksyllään tarkoittanut, hänen mielikuvituksensa vaan otti vallan. Ehkä äiti oli niin nolona ettei siinä hetkessä saanut sanoja suustaan. Ei se aina ole töykeyttä. Se taas että valitsee pyöritellä silmiään on töykeyttä.

No jos mä sanoisin nolouttani tuon "odotapas vain..." kommentin, niin en tosiaankaan odottaisi mitään kovin ystävällistä vastausta ja häpeäisin omaa kommenttiani jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se että lapseton ja/ tai autoritäärisesti ( usein pelolla) kasvatettu / omansa kasvattanut ei ymmärrä että vanhemman sanominen ei ole mikään taikasauva, joka lopettaa sen huonon käytöksen heti. Lapsia ei suositella kasvatettavan pelolla enää vuonna 2017. Itse puutun lasteni huonoon käytökseen joka kerta, laskeutumalla lapsen tasolle ja kerron mikä menee vikaan, mitä pitäisi tehdä ja mitä tapahtuu jos ei muutosta tule. Pyrin tekemään tämän huomaamattomasti, koska ei ole oikein läksyttää lasta kovaäänisesti, etenkään yleisön edessä. Siinä vaiheessa kun näette minun seilaavan tuolla huutavan lapsen kanssa eteenpäin ilmekkään värähtämättä, ollaan juuri siinä pisteessä missä lapselle on jo teidän huomaamatta tehty selväksi että riehumisella/ kiukuttelulla ei saavuteta tässä perheessä yhtään mitään. " Senkus kiukkuat mutta nyt vanhempi hoitaa ostoksen loppuun / maksaa ostoksen / lähdetään kaupasta pois " - ASAP tottakai.

omalle kohdalle on sattunut tämän kasvatusmetodin hallitseva tuttava/sukulainen, joka "keskusteli" lasten kanssa aina siitä lähdetäänkö tällä pysäkillä pois linja-autosta vai ei, laitetaanko sadetakki päälle vai ei jne, hiljaisella kunnioittavalla äänellä. Nykyisin pojat, kolme kappaletta, ovat jo aikuisia, yksi murhasyytteessä Thaimaassa (ei asiaa siihen maahan enää) kaksi muuta moneen kertaan huumeista ja niiden kasvatuksesta kärynneitä...ihan hyvä tulos, sanoisin

No nyt ihan realistisesti, nämä asiat tuskin johtuvat ko. kasvatustyylistä. Ehkä se on ollut piste i:n päälle, mutta ei neuvottelevalla kasvatuksella lapsista murhaajia ja narkkareita tehdä (en itse neuvottele lasteni kanssa välttämättömyyksistä, mutta joku raja näihin anekdootteihin).

Aina kun tuollainen riiviöpentu tulee vastaan, eikä vanhempansa välitä p-skaakaan, niin sanon ääneen seuralaiselleni että "katsopa tuotakin, tuosta lapsesta pitää siis ihan selvästi tehdä lastensuojeluilmoitus" ja mukamas kaivan kännyä esiin niinkuin aikoisin ottaa kuvan heistä todisteeksi tai filmata toimintaansa.

Kyllä tulee kiire vanhemmille hakea lapsi pois ja kieltää sitä lasta riehumasta :D