Vaikea suhtautua kun vieras mies tulee juttelemaan...
Onpa mulla taas ongelma.
Eli olen naimisissa oleva 35-v nainen. Mielestäni ihan nuorekas ja liikuntaharrastusten vuoksi myös ok-kunnossa fyysisesti.
Mun on äärimmäisen vaikea suhtautua ns. "oikein" ja luonnollisesti, kun joku itselleni tuntematon, vieras mies tulee spontaanisti juttelemaan. Tätä tapahtuu nykyisin yllättävän paljon, vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Miesten ikähaarukka on kaikkea 25 vuodesta 45 vuoteen.
Monesti tilanne on esim. sellainen, että kävelen puistossa ja joku mies lyöttäytyy seuraan keksien selvästi tikusta asiaa. Tai istun yksin puolityhjässä kahvilassa keskittyneenä omiin juttuihini ja yht'äkkiä joku tuntematon mies haluaa istua samaan pöytään ja aloittaa juttelun.
Minusta nuo tilanteet ovat tosi kiusallisia, ehkä olen sen verran introvertti? En tiedä miten suhtautua asiaan luonnollisesti. Keskustelunaiheet noissa tilanteissa ovat ihan puhdasta diibadaabaa, siis väkisin miehen puolelta keksittyjä että voi aloittaa juttelun. Edes nimettömässäni oleva sormus ei estä näiden miesten lähestymistä. Useimmilla näyttää itselläänkin olevan sellainen, ei kaikilla.
Olen oman mieheni kanssa keskustellut asiasta avoimesti ja kysynyt, lähestyykö hän itselleen tuntemattomia naisia ja aloittaa juttelun, ehkä se on normaalia? Oma mieheni ei tee näin kuulemma koskaan. Ei koe tarvetta sellaiseen.
Millainen mies haluaa tutustua itselleen täysin vieraaseen, selvästi varattuun naiseen? Itse olen tulkinnut suurimman osan olevan epärehelliset aikeet mielessään, puhelinnumeroa kysytään yli puolessa tapauksista.
Kommentit (71)
Miksi ap kokee lähestymiset isku-yrityksiksi jos ne eivät sitä ole? Onko meillä ikävä tapa ajatella etteikö joku haluaisi vain jutella ja mahdollisesti tutustua muuten kuin seurustelu/seksi edellä?
Tänään taas tapahtui.
Olin tulossa kaupasta, kävelin ruokakassi kädessä puiston läpi kohti kotia. Sporttinen, itselleni tuntematon mies maastopyörällä ajoi vastaan, jonkin ajan päästä kuulin kun hän kääntyi, ajoi hitaasti takaisin ja tulikin yllättäen viereeni. Aloitteli keskustelua koko ajan vieressäni ajaen, minä jatkoin kävelyä ja osallistuin keskusteluun lähinnä kysymyksiin vastaillen. Kotikadullani hän viimein kääntyi alkuperäiseen menosuuntaansa ja toivottelimme puolin ja toisin hyvät päivänjatkot. Ja that's it.
Mutta tosi vaikea suhtautua avoimesti noihin tilanteisiin, erityisesti näin naisena! Heti alkaa väkisinkin hälytyskellot soimaan ja epäilykset heräämään vaikka miehellä olisikin ihan puhtaat jauhot pussissaan. Pitäisi varmaan mennä jollekin sosiaalisten taitojen kurssille.
Kansainvälistyminen. Lähestyjän kypsyys ja ikääntyminen. Lähestyttävän kypsyys ja ikääntyminen.
Siinä kai niitä syitä.
Eihän tuo stereotypisesti tyypillistä suomalaista käyttäytymistä ole aiemmin ollut. Siis että menee rohkeasti juttelemaan itselleen tuntemattoman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ihan spontaanisti. Kiva vaan että maailma ja Suomi muuttuu!
Kaikenlainen yksilön rajattomuus on persiistä. Jos nainen ei ole kiinnostunut, niin ei ole. Älkää häiritkö.
Vierailija kirjoitti:
Tänään taas tapahtui.
Olin tulossa kaupasta, kävelin ruokakassi kädessä puiston läpi kohti kotia. Sporttinen, itselleni tuntematon mies maastopyörällä ajoi vastaan, jonkin ajan päästä kuulin kun hän kääntyi, ajoi hitaasti takaisin ja tulikin yllättäen viereeni. Aloitteli keskustelua koko ajan vieressäni ajaen, minä jatkoin kävelyä ja osallistuin keskusteluun lähinnä kysymyksiin vastaillen. Kotikadullani hän viimein kääntyi alkuperäiseen menosuuntaansa ja toivottelimme puolin ja toisin hyvät päivänjatkot. Ja that's it.Mutta tosi vaikea suhtautua avoimesti noihin tilanteisiin, erityisesti näin naisena! Heti alkaa väkisinkin hälytyskellot soimaan ja epäilykset heräämään vaikka miehellä olisikin ihan puhtaat jauhot pussissaan. Pitäisi varmaan mennä jollekin sosiaalisten taitojen kurssille.
Ehkä sä vaan olit niin vastustamaton, että miehen oli pakko kääntyä ja kokeilla sun kiinnostuksesi taso? Olisi jäänyt vaivaamaan jos ei olisi yrittänyt lähestyä? Once in a life time?
Vaikea munkin on tuollaisiin tilanteisiin suhtautua. Kiusallinen tunnelma lähinnä.
Hienoa sinänsä että miehellä on rohkeutta tulla juttelemaan oli se motiivi sitten ihan mikä tahansa. Mutta kun itse olen tyyppinä enemmän sellainen hitaasti lämpiävä, valikoiva ja omasta tilastani ja yksityisyydestä pitävä, on vaikea avautua tuntemattomalle erityisesti jos lähestytään puujalkavitsien ja ilmiselvien tekosyiden varjolla.
Monesti sanon kuitenkin miehelle lopuksi, että kiva kun tulit juttelemaan ja kiitos seurasta. Useimmat heistä on ihan aidosti kivantuntuisia, mukavia miehiä (eivät valitettavasti kaikki), ja arvostan rohkeutta ja lähestymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse asiassa aina luulin näiden tällaisten juttujen olevan urbaanilegendoja. Nuorena ja nättinä kun minua ei koskaan kukaan vastakkaisen sukupuolen edustaja lähestynyt.
Mutta nyt, lähemmäs nelikymppisenä mua lähestytään lähes viikottain. Ja juurikin AP:n kuvailemalla tavalla. Ja oma suhtautumiseni on juurikin AP:n kuvailema, epäuskoinen ja hämmentynyt. Asiaan on vaikea suhtautua kun siihen ei ole oikein tottunut. Heti tulee mieleen, että miehillä on vain se yksi ja sama aina mielessä, ja monella taitaa ollakin.
Ihan eri asia on lähestyä jossakin baarissa ja alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta että keskellä kirkasta arkipäivää.
Olisi tosi mielenkiintoista kuulla tällaisen tuntematonta naista lähestyvän miehen näkökulma, mitä hän oikein hakee?Tässä ilmoittautuu yksi tuollainen mies, joka on samalla myös varattu. Eli keskustelen vieraiden naisten kanssa, keskellä kirkasta päivää, kahviloissa, yms. tiloissa. Tietenkin kysyn voisi seuraan liittyä, ennen kuin istuudun esim. pöytään, enkä tyhjässä kuppilassa tunge seuraan.
Mitä siis haen? Ihan vaan keskusteluseuraa, jos sattuu olemaan tylsää. Minusta on mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän mielipiteitään, historiaansa yms. Ajatuksia on mukava vaihtaa myös vieraiden miesten kesken, mutta tuota tulee harrastettua ainoastaan jos luonnollisesti joudutaan samaan paikkaan.
Niin ja sitten pitää painottaa että todellakaan ole hakemassa seksiä. Vaikka itsekin ajattelen usein seksiä, eivät nuo tilanteet ole sellaisia.
Siis hetkinen. Olet varattu mies ja hakeutumalla hakeudut itsellesi tuntemattomien naisten seuraan "keskustelemaan". Jos olisit mun mieheni, pitäisin sun käytöstä vähintäänkin arveluttavana.
Luonnollisesti ymmärrän, että esim. lentokoneessa tai junassa alkaa keskustelemaan viereisen matkustajan kanssa tai vaikkapa teatterissa tai lippujonossa tai kassajonossa tms. Kun se tilanne siis tarjoutuu ns. itsestään.
Mutta että haukkana bongailee ihmisiä joiden seuraan lyöttäytyy? Tai kuten joku tässä ketjussa kertoi, että kävellessä ohi ajanut mies kääntyy pyörällään ja aloittaa keskustelun? En ymmärrä, sori vaan.
Onkohan sellaisella varatulla henkilöllä, joka keksii tikusta asiaa päästäkseen vieraan kanssa juttusille, kaikki kotona ihan hyvin? Miksei juttele puolisonsa kanssa? Ystäviensä kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sellaisella varatulla henkilöllä, joka keksii tikusta asiaa päästäkseen vieraan kanssa juttusille, kaikki kotona ihan hyvin? Miksei juttele puolisonsa kanssa? Ystäviensä kanssa?
Ilmeisesti yltiösosiaalinen tapaus kyseessä ainakin. Tai tosi yksinäinen jos pitää täyttää sosiaalista tyhjiötä itselleen vieraiden ihmisten kanssa hengailemalla.
Kiusallisia, vaivaannuttavia hetkiä kieltämättä. Ihan outo mies aloittaa vuolaan keskustelun ihan kuin tuntisi mut jostakin. Koko ajan mietin kuumeisesti olenko mahdollisesti tavannut henkilön aiemmin vai miksi ihmeessä hän oikein tulee mulle selittämään. Vai onko hän mieheni tuttu jota en vaan nyt sattumalta muista millään. Yritän koko ajan olla viileän asiallinen, mutta kuitenkin ystävällinen (jos kyseessä onkin joku vanha tuttu).
Miksi te naisten kanssa ilman taka-ajatuksia juttelemaan hakeutuvat miehet valikoitte juuri naisia siihen? Millä perusteella valinta tehdään? Ja tärkein kysymys: Miksi usein loukkaannutte tai suututte siitä, jos teille sanotaan että "kiitos en tahdo seuraa"? Itse jos olen yksin jossain kahvilla/syömässä/juomassa lehteen tai kännykkään syventyneenä, en tosiaankaan halua kenenkään tuntemattoman juttuseuraa. Olen ihan tarkoituksella yksin. Lisäksi nämä miehet jotka ihan tosissaan kääntyvät lenkkipolulla ympäri ihan hyvää hyvyyttään seuraa pitämään: Ettekö ihan todella pysty käsittämään, miten pelottavaa ja ahdistavaa sellainen on? Joo joo, sinä et ole raiskaaja etkä edes pahoinpitelijä, mutta pystytkö käsittämään että nainen ei sitä voi mistään tietää, ja että et ainakaan ihan täysijärkiseltä vaikuta noin toimiessasi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naisten kanssa ilman taka-ajatuksia juttelemaan hakeutuvat miehet valikoitte juuri naisia siihen? Millä perusteella valinta tehdään? Ja tärkein kysymys: Miksi usein loukkaannutte tai suututte siitä, jos teille sanotaan että "kiitos en tahdo seuraa"? Itse jos olen yksin jossain kahvilla/syömässä/juomassa lehteen tai kännykkään syventyneenä, en tosiaankaan halua kenenkään tuntemattoman juttuseuraa. Olen ihan tarkoituksella yksin. Lisäksi nämä miehet jotka ihan tosissaan kääntyvät lenkkipolulla ympäri ihan hyvää hyvyyttään seuraa pitämään: Ettekö ihan todella pysty käsittämään, miten pelottavaa ja ahdistavaa sellainen on? Joo joo, sinä et ole raiskaaja etkä edes pahoinpitelijä, mutta pystytkö käsittämään että nainen ei sitä voi mistään tietää, ja että et ainakaan ihan täysijärkiseltä vaikuta noin toimiessasi?
Muakin kiinnostaa tuo valikointi ja millä perusteella se keskustelukumppani oikein miesten puolelta valitaan.
Varmastihan on tilanteita, jokssa keskustelukumppani tulee sattumalta vastaan (kassajono jne) eikä valintaa tarvitse tehdä. Mutta varmasti on sellaisiakin tilanteita, joissa mies scouttaa valikoimaa ja päättää tulla juttelemaan juuri sille tietylle henkilölle. Millä perusteella?
Tietynlainen ulkonäkö? Vaatetus? Näyttää yksinäiseltä? Vaikuttaa iloiselta/surulliselta? Vaikuttaa helposti lähestyttävällä? Mies kokee naisen antaneen jonkinlaisen signaalin - minkä? Kertokaa miehet, millä perusteella valikoitte lähestyä juuri tiettyä naista? Mikä ohjaa valintaa?
Alueellisiakin eroja on. Jos haluaa olla rauhassa, kannattaa mun kokemuksen mukaan olla joko etelä- tai keski-Suomessa. Jos haluaa että miehet ottavat aktiivisesti kontaktia ja tulevat juttelemaan, kannattaa mennä itä- tai pohjois-Suomeen. Länsi-Suomesta en uskalla oikein sanoa mitään...
Miehet hei, nyt kertomaan! Millä perusteella valikoitte keskustelukumppanin jota päätätte lähestyä?
Vierailija kirjoitti:
Aina hoetaan, että naiset odottaa aloitteita miehiltä. Aloitteitahan nuo ap:n tapaamat miehet ovat tehneet. Sitä en tosin ymmärrä, miksi aloitteita tehdään kun nainen on varattu... Mutta ehkä se johtuu tästä nykyisestä tinder-ilmapiiristä? Kokeillaan kepillä jäätä josko toinenkin olisi yhtä avoin uusille mahdollisuuksille.
Naisilla täällä ei yleensä ole huntua, joten on hankala sanoa ovatko he varattuja vai ei.
Jos tulee läheltä katsomaan onko sormusta niin vaikuttaa oudolta joten miksi ei vaihtaisi pari sanaa? Eikä kaikilla 'varatuilla' ole edes sormusta joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naisten kanssa ilman taka-ajatuksia juttelemaan hakeutuvat miehet valikoitte juuri naisia siihen? Millä perusteella valinta tehdään? Ja tärkein kysymys: Miksi usein loukkaannutte tai suututte siitä, jos teille sanotaan että "kiitos en tahdo seuraa"? Itse jos olen yksin jossain kahvilla/syömässä/juomassa lehteen tai kännykkään syventyneenä, en tosiaankaan halua kenenkään tuntemattoman juttuseuraa. Olen ihan tarkoituksella yksin. Lisäksi nämä miehet jotka ihan tosissaan kääntyvät lenkkipolulla ympäri ihan hyvää hyvyyttään seuraa pitämään: Ettekö ihan todella pysty käsittämään, miten pelottavaa ja ahdistavaa sellainen on? Joo joo, sinä et ole raiskaaja etkä edes pahoinpitelijä, mutta pystytkö käsittämään että nainen ei sitä voi mistään tietää, ja että et ainakaan ihan täysijärkiseltä vaikuta noin toimiessasi?
Muakin kiinnostaa tuo valikointi ja millä perusteella se keskustelukumppani oikein miesten puolelta valitaan.
Varmastihan on tilanteita, jokssa keskustelukumppani tulee sattumalta vastaan (kassajono jne) eikä valintaa tarvitse tehdä. Mutta varmasti on sellaisiakin tilanteita, joissa mies scouttaa valikoimaa ja päättää tulla juttelemaan juuri sille tietylle henkilölle. Millä perusteella?
Tietynlainen ulkonäkö? Vaatetus? Näyttää yksinäiseltä? Vaikuttaa iloiselta/surulliselta? Vaikuttaa helposti lähestyttävällä? Mies kokee naisen antaneen jonkinlaisen signaalin - minkä? Kertokaa miehet, millä perusteella valikoitte lähestyä juuri tiettyä naista? Mikä ohjaa valintaa?
Yleensä en uskalla lähestyä ketään. Jos kuitenkin rohkaistun, niin naisen ulkonäön pitää jollain tavalla miellyttää, hänen pitää näyttää siltä, että voisi olla kiinnostunut minusta, ja että lähestyminen voisi tulla onnistumaan. Eli aiempi katsekontakti, ehkä jopa hymy.
Veikkaan että ne varatut mieget, jotka tekevät tuota, etsivät oikeasti syrjähyppyä. Mutta koska heidän moraalinsa periaatteessa tuomitsee sellaisen, niin he ihan oikeasti uskottelevat itselleen, että ihan yleisestä mielenkiinnosta kaikkiin ihmisiin minä vain menen naisille juttelemaan. Pettäjä yleensä muutenkin aina uskottelee aika kauan itselleen, että ei tämä mitään pettämistä tai väärin ole.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että ne varatut mieget, jotka tekevät tuota, etsivät oikeasti syrjähyppyä. Mutta koska heidän moraalinsa periaatteessa tuomitsee sellaisen, niin he ihan oikeasti uskottelevat itselleen, että ihan yleisestä mielenkiinnosta kaikkiin ihmisiin minä vain menen naisille juttelemaan. Pettäjä yleensä muutenkin aina uskottelee aika kauan itselleen, että ei tämä mitään pettämistä tai väärin ole.
Samaa mieltä. Niin kauan kun ei tee mitään, voi uskotella itselleen, että tämä on ihan ok tutustua uusiin ihmisiin. Sitten, jos tärppää niin hups, miten tässä näin kävi. Eihän tässä ollut tarkoitus pettää. Pätee kyllä myös naisiin.
Rupesin jossain neljänkympin korvilla jutustelemaan niitä näitä ventovieraille. Ihan nyt missä vaan kuljenkin. En tuppaa kenenkään seuraan mutta sopivassa tilaisuudessa ihan aikani kuluksi. Yleensä yritänkeksiä jotain hauskaa ja tilanteesseen sopivaa. Voin jopa joskus jutella ikäisilleni tai nuoremmillekin naiselle. Ennen ajattelin että he ahdistuvat keskustelun avauksista ja kuvittelevat kaikennäköistä joten jätin heidät huomiotta ja höpöttelin mummoille ja muille miehille. Olen taustaltani akateeminen ulkomailla asunut ja työskennellyt aivan siisti ja hyväkäytöksinen mies enkä usko että kukaan minua voisi pitää häirikkönä tai ahdisteijana. Ulkomailla olen tottunut että on kohteliasta ja sosiaalista sanoa aina muutama sananen ventovieraidenkin seurassa.