Kannattako avioliittoa jatkaa tai yrittää korjata?

AP tässä jatkaa vielä kun ei mahtunut aloitukseen ->

Hän antaa mielellään ymmärtää, että maksaa KOKO lystin ja minä en mitään vaan olen aina ”perse auki” Nyt laskin, että olen kesä- heinäkuussa käyttänyt perheen ruokiin reilut 600e per kk. Hän maksaa yhtiövastikkeen, sähkön ja veden 450e/kk. Asuntolainaa on maksettu pois. Lisäksi laskin, että lasten muihin kuluihin/pakollisiin menoihin olen käyttänyt melkein toiset 600e molempina kuukausina. Tähän vielä omat muut kulut puhelinlasku ja esim. hammaslääkäri niin eipä jää mitään palkasta…

Hänelle sen sijaan jää rahaa ja nytkin on suunnitellut toteuttavansa oman pitkäaikaisen haaveensa ja aloittavansa oman kalliin harrastuksen. Kyseessä on tuhansia euroja maksava asia. Kun sanoin, ettei ole reilua yksipuolisesti päättää tällaisista suurista menoista perheessä hän oli aidosti tikahtua nauruun! Koska hänen rahansa ovat hänen mielestään täysin hänen. Tämä raha-asia on kaivertaa aina säännöllisin väliajoin. Ja minä koen sen melkoisena nöyryyttämisenä, että joudun häneltä pyytämään rahaa. Ja en siis pyydä mihinkään turhaan vaan usein hyvinkin akuuttiin tarpeeseen. Olen myös käyttänyt tiukkoina hetkinä luottokorttia (jonka laskun maksan itse) perheen ruokaostoksiin koska en ole halunnut pyytää häneltä rahaa.

Olen ajatellut, että huonomminkin voisi olla. Mies ei tosiaan juo mitenkään liikaa eikä ole ollenkaan väkivaltainen. Ja tosiaan itsekin aiemmin ajatellut, että hän on mukava seuramies ja meillä on ollut aiemmin keskenäänkin hauskaa. Nyt vaan alkaa tuntua ettei ole enää hauskaa keskenään eikä seurassa. Lähinnä päällimmäisenä on mielessä, että on vaan itsekäs moukka!

En jäisi tuollaiseen liittoon.

No minä olisin häipynyt jo ajat sitten, mutta toisille näköjään riittää parisuhteessa se, ettei toinen ryyppää tai hakkaa. Mitäpä tuohon osaa muuta sanoa, kuin että itse päätät kenen kanssa olet. Et sä tuota saa muutettua, joten sama tulee jatkumaan tai pahenemaan hautaan asti. Jos sitä haluat niin jää ihmeessä.

Lähtisin siitä että koska olette pärjänneet noin pitkään yhdessä ilman vakavia ongelmia niin voisi olla ainakin kehityskeskustelun paikka. Semmoinen yhteinen keskustelu aiheesta "missä mennään" jossa voisin rakentavaan henkeen kertoa välittäväsi hänestä ja arvostavasi häntä mutta myöskin tyytymättömyytesi nykytilanteeseen. Suosittelen jonkinasteista pariterapiaa, ihan siitä syystä että tunnepitoisista aiheista on helpompi keskustella kun on ulkopuolinen asiantuntija ohjailemassa keskustelua kokoajan rakentavaan suuntaan.

Näillä lähtisin liikkeelle, lopputulos riippuu ihan teistä.

Miehesi ei kunnioita sinua eikä edes lapsianne joten vaikea on korjata mitään.Mut usko huvikses et kun (ei jos) lähdet alkaa miehen päässä raksuttaa ja voi jopa lamppu syttyä.Itse en kuitenkaan tuollaisia loukkauksia pystyisi antaa anteeksi.

Sanot että jos ei tuo nyt lopu, aletataan jakamaan lusikoita. Jotain kunnioitusta täytyy olla.

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja yli 15 vuotta naimisissa. 2 teini-ikäistä lasta.

Viime aikoina olen huomannut häpeäväni miestä yhä useammin. Hän on mielestään mukava seuramies ja on sitä todella ollutkin. Varmasti monet myös pitävät sellaisena edelleen. Omasta mielestäni jutut ovat menneet vuosi vuodelta samoiksi vanhoiksi vitseiksi ja muuttuneet jotenkin alatyylisiksi. Ensimmäisen kerran muistan hävenneeni niin paljon, että itketti, kun olimme autossa ja minä puhuin puhelimessa äitini kanssa ja mies huusi lapselle, joka oli ihan pieni ”Nyt turpa kiinni siellä!”. Äitini oli ihan kauhuissaan luurin toisessa päässä ja ihmetteli, että kuinka kukaan voi puhua omalle pienelle lapselle noin. Näitä tilanteita on vuosien varrella ollut tasaisesti enkä halua tai pysty kaikkia edes muistamaan.

Hän on myös aina ”vitsikkäästi” puhunut itsestään kovanakin naistenmiehenä ja koko ajan jutut menevät mielestäni enemmän ja enemmän minua loukkaaviksi. Puhuu mm. lähtevänsä reissuun jonkun toisen seurueessa olevan naisen kanssa. Nämä ovat tietenkin vitsejä mutta olen ollut aistivinani ettei moniakaan enää naurata vaan enneminkin ihmetellään etten minä reagoi mitenkään. Eilen viimeksi seurueessa kommentoi syömistäni sanoilla ”Voi luoja miten paljon sä syöt!” Oli olevinaan taas hauska. Kukaan ei nauranut vaan tilanne oli kiusaantunut. (Joo olen siis ylipainoinen!)

Lisäksi hän kohtelee yhteisiä lapsiamme myös todella töykeästi. Haukkuu kiroillen poikaa hänen ystäviensä kuullen ja sanoi mm. tyttärelleen, joka sovittaa uutta vaatetta että ”Sun perse on vaan niin iso!” Nämä myös ovat olevinaan vitsejä. Ei vaan ymmärrä ettei teini-ikäisten huumori todellakaan kestä tuollaista ”vitsailua” vanhemmilta. Lapset eivät puhu hänelle mitään asioitaan vaan kääntyvät aina minun puoleen oli asia tai ongelma mikä vaan.

Mies on koko yhdessäolon kulkenut niin kuin tykkää. Menee ja tulee täysin omien aikataulujensa mukaan. Toki myös minä olen saanut mennä aina mihin olen halunnut. (Ei ole tippaakaan mustasukkainen.)

Hän myös muistelee aina mielellään muille ”Parasta kesää ikinä” joka oli tietenkin juuri ennenkuin aloimme seurustella.

Ja sinä menit yhteen hänen kanssaan ja teit vielä  lapsiakin MIKSI?

Miksi annat tuon miehen musertaa omien lastensa itsetunnon omasi lisäksi? Mitä niin hyvää hänessä on että roikut miehessä jota kiinnostaa oikeasti  vain hänen oma navanympärystönsä, joka ei arvosta ja kunnioita sinua, tuskin edes rakastaa.

Aloita rajojen vetäminen jo tänään. Ekasta piikittelevästä lauseesta  -  ja ei se ei ole huumoria vaan tahallista loukkaamista - huomautat häntä. Saman tien.

7 jatkaa: Tästä päivästä lähtien ruokakulut puoliksi, et osta miehelle safkoja.Sehän käyttää sua hyväksi!!

Mä suosittelen kyllä alkuun asumuseroa.

Yksinkertaisesti: Jätä se! Mies on täysjuntti, eikä tuollaiset piirteet ihmisessä yleensä ainakaan parane iän myötä, päinvastoin. :-/

Mies ei kunnioita sinua ja kohtelee lapsia alhaisesti. Tuossa käy niin, että lapset aikuistuttuaan eivät tule teille käymään, joten siitä kärsit eniten sinä. Parisuhteen voi muuttaa, mutta siihen tarvitaan kummankin tahtoa. Mahtaako miehesi mielestä mitään olla vikana? Jaksatko sinä samanlaista käytöstä vielä 30-40 vuotta?

Oma isäni on hankala ihminen ja sen vuoksi en juurikaan vieraile vanhempien luona. Isä on mollannut varsinkin veljeäni kymmenien vuosien ajan. Minä olen päässyt vähemmällä, mutta en minäkään käy kuin piipahdan juoluaattona parin tunnin ajan. Äiti on valtaosan ajasta onneton ja ikävä kyllä purkaa minulle huoliaan. Olen ehdottanut viimeisen 30 vuoden aikana äidille useaan otteeseen eroa, mutta kun ei voi.

Omat lapset ovat jo nuoria aikuisia. Heidän isänsä ei ole ikinä sanonut lapsille mitään poikkipuolista. Mies joskus ihmettelee minulle, että onkohan xxx:n tekeminen nyt ihan järkevää, mutta siinä se. Lapset ovat sanoneet, että heillä on maailman paras isä. Tämä on siis ihan aikuisten lasten sanoma kommentti.