Tiedätkö ketään, joka aidosti pitäisi ja nauttisi työnteosta ja työelämästä?

Kyllä minä oikeastaan pidän työstäni ja monessa suhteessa se voittaa kotiolot. Olen jo ikämiehiä, eläkeiän kynnyksellä ja tämän päivän työelämässä on helppoa ja hauskaa. Työskentelen ICT-alalla.

Minä tykkään työstäni. Ei ole koskaan tylsää ja aina oppii uutta.   Kiva mennä aamulla töihin. Töissä on oikeestaan aika jännää, en haluaisi mitään nyhjöttää koko päivän. Päivystäminen tuo siihen aina uutta lisää.  Suomen toiseksi suurin työnantaja. Olen röntgenhoitaja.

Yli 30v akuuttia kolmivuorotyötä suht pienellä liksalla+2lasta ja mies pienipalkkainen yrittäjä.Kovinkaan montaa työpäivää en vaihtaisi pois.On vaan mun juttu!

Minä rakastin työtäni yliopistossa, se miten työtä tehtiin innostuneiden opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja hallinnon kesken yhteiseen päämäärään oli huikeaa. Elämä omi täydellistä, oli yhtä ihanaa mennä työystävien luo kuin kotiinkin, tiesin olevani etuoikeutettu. Eläkkeellä ei ole sisältöä samalla tavoin ollenkaan, vaikka tieteellistä kirjoittamista vielä voikin jatkaa.

että pitääkin jonku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse työtön, mutta sivusta katsottuna mieheni näyttää viihtyvän töissä. On IT-alalla mielenkiintoisissa hommissa ja palkka on hyvä. Toki välillä vastustelee, kun projektissa joku tumpeloi tai on muuta sählyytä. Mutta haastavat ja vaihtelevat tehtävät pitävät mielenkiintoa yllä. Ja työnantaja tietenkin pitää hyvää huolta, on saunat ja espressokoneet. Jopa saunaoluet on firman puolesta, jos Kukko kelpaa. Työajanseurantaa ei ole, saavat mennä töihin vaikka iltapäivästä jos se sopii paremmin omaan rytmiin. Välillä voi pitää etäpäivää mökillä. Ja ehkä paras etu on puolen vuoden palkallinen isyysloma, jonka voi pitää milloin haluaa ennen kuin lapsi täyttää 2 vuotta. Kyllä ne kaverit siellä töitä kovasti paiskii, joustoa puolin ja toisin. 

brassailla. Hyi helv!

Lähinnä halusin tuoda esiin sitä, että työnantaja voi aika pitkälle vaikuttaa siihen, kuinka porukka viihtyy töissä. Se on työnantajankin etu. Tässä firmassa tehtiin kysely, miten työhyvinvointia voitaisiin parantaa ja tämä isyysloma tuli ehdotuksena henkilökunnalta. Minusta ihan mahtavaa, että toteuttivat tämän ehdotuksen. 

Minä. Yläkoulun aineenopettaja. En jaksa stressata tai hermostua edes "haastavista" oppilaista. Ajattelen vain, että hekin ovat jollekin maailman rakkaimpia ihmisiä (toivottavasti) ja heillä on murkkuikä menossa ja tämä on heidän elämässään vain välivaihe eikä mikään vittuilu ole varsinaisesti minulle henkilökohtaisesti tarkoitettu vaan sille henkilölle, joka on ylipäänsä siellä luokan edessä ja vaatii heiltä asioita. Otan uuvutusvoiton :) ja sen jälkeen yhteiselo sujuu taas pitkän aikaa sopusoinnussa.

En minä tykkää heiluttaa mun pyypyytä rahan takii vanhoille sedille mutta kaikella on hintalappunsa. Pääsenpähän sitten välillä beiben kanssa etelään juomaan mojitoa ja hotellihuoneeseen peuhaamaan.

T. Pyypyy-Antti

Minä ja minun entinen työnntaja.

Vihaan työtäni nykyään, ennen oli parasta mitä tiesin! Työ muuttunut liukuhihnatyöksi vailla mitään järkeä, lähinnä selviytymistä päivästä toiseen. Arvostelua tulee asiakkailta, omaisilta ja esimiehiltä ja sitä en meinaa jaksaa enää kuunnella. Olen kotihoidossa lähihoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Olen tehnyt saman alan töitä kohta 30 vuotta, ja edelleen menen joka päivä mielelläni töihin. Työni on mielenkiintoista ja mukavaa olematta kuitenkaan liian kiireistä tai stressaavaa.

Just näin. Mun unelmatyö muuttui painajaiseksi juurikin ainaisen stressin ja kiireen vuoksi. Lypsävää lehmää ei olisi kannattanut tappaa.