Onko suunniteltu sektio tuomittavaa - miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöhkö ajatus, että ruvettaisiin tekemään reikä vatsaan lapsen maailmaan tuloa varten, kun vauvalle on jo olemassa kanava ihan varta vasten.

Sektiossa on riskinsä ja alatiesynnytyksessä on riskinsä, mutta sairaala ei ole mikään marketti, josta voi tilata operaatioita mielensä mukaan. Kumpikaan synnytystapa ei tee äidistä parempaa äitiä, mutta synnytyslääkärit tietävät , että alatiesynnytys on äidille ja vauvalle parempi vaihtoehto, joten sillä pitäisi mennä jos ei ole syytä muuhun.

Alatiesynnytys ei ole vauvalle parempi vaihtoehto kuin sektio. Äidille useimmiten on.

Kyllä on silloin, kun kaikki menee normaalisynnytyksen kaavan mukaan eli ei tule hapen puutetta tms., joka itsessään ei ole mikään yleinen tapahtuma. Alatiesynnytyksessä vauva saa mm. synnytyskanavasta tärkeät bakteerit, ja alatiesynnysytyksen jälkeinen kiintymyssuhteen rakentuminen on todettu tutkimuksissa sektioon verrattuna vaivattomammin muodostuvaksi, mikä on myös vauvan etu. Samoin imetyksen alku on keskimäärin helpompi alateitse synnyttäneellä. Supistuksilla ja avautumisella jne., jotka alatiesynnytykseen liittyy, on tietty tarkoituksensa, ja luonto pohjustaa niillä äidin ja vauvan kiintymyssuhteen syntyä sekä kaikkiaan vauvan hyvinvoinnin kannalta oleellisia asioita.

Näihin etuihin verrattuna tilastollisesti verrattain marginaalinen hapenpuute synnytyksessä on pieni riski.

Mulle on se ja sama mitä toiset tuomitsee. Kolme lasta ponnistin alateitse ja neljäs suunnitellulla sektiolla omasta tahdostani. Ja kaikki lapseni ei ole samalle miehelle. Jiihaa. Tuomitkaa tai ei, mulla on oma ystäväpiiri ja sinne ei mahdu ilkeiöijät;) ai niin ja nyt olen eronnut ja nautin sinkkuudesta monin tavoin.

Ei tulisi olla mikään kaikkien etuoikeus synnyttää sektiolla. Leikkaus on on aina riski, ajatellen myös tulevia raskauksia ja myös lapsen terveyden ja immuniteetin kannalta huono vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kuulosta itsekkäältä vaan vain hieman tyhmältä ja siltä että sua on peloteltu liikaa. Alatiesynnytys voi mennä täysin hyvin eikä jää mitään vikaa, löysyyttä tai ongelmia. Sektio on paljon suurempi riski koska on leikkaus ja arpikin jää varmasti.

Myös sektioon voi mennä täysin hyvin ja äiti toipua hyvin. Eikä tarvitse pelätä että vauva jää olkapäistään kiinni synnytyskanavaan tai napanuora on kiertynyt kaulan ympärille aiheuttaen aivovamman

Ei se ole tuomittavaa, mutta onhan se vähän outoa haluta isoon leikkaukseen, jos vaihtoehto on jättää leikkaus väliin. Alkuraskaudesta minuakin pelotti synnytys, tai se tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta. Onneksi synnytyksen lähestyessä tajusin, että se ei ole mikään pitkä matka, jonka se lapsi joutuu tunkemaan ulos. Synnytykseen mennessä vauva on laskeutunut ja kaikki paikat tehneet sille tilaa syntyä. Se on ihan siinä hollilla, joten on järkevämpää ottaa se ulos valmiista aukosta, kuin leikata uusi kaikkien kudosten läpi.

Mun lapsella oli napanuora 2 kierrosta kaulan ympärillä. Ei se ollut mikään ongelma, kätilö käski vain lakata ponnistamasta ja irroitti napanuoran. Siihen meni ehkä 3 sekuntia. Koko ponnistusvaihe kesti 5 min eikä tullut yhtään repeämää. Olin 2 päivän kuluttua tallitöissä ja viikon päästä hevosen selässä.

Tähän ollaan selkeästi menossa, kun useat naiset eivät halua syystä tai toisesta synnyttää.

Jatkoa seuraa, kohta sikiö kasvaa jossain kohdunomaisessa tilassa, niin ei tarvitse olla raskaanaka eikä sitten synnytääkään. Hienoa kehitystä.

Minun ainokaiseni on syntynyt suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. En ihan hirveästi ajatellut koko synnytystapaa raskauden aikana ja kumpikin tapa olisi ollut minulle ihan ok kunhan lapsi saadaan terveenä ulos. Itse olin tosi tyytyväinen sektioon. Koko homma oli kivuton ja suht nopeasti ohitse. Verta en menettänyt juuri ollenkaan. Kävelin jo saman illan aikana ja toivuin muuten tosi nopeasti. Ilman muuta suostuisin sektioon toistekin. Ei kaduttanut, kun synnytyslaitoksella tapasin niitä naisia, jotka olivat aivan poikki, revenneet pahasti ja osa muutenkin järkyttyneitä omasta alatiesynnytyksestä. 

Tämä loppuun kulutettu aihe turha tällä palstalla. Mieluite haastattelisin aiheesta eri maiden lääkäreitä, joilla ei mitään tiettyä asenteellisuutta liittyen henkilökohtaisiin näkemyksiin tai kyseisen maan köytäntöihin. Monestihan lääkärit ovat oman maansa terveyspropagandan tulosta.

Esim. ei vakuutusperusteisessa systeemissä puhutaan asioista aika eri tavalla, myös tämän sektion suhteen. Ensinnäkin hevon..paskaa ne lapselle vaaralliset jutut ja jokainen lääketieteen ihminen tietää sen.

Sain suunnitellun sektion pelon vuoksi. Enkä ole katunut sitä. Kiitos lääkärille siitä. Eikä jäänyt arpia mahaan.olkoon kuka.tahansa kateellinen tai ei.

Joillekkin naisille alatiesynnytys on voinut olla niin traumaattinen kokemus että haluavat seuraavan/seuraavat sektiolla.

Mielestäni naisilla on oikeus päättää omasta kehosta. Joku pelkää synnytystä, joku ei pelkää, mutta ei koe alatiesynnytystä omana juttuna jne. Toki, vauvakin on otettava huomioon luonnollisesti. Synnyttävä nainen on kuitenkin tässä se jonka kehoon kajotaan ja jonka toiveita tulisi kuunnella. Hänkin on tunteva ja tiedostava olento, eikä mikään kone.

On keskusteltu äidin stressin kieltäisistä vaikutuksista sikiöön. Mikä vaikutus sillä voi olla lapseen että äiti pelkää ja stressaa alatiesynnytystä läpi raskauden.

Ihmisillä pitäisi olla tarpeeksi tietoa sektion haitoista, nykyään annetaan sellainen käsitys että se on suurinpiirtein kivuton, vaikka ei todellakaan ole. Ja toipuminen vie kauan.

Raskaus on kyllä pahempi piina kuin synnytys, en ymmärrä miksi synnytystä pelätään. Itse mieluiten ulkoistaisin koko homman jollekin toiselle...

Ei multa edes kysytty, sanottiin vaan  että molempien terveyden vuoksi on päädytty sektioon ja kerrottiin ajankohta.  Lopputuloshan se tärkeintä on. 

Miksi suunniteltu erektio olisi jotenkin väärin?

Ei todellakaan ole mitenkään tuomittavaa. Miksi edes mietit muiden mielipiteitä, mitä väliä? Mitä ihmettä sinun synnytystapasi kenellekään kuuluu! Pää pystyyn ja rohkeasti kohti omia valintoja.

Synnytyspelkohan on syy suunnitellulle sektiolle. Näin ole ymmärtänyt. Ja ihan turha välittää muiden mielipiteistä. Jos haluaa suunnitellun sektion niin sitten haluaa ja sitä voi ehdottomasti pyytää. Olen kuullut suunnitelluista sektioista vain positiivisia kokemuksia. Itse en ole synnyttänyt ollenkaan, joten omaa kokemusta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Sektio on iso leikkaus. Se on itse asiassa isoin yleisistä rutiinikeikkauksista tällä hetkellä, koska lähes kaikki muut leikkaukset tehdään tähystyksessä. Sektiossa leikataan kudoksiin varsin isot haavat eikä esim. kohtu palaudu koskaan ennalleen, mikä voi olla riski jatkossa. Kaikenlaiset komplikaatiot ovat mahdollisia ja kivut yleisiä ja toipuminen hitaampaa. Toki on mahdollista, että alatiesynnytyksessä tulee myös mutkia matkaan ja vammoja, mutta ikinä ei voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu. Viimeisin julkisuuteen tullut äitikuolema Suomessa johtui sektion komplikaatioista. Alatiesynnytys on tilastollisesti turvallisempi. Itse pelkäsin sektioon joutumista enemmän kuin jännitin alatiesynnytystä, joka sitten sujuikin hyvin, ja toivuin siitä ihan ennalleni nopeasti.

Raskaana oleminen ja synnyttäminen ovat vaarallista hommaa. Siitä ei ole mitään pakoon pääsyä. Nykyihmisen on vaikea hyväksyä sitä, ettei homma ole omassa hallinnassa.

Miksi joku mies sitten haluaa lapsen rakastamansa naisen kanssa? Voisi luulla, että mies vaarantaisi mieluummin sellaisen naisen, jota ei niin paljon rakasta...

Itselläni ei ole mitään huonoa sanottavaa sektiosta, päin vastoin. Paranin nopeasti, eikä ollut mitään ongelmaa. On mielestäni typerää, että tällaiseen henkilökohtaiseen asiaan voi jollain muulla olla mielipide. Jokaisella on oikeus päättää kehostaan, myös tässä asiassa. Itse valitsin ja halusin sektion, koska pelkäsin ja pelkään edelleenkin sitä, että alateitse synnyttäminen aiheuttaisi lapsen vammautumisen. Lähipiirissäni on kolme vammaista lasta tästä syystä. Kuitenkin sektion saaminen oli työn ja tuskan takana, sain sairaalasta vähätteleviä kommentteja ja niskojen nakkelua ja syyllistämistä hoitajilta. Ainoa joka suhtautui asiaan normaalisti oli lääkäri, joka sektiopäätöksen antoi. 

Kiinnostavan tästä ilkeästä kohtelusta tekee se, että kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri totesi, että joo tää ois joka tapauksessa ollu sektio, kun mittaili vauvan päätä. Että sillä lailla sitten. 

Luojan kiitos mun kaksoset oli niin pahassa tarjonnassa, ettei mitään vaihtoehtoja annettu. Sektio meni hyvin ja toivuin nopeasti. Vauvatkin elossa ja vieläpä terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kukaan lääkäri ei tee leikkausta vain siksi, että maksetaan. Ei minnekään voi vain mennä setelitukko kourassa ja vaatia leikkausta. Lääkärin etiikkaan kuuluu, että operaatioille on perusteltu syy. Otsikon oikea muotoilu kuuluisi varmaan, onko pelkosektio tuomittavaa. Pelkästään siksi, että äiti haluaa tai on sitä mieltä, että olisi mukavampi, ei sektiota Suomessa saa. Pelosta kärsivien pelkoa pyritään hoitamaan.

Eräs tuttavani sai pelkosektion kolmannen lapsen kohdalla. Hän kertoi myöhemmin katuneensa sitä, koska oli lopulta pelännyt sektiota ihan yhtä paljon kuin synnytyksiä, ja sai sitten lisäksi leikkaushaavan ja pidemmän toipumisajan.

En tiedä mikä on tilanne nykyisin, mutta pari vuosikymmentä sitten sain sektion juurikin tukulla seteleitä. Siksi, että halusin. En halunnut pilata alapäätäni, enkä kärsiä polttoja.

Sitä en voi tietää, kuinka nopeasti olisin toipunut alatiesynnytyksestä, mutta sektiota seuraavana päivänä olin pystyssä kivuttomana. Luonnollisesti en alkanut rehkimään heti, jottei haava repeäisi, mutta kuntoni puolesta olisin voinut vaikka lähteä juoksulenkille.