Lue keskustelun säännöt.
Mies laittaa rahat sijoituksiin
22.08.2017 |
Olemme 30v. pariskunta ja olemme olleet naimisissa neljä vuotta. Mieheni on hyvässä ansiotyössä ja itse huonosta työllisyystilanteesta johtuen olen osa-aikatyössä, mutta etsin kuitenkin koko ajan kokopäivätyötä.
Minua on alkanut huolestuttaa miehen hurahdus sijoittamiseen. Palkasta menee iso siivu osakkeisiin ja mies valittaa koko ajan, että eläminen on kallista ym. On väärin, että joudun laittamaan omat vähäiset tuloni yhteiseen elämiseen, kun toisella on varaa sijoittaa rahaa osakkeisiin. Mies perustelee sijoittamista, että hän säästää rahaa tulevaisuutta varten. Meillä on avioehto, joka sulkee kummatkin puolisot toisten omaisuuksilta ja kuten arvata saattaa, ovat osakkeet mieheni nimissä. Ennen kuin joku ehtii tulla haukkumaan minua onnenonkijaksi tms. niin tiedoksi vain etten ole suunnittelemassa eroa tai hamuamassa miehen omaisuutta. Tulotaso on alkanut hiertää hieman välejämme, koska minua vituttaa laittaa jokainen euro elämiseen ja minulla ei koskaan jää mitään säästöön pahan päivän varalle. Töitä teen ma-la (30h/vko) ja kismittää kuulla toisen hurraavan osakevoitoillaan ja itse raadan melkein viikon jokaisena päivänä. Asiasta olen puhunut monesti miehelleni, mutta hän ei näe mitään ongelmia raha-asioissa.
Miten te muut avioparit selviätte tuloerojen kanssa?
Epätoivoinen AP
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Juu, meilläkin hiukan (n 300€) parempituloisempi mies laittaa melkein kaikki rahansa sijoitukseen. Ostaa rahastoja, osakkeita ja maksaa sijoitusasuntoa.
Meillä menee homma niin, että asumismenot maksetaan tasan puoliksi. Mies maksaa asunnon pankille ja minä puolet siitä summasta hänelle. Mies maksaa vastikkeen ja minä puolet siitä hänelle jne.
Sähkölasku menee puoliksi.
Kotivakuutus puoliksi.
Vain mies käyttää perheemme ainoaa autoa, joten hän maksaa sen menot kokonaan.
Ruoka maksetaan puoliksi, paitsi sellaiset erikoisuudet, mitä toinen ottaa itselleen. Syömme ihan perusruokaa ja mieltymykset ovat onneksi suurimmaksi osaksi samat ja edulliset, joten toisen tulojen tippuessa vain muu kulutus muuttuisi. Toinen maksaa kaupassa ja toinen laskee kuitista, paljonko palauttaa toiselle. Esim. jos ostan meikkejä, maksan ne tietysti takaisin hänelle kokonaisuudessaan. Kuitit säilytetään. Vie noin 5 min jokaisen kauppareissun jälkeen aikaa.
Matkat maksaa aina toinen ja toinen maksaa puolet takaisin. Kumpikin ottaa omat käyttörahat. Ravintoloissa mies maksaa ja tasataan tilit sitten käteisellä majapaikassa.
Kalusteet ja sellaiset ostetaan yhdessä ja ne maksetaan puoliksi niin, että toinen maksaa ja toinen palauttaa tilille oman osuutensa.
Vaatteet kumpikin ostaa itse.
Meillä ei ole avioehtoa.
Emme ole koskaan riidelleet rahasta, sillä jos toinen haluaa ostaa jotain kalliimpaa, hän tinkii omista menoistaan, esimerkiksi jättää ruokakaupan erikoisuudet ostamatta.
Molemmat säästävät omille säästötileilleen, mieheni tosin laittaa suurimman osan sijoitukseen. Olen itsekin vähän alkanut kokeilemaan osakkeiden ostoa, koska tajusin ettei säästöille saa juuri mitään tuottoa, ne vaan makaavat tilillä. Osakkeilla voi tavoitella suht' riskitöntä 6% vuosituottoa. Se riittää minulle, koska työuraa minulla on vielä 40 vuotta jäljellä.
Miksi olette edes menneet naimisiin jos elätte käytännössä eri talouksissa? No kukin tavallaan, itse en jaksaisi mitään kuittien tarkastelua ja kirjanpitoa siitä miten toinen maksoi kahvit ja toinen pullat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Meillä miehellä on sijoituksissa lähemmäs 20t, ja on opiskelija, eli elää niukasti. Minä olen saanut tästä ns. kärsiä, kun mies EI VOI myydä ikinä osakkeita pois (verot jne jne), mutta minun pitää käyttää kaikki rahani elämiseen/ruokaan/mihin vain. Harmittaa suunnattomasti eläminen kädestä suuhun, ja miehen jatkuva valitus laskuista tai rahanpuutteesta, tai ettei voida tehdä sitä tai tätä, koska ei rahaa... Joo, ei periaatteessa ole rahaa, mutta mihin sitä pitää säästää, jos ei pahanpäivän varalle? Luulisi, että juuri nyt kun on tiukkaa, voisi edes säästöjä syödä muutaman satasen. Mutta ei. Käytetään siis minun rahojani.
Kai tiesit, että jos mies myy osakkeensa, saatu summa katsotaan tuloksi ja huomioidaan esim. opintorahassa eli siinä menee äkkiä takaisinmaksuun vuoden opintorahat, kun erehtyy koskemaan pääomaan. Opiskelijoilla otetaan huomioon sama raha kahteen kertaan tuloina eli ensin palkkana, jota saa opiskeluaikana (ja sijoittaa osakkeisiin) ja uudestaan, kun myy ne osakkeet..
Olen hyvin tietoinen asiasta, molemmat olemme opiskelijoita, mutta emme ole nostaneet opintotukea, koska teemme töitä samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt taas oikein ymmärrä aloitusta. Mies pistää ylimääräiset rahat poikimaan, joten kenties tulevaisuudessa on rahallisesti erittäin hyvä tilanne. Mutta tämä ei AP:lle kelpaa, vaan hän olettaa miehen kustantavan hemmottelua AP:lle? Voisi kuvitella tuollaisen miehen olevan monenkin naisen mieleen. Ei siis käytä rahojaan "typeriin" harrastuksiin ja viinaan. Ilmeisesti ainoa oikea tapa on antaa kaikki ylimääräinen raha vaimolle...
Mitä sinä et tästä ymmärtänyt? Minua ahdistaa laittaa jokainen ansaitsemani euro elämiseen, koska mitään minulla ei mitään säästöön pahan päivän varalle. Omat kuukausituloni nettona ovat 1400e/kk ja miehellä n.5000e/kk. Rasittavaa on myös kuunnella, etteivät rahat riitä - minä yritän kaikkeni tämän talouden eteen laittamalla kaikki tuloni elämiseen. Se on mukavaa, kun toisella jää rahaa sijoittamiseen.
Sinulle omiin menoihin 400e plus mieheltä jonkin verran.
Miehelle 1000 euroa sijoituksiin kuussa ja muut palkat jaatte yhteiseen...asunto muut kulut ruoka.
Kyllä minä tasaisin itä perheen sisäistä tuloeroja jotenkin. Molemmat teette työtä. Ukoll se rahkorvus sattuu olemaan suurempi. Elätte kuitenkin yhteistä.
Aloitus on varmaan toimittajan itsensä, samoin suuri osa vastauksista. Sanamuodotkin monessa vastauksessa suoraan verrannollisia toimittelijan omiin twiitteihin.
Ja ihmekös tuo kun toimittajat ottaa juttunsakin palstalta, ja tämä palsta saa näkyvyyttä enemmän kuin toimittelijan twitter-tötterit ikinä.
Mä ymmärrän ap:ta, musta olisi kauheaa jos puoliso laittaisi kaikki rahat osakkeisiin ja sitten joutuisi kärvistelemään arjessa. Jos on hyvät tulot niin toki on fiksua sijoittaa osa mutta ei muun elämän kustannuksella. Enkä väittäisi osakesijoittamista riskittömäksi, todella pitkällä ajalla riski toki pienenee mutta on myös mahdollista että kurssit on alhaalla juuri silloin kun rahoja tarvittaisiin.
Itse sijoitan tällä hetkellä mieluummin elämänlaatuun kuin osakkeisiin. Säästän kyllä lapsille Nordnettiin 70 euroa kuussa, mutta en sen enempää. Säästän mieluummin tilille ja sieltä sitten voidaan käyttää remontointiin ja matkusteluun rahaa aina välillä. Voisihan sitä ottaa lainaakin remppoja varten, mutta olen todella turvallisuushakuinen ja mieluummin ensin säästän ja sitten vasta ostan. Lisäksi mua ahdistaa kurssien heiluminen. Ei se osakesijoittaminen ole kaikkien juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankintäti tässä terve. Tasapuolisin systeemi parisuhteessa on se, että kummatkin osallistuvat perheen menoihin ja/tai lasten elatukseen suhteessa TULOIHINSA. Eli ei niin, että kummatkin laittavat kiinteän summan xx euroa, jos kummatkin eivät tienaa saman verran.
Jos pienempituloinen (yleensä nainen) maksaa saman summan kuin suurituloinen, niin käytännössä tämä pienituloinen voi joutua laittamaan lähes koko nettotulonsa perheen menoihin suurempituloisen vaurastuessa. Perheessä ei voida elää ns. kahta elintasoa vaan joko varakkaampi kustantaa enemmän tai sitten menot mitoitetaan pienempituloisen mukaan.
Paras (ja tasapuolisin) systeemi on, että kummatkin laittavat esim. 60% palkastaan yhteiselle tilille, jolloin kummallekin jää myös omaa käyttörahaa se 40%. Yhteiseltä tililtä maksetaan perheen menot (vuokra/laina, vastike, laskut, ruoka jne). Nämä omat varat voivat sitten kumpikin käyttää parhaaksi näkemällään tavalla eikä siihen pitäisi olla kummallakaan nokankoputtamista.
Ehkä tuo sosialismi on paikallaan jos toinen on todella pienituloinen ja kotihoidontukiaika on poikkeus. Mutta jos molempien tuloista riittää säästöön kun menot on maksettu puoliksi, niin ei ole mitään syytä käyttää progressiota myös perheessä.
Toisaalta voin ohikulkumatkalla ostaa renkaat miehen autoon, ei se menojen jakaminen niin satasen päälle ole. Suunnitelmista tulee juteltua arjessa ja toki tiedämme mitä toinen asioista ajattelee, mutta autoa pienemmistä ostoksista ei ole tarvetta neuvotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Meillä miehellä on sijoituksissa lähemmäs 20t, ja on opiskelija, eli elää niukasti. Minä olen saanut tästä ns. kärsiä, kun mies EI VOI myydä ikinä osakkeita pois (verot jne jne), mutta minun pitää käyttää kaikki rahani elämiseen/ruokaan/mihin vain. Harmittaa suunnattomasti eläminen kädestä suuhun, ja miehen jatkuva valitus laskuista tai rahanpuutteesta, tai ettei voida tehdä sitä tai tätä, koska ei rahaa... Joo, ei periaatteessa ole rahaa, mutta mihin sitä pitää säästää, jos ei pahanpäivän varalle? Luulisi, että juuri nyt kun on tiukkaa, voisi edes säästöjä syödä muutaman satasen. Mutta ei. Käytetään siis minun rahojani.
Ota heti kirjanpito käyttöön ja selvitä, mitä kumpikin maksaa. Vähemmän maksanut maksaa toiselle puuttuvan osuuden pois. Koska miehesi ei ole varaton, niin hän voi maksaa ihan hyvin puolet kuluista. Pidä jatkossa puolesi.
Siis molemmat maksaa tasan 50% tuloistaan. Itse tienaan enemmän, eli maksan myös enemmän, mutta turhauttavaa tämä on. En oikein tiedä miten tästä nyt enää alan vääntämään, kun on tälläistä arkea jo eletty jo hetken....
Ei, vaan kumpikin maksaa 50% yhteisistä menoista. Pistätte vaan menot minimiin, niin mieskin voi hoitaa osuutensa ilman säästöihin koskemista.
Nojoo. Pitäisi varmaan näin. Olemme molemmat siirtäneet 50% tuloista yhteiselle tilille mistä menee kaikki laskut, vakuutukset, ruoat, jne. Olen ajatellut että tämä on reilua kaikille. Ehkä se ei ole. En tiedä. AP
Vierailija kirjoitti:
Mies saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa, kunhan hän osallistuu yhteisiin menoihin maksukykynsä mukaan. Katso siis, että asumismenot ja ruoka maksetaan tulojen suhteessa.
Rahasta valittamisen täytyy myös loppua. On todella rasittavaa kuunnella, miten raha ei riitä, kun sitä kuitenkin menee sijoituksiin vaikka kuinka. Sehän on vain piheyttä vähän erilaisessa paketissa.
Muuta epäreilua en tilanteesta löydä.
Missä ihmeen tulojen suhteessa. Yhteiset kulut puokkiin ja omat kulut itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Meillä miehellä on sijoituksissa lähemmäs 20t, ja on opiskelija, eli elää niukasti. Minä olen saanut tästä ns. kärsiä, kun mies EI VOI myydä ikinä osakkeita pois (verot jne jne), mutta minun pitää käyttää kaikki rahani elämiseen/ruokaan/mihin vain. Harmittaa suunnattomasti eläminen kädestä suuhun, ja miehen jatkuva valitus laskuista tai rahanpuutteesta, tai ettei voida tehdä sitä tai tätä, koska ei rahaa... Joo, ei periaatteessa ole rahaa, mutta mihin sitä pitää säästää, jos ei pahanpäivän varalle? Luulisi, että juuri nyt kun on tiukkaa, voisi edes säästöjä syödä muutaman satasen. Mutta ei. Käytetään siis minun rahojani.
Ota heti kirjanpito käyttöön ja selvitä, mitä kumpikin maksaa. Vähemmän maksanut maksaa toiselle puuttuvan osuuden pois. Koska miehesi ei ole varaton, niin hän voi maksaa ihan hyvin puolet kuluista. Pidä jatkossa puolesi.
Siis molemmat maksaa tasan 50% tuloistaan. Itse tienaan enemmän, eli maksan myös enemmän, mutta turhauttavaa tämä on. En oikein tiedä miten tästä nyt enää alan vääntämään, kun on tälläistä arkea jo eletty jo hetken....
Ei, vaan kumpikin maksaa 50% yhteisistä menoista. Pistätte vaan menot minimiin, niin mieskin voi hoitaa osuutensa ilman säästöihin koskemista.
Nojoo. Pitäisi varmaan näin. Olemme molemmat siirtäneet 50% tuloista yhteiselle tilille mistä menee kaikki laskut, vakuutukset, ruoat, jne. Olen ajatellut että tämä on reilua kaikille. Ehkä se ei ole. En tiedä. AP
Aloituksessa sanoit että sinulla menee _kaikki_ rahat elämiseen, mutta nyt sanot että yhteiselle tilille laitetaankin vain 50% palkasta. Näinhän mies sitä paitsi isompituloisena maksaa paljon enemmän.
Mina menin naimisiin ulkomaalaisen kanssa ja alusta alkaen oli selvaa etta olemme perhe. Kummankin palkka menee samalle tilille ja sielta maksetaan kaikki kulut. Talo on kummankin nimissa samoin autot ja sijoitukset.
En ymmarra alkuunkaan tata suomalaista sinun/minun systeemia. Miksi muuttaa yhteen jos se asuminen ja elaminen on noin epasuhtaista.