Lue keskustelun säännöt.
Mies laittaa rahat sijoituksiin
22.08.2017 |
Olemme 30v. pariskunta ja olemme olleet naimisissa neljä vuotta. Mieheni on hyvässä ansiotyössä ja itse huonosta työllisyystilanteesta johtuen olen osa-aikatyössä, mutta etsin kuitenkin koko ajan kokopäivätyötä.
Minua on alkanut huolestuttaa miehen hurahdus sijoittamiseen. Palkasta menee iso siivu osakkeisiin ja mies valittaa koko ajan, että eläminen on kallista ym. On väärin, että joudun laittamaan omat vähäiset tuloni yhteiseen elämiseen, kun toisella on varaa sijoittaa rahaa osakkeisiin. Mies perustelee sijoittamista, että hän säästää rahaa tulevaisuutta varten. Meillä on avioehto, joka sulkee kummatkin puolisot toisten omaisuuksilta ja kuten arvata saattaa, ovat osakkeet mieheni nimissä. Ennen kuin joku ehtii tulla haukkumaan minua onnenonkijaksi tms. niin tiedoksi vain etten ole suunnittelemassa eroa tai hamuamassa miehen omaisuutta. Tulotaso on alkanut hiertää hieman välejämme, koska minua vituttaa laittaa jokainen euro elämiseen ja minulla ei koskaan jää mitään säästöön pahan päivän varalle. Töitä teen ma-la (30h/vko) ja kismittää kuulla toisen hurraavan osakevoitoillaan ja itse raadan melkein viikon jokaisena päivänä. Asiasta olen puhunut monesti miehelleni, mutta hän ei näe mitään ongelmia raha-asioissa.
Miten te muut avioparit selviätte tuloerojen kanssa?
Epätoivoinen AP
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Meillä miehellä on sijoituksissa lähemmäs 20t, ja on opiskelija, eli elää niukasti. Minä olen saanut tästä ns. kärsiä, kun mies EI VOI myydä ikinä osakkeita pois (verot jne jne), mutta minun pitää käyttää kaikki rahani elämiseen/ruokaan/mihin vain. Harmittaa suunnattomasti eläminen kädestä suuhun, ja miehen jatkuva valitus laskuista tai rahanpuutteesta, tai ettei voida tehdä sitä tai tätä, koska ei rahaa... Joo, ei periaatteessa ole rahaa, mutta mihin sitä pitää säästää, jos ei pahanpäivän varalle? Luulisi, että juuri nyt kun on tiukkaa, voisi edes säästöjä syödä muutaman satasen. Mutta ei. Käytetään siis minun rahojani.
Ota heti kirjanpito käyttöön ja selvitä, mitä kumpikin maksaa. Vähemmän maksanut maksaa toiselle puuttuvan osuuden pois. Koska miehesi ei ole varaton, niin hän voi maksaa ihan hyvin puolet kuluista. Pidä jatkossa puolesi.
Siis molemmat maksaa tasan 50% tuloistaan. Itse tienaan enemmän, eli maksan myös enemmän, mutta turhauttavaa tämä on. En oikein tiedä miten tästä nyt enää alan vääntämään, kun on tälläistä arkea jo eletty jo hetken....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä naisia, jaksatte pienillä palkoillanne tukea ja elättää suurituloisia miehiänne. Surullista on. Perhe on yksikkö jossa molemmilla tulisi olla sama elintaso. Yhteiset menot tulisi jakaa suhteuttamalla menot tuloihin, esim. prosentteina. Ja sitten ne kotityöt, tehkää niistä vain puolet, se on tasa-arvoa.
Pitäkää puolenne ja huolehtikaa itsestänne, ettette jonain kauniina päivänä herää väsyneenä siivousrätti kourassa huomaten , että mies on häipymässä osakesalkkunsa ja omaisuutenne kanssa vedoten avioehtoon. Huomaatte, että olette itse asiassa yksin puhaltaneet yhteen hiileen hoitaen kodin , lapset ja maksaen kaikesta puolet tasa-arvon nimissä. Rahat on sijoitettu vessapaperiin ja lakanoihin, aika on kulutettu kodinhoitoon ja kasvatusvastuuseen, kun mies taas on viettänyt aikaansa virkistävissä harrastuksissa ja sitonut omat rahansa tuottaviin sijoituksiin.......älkää naiset antako sumuttaa itseänne.
Tässähän kuvio on juurikin niin, että AP välillisesti rahoittaa miehen osakesalkkua, eli auttaa toista rikastumaan.
Tietenkin on hyvä, että saa tilistään rahaa säästöön, vaikka sen laittaisi osakkeisiin tai rahastoihin. Mutta arjessa pitää elää joka päivä ja jos ei puhumalla onnistu sopimaan, niin sitten asiat paperille. Ja jos molempia osapuolia tyydyttävää sopimusta ei saada aikaan, niin kantapäät vastakkain.
Mä olen se katkera eronnut nainen, joka laittoi omat rahansa elämiseen siinä missä eksä huolehti kiinteästä omaisuudesta. Koska avoliitto, niin arvannet varmaan, etten saanut mukaani kuin vaatteeni ja lapseni. Meilläkin arki sujui oikein hyvin, elintaso oli kohtalainen eikä rahasta sinällään ollut puutetta. No, nyt odottelen että lapset sitten perii nekin rahat.
Avioliitto = Kahden ihmisen "ikuiseksi" kuviteltu yya-sopimus, joka päättyy yleensä paljon, paljon luultua aiemmin, joskus jopa ennen kun on edes kunnolla alkanut.
Raiski Rauno kirjoitti:
Sole ollu tyttö ennenkään ongelma. Rahat on avioliitossa yhteisiä, vasta erotessa se avioehto astuu voimaan. Tarkista vaikka. Ei siellä avioehdossa lue, että molemmat elää palkkatuloillaan. Siellä lukee että "erotessa" sitä sun tätä.
Soon menny näet niin, että sie paat jalat ristiin ja sanot ukolles suorat sanat. Jos rahaa ei löydy perheelle, niin se alkaa saharan kuiva kausi välittömästi. Ja jos kuivaa kautta liian kauan kestää miehesi välittämättä asiasta, tee johtopäätöksesi ja etsi uusi keidas.
Avio-oikeus tulee kuvaan mukaan vasta erotessa / toisen kuollessa. Siihen asti omaisuus on omaa, ei yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesusieni kirjoitti:
Jos joku on niin ärsyttävä, itsekäs tai tyhmä raha-asioissa, ettei elämästä hänen kanssaan tule oikein mitään, niin MIKSI kannattaa olla sellaisen henkilön kanssa??? En minä ainakaan suostuisi kustantamaan yksin suurta osaa yhteisestä elämisestä jos toinen vain jemmailisi rahojaan ja kaiken lisäksi vain omaksi hyväkseen. Voi kiesus teidän kanssa!
Aloittajan mielestä miehen rahat pitää saada käyttää meikkeihin, henkkamaukkarytkyihin ja joogamattoihin ja tähtityynyihin. Eipä ole vastannut kysymyksiin menoista, käteen jää kuitenkin 1400 kuussa.
Tällä "mitään ei jää käteen" logiikalla pariskunnan kuukausimenot on 2800 euroa, melkoisen paljon mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Meillä miehellä on sijoituksissa lähemmäs 20t, ja on opiskelija, eli elää niukasti. Minä olen saanut tästä ns. kärsiä, kun mies EI VOI myydä ikinä osakkeita pois (verot jne jne), mutta minun pitää käyttää kaikki rahani elämiseen/ruokaan/mihin vain. Harmittaa suunnattomasti eläminen kädestä suuhun, ja miehen jatkuva valitus laskuista tai rahanpuutteesta, tai ettei voida tehdä sitä tai tätä, koska ei rahaa... Joo, ei periaatteessa ole rahaa, mutta mihin sitä pitää säästää, jos ei pahanpäivän varalle? Luulisi, että juuri nyt kun on tiukkaa, voisi edes säästöjä syödä muutaman satasen. Mutta ei. Käytetään siis minun rahojani.
Ota heti kirjanpito käyttöön ja selvitä, mitä kumpikin maksaa. Vähemmän maksanut maksaa toiselle puuttuvan osuuden pois. Koska miehesi ei ole varaton, niin hän voi maksaa ihan hyvin puolet kuluista. Pidä jatkossa puolesi.
Siis molemmat maksaa tasan 50% tuloistaan. Itse tienaan enemmän, eli maksan myös enemmän, mutta turhauttavaa tämä on. En oikein tiedä miten tästä nyt enää alan vääntämään, kun on tälläistä arkea jo eletty jo hetken....
Olet päässyt ongelman ytimeen. Kun maksatte puolet menoista niin kuvio onkin ihan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta halvempaan asuntoon ja irtisano turhat vakuutukset ja esim tv palvelut. Myy auto.
Esim yksiössä säästätte varmasti aika paljon.
Miten tämä liittyy itse asiaan? Autoa meillä ei ole, koska julkiset pelaavat erinomaisesti ja asumme jo hyvin pienessä kaksiossa.
AP
Ala itsekin sijoittaa, kulut minimiin. Vaikka kuukausiosinkolappuihin.
Vierailija kirjoitti:
Juu, meilläkin hiukan (n 300€) parempituloisempi mies laittaa melkein kaikki rahansa sijoitukseen. Ostaa rahastoja, osakkeita ja maksaa sijoitusasuntoa.
Meillä menee homma niin, että asumismenot maksetaan tasan puoliksi. Mies maksaa asunnon pankille ja minä puolet siitä summasta hänelle. Mies maksaa vastikkeen ja minä puolet siitä hänelle jne.
Sähkölasku menee puoliksi.
Kotivakuutus puoliksi.
Vain mies käyttää perheemme ainoaa autoa, joten hän maksaa sen menot kokonaan.
Ruoka maksetaan puoliksi, paitsi sellaiset erikoisuudet, mitä toinen ottaa itselleen. Syömme ihan perusruokaa ja mieltymykset ovat onneksi suurimmaksi osaksi samat ja edulliset, joten toisen tulojen tippuessa vain muu kulutus muuttuisi. Toinen maksaa kaupassa ja toinen laskee kuitista, paljonko palauttaa toiselle. Esim. jos ostan meikkejä, maksan ne tietysti takaisin hänelle kokonaisuudessaan. Kuitit säilytetään. Vie noin 5 min jokaisen kauppareissun jälkeen aikaa.
Matkat maksaa aina toinen ja toinen maksaa puolet takaisin. Kumpikin ottaa omat käyttörahat. Ravintoloissa mies maksaa ja tasataan tilit sitten käteisellä majapaikassa.
Kalusteet ja sellaiset ostetaan yhdessä ja ne maksetaan puoliksi niin, että toinen maksaa ja toinen palauttaa tilille oman osuutensa.
Vaatteet kumpikin ostaa itse.
Meillä ei ole avioehtoa.
Emme ole koskaan riidelleet rahasta, sillä jos toinen haluaa ostaa jotain kalliimpaa, hän tinkii omista menoistaan, esimerkiksi jättää ruokakaupan erikoisuudet ostamatta.
Molemmat säästävät omille säästötileilleen, mieheni tosin laittaa suurimman osan sijoitukseen. Olen itsekin vähän alkanut kokeilemaan osakkeiden ostoa, koska tajusin ettei säästöille saa juuri mitään tuottoa, ne vaan makaavat tilillä. Osakkeilla voi tavoitella suht' riskitöntä 6% vuosituottoa. Se riittää minulle, koska työuraa minulla on vielä 40 vuotta jäljellä.
Onhan asunto myös sinun nimissäsi, koska maksat siitä puolet? Miksi sinä maksat miehelle ja hän pankille? Erotilanteessa näyttäisi siltä, että mies on maksunut asunnon kokonaan itse. Pahimmassa tapauksessa joutuisit vielä hyvittämän miehelle " ilmaisen" asumisesi. Vain kuitit todistavat kuka on maksanut mitäkin.
Ja turha sanoa, että ette koskaan eroa. Niin ne kaikki eronneetkin ovat joskus luulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Meillä miehellä on sijoituksissa lähemmäs 20t, ja on opiskelija, eli elää niukasti. Minä olen saanut tästä ns. kärsiä, kun mies EI VOI myydä ikinä osakkeita pois (verot jne jne), mutta minun pitää käyttää kaikki rahani elämiseen/ruokaan/mihin vain. Harmittaa suunnattomasti eläminen kädestä suuhun, ja miehen jatkuva valitus laskuista tai rahanpuutteesta, tai ettei voida tehdä sitä tai tätä, koska ei rahaa... Joo, ei periaatteessa ole rahaa, mutta mihin sitä pitää säästää, jos ei pahanpäivän varalle? Luulisi, että juuri nyt kun on tiukkaa, voisi edes säästöjä syödä muutaman satasen. Mutta ei. Käytetään siis minun rahojani.
Ota heti kirjanpito käyttöön ja selvitä, mitä kumpikin maksaa. Vähemmän maksanut maksaa toiselle puuttuvan osuuden pois. Koska miehesi ei ole varaton, niin hän voi maksaa ihan hyvin puolet kuluista. Pidä jatkossa puolesi.
Siis molemmat maksaa tasan 50% tuloistaan. Itse tienaan enemmän, eli maksan myös enemmän, mutta turhauttavaa tämä on. En oikein tiedä miten tästä nyt enää alan vääntämään, kun on tälläistä arkea jo eletty jo hetken....
Ei, vaan kumpikin maksaa 50% yhteisistä menoista. Pistätte vaan menot minimiin, niin mieskin voi hoitaa osuutensa ilman säästöihin koskemista.
Naisia on niin helppoo jymmyttää, hih..! Oikeasti kaikki naiset on sisäisesti blondeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea laskemaan omaa elintasoasi ja sijoita säästöön jäänyt osuus. Koska asut pienessä asunnossa, oletan asumiskulujenkin olevan pienet. Ja maksat niistä vain puolet. Autoa ei ole. Nyt nainen lopeta tuhlaaminen ja säästä itsellesi.
Tee itsellesi budjetti... Puolet vuokrasta, vakuutuksesta yms yhteisistä, 2 viikon kohtuulliset ruokamenot. Omat menosi...bussilippu tms. Ja Laita loput rahastoon.
Sitten kun mies ulisee että ei rahat riitä, niin alat ulista samaa yhteen ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt taas oikein ymmärrä aloitusta. Mies pistää ylimääräiset rahat poikimaan, joten kenties tulevaisuudessa on rahallisesti erittäin hyvä tilanne. Mutta tämä ei AP:lle kelpaa, vaan hän olettaa miehen kustantavan hemmottelua AP:lle? Voisi kuvitella tuollaisen miehen olevan monenkin naisen mieleen. Ei siis käytä rahojaan "typeriin" harrastuksiin ja viinaan. Ilmeisesti ainoa oikea tapa on antaa kaikki ylimääräinen raha vaimolle...
Sinulta meni tosiaan ongelman pointti kokonaan ohi. Nainen maksaa yhteiset kulut ja mies laittaa rahat osakkeisiin, jotka ovat hänen nimissään. Ei naisella ole mitään omistusoikeutta noihin osakkeisiin ja sitä, että nainen on maksanut ruuat ja muut ei taas ole mitenkään todistettavissa. Ainoa järkevä keino on maksaa kulut puoliksi ja sitten mies laittaa sen jälkeen omat rahansa osakkeisiin ja nainen voi lähteä mukaan haluamallaan summalla jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, meilläkin hiukan (n 300€) parempituloisempi mies laittaa melkein kaikki rahansa sijoitukseen. Ostaa rahastoja, osakkeita ja maksaa sijoitusasuntoa.
Meillä menee homma niin, että asumismenot maksetaan tasan puoliksi. Mies maksaa asunnon pankille ja minä puolet siitä summasta hänelle. Mies maksaa vastikkeen ja minä puolet siitä hänelle jne.
Sähkölasku menee puoliksi.
Kotivakuutus puoliksi.
Vain mies käyttää perheemme ainoaa autoa, joten hän maksaa sen menot kokonaan.
Ruoka maksetaan puoliksi, paitsi sellaiset erikoisuudet, mitä toinen ottaa itselleen. Syömme ihan perusruokaa ja mieltymykset ovat onneksi suurimmaksi osaksi samat ja edulliset, joten toisen tulojen tippuessa vain muu kulutus muuttuisi. Toinen maksaa kaupassa ja toinen laskee kuitista, paljonko palauttaa toiselle. Esim. jos ostan meikkejä, maksan ne tietysti takaisin hänelle kokonaisuudessaan. Kuitit säilytetään. Vie noin 5 min jokaisen kauppareissun jälkeen aikaa.
Matkat maksaa aina toinen ja toinen maksaa puolet takaisin. Kumpikin ottaa omat käyttörahat. Ravintoloissa mies maksaa ja tasataan tilit sitten käteisellä majapaikassa.
Kalusteet ja sellaiset ostetaan yhdessä ja ne maksetaan puoliksi niin, että toinen maksaa ja toinen palauttaa tilille oman osuutensa.
Vaatteet kumpikin ostaa itse.
Meillä ei ole avioehtoa.
Emme ole koskaan riidelleet rahasta, sillä jos toinen haluaa ostaa jotain kalliimpaa, hän tinkii omista menoistaan, esimerkiksi jättää ruokakaupan erikoisuudet ostamatta.
Molemmat säästävät omille säästötileilleen, mieheni tosin laittaa suurimman osan sijoitukseen. Olen itsekin vähän alkanut kokeilemaan osakkeiden ostoa, koska tajusin ettei säästöille saa juuri mitään tuottoa, ne vaan makaavat tilillä. Osakkeilla voi tavoitella suht' riskitöntä 6% vuosituottoa. Se riittää minulle, koska työuraa minulla on vielä 40 vuotta jäljellä.
Onhan asunto myös sinun nimissäsi, koska maksat siitä puolet? Miksi sinä maksat miehelle ja hän pankille? Erotilanteessa näyttäisi siltä, että mies on maksunut asunnon kokonaan itse. Pahimmassa tapauksessa joutuisit vielä hyvittämän miehelle " ilmaisen" asumisesi. Vain kuitit todistavat kuka on maksanut mitäkin.
Ja turha sanoa, että ette koskaan eroa. Niin ne kaikki eronneetkin ovat joskus luulleet.
Koska avioehtoa ei ole, ei kuiteilla ja siitä kuka mitäkin on maksanut milloinkin ole merkitystä. Avioeron sattuessa netto-omaisuus jaetaan tasan puolisoiden kesken. Nimiperiaatteen mukaan omaisuutta ositettaessa ja jaettaessa, se jonka nimissä omaisuus on voi päättää miten maksaa toiselle osapuolelle tasinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Meillä miehellä on sijoituksissa lähemmäs 20t, ja on opiskelija, eli elää niukasti. Minä olen saanut tästä ns. kärsiä, kun mies EI VOI myydä ikinä osakkeita pois (verot jne jne), mutta minun pitää käyttää kaikki rahani elämiseen/ruokaan/mihin vain. Harmittaa suunnattomasti eläminen kädestä suuhun, ja miehen jatkuva valitus laskuista tai rahanpuutteesta, tai ettei voida tehdä sitä tai tätä, koska ei rahaa... Joo, ei periaatteessa ole rahaa, mutta mihin sitä pitää säästää, jos ei pahanpäivän varalle? Luulisi, että juuri nyt kun on tiukkaa, voisi edes säästöjä syödä muutaman satasen. Mutta ei. Käytetään siis minun rahojani.
Kai tiesit, että jos mies myy osakkeensa, saatu summa katsotaan tuloksi ja huomioidaan esim. opintorahassa eli siinä menee äkkiä takaisinmaksuun vuoden opintorahat, kun erehtyy koskemaan pääomaan. Opiskelijoilla otetaan huomioon sama raha kahteen kertaan tuloina eli ensin palkkana, jota saa opiskeluaikana (ja sijoittaa osakkeisiin) ja uudestaan, kun myy ne osakkeet..
Kiinnostaisi tietää voiko ap:n mies koskea sijoituksiinsa koskaan? Meillä minä (nainen) harrastan enemmän sijoittamista. Arjen kilut maksetaan suunnillee 50/50. Eipä ole tullut mieleenkään, että tämä olisi ongelma jollekulle (=miehelle). Jos perheemme haluaa ostaa jotain kallista (ikkunaremontin, lomamatkan, uuden lämmitysjärjestelmän), niin siihen otetaan raha minun sijoituksistani. Turha niitä rahoja on tilillä makuuttaa.
Ei tuli mielenkään, että samassa taloudessa oltaisiin eri sosiaaliluokissa. En ymmärrä ollenkaan tätä nykypäivän itsekkyyttä. Miksi toisista ei pidetä huolta?
Vierailija kirjoitti:
Naisia on niin helppoo jymmyttää, hih..! Oikeasti kaikki naiset on sisäisesti blondeja.
MInua ei kuule ole jymäytetty! Muuttaessani miehen perässä ulkomaille hänen työnsä vuoksi oli itsestään selvää, että jään kotiin hoitamaan lapsia. Ihan yhtä itsestään selvää oli, että mies sitoutui elättämään minua ja lapsia, maksamaan minulle yksityistä eläkettä ja hankkimaan omaisuuden molempien nimiin.
Kaikki on paperilla mustaa valkoisella ja asianajajan luona laadittu sekä oikeudessa virllisesti vahvistettu.
Mikä avioliitto se sellainen on, että toinen porskuttaa varoissaan ja toinen kituu launataimakkaraa syöden?
Mikä hele-n avioehto teillä oikein on? Yleensä avioliiton aikana hankittu omaisuus määritellään yhteiseksi, aiempi varallisuus on asia erikseen!