Sairaalloisen kateellinen ja myrkyllinen "ystävä"
En vain pääse hänestä eroon. Hän ei jätä mua rauhaan. Olen Wikihow:sta hakenut neuvoja, keksinyt hätävalheita, jättänyt kommentoimatta hänen viesteihinsä, teeskennellyt kiireisempää kuin olenkaan. Mikään ei auta. Oma yksinäisyyteni saa vastaamaan hänelle liian pitkästi, jos hän kommentoi jotain mukavaa. Hänellä siis vaihtelee kommentit välillä empatia-ylenkatseinen sääli-vinoilu-avoin kateellisuus-syyllistäminen ja vikojen kaivelu-uhkailu-ihan mielisairaalatason raivohullu huutaminen. Somen kautta ollaan yhteyksissä. Nätisti puhuminen ja vastaamattomuus eivät ole auttaneet. Ei ole suoraan sanominenkaan auttanut. Pelkään häntä. Miten pääsisin turvallisesti eroon pelottavasta ja uhkaavasta ihmisestä?
Kommentit (20)
Jos soittelet sukulaiselle, sen ystävän sijaan ja juttelee niitä näitä. Ehkä keksit myös toisen ystävän serkusta, vanhasta kaverista tai uusia tuttuja joku kerta. Sen jälkeen helpompi estää. Mutta jotkut ottavat yhteyttä äidin kautta ja sitten sitä on samassa liemessä, ellei pidä huoli ettei joudu samaan soppaan.
Ei ole mulle luontaista teeskennellä, puhumattakaan valehtelusta. Pitää aina uudelleen ja uudelleen kaivaa Wikihow:n neuvot siitä, miten päästä n**sistista eroon. En halua väittää häntä sellaiseksi, vaikka käytös sitä muistuttaakin. Vinkit jakoon, please.
Googleta stonewall-tekniikka. Lyhyesti, ole hänelle kivimuuri, älä näytä mitään tunteita äläkä päästä mitään läpi.
Vierailija kirjoitti:
Jos soittelet sukulaiselle, sen ystävän sijaan ja juttelee niitä näitä. Ehkä keksit myös toisen ystävän serkusta, vanhasta kaverista tai uusia tuttuja joku kerta. Sen jälkeen helpompi estää. Mutta jotkut ottavat yhteyttä äidin kautta ja sitten sitä on samassa liemessä, ellei pidä huoli ettei joudu samaan soppaan.
Tuota samasta sopasta eroon pääsyä tässä just mietin. Vaatii ihan yliluonnollisia kykyjä. Hän on jostain syystä ottanut mut uhrikseen. Ilmeisesti muut osaavat paremmin pitää puoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Googleta stonewall-tekniikka. Lyhyesti, ole hänelle kivimuuri, älä näytä mitään tunteita äläkä päästä mitään läpi.
Totta. Tätä oonkin yrittänyt ja osin toimiikin. Pitää koko ajan olla ihan todella tiukkana, etten yhtään ryöpsähdä innostumaan tai ahdistumaan (tai siis en saa näyttää sitä hänelle, että hän ahdistaa minua).
Tiedän tunteen! Itsellä oli vanha ystävä jonka tapaamisen jälkeen voin tosi huonosti aina, puuttui asioihini, uteli ja tivasi, vaati ja kiukutteli. Yritin lopettaa yhteydenpidon vähitellen, mutta hän oli sinnikäs ja minä seurankaipuussani viestitin pidempään kuin olin halunnut.
Lopulta laitoin ympäripyöreän selityksen ystävyyden lopetukseen ( en halunnut loukata) ja laitoin estot. Tämä lopetti vuosien toksisen venkoilun hänen kanssaan. En vain halunnut jatkaa tuttavuutta.
Kertarytinällä jätät hänet taaksesi. Ei siihen mitään muuta vinkkiä ole antaa. Sinun on itse se tehtävä.
Estät, et vastaa puheluihin, etkä viesteihin, ja jos hän soittaa jostain muusta liittymästä, estät sitä mukaa. Jos kohtaat hänet, ohitat tyynesti, etkä puhu mitään.
Suoraan sanoen v*tuttaa olla jonkun manipulointimestarin hyppysissä joku onneton marionettinukke. Hänen kaltaistaan hämmentäjää ja kieroilijaa en ole koskaan muuten tavannut elämässäni. Hän tuntuu elävän siitä, että ohjailee muita ihmisiä. Välillä janoaa ihailua melkein pikkulapsenomaisella tavalla. En pärjää häntä vastaan kuin ihan vaivoin ja kovalla tsemppaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Kertarytinällä jätät hänet taaksesi. Ei siihen mitään muuta vinkkiä ole antaa. Sinun on itse se tehtävä.
Estät, et vastaa puheluihin, etkä viesteihin, ja jos hän soittaa jostain muusta liittymästä, estät sitä mukaa. Jos kohtaat hänet, ohitat tyynesti, etkä puhu mitään.
Pitää jotenkin nätisti hivuttautua eroon, ettei hän pillastu aivan totaalisesti. Jos hän ei saa yhteyttå, hänen kaltaisensa kåyttävåt kaikki kanavat hyödykseen tai ovat pahimmassa tapauksessa oveni takana.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen! Itsellä oli vanha ystävä jonka tapaamisen jälkeen voin tosi huonosti aina, puuttui asioihini, uteli ja tivasi, vaati ja kiukutteli. Yritin lopettaa yhteydenpidon vähitellen, mutta hän oli sinnikäs ja minä seurankaipuussani viestitin pidempään kuin olin halunnut.
Lopulta laitoin ympäripyöreän selityksen ystävyyden lopetukseen ( en halunnut loukata) ja laitoin estot. Tämä lopetti vuosien toksisen venkoilun hänen kanssaan. En vain halunnut jatkaa tuttavuutta.
Muakin ahdistaa, kun huomaan uuden viestin, pelottaa avata se viesti ja ahdistaa pahasti aina sen kommunikoinnin jälkeen. On sellainen henkisesti pahoinpidelty olo.
Minullakin oli ystävä, joka sai välillä käsittämättömiä raivokohtauksia ja saattoi haukkua minua toisten ihmisten kuullen. Muina aikoina oli ihan hauska ihminen. Parin yrityksen jälkeen totesin, että hän ei todellakaan muutu ja estin hänet joka paikassa. En ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertarytinällä jätät hänet taaksesi. Ei siihen mitään muuta vinkkiä ole antaa. Sinun on itse se tehtävä.
Estät, et vastaa puheluihin, etkä viesteihin, ja jos hän soittaa jostain muusta liittymästä, estät sitä mukaa. Jos kohtaat hänet, ohitat tyynesti, etkä puhu mitään.Pitää jotenkin nätisti hivuttautua eroon, ettei hän pillastu aivan totaalisesti. Jos hän ei saa yhteyttå, hänen kaltaisensa kåyttävåt kaikki kanavat hyödykseen tai ovat pahimmassa tapauksessa oveni takana.
Arvelet, että olet hänelle niin tärkeä että tulee ovesi taakse? Minä epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mulle luontaista teeskennellä, puhumattakaan valehtelusta. Pitää aina uudelleen ja uudelleen kaivaa Wikihow:n neuvot siitä, miten päästä n**sistista eroon. En halua väittää häntä sellaiseksi, vaikka käytös sitä muistuttaakin. Vinkit jakoon, please.
Sieltä vaan numero estoon, facebookissa estät ja kaikissa muissakin kanavissa.
Hän selvästi SYÖ sun elämänlaatua ja se ei ole SULLE hyväksi!
SUN ei ole pakko myrkyttyä!
Mulla oli tommonen kaveri ja ihan kylmän viileästi poistin kaikista. Oli kysellyt mun numeroa ja saako soittaa" kaverit sanoivat että ei, ei halua. Jätti rauhaan!
Rohkeasti vaan!
Tuo on tosiaan vaikea paikka.
Lähtökohdan aikuisten ihmisten välisissä ihmissuhteissa/ystävyyssuhteissa tulee olla aina se, että ne ovat vastavuoroisia, voimaannuttavia ja tuottavat iloa ja hyvinvointia molemmille osapuolille. Silkasta velvollisuudentunnosta ei aikuisen ihmisen tarvitse kaveerata kenenkään kanssa.
Toki hetkittäin tasapainoinenkin ystävyyssuhde saattaa ajautua ns epästabiiliin tilaan, jos esimerkiksi toisen osapuolen puoliso kuolee tai tulee avioero. Tällöin suhde muuttuu joksikin aikaa enemmän toispuoleiseksi (toinen antaa tukea, kuuntelee, huolehtii jne, eli toimitaan hetkellisesti enemmän vain sen kovia kokeneen ehdoilla).
Kaikki ihmistyypit ja persoonallisuudet eivät myöskään välttämättä toimi kovin hyvin yhteen ja tällaisista kombinaatioista tulee helposti vain toista osapuolta hyödyttäviä suhteita (vertaa hiljainen kiltti kuuntelija ja koko ajan äänessä oleva narsisti).
Itse jostakin syystä vedän puoleeni sekä yleistyneeseen negatiivisuuteen, että ylimitoitettuun aggressiivisuuteen ja hyökkäävyyteen (lähinnä verbaaliseen) taipuvaisia ihmisiä.
Valitettavasti nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita en yksinkertaisesti voi pidemmän päälle sietää ihmisissä, vaikken itsekään ole varsinaisesti mikään yltiöpositiivinen ilopilleri tai laupeuden perikuva.
Pidän kyllä siitä, että ihmisillä on mielipiteitä ja jopa hyvin kriittisiäkin sellaisia, mutta sellainen yleistynyt passiivis-masentunut näköalattomuus/negatiivisuus/mielipiteettömyys kaikkea kohtaan tai vaihtoehtoisesti jatkuva muiden panettelu (yleisimmin kohteen selän takana) ja hyökkäävän agressiivinen asenne kaikkea ja kaikkia kohtaan on sietämätöntä.
Olen havainnut, että tekee itselleen suuren palveluksen, kun hankkiutuu tällaisista ihmissuhteista irti ja mitä nopeammin niin sitä parempi, vaikka harvoin se kovin tyylikkäästi käy.
Ilkeä narsisti mielistelee väliin pitääkseen sinut otteessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertarytinällä jätät hänet taaksesi. Ei siihen mitään muuta vinkkiä ole antaa. Sinun on itse se tehtävä.
Estät, et vastaa puheluihin, etkä viesteihin, ja jos hän soittaa jostain muusta liittymästä, estät sitä mukaa. Jos kohtaat hänet, ohitat tyynesti, etkä puhu mitään.Pitää jotenkin nätisti hivuttautua eroon, ettei hän pillastu aivan totaalisesti. Jos hän ei saa yhteyttå, hänen kaltaisensa kåyttävåt kaikki kanavat hyödykseen tai ovat pahimmassa tapauksessa oveni takana.
Ovea ei tarvitse avata.
Keksi tekosyy tai käytä oikeaa, miksi et voi hetkeen pitää yhteyttä. Minulla se oli valmistuminen, tein puuttuvia opintoja.
Raivohan siitäkin repesi, kun en vastannut, haukkumisviestejä, öisiä soittoja (en vastannut, maanitteluviestejä, valehtelua, että muut(kin) ystäväni vihaavat minua, kaipaavia lempeitä viestejä, taas raivoa
Siinä vaiheessa tajusin pelin hengen. En enää vastannut. Kaikki tuon entisen ystävän väitteet osoittautuivat myöhemmin perusteettomiksi.
Aikaa on kohta 20 vuotta, vieläkin koen pientä epämukavuutta, jos näen hänet vaikka kadulla etäämpää tai somessa. En ole hyväksynyt ystäväksi.
Opettelin vielä vähän myöhemmin psykoterapian kautta laittamaan rajoja.
***
Jos ns. ystäväsi tulee oven taakse, älä avaa! Blokkaa kaikissa kanavissa. Pelko ja ahdistus, joita tunnet, ovat todellisia, mutta samaan aikaan ystäväsi ei oikeasti voi sinulle mitään. Hän on vain manipuloinut sinut pelkäämään.
Älä taivu nyt äläkä myöhemminkään. Uusia yrityksiä tulee takuulla, vuosienkin päästä.
Tsemppiä
Ei se sulle mitään tee, nyt ne estot päälle joka ikisessä kanavassa HETI eikä mitään selittelyjä. Kokemusta vastaavanlaisesta on. Nyt pelko pois ja toimintaa.
Sinä olet selvästi osa ongelmaa. Onko hänellä siis väkivaltainen tausta?
Vastailen hänelle pääosin vain siksi, kun pelkään häntä. Ahdistun, kun näen, ettå hån on laittanut viestiä. Vatsanpohjastani kouraisee ja tulee lievä pahoinvointi. Avaan vastahakoisesti hänen viestinsä ja jotain askartelen vastaukseksi pitääkseni hänet rauhallisena. Mutta toivon vain, että hän keksisi jonkun muun ja jättäisi mut lopullisesti rauhaan.