KULTAINEN 60-LUKU JA VIIKKO 14
Heips!
Eipä ollut kukaan vielä laittanut aloitusta, vaikka iltapäivässä jo mennään, joten minä nyt pistän sitten jotain jutuntynkää.
Täällä on märkää ja harmaata ja yöllä oli satanut kosolti lunta. Räystäistä roikkuu sellainen jääpuikkorivistö, että se näyttää joltain örkkiarmeijan asevarastolta.
Yö oli taas hilpeää menoa. Menin nukkumaan puoli yhdeltätoista, sitten heräsin tasan kahdeltatoista, yhdeltä, kahdelta, kolmelta ja neljältä, valvoin neljästä puoli kuuteen ja sitten olen nukahtanut niin, että heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa. Hipheijaa juu. Ja Rennietä ja manteleita kuluu...
Tänään olen saanut eteisen siivotuksi ja ajattelin jatkaa vielä makkarista. Jäi noi viikonlopun siivoushommat ihan olemattomiksi.
Oih ja voih, minä vaan huokailen, että syntyispä jo ens viikonloppuna, vaikka sisimmässäni tiedän, että vähintään viikolle 40 tässä mennään. Voi jukra... Mitä käynnistysvinkkejä tiedätte kolmen ässän lisäksi?
kyselee Bonita 37+2
Kommentit (56)
Hyvää maanantaipäivää!
Äitipolilla olin taas aamun. Paino oli tippunut viikossa 1,4 kg! Sepä olikin piristävä juttu, olen näet ollut tiukalla dieetillä kolmisen viikkoa. Sokereita se ei ole kuitenkaan tasannut, mutta liikkuminen ja ruokavalio ovat nyt saaneet jotain myönteistä aikaan. Toinen uskomaton asia oli se, että kohdunsuu on yhä tiukasti kiinni, supisteluista huolimatta. Eipä tullut uintikieltoa ja kävelläkin saa niin paljon kuin rakko ja lantio antavat myöten.
Vauva oli kuitenkin kasvanut edelliskäynnistä n.155 g. Muutoin oli viikkoja vastaavassa koossa, mutta vartalonympärys olikin sitten kahta viikkoa kehittyneempi. Saas nähdä, miten tässä lopulta käy pulleamasuiselle veijarille.
Huomenna istun labrassa aamun verikokeissa ja siten aloitan tablettihoidon, jonka avulla luultavasti välttää sen insuliinin pistämisen. Käyntejä on parin viikon välein huhtikuussa ja toukokuussa joka viikko.
Jos nyt Vaahtis olisi kuulolla, kysyisin häneltä, onko hänellä tämä raskausdiabetes vai diabetes vakiona. Huhuu, kuuleeko Vaahtis? Minua nimittäin kiinnostaisi kovasti tietää nuo käynnistyskuviot. Niihinhän tässäkin raskaudessa päädytään, jos vauveli kasvaa liikaa.
Milloin diabeetikkojen synnytykset yleensä käynnistetään? Annetaanko vauvalle keuhkoja kypsyttävää lääkitystä etukäteen? Jos joku muukin näistä jutuista tietää, saa toki kertoa.
Siinäpä sitä oli taas omaa napaa. Bonita, sinua en valitettavasti osaa neuvoa. Kaipa se vauva valikoi sopivan hetken tullakseen. Meillä edellinen meni reilusti lasketun ajan yli, eikä siinä auttanut muu kuin odottelu. Vaan pitkältähän se aika tuntui siinä vaiheessa.
Kevis rv 31+6 (äitipolin kiekon mukaan olisi jo 32, mistähän nekin erot johtuvat?)
Voi hyvänen aika, Jymy, tuota ristiinnaulitsemisjuttua ;) Mitä ne lapsukaiset olivatkaan oikein naulailleet siellä kamarissaan???
Meillä oli tänään eskarilaisen eka " taksipäivä" . Taksin olisi aamulla pitänyt käydä hakemassa ja tuoda poika kotiin. Ja sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa, että sais olla " taksilainen" . Minä lähdin aamulla sairaalaan ja Hesan eno jäi kotiin laittamaan pojan taksiin, mutta taksia ei sitten tullutkaan. Soittivat päiväkodista puolen päivän aikaan, että laitoitko aamulla lapsesi taksiin, kun ei se ole tänne tullut... Olin just paluumatkalla kotiin ja olin aivan paniikissa, kun velipoikakaan ei ollut mitään soittanut, ettei sitä eskarilaista oltu haettu. Jäbät pelasivat kotona kaikessa rauhassa Unoa ja olivat vain todenneet, että tänään ei sitten pääse eskariin. Huh, kylläpä säikäytti!
Sairaalassa kysyttiin, että olenko harkinnut sterilisaatiota, kun tuota ikää on jo 39 ja on neljäs lapsi tulossa. Hyvä, kun en alkanut itkemään, vaikka ehdotus oli ihan järkevä, varsinkin nämä diabetesolosuhteet huomioon ottaen. Ihan ihme kyynelehtimisiä on ollut viime aikoina.
Tässäpä taas, sydämensä kyllyydestä kirjoitti Kevis
Ja räntää sataa, plääh... Ei kyllä hyvin alkanut tämä viikko. Aamulla oltiin lähdössä kauppaan kahden pienimmän kanssa ja kappas, auton takarengas oli ihan tyhjä :o( No, onneksi ei sentään hajonnut matkalla, vaan tyhjeni omassa pihassa! No, ei sitten menty kauppaan (sinne kun on matkaa 15km). Kun palattiin kotiin ja sain ruuan uuniin, niin menikin sähköt poikki! Hohhoijaa! Onneksi sähköt oli vain hetken poikki, MUTTA kun meillä on uusi hieno liesi, niin sepä ei " tajunnutkaan" mennä takaisin päälle kun sähköt palasivat... Eikä mulle tietenkään tullut mieleenkään mennä tarkistamaan sitä. Ruokailtiin sitten tunnin myöhempään... Toivottavasti siinä oli kaikki tän päivän onnettomuudet!
Hienoa, että Keviksen dieetti nyt puree! Noita sokerivauvoja tuli nähtyä teho-osastolla silloin kun keskospoikamme syntyi. Aadiliinan kuulumisia odotellaan täälläkin, toivottavasti kaikki on mennyt hyvin.
Mullakin on alkaneet nuo yövalvomiset. Niitä ei kolmen ekan lapsen kanssa ollut ollenkaan, mutta tuon nelosen ja näköjään tämän vitosen kanssa niihin sitten sain tutustua :o( Onneksi eivät sentään vaivaa joka yö, mutta tosi turhauttavaa on kyllä herätä kolmelta yöllä ja odotella aamua. Yleensä sitten nukahdan just ennen kuin poitsu taas herää...
Tinka + Nuppu rv 25+2
Keviksen huolen keventämiseksi pitää tulla sanomaan, että unohdin vain kertoa, että tietty menin juoksujalkaa yläkertaan katsomaan mitä siellä oli nakuteltu ja mihin... Näillä meidän kirvesmiehen pojilla on ollut kerran jos toisenkin oikeat työkalut käytössä (luvalla ja ilman), joten kiirettä piti... Mutta tällä kertaa olivat onneksi vain virittäneet lelumiekat jotenkin ristiin vaatekaapin ovien väliin, ja siihen leikisti hakanneet erilaisia pehmoleluja jne. Huh huh!
Onnittelut Kevikselle painonpudotuksesta ja sitkeyttä ruokavalion ja liikunnan kanssa. Liikkumiseen tosiaan tarvitaan sitkeyttä kun vaivat vaivaa... Mun oma liikunta on kyllä aivan olematonta, mitä nyt pyykkivuoren kanssa tulee punnerrettua kellarista kakkoskerrokseen, ja tuota 11kg punnusta nosteltua pyllynpesuun jne.
Mies käytti pakettiauton huollossa, ja eikös se tullut sieltä takaisin uusien tila-autojen esite mukanaan ja silmät innosta tapillaan! Voi kääk. Meillä on rahat ihan finaalissa, ja kaikenlaista tärkeää hankintaa jonossa. Ja toinen siinä on jo värisävyä valitsemassa!!! En edelleenkään pysy tuon puoliskoni aivoituksista kärryillä. *turhautunut huokaus*
Jatkuu huomenna. Hyvää yötä; toivottavasti Bonita saa nukutuksi edes muutaman useamman tunnin pätkän kerrallaan - ja sikeitä unia kaikille muillekin
t. Jymy rv 36+3
Bonitalle unihiekkaa ja Kevikselle sisua sinnittelyyn! Ei mitkään ihanteelliset kelitkään liikuntaa ajatellen... :( Mullakin se raskausdiabetesdiagnoosi on, mut enpä silti asiasta paljon tiedä, poika kun syntyi päivää ennen laskettua aikaa ja 3,3-kiloisena eikä joutunut mihinkään hoitoonkaan. Paitsi valohoitoon. :)
Opinkin sattumalta viime äitiyspolikäynnillä ilmoitustaululta, etten kuulu pikaisen kotiutuksen kohderyhmään. Jos aiemmalla vauvalla on ollut keltaisuutta, niin seuraavakin pidetään sairaalassa niin kauan että nähdään ja hoidetaan keltsit pois. Että viikkoon lienee syytä varautua tälläkin kertaa. Kai ne kumminkin sit minutkin pitää siellä eivätkä lähetä kotiin ilman vauvaa?!
hankalin 23+4
Tulipa nukuttua tosi huonosti yö. Ilalla soitin pari kertaa Kättärille siitä mun supistelutilanteesta ja päätin sitten kuitenkin katsoa aamuun. No, arvatkaa vaan olinko koko yön jokaisen vihlaisun kohdalla hirveässä syyllisyyshiessä, että olisi pitänyt kuitenkin lähteä... mun vika, jos vauva nyt syntyy jne. Aamulla sitten lähdin päivystykseen ja onneksi kohdunkaula ei ollut lyhentynyt eikä siinä mielessä ollut hätää. Kolme viikkoa pitäisi vielä lepäillä, että pääsisi sinne viikolle 34.
Oli muuten illalla päivystyksen puhelimessa tosi tyly tätsy, että varmaan siitäkin jäi huonot fiilikset yöksi. Mies kuunteli puhelua vierestä ja sanoi, että jouduitpa pitämään puoliasi... Ja jouduin tosiaankiin - käsittämätöntä, että sain rautalangasta vääntää tilannetta hänelle ja sitten lopuksi hän totesi, että en voi kuitenkaan heille muka edes tulla ... äh, en jaksa enää juttua uudestaan selostaa,mutta tätsyllä ei ollut paras ilta. Onneksi tänään henkilökunta oli tosi mukavaa.
Taas tulee tätä omanapaa, mutta ei voi mitään ;(
On kyllä helppo ymmärtää, miten halukkaita olette Jymy ja Bonita massuistanne pääsemään. Jos minä roikun näiden tilanteiden jälkeen täällä odottajissa vielä viikolla 40+ niin auta armias - menen varmaan kynsillä pitkin seiniä. Mulle ei sitten koskaan tullut sitä energisen keskirauden yhtäkään auvoista iltapäivää, se ohitti minut täysin. Enempi tämä on sellaista kärvistelyä.
äitimiia rv 31+2
Hyvää maanantai-iltaa!
Viikko onkin alkanut sateisen harmaissa tunnelmissa... kumma miten tuo sää vaikuttaa ihmiseen, tuntuu että itsekin kiukuttelee ja tuskailee asioiden kanssa paljon enempi kun keli on tuommonen. Jotta sitä kevätaurinkoa kaivattais niin ulos kuin mieleenkin!! Huono omatunto soimaa kun tulee känistyä tytöllekin (saatikka ukolle...) ihan jonnin joutavista asioista. Olisiko myös hormoneilla osuutensa asiaan, mene ja tiedä...
No, nyt tuli sitten valitettua tännekin.. Sokerirasitustestissä olin tänään, saapi sitten nähdä mitä tulokset näyttävät. Tiedän kyllä että ruokavaliossa on parantamisen varaa. Supistelujakin tuntuu ajoittain, muuten vointi onkin ollut aika hyvä.
Meillä tuo autokuume iski joulun tienoilla, ei auttanut mikään.. Nyt nököttää uusi auto pihassa.
Jotta näin tällä kertaa, oikein hyvää viikon alkua kaikille, t. helinä rv27+5
Yö meni silleen, että alkuyöstä heräilin puolen tunnin (!) ja tunnin välein, mutta loppuyöstä meni sitten jo muutama tunti kerrallaan. Tais Nukkumatti unihiekkoineen ehtiä meille vasta siinä kahden jälkeen. :-)
Helinä: mä olin kans eilen ihan känkkis. Siivosin päivän vauhkona, pistin eteisen ja olkkarin ja makkarin priimakuntoon, ja sitten olin niin väsynyt, että sain ukonkin huonolle tuulelle. Kyllä se tästä tilasta ja hormoneista pitkälti johtuu.
Kevis; hyvä, että on parempia uutisia paino- ja sokeririntamalta. Silti täytyy sanoa, etten yhtään ihmettele, että pillahdit itkuun, kun ne siitä sterilisaatiosta kyseli. Minusta, anteeks nyt vaan, kysymys oli joltisenkin loukkaava. Vaikka kuinka ois raskausdiabetesta ja ikääkin, niin... noh, kyllä toi musta oli silti tökeröä käytöstä niiltä, en minä ainakaan oikein sulattais.
Noniin, ja nyt sitten jo unohtu, kenelle piti sanomani ja mitä. Mutta palaan linjoille vielä myöhemmin. Pian alkaa meikäläisen aamujen huippukohta, Kyläsairaala, ja sitten funtsailin, että jaksaisko tänään jopa leipoa pienen satsin pikkupullia, kun toi pakastinkin on nyt siinä jamassa, että se on lähes tyhjä. Nyt tarviikin miettiä toi iltapalapuoli uusiksi, kun oon joka ilta syönyt rasvatonta, maustamatonta jugurttia pakastemarjojen kanssa (vähemmän sokeria kuin valmiiksi maustetuissa jugurteissa). Marjat on nyt nimittäin finito. Tarvinnee koklata vaikka tota Valion mustikkakeittoa korvaamaan noi pakastemarjat.
t. Bonita 37+3
Nyt on kyllä vauhdikas viikko edessä. Kauheesti pitäis täällä kotona tehdä kaikenmoisia kotitöitä ja katsotaan saanko ihan pientäkään apua meidän flunssaiselta murkkuneidiltä joka huilaa nyt pari päivää kotona kun on ihan alvariinsa nykyään flunssainen.
Kevis;
Kunpa osaisin sua neuvoa. Edellisessä raskaudessa mulla oli ihan ruokavaliohoitoinen raskausajan diabetes. Arvoja seurailtiin ja kävin pari kertaa kokoarviossa. Kun arvot olivat hyvät ja vauvakaan ei ollut iso niin silloin synnytys käynnistettiin vasta rv 42 ja poitsu painoi syntyessään 3880g eli juuri sopiva.
Tässä raskaudessa nyt sitten on tuo insuliinihoito ja siinä kuviot ovat ihan toiset. Kun pistää insuliinia niin käynnistetään joka tapauksessa rv 39 ja rv 37 alkaen voidaan tehdä lapsivesipunktio ja harkita käynnistystä aiemminkin. Vauvan koko ei insuliinihoidoissa ole ainoa syy käynnistämiseen vaan ilmeisesti istukan toiminta voi loppuvaiheessa jotenkin heikentyä ja sen takia käynnistellään. Pelkän koon takia käynnistämisestä en tiedä.
Eilen olin sitten itse niissä kontrolleissa. Insuliineja pitää lisätä ja huomenaamulla klo 7.30 mulle tehdään se lapsivesipunktio. Vastaus punktiosta valmistuu torstaina ja jos siinä ilmenee esim kroonista hapenpuutetta niin käynnistävät samoin tein. Jos hapetuksessa ei ole ongelmia ja keuhkot kypsät niin sitten käynnistävät maanantaina. Sitä en tullut kysyneeksi, että mitä sitten jos keuhkot eivät olekaan vielä kypsät. Lääkäri oli hieman ihmeissään kun sanoin ettei mua kivistä, kolota eikä supistele sillä kohdunsuu oli jo nyt melko kypsä. Kahdelle sormelle auki, täysin pehmeä ja kanavaa jäljellä 1,5cm. Jos kuulemma nyt käynnistyy spontaanisti niin saan synnyttää ilamn punktiotakin. Eilisen sisätutkimuksen ja iltaisen yhden S:än jälkeen kyllä mukavasti sellaisia sekunnin viiltelyjä alhaalla tuntuu joten kait siellä jotain pientä koko ajan tapahtuu. Supistele ei kyllä yhtään. UIminen nyt sitten kiellettiin joten saa poitsu ja iskä huomenna mennä ihan kahdelleen pulikoimaan. Sitä altaassa touhuamista mulla kyllä tulee ikävä kun ei nyt sitten pitkään aikaan pääse. Ai niin, tämä vauva on sitten tosi pikkuinen. Painoarvio eilen oli 2600g ja varmaan siksi epäilee että ei niin hyvin hapettuisi kun kasvaa hitaasti. No torstainahan se viimeistään selviää.
Sen verran kommentoin vielä, että ensimmäisellä äitiyspolikäynnillä kätilö kysyi multa myös sterilisaatiosta ja että olisinko halukas siihen synnytyksen yhteydessä. Mua rupes hirveesti naurattamaan ja tuumasin vaan, että en todellakaan aio tehdä sterilisaatiota. Kätilö sitten sanoi, että heidän nykyään kuuluu se kaikilta kysyä kenellä on useampi lapsi ja ikääkin. Mua ei se onneks sillä hetkellä loukannut, mutta jos oisin itse ollut toisenlaisella mielialalla niin ois voinut mullkain mennä herne nenuun.
Nyt lähden taas kotitöiden kimppuun kun tulee joristua niin paljon, että eihän tälläistä jaksa kukaan lukeakaan. Kirjoittelemisiin...
Vaahtis 36+6
Kevikselle tuosta sterilisaatiokyselystä. Se on varmaan aika " rutiinia" noille sairaanhoitohenkilökunnalle, eivätkä ymmärrä miten paljon tunteita siihen voi liittyä. Mulle ehdoteltiin sterilisaatiota jo silloin kun olin 32v ja synnytin kolmatta lastamme. Neljännen kanssa sterilisaatiosta kyseltiin jo synnytystapa-arviossa sekä uudelleen vielä leikkauspöydällä. No, nyt ei tartte enää kysellä, meidän lapset on tässä ja sterilisaatio saa sitten viedä kaikki huolet tulevasta ehkäisystä :o)
Me oltiin näköjään eilen samoissa hommissa Jymyn kanssa. Meilläkin laitettiin kasvamaa ohraa, krassia ja rairuohoa :o) Muistakaahan, että ensi sunnuntai on virpomissunnuntai ja varatkaa virpojille lahjuksia. Saas nähdä, lähteekö meiltä tänä vuonna yhtään noitaa kun tuo esikko (11v) jo ilmoitti olevansa liian vanha moiseen... Ainakaan vielä ei ole ilmestynyt vitsapajaa kuten aikaisempina vuosina.
Eilen joogattiin yhdessä tyttöjen kanssa. Aikoinaan kun odotin kolmosta kävin mammajoogassa ja olin " elämäni kunnossa" koko raskausajan. Nyt ei ole mahdollisuutta moiseen, mutta ostin mammajoogakirjan (jo aikoja sitten!) ja eilen ekan kerran toteutettiin sen ohjeita. Ja olipa helppo yö! Ei yhtään kiristellyt selkää eikä kolottanut lonkkia! Pitäis tehdä noita venytyksiä vähän useammin.
Tinka + Nuppu rv 25+3
Kiitos Vaahtis,
kaikki tieto, mitä tippuu, on aina hyväksi uteliaalle mielelleni. Minä aloitin tänään metformin-tablettihoidon, insuliiniin siirrytään, jos ei tämä tehoa sokereihin. Tänään kävin aamulabrassa luovuttamassa 11 putkiloa verta, tiukassa kontrtollissa meikäläistä pidetään.
Ruokavaliota olen noudattanut kolmisen viikkoa, mutta se ei auttanut kaikkiin arvoihin: aamulla ja illalla oli liian makeita lukemia. Siitä siis johtui tuo lääkehoitoon siirtyminen.
Yksikään minun lapsistani ei ole ollut niin pikkuinen, kuin sinun edellisesi. Siksipä minua juuri tuo kasvava koko mietityttää. Mielenkiinnolla seuraan tilannettasi, oma laskettu aikani on kuukauden kesempänä kuin sinulla.
Kevis 32
Tervehdys!
Näköjään meitä yökukkujia on täällä useampi, ainakin Tinka,Bonita ja Äitimiia uniongelmien kanssa painiskelevat, lieneekö teille kellekään selvinnyt onko siihen nukkumattomuuteen jokin" hormonaalinen syy" silloin,kun ei valvo kolotusten,vihlaisujen ym, vaivojen vuoksi?kun nämä ongewlmat tuntuvat olevan aika yleisiä? Onko kukaan löytänyt mitään konstia, jolla unta yhtään saisi houkuteltua tulemaan?
Keviksellä upea painon kehitys,miten on mahdollista, että paino noilla viikoilla vielä putoaa?kääk!!Olin tänään aamulla äitipolilla ja siellä oli ensimmäistä kertaa raskauden aikana todella tyly ja tympeä lääkäri, mikään asia raskaudessani ei ollut tämän tohtorin mielestä kohdallaan ja haukkuja tuli, niin että meinasi itku tulla kesken kaiken:-((( No vauva voi kuitenkin hyvin,painoarvio oli 1470g ja kovasti touhukas.Minulla kaikki arvot ok,sokrut oli siinä rasituksessa kohdallaan ja pissakin puhdas,RR-arvot ok(mullahan on se verenpainetauti) mutta paasausta riitti, painoa tullut tähän mennessä lääkärin mielestä liikaa ja dietille määräsi kovin sanoin..viikottain pissa ja RR-mittaukset neuvolaan. Saikkuloma jatkuu kuukauden eteenpäin eli työt on sitten ennen äippälomaa tehty.
Tinka tuolla totesi noista hoitohenkilökunnan rutiininomaisesta toiminnoista, se on varmaan totta, itse hoitajana kyllä välillä syyllistyy siihen, että rutiininomaisesti noudattaan tiettyjä ohjeita eikä aina riittävästi pysähdy miettimään asiakkaiden/plaiden reagointia,toisaalta ihmiset on erilaisia ja toinen reagoi herkemmin kuin toinen samoihin asioihin.Kiireen keskellä ei aina välttämättä riitä aikaa etukäteen " kuulijan mielialan tunnistelemiseen" seli seli...
Me saadaan tänään suihku käyttöön!IHANAA!!!:-)))lähes 4vkoa ilman suihkua on tuntunut toooosi pitkältä ajalta, sitä ei uskoisi miten sitä osaa arvostaa:-))Saunan valmistumista saamme vielä odottaa ensiviikolle,mutta jospa pääsiäisenä sitten!
Ne alkaa noilla miehillä nuo kevät hormoonit hyrrätä,kun tuo autokuume alkaa nostaa päätään...
tuah rv 28+0
Jopas on kultsit olleet tänä aamuna aktiivisia! Hauskaa että on paljon luettavaa kun tulee koneelle! :D
Mun piti jo eilen kirjoittaa Kevikselle, että olisin minäkin vetäissyt pahat herneet neneään, jos joku olisi käynyt vihjailemaan sterilisaatiosta. Kyllä se äkkiseltään kuulostaa siltä, kuin tässä ei saisi enää lisääntyä! Ja että tämäkin vauva olisi jotenkin vääryys. Kukaan ei oo mulle vielä uskaltanut edes ehdottaa, mutta hyvä osata varautua siihen, etten käy väkivaltaiseksi... ;-) Jotenkin mä vierastan sitä ajatusta, vaikka en halua enää lisää lapsia tämän jälkeen. Meinaan ottaa hormonikierukan. Millaisia kokemuksia teillä joilla on sellainen jo ollut?
Vautsi, Vaahtis, jokohan sä olet seuraava? Hyvä että pitävät hyvää huolta ja seuraavat tarkasti. Mutta kyllä kuulostaa työläältä rampata niin usein kontrolleissa... Teitä sokeriseurannassa olevia onkin yllättävän monta. Voimia!!
Mulla ei yksikään ässä oo aiheuttanut mitään lisäsupistuksia. Ne supparit tulee ihan omia aikojaan. Viime yönä oli koko maha kireenä illasta aamuun, ja vasta joskus ysin aikaan tänään alkoi helpottaa. Vaikka niin pyhästi eilen päätin, etten enää rupea olemaan missään valmiustilassa, niin täytyy myöntää että sydän tykytti välillä aika kovaa vauhtia, kun jännitin että meneekö vedet. Mulla on käytössä sellainen jättimäinen imetystyyny, jolla saan aika hyvän asennon ja minimoitua kolotukset (paitsi tietysti suppareiden aiheuttamat). Mutta siitä tukien varasta on tosi piinallista käydä könyämään ylös ja vaappumaan pissalle....
Meillä täytyy varmaan tänään askarrella ne virpovitsat. Jos vaikka tulis lähtö ennen sunnuntaita... Isänsä kanssa ei kyllä askarteluista tuu mitään. Onneksi kahdet velhonvaatteet on olemassa, ettei tarvitse käydä sentään ompelemaan.
Jäin miettimään sitä kun Vaahtis kertoi, että heidän vaavi on tosi pieni. Mulle se painoarvio kuulosti ihan normaalilta, oon itse veikkaillut että meidän on varmaan jotain samaa kaliiberia eli odotan että 3000g tulee jossain 38+0 paikkeilla täyteen. Kysyin viimeksi ultranneelta lääkäriltä (silloin pa 2000g) että onko jotenkin pieni, niin hän sanoi että ihan normaali. Meidän esikko oli 34+2 viikolla 2390g ja kakkonen ja kolmonen 38 viikon paikkeilla 3250g ja 3010g. Eihän ne mitään jättejä ole olleet, mutta jos olisivat ehtineet yliaikaisiksi niin varmasti oltais oltu jo lähellä neljää kiloa?
No nyt huutaa lapset ruokaa. Täytyy siis äiskän ryhtyä...
hyvää tätä päivää t. Jymy rv 36+4
Luin tuossa viikonlopun kuulumiset kun en itse kerinnyt koneella istua koko viikonloppuna. Eilen oli eka työpäivä hoitovapaan jälkeen ja äkkiä tuntui palutuvan mieleen kaikki. Pitkään ei tälläkään kertaa ura urkene kun jo syys-lokakuulla jään taas äitiyslomalle...
Ihmettelin kun siellä kertoiltiin vesisateista ja pihan lammikoista ja jopa tulppaanin versoista, täällä on satanut pelkkää lunta ja vähän räntää, lumikerros vaan kasvaa eikä suinkaan hanki vajoa!! Lunta on takapihalla lähes kaksi metriä joten saa varmaan odotella juhannusta ennenkuin pääsee haravaan tarttumaan...!
Tuntuu jotenkin omituiselta kirjoitella täällä kun omat vaivat ja oireet on niin erilaisia, alkuraskauden väsymystä ja rintojen aristusta lähinnä ja siellä toiset jo tuskailevat viimeisten viikkojen ja päivien vaivoja. Muistuu kyllä elävästi mieleen omat tuntemukset kuopusta odottaessa, se kun ei halunnut syntyä ollenkaan... Itse olisin ollut valmis jo viikolta 35 suunnilleen mutta tyttö päätti pysyä niin kauan kunnes pakolla hätistettiin (käynnistettiin oksitosiini-tipalla ja vauhtia annettiin kalvot puhkaisemalla) viikolla 41+5. Kokoa olikin sitten jo 4110g ja 50 cm.
Olen jo alkanut ihmetellä olenko edes mieleltäni terve kun taas haluan kokea ne viimeiset viikot ja kolotukset, ummetukset, suonenvedot, unettomuudet, kipeän selän jne.jne.....
Jonkin sortin hulluutta kai, jospa sen takia tarjoavat sitä sterilisaatiota...??
No, vitsit vitseinä. Onhan siitä kaikesta kivusta ja särystä luvassa maailman ihanin palkkio!
Hyvää viikon jatkoa ja hyviä vointeja kaikille 60-lukulaisille!!
Kristiina ja hippu 10+2
Kyllä nyt on parempi olo ja mieli kun viime yönä tuli nukuttua suht hyvin. En käynyt edes vessassa! On se uni vaan tärkeää.
Jymyltä piti kysyä, kun olet synnyttänyt ennen viikkoa 37 niin kauanko on vauvan pitänyt olla sitten sairaalassa? Se mua varmaan eniten mietityttää, että jos synnyttää ennenaikaisesti, pitääkö vauvasta olla pitkäään erossa?
Yliaikaisuudesta sen verran, että mulle sanottiin, ettei vauvan paino enää kasva la:n jälkeen. Saattaa jopa pudota. Ainakin mun kohdalla saattoi pitää paikkansakin kun viikolla 42+0 synnytin 3600 grammasen vauvan. Ite olin ihan varma, että kasvaa jättimäiseksi.
Kyllä tuollainen sterilisaatiokysymys ottaisi minuakin pannuun. Ei ole kukaan ottanut esille, minulla vasta toinen lapsi - johtuneeko siitä?
Miesten aivoituksista. Sunnuntaina kun supisteli koko ajan ja tuumailin ja puhuin miehellekin lähteäkö päivystykseen, niin mies kysyi iltapäivällä voiko hän lähteä omiin menoihinsa. Sanoin ettei voi, jos minä joudun lähtemään. Kysyi ihan hölmönä: ai minne sä sitten lähtisit? Eli oli taas tosi tilanteen tasalla ja huolissaan vaimostaan ja lapsestaan... Vastasin sitten vaan, että tanssimaan olin ajatellut mennä. Olisikohan pitänyt tarkistaa, että on huomannut kuitenkin mun olevan raskaana?
äitimiia rv 31+3
Äitimiia kyseli miten pitkään jouduin olemaan ensimmäisestä vauvastani erossa. En oikeastaan hetkeäkään! Esikko syntyi Kätilöopistolla rv 34+2, ja lastenlääkäri tutki hänet heti ja suositteli että lastenosastolle verensokerin, lämpötilan yms. tarkkailuun. Hengityskonetta tai nenämahaletkua tms. ei tarvittu, mutta lämmitystä ja erilaista seurantaa kyllä. Kätilöt olivat niin fiksuja, että puhuivat lääkärin ympäri ja sanoivat, että kaikki seuranta voidaan tehdä lapsivuodeosastolla.
Joten pääsin vauvan kanssa perhehuoneeseen, jossa olimme viikon. Kaksi vuorokautta pamahti sinivalohoitoa, mutta sekin saatiin tehdyksi siinä samassa huoneessa. Onneksi niin, koska olin ihan kauhuissani siitäkin, kun kyseinen valokaappi sijaitsi alun perin noin 2m päässä mun omasta sängystäni... tuntui kuin lapsi olisi riistetty minulta toiselle puolelle maapalloa... sitten joku ystävällinen hoitaja kävi hakemassa jatkojohdon, ja sain valokaapin siihen oman petini viereen! :)
Syöttäminen oli kaikista ongelmallisinta, koska vauva ei jaksanut valvoa eikä imeä. Rinnasta yritettiin sinnikkäästi saada edes yksi imaisu aikaiseksi, sen jälkeen mentiin väkipakolla pullosta tuputtamalla (saatiin luovutettua äm:a; kiitos kaikille luovuttajille!!), ja yritettiin pitää poikaa hereillä. Se oli aika karmeaa puuhaa, mutta mieluummin niin kuin letkuihin ja lastenosastolle.
Pikkuhiljaa homma alkoi sujua, ja poika oli viikkoihin nähden pirteä. Meidät kotiutettiin 1viikon osastollaolon jälkeen, ja olin aika kauhuissani. Syntymäpainoa ei ollut vielä saavutettu, puhumattakaan 2500g:n keskosrajasta. Kontrolliksi sovittiin 2krt viikossa punnitus neuvolassa, ja tarpeen tullen sai soittaa/tulla Kättärille takaisin.
Neuvolan asenne oli kyllä tosi nurja, meistä oli ilmeisesti niin hirveästi haittaa ja harmia (?). Sain tuntea nahoissani, että mulla oli liian pieni vauva jne., eikä mitään neuvoja, tukea tms. esikoisen shokkisynnyttäneelle kyllä sieltä tippunut. (*katkeria ajatuksia tietylle th:lle*). kaksi-kolme ensimmäistä kuukautta menivät moottoripumpun kanssa, kolmen tunnin välein syöttäen. Kun vauva söi hitaasti ja nukahteli välillä, niin tuntui kuin ei muuta tekisikään kuin spumppaisi, syöttäisi ja sen jälkeen steriloisi pulloja ja pumpunosia... Mutta poika kasvoi vinhaa vauhtia ja sai aika pian ikätovereitaan kiinni, ja se oli palkitsevaa.
Tämä systeemi olisi ollut kyllä tuhat kertaa vaikeampi, jos kyseessä olisi ollut perheen toinen tai n:nnes lapsi. Esikoisen kanssa mulla oli kaikki aika omistautua hänen hoidolleen. Tosin en tajunnut pitää omasta jaksamisestani huolta, yllätys yllätys.
Tulipas pitkä selitys. Mutta oman kokemukseni perusteella olen aina musertua myötätunnosta, jos joku äiti joutuu heti alkuunsa eroon vauvastaan... kyllä se on varmasti kovaa, vaikka kuinka ajattelisi että lapsen parhaaksi häntä hoidetaan jne. - - - Kolmonen (3010g) oli myös aika unelias ja huono syömään, mutta me päästiin kotiin 2vrk iässä, koska sairaala on niin lähellä ja varsinkin koska lähtötarkistuksen tehnty lääkäri totesi, että kokemusta on pienipainoisten vauvojen hoidosta.
Toivottavasti tässä oli jotain mitä Äitimiia halusi tietää? Tapaukset on kyllä tosi yksilöllisiä, koska raskausviikot on niin viitteelliset, ja vauvojen tilanne aika erilainen. Meillä oli hyvää tuuria, vauva oli viikkoihin nähden hyvän kokoinen ja hyväkuntoinen.
Jymy rv 36+4
Hei Kultsut!
Kotiuduttu on ja vaavin kanssa: Tyttö tuli ja potra sellainen 4660g ja 52cm! Kirjoittelen tarkemmin kunhan olen ensin tsekannut teidän viime ja tämän viikon kuulumiset. Sormet syyhyää lukemaan, kun olen ollut viikon täältä poissa...
Aadiliina ja Lula
Täällä onkin odoteltu sinun kuulumisiasi!
[color=red]♥Ihanaa![/color]
Kerrohan pian lisää, miten kaikki meni?
onnittelut vielä kerran koko perheelle!!
äitimiia
Siis Onnea koko perheelle Aadiliina, Pieni tyttö on varmasti iiihana!
Odotellaan innolla tarkempaa selvitystä. Täällä onkin jo odoteltu vauvauutista ja ehkäpä niitä nyt alkaa tulla muiltakin loppuviikkojen odottajilta, kun sinä aloitit.
Kyllä tulee mieleen se jännitys mitä loppuaikana tuntee, kun tosiaan joka ilta nukkumaan mennessä arvailee, josko tänä yönä tulisi lähtö.
Ihan alkaa perhoset lentää vatsassa.
Ei ole kyllä mitään vinkkejä antaa millä sais homman käynnistymään. Viimeksi tosin otin kovemmat löylyt ja miehen kanssa naureskeltiin konstin toimivuutta ja niinhän sitä muutaman tunnin päästä mentiin synnyttämään.
Meillä on myös ollut puhetta sterilisaatiosta, kun minulta myös kysyttiin jatkosuunnitelmia ehkäisyn suhteen. En muista että kukaan olisi ehdottanut sterilisaatiota, vaan otin sen itse puheeksi. Minä vain kammoan kaikkia tuommoisia toimenpiteitä itselleni, joten olen yrittänyt ehdottaa sitä miehelleni, koska miehille se on paljon helpompi toimenpide,( paitsi henkisesti ). Jokin aika sitten kuulin, kun hän puhui ystävälleen puhelimessa että täytyy vissiin mennä kastroitavaksi. Kyllä mua hieman nauratti, kun eikös se tehdä eläimille ja ihmiselle tehtävä toimenpide on eri niminen.
Hyvä ettei ruunaamisesta puhunut...
Tsemppiä nyt sinne kaikille, toivotaan edes keväisempiä kelejä, sekin parantaa mielialaa.
Meriaani rv 25+2
Nyt parit käynnistysvinkit tännekin. Ei oo ennen mitään vinkkejä tarvinnut, mutta nyt on siis hermot niin riekaleina, että kaikkea voi kokeilla! - - - Eikun äsken just päätin, että enää en tarkkaile oloa ja oireita vaan taaperran menemään ja oon kuin en oisikaan! (Juu juu, uskotaan ;D). Kun kerran kaikki illat on ihan piinaa, ja melkein jännityksestä täristen meen nukkumaan, ja sitten jollain aamuyön pissakeikalla huomaan, et kaikki enteet on tipotiessään. Turha siis enää tulkita mitään olotiloja ja olla mukamas lähtövalmiina. Pöh.
Kiva päivä poikien kanssa, vaikka ulkona onkin harmaata ja märkää. Aarteenetsintää on leikitty (alkeis-karttaopetusta... vanha maikka täällä intoilee jälleen...) ja sitten laitettiin vehnää ja vihanneskrassia pääsiäisruohoiksi + kylvettiin lisäksi köynnöskrassia ja ruusupapuja. Kohta meillä on taimia koko talo täys, on basilikatkin meinaan itäneet siihen malliin että mistäs kaikki ruukut niille?
Täytyy taas kertoa esikoisen (6v) lohkaisu tältä aamulta. Me siis ollaan uskonnoton perhe. Ja hän oli kysynyt eilen makkaranpaistoretkellä isältään, että mitäs erikoista siinä pitkässäperjantaissa nyt olikaan. Isänsä oli vastannut, että silloin muistellaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista. No, pojat oli aamulla leikkimässä huoneessaan niin tämä esikko juoksi sieltä silmät sädehtien mun luokseni ja sanoi: ' Me innostuttiin siitä ristiinnaulitsemisesta niin, että naulitaan nyt kaikenlaista ristiin tuolla meidän huoneessa!' - - - No voi pihkura, kun olin itse ajatellut että jätetään koko naulitsemiset odottamaan myöhempiä aikoja, turha niillä pikkupoikien mieltä piinata..... Kyllä sitä äiti voi olla taas niin kahvilla, niin kahvilla... ;-D
Siitä tulikin mieleeni, että ehkä lähden kiehauttamaan kupposen! :) Hyviä vointeja kaikille; Äitimiia koittaa nyt pysyä yhtenä kappaleena vielä, ja Aadiliinasta toivois kuulevan - huhuu....
Pitkää pinoa tällekin viikolle toivoen
Jymy rv 36+3