Ostaako miehesi oma-aloitteisesti kotiin leivinpaperia, hammastahnaa, talouspaperia, käsisaippuaa jne perusjuttuja?
Siis ilman, että kertaakaan pyydät tai mainitset, että leivinpaperi, shampoo tai käsisaippua olisi loppumassa? Olen ollut kolmessa avoliitossa, ja jokaisessa on käynyt niin, että mies ei oma-aloitteisesti ole kertaakaan ostanut ruokakaupassa käydessään esim. lisää wc-paperia, shampoota tms. Kaikki ovat kyllä ostaneet, jos olen sanonut että osta samalla uusi hammastahna kun menet kauppaan. Fiksuja koulutettuja miehiä kaikki, ja kaikki ovat asuneet yksin ennen minun tapaamista. Luulen, että sinkkuaikoina heillä saattoi vaikka shampoo loppua, ja kärvisteltyään pari päivää ilman he vasta muistivat sitä kaupasta ostaa samalla kun ruokaa ostavat.
Erään kanssa meillä oli eri shampoot ja hammastahnat, koska minä käytin voimakkaasti kukkasilta tuoksuvaa naisten shampoota ja erästä erikoishammastahnaa (joka oli tarkoitettu erään hammasongelman hoitoon), ja mies sitten käytti tavallista perusshampoota mitä kulloinkin ja mitä tahansa tavallista hammastahnaa. Mutta ei, hän ei voinut niitäkään itse ostaa itselleen oma-aloitteisesti, vaan siirtyi vain käyttämään minun kukkashampoota, kun omansa loppui ja tuoksui sitten kukkasille mieluummin kuin muisti ostaa itselleen shampoon.
Joten miten on naiset, olenko valinnut vääriä miehiä? Osaako joku parisuhteessa oleva mies ostaa oma-aloitteisesti ja ilman että nainen asiasta vihjaa, esim. foliota tai suihkugeeliä ennen kuin ne ovat olleet jo monta päivää loppuneena?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, miten ne miehet ovat ennen sinua hoksanneet hammastahnansa ja vessapaperinsa ostaa.
Eivät olekaan heti hoksanneet, vaan ovat eläneet kuulemma useita päiviä ilman hammastahnaa ja vessapaperia. Pesseet hampaansa vain pelkällä vedellä ja vessakäynnin yhteydessä käyttäneet vain suihkua paperin sijaan.
AP.
Eli motiivi ei ainakaan sitten liity naisen asemaan tai tasa-arvoon.
Ensinnäkään en usko, että miehellä on mitään suurta motiivia olla älyämättä ostaa, vaan kyse on vain siitä, että ei älyä ostaa. Eräänlaisesta vahinkotapahtumasta siis. Enkä liitä asiaa mitenkään naisen asemaan, sukupuolirooleihin tai tasa-arvoon.
Ihmettelen täällä nyt vain miehen järjenjuoksua, että miksi ei älyä ostaa esim. hammastahnaa oma-aloitteisesti kun se on loppu.
AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei miehen tarvi hoitaa ostoksia yleensä ollenkaan. Tosin hän kantaa kaikki ostokset kaupasta kotiin. Yleensäkin meillä hommat on jaettu ja molemmat hoitaa omansa.
Tuommoisten perusasioiden tiukka jakaminen on haitallista. Ei se puoliso siinä aina ole vieressä vaihtamassa sulakkeita tai keittämässä puuroa. Sitten parutaan avuttomina kun jäädään yksin, eikä osata laskuja maksaa kun toinen on aina sen tehnyt. Tämä on nähty monta kertaa. Kyllä jokaisen aikuisen pitää osata elämän perusasiat pitää hallussaan, vaikkei niitä koko ajan tekisikään.
Kertausharjoitukset paikallaan vai?
Tuskin mies osaisi hoitaa kotia samalla tavalla kuin minä olen tehnyt, mutta ei hän kyllä nälkäänkään kuolisi. Puuro-ohje on paketin kyljessä. Ja minä voin soittaa sulakkeen vaihdosta jollekin, jos mies sattuisi kuolemaan, tuskin sentään kaikki tuntemani ihmiset sattuisivat samaan aikaan kaatumaan. Haitallisuutta ja riskejä on jokapuolella, teki niin tai näin. Mitä tulee tähänhetkeen niin hommat on jaettu ja se on hyvä, ei tarvi kinastella siitäkään ja molemmat on lahjakkuus- ja osaamisalueellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, miten ne miehet ovat ennen sinua hoksanneet hammastahnansa ja vessapaperinsa ostaa.
Eivät olekaan heti hoksanneet, vaan ovat eläneet kuulemma useita päiviä ilman hammastahnaa ja vessapaperia. Pesseet hampaansa vain pelkällä vedellä ja vessakäynnin yhteydessä käyttäneet vain suihkua paperin sijaan.
AP.
Eli motiivi ei ainakaan sitten liity naisen asemaan tai tasa-arvoon.
Ensinnäkään en usko, että miehellä on mitään suurta motiivia olla älyämättä ostaa, vaan kyse on vain siitä, että ei älyä ostaa. Eräänlaisesta vahinkotapahtumasta siis. Enkä liitä asiaa mitenkään naisen asemaan, sukupuolirooleihin tai tasa-arvoon.
Ihmettelen täällä nyt vain miehen järjenjuoksua, että miksi ei älyä ostaa esim. hammastahnaa oma-aloitteisesti kun se on loppu.
AP.
Tarpeellisia on vähän tahi yksi ainoa..
Mun mielestä on jopa selvempää että vastuu yleistarvikkeista on pääasiassa vain toisella. Ruuasta nyt pysyy selvillä paljonko mitäkin on kun molemmat katsovat päivittäin jääkaappiin, mutta esim leivinpaperin kanssa kävisi helposti niin että mies katsoo perjsntaina että paperi on loppu, minä sunnuntaina, mies ostaa sitä maanantaina ja minä keskiviikkona.
Me molemmat käydään kaupassa metodilla "sit kun jaksaa" ja heti työpäivän jälkeen, eli yhteinen kauppalappu ei oikein toimi. Meillä kauppalappuvastuu on mulla ja mies kysyy josko jotain erikoisempaa tarvitsee tuoda kauppaan mennessään. Ei tässä ole mitään hankalaa.
Sama ongelma täälläkin. Nykyisen miehen kanssa kyllä selkeämmin tullut esille. Ei vaan ymmärretä perustarvikkeita ostaa, eikä jakseta miettiä mitään asioita ennakoivasti. Minä olen jatkuvasti se, joka ohjaa ja organisoi.
Mies käy kaupassa hakemassa huomaamiaan puutteita ja saattaa soittaa minulle sieltä, pitääkö tuoda jotain. En muista, että mies olisi koskaan tuonut kaupasta oma-aloitteisesti mitään aloituksessa mainittua, kyllä minun pitää pyytää.
Shampoo on yksi pieni ärtymyksen aihe. Minun shampoota ei muilla ole lupa käyttää, mutta ostan yleensä monenlaisia shampoita perheen käyttöön. Mies saattaa sitten sanoa, että shampoo on loppunut vaikka telineessä on monta pulloa. Koska minä en niitä purkkeja käytä, en tiedä, milloin ne on loppu eikä mies vie tyhjiä pulloja roskiin.
Mies on ostanut minulle terveyssiteitä, kun olen pyytänyt enkä itse ole päässyt kauppaan. Aikuinen mies uskaltaa ostaa tuollaisetkin ilman hihittelyä.
Ostaa koska ei se ainakaan tähän asti ole sokea tai tyhmä ollut.
Olet ollut "kolmessa avoliitossa". Taidat olla vähän sellainen "halppa ja helppo", tuollaiset naiset ei varmaan vedä puoleensa ihan niitä fiksuimpia urhoja, joten hammastahnan osto oma-aloitteisesti voi olla heille ongelmallista...
Vierailija kirjoitti:
Ostaako joku shampoota ruokakaupasta:O
Oletatko, että ne monet shampoot ovat olleet niissä kaikissa mahdollisissa ruokakaupoissa vuosikausia vain näytillä viemässä hyllytilaa?
Ex-mieheni ryhtyi ostamaan WC- paperia kotiin perustettuaan yrityksen. Oli mielissään kuin kissa kermakupilla, kun osti WC-paperit firman piikkiin saadakseen niistä laittomia verovähennyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Apua, mun mies ei ainakaan osta mitään oma-aloitteisesti. Oon yllättynyt, että sellaisia miehiä on, ketkä ostaa! Onnea teille 😅
Sama täällä.
Todellakin ostaa ja osaa jopa ne itse siihen ostoslistaan kirjoittaa. Muutenkin mies hoitaa oma-aloitteisesti oman osuutensa kotitöistä ja arjen pyörittämisestä. Tosin se onkin maailman ihanin mies.
jos käyttää viimeisen leivinpaperiarkin yms. ei osta uutta eikä sano että loppu. sanoo sitten ku tarvis kys. tuotetta et tää on loppu, miksei ole ostettu uutta....
Osaa. Leivinpaperista joudun kyllä muistuttamaan koska hän ei paista mitään uunissa.
Minä hoidan kauppakäynnit ja hoidan muutenkin kodin. Mies käy kaupassa tarvittaessa ja minun tekemän listan mukaan mutta silti hän on maailman ihanin mies.
Minun ah niin osallistuva exäni, jos niin ikävästi pääsi käymään että hänen oli pakko hilata laiska perseensä kauppaan, osti paketin jauhelihaa. Siitä seurasi kauppakuitin esittely ja puolen tunnin saarna, miten minä onnistun tuhlaamaan kauppaan, kun hän taas on niin säästäväinen ja pääsee kaupasta niin edullisesti. Siitä jauhelihasta tein tietenkin ruuan käyttäen niitä aineksia jotka olin aiemmin kaappeihin hankkinut. Hyi helvetti että vieläkin sylettää.
Olet valinnut vääriä miehiä ja/tai rynnännyt avoliittoon aivan liian nopeasti. En ole lukenut ketjua joten en tiedä oletko ehkä jo kertonutkin, mutta kuinka nopeasti nämä avoliitot ovat alkaneet? Minkä ikäinen olet? Miten olet elämässäsi ehtinyt jo olla kolmessa avoliitossa?
Olen itse 50+ ja elämässäni on taustalla yksi avioliitto, josta erosin 25 vuotta sitten. Sen jälkeen on ollut parisuhteita mutta ei yhtäkään sellaista, jossa olisin ollut valmis avoliittoon. Nykyinen suhde on kestänyt lähes päivälleen kolme vuotta eikä tarvitse huolehtia siitä, että ostaako mies mainitsemiasi tavaroita - tottakai ostaa, koska jos ei ostaisi niin hän joutuisi elämään ilman niitä. Jos joskus muutamme yhteen, niin en usko, että hän yhtäkkiä lakkaa huolehtimasta tuollaisista perustarpeista.
Eli motiivi ei ainakaan sitten liity naisen asemaan tai tasa-arvoon.