Ostaako miehesi oma-aloitteisesti kotiin leivinpaperia, hammastahnaa, talouspaperia, käsisaippuaa jne perusjuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaako joku shampoota ruokakaupasta:O

Ohis, mutta et kai oikeasti usko, että kampaamotuotteet ovat parempia? Ne ovat kalliimpia, koska volyymit ovat pienemmät ja koska kallis hinta saa ihmiset kuvittelemaan, että tuotteessa on jotain spesiaalia. Todellisuudessa tuotteet koostuvat ihan samoista aineista. Mutta eihän se ole hullu, joka pyytää, vaan se joka ostaa.

Toinen ohis, onhan näitä ihmisiä pilvin pimein. Harva viitsii tai haluaa opetella lukemaan tuoteselosteita, ja markkinoinnin voima on valtava.

Joku tuossa aiemmin kysyi, että mikä on ongelma siinä, jos mies ei muista ostaa käsisaippuaa tai shampoota vaan siirtyy vaan fairyyn, kun nuo ovat loppu. Ei minulla ole mitään ongelmaa, jos sinkkumies näin tekee, oma on asiansa. Mutta jos asun miehen kanssa, ja kyseessä on yhteinen koti, niin ongelma on se, että miehen shampoon loputtua hän käyttää loppuun minunkin shampoon, kun tulen viikon työmatkalta illalla väsyneenä kotiin, niin huomaan että kotoa on käytetty loppuun kaikki wc-paperi ja shampoo, eikä ole ostettu uutta tilalle, ja minun pitäisi päästä vessaan ja suihkuun pesulle, ja ei, silloin ei ole edes sitä talouspaperia näköjään ostettuna, että jollain voisi alapäänsä pyyhkiä.

AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Montakos ketjua palstalla on ollut siitä, että miehen pitää huolehtia naisten tamponien ja siteiden ostosta?

Ei yhtäkään? On eriasia Tuoda kaupasta jotain pyydettäessä kuin "huolehtia" eli esim tuumata "jaaha Mirva huomenna menstruaatiosi pitäisi alkaa, olethan ostanut tamponit valmiiksi?" said no man ever

Jaa ei vai? Tässä palstan muutama ketju hakutuloksina=

http://www.vauva.fi/haku?search_term=ostaako+miehesi+tamponit&=Etsi

Tamponit ja siteet saatte kauppalapulle ja maksatatte ne miehellä, mutta leivinpaperin suhteen miehen pitää olla ajatustenlukija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Montakos ketjua palstalla on ollut siitä, että miehen pitää huolehtia naisten tamponien ja siteiden ostosta?

Ei yhtäkään? On eriasia Tuoda kaupasta jotain pyydettäessä kuin "huolehtia" eli esim tuumata "jaaha Mirva huomenna menstruaatiosi pitäisi alkaa, olethan ostanut tamponit valmiiksi?" said no man ever

Jaa ei vai? Tässä palstan muutama ketju hakutuloksina=

http://www.vauva.fi/haku?search_term=ostaako+miehesi+tamponit&=Etsi

Tamponit ja siteet saatte kauppalapulle ja maksatatte ne miehellä, mutta leivinpaperin suhteen miehen pitää olla ajatustenlukija?

Olen 40-vuotias, ja minulle yksikään mies ei koskaan ole ostanut yhtään sidettä eikä tamponia, en kylläkään ole edes ikinä keltään pyytänyt. Myöskään kukaan mies ei ikinä ole elämistäni maksanut, ihan omalla palkalla olen itse itseni elättänyt ja puolet vaikkapa asumisesta aina maksanut.

Tuota ajatustenlukijaväitettä en vaan silti millään ymmärrä. Jos mies käyttää leivinpaperia yhtä paljon kuin minä ja leivinpaperilla tehdään ruokaa yhtälailla sekä miehelle että minulle, riippumatta kumpi sen ruoan sillä kertaa tekee, niin miksi se leivinpaperin loppuminen olisi vain minun ajatuksissa? Tai vain minun tietoisuudessa? Ja miksi leivinpaperin loppumisen voisi huomata vain lukemalla minun ajatuksia, joka on siis tietenkin mahdotonta? Miksi mies ei voisi huomata leivinpaperin loppumista, kun hän ottaa paketista toiseksi viimeisen tai viimeisen arkin?

Me ollaan keskusteltu ja riideltykin tästä aiheesta miehen kanssa useampaan otteeseen. Meillä kun kauppalistojen teko ja kaupassa käynti oli ennen paljon enemmän minun vastuullani. Mies inhoaa jossain Prismassa pyörimistä ja jättäisi sen mielellään minulle. Hänen hommansa olisi vain ajaa autoa.

Kävimme keskustelun, että en minäkään nauti siellä kaupassa käymisestä sen enempää, mutta se vain kuuluu mielestäni elämään. Puhuimme siitä, että kyllä se kuuluu miehenkin vastuulle tietää, mitä sieltä kaupasta ostetaan. Olemme alkaneet tehdä kauppalistan ja ostoksia yhdessä. Joskus miestä selkeästi ahdistaa ihmistungoksessa, joten annan hänen pyöriä vaikka miesten vaateosastolla, kunhan auttaa pakkaamaan ostokset. Kotona saa purkaa ostokset nähdäkseen, mitä ostettiin ja mihin mikäkin tulee. Pysyy näin paremmin selvillä kaappien sisällöstä.

Ei monessakaan taloudessa ole mikään itsestäänselvyys, että mies täysin oma-aloitteisesti hoitaa ostoksia. Todella usein naiselle jää suurempi vastuu ruoanlaitosta ja talouden pyörittämisestä. Yritetään kasvattaa omista pojistamme sitä uutta sukupolvea, jolle tasa-arvo olisi itsestäänselvyyys :)

Meillä on keittiössä ostoslista, jota täydennetään kauppaan menoon asti asioilla, joita huomataan tarvittavan. Meillä mies huomaa yleensä ensin wc- ja talouspaperitarpeen, sekä hammastahnan ja käsisaippuankin. Usein myös folion, kelmun tai leivinpaperin. Se kumpi käy kaupassa, päivittää aina seuraavaan listaan jos jotain jäi ostamatta. Ja tämä ihan ilman mitään yhteistä sopimusta. Mieheni onkin jo 55v.

Kuin poikaansa lellivä äiti.

Kun "poika" huomaa jotain puuttuvaksi muttei tee asian eteen mitään, se tarkoittaa että hänelle on itsestään selvää, että "äiti" joko ajallaan hoitaa asian itse tai antaa "pojalle" käskyn hakea.

Mies kokee roolinsa tällaiseksi. Hän tuntee epävarmuutta ajatuksesta, että hoitaisi asian äitihahmon puolesta, kun eihän pieni poika sellaista itse osaa.

En minäkään muista koskaan ostaa leivinpaperia, ennen kuin se on loppu. En ole tottunut varautumaan, kun sadan metrin päässä on aina ollut ainakin yksi kauppa. Mitään pesuainetarjouksia en myöskään jaksa vahtia enkä muitakaan tarjouksia.

No meillä ei miehen tarvi hoitaa ostoksia yleensä ollenkaan. Tosin hän kantaa kaikki ostokset kaupasta kotiin. Yleensäkin meillä hommat on jaettu ja molemmat hoitaa omansa.

Ostaa. Mies on ainoa, joka meillä käyttää shampoota ja käsisaippuaa, joten hän ostaa itselleen mieleiset tuotteet. (Mulla on käytössä apteekin pesuneste, jota ihoni sietää.) Mies käyttää myös suuren osan vessapaperista ja hammastahnasta, joten on kunnostaunut niiden hankkimisessa. 

Mies ostaa esim. vessapaperia, hammastahnaa, ja leivinpaperia, pyykinpesu/tiskiainetta&kirkastetta, itselleen shampoota, ja suihkugeeliä, kun huomaa että ovat vähissä. Mistäpä hän tietäisi mulle tuoda shampoota tai terveyssiteitä, jos en mainitse? En minäkään tarkista erikseen onko hänellä partavaahto lopussa, mutta tuon jos pyytää.

Kyllä se yleensä tarkistaa ennen kauppasn lähtöä että puuttuuko jotain mutta ei joka kerta muista kuten en minäkään. Sitten ollaan ilman eikä kenenkään tarvii siitä ärsyyntyä. Ihmisiä me vaan ollaan. Joskus jopa kysyy että tarvitsenko siteitä 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppalappu on aloittajalle vieras käsite? Sinä käytät viimeisen leivinpaperiarkin, tursotat viimeiset hammastahnat ja miehen pitäisi lukea ajatuksiasi, niinkö?

Tämän aloituksen pointti oli kysyä, että ostaako jonkun mies oma-aloitteisesti uuden hammastahnan ilman että vaimo pyytää tai kirjoittaa sen kauppalistaan

AP.

Ja vastaus oli että ostaa. Mun mies osaa ihan oma-aloitteisesti varautua hammastahnan ja tuorekelmun loppumiseen, ja lisätä sen ihan itse kauppalistalle. Meillä molemmat tekevät kaikenlaisia kotitöitä, ja kun siinä tehdessään huomaa että joku tuote on vähissä, se lisätään listalle. Tai jos kauppareissulla huomaa että pyykinpesuaineesta on hyvä tarjous, se lisätään kauppakärryyn koska sitä kuitenkin tarvitaan kun vanha loppuu. Miksei sinun miehesi osaa tehdä näin?

Varmaan samasta syystä, mistä esim. lapset eivät näin tee?

Meillä toisinaan ostaa esim. leivinpaperia ja sen muistamista ("hän toi leivinpaperia") jaksetaankin sitten hehkuttaa monta kuukautta.

Ostaa. Käytämme sovellusta ostolistan tekemiseen ja kumpikin lisää sinne tuotteita sitä mukaa kun huomaa jonkin loppuvan.

Vierailija kirjoitti:

Uikutiuikuti. Huvittavaa kuinka teille naisille on jokin maailman suurin saavutus hoitaa normiaskareenne, ja kotityönne. Hienosti yrität sinäkin mies-yleistyksiä tehdä noinkin naurettavan tyhjästä.

Suuri saavutus se taitaa ollakkin, jos miehet ei tuonkaan vertaa osaa itse tehdä vaan äit-, eikun siis vaimo muistuttaa näistäkin.

Mietipä, miten ne miehet ovat ennen sinua hoksanneet hammastahnansa ja vessapaperinsa ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppalappu on aloittajalle vieras käsite? Sinä käytät viimeisen leivinpaperiarkin, tursotat viimeiset hammastahnat ja miehen pitäisi lukea ajatuksiasi, niinkö?

Tämän aloituksen pointti oli kysyä, että ostaako jonkun mies oma-aloitteisesti uuden hammastahnan ilman että vaimo pyytää tai kirjoittaa sen kauppalistaan

AP.

Ja vastaus oli että ostaa. Mun mies osaa ihan oma-aloitteisesti varautua hammastahnan ja tuorekelmun loppumiseen, ja lisätä sen ihan itse kauppalistalle. Meillä molemmat tekevät kaikenlaisia kotitöitä, ja kun siinä tehdessään huomaa että joku tuote on vähissä, se lisätään listalle. Tai jos kauppareissulla huomaa että pyykinpesuaineesta on hyvä tarjous, se lisätään kauppakärryyn koska sitä kuitenkin tarvitaan kun vanha loppuu. Miksei sinun miehesi osaa tehdä näin?

Varmaan samasta syystä, mistä esim. lapset eivät näin tee?

Meillä toisinaan ostaa esim. leivinpaperia ja sen muistamista ("hän toi leivinpaperia") jaksetaankin sitten hehkuttaa monta kuukautta.

Lapset eivät ole vastuussa kodinhoidosta, mies on. 

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, miten ne miehet ovat ennen sinua hoksanneet hammastahnansa ja vessapaperinsa ostaa.

Eivät olekaan heti hoksanneet, vaan ovat eläneet kuulemma useita päiviä ilman hammastahnaa ja vessapaperia. Pesseet hampaansa vain pelkällä vedellä ja vessakäynnin yhteydessä käyttäneet vain suihkua paperin sijaan.

AP.

Vierailija kirjoitti:

No meillä ei miehen tarvi hoitaa ostoksia yleensä ollenkaan. Tosin hän kantaa kaikki ostokset kaupasta kotiin. Yleensäkin meillä hommat on jaettu ja molemmat hoitaa omansa.

Tuommoisten perusasioiden tiukka jakaminen on haitallista. Ei se puoliso siinä aina ole vieressä vaihtamassa sulakkeita tai keittämässä puuroa. Sitten parutaan avuttomina kun jäädään yksin, eikä osata laskuja maksaa kun toinen on aina sen tehnyt. Tämä on nähty monta kertaa. Kyllä jokaisen aikuisen pitää osata elämän perusasiat pitää hallussaan, vaikkei niitä koko ajan tekisikään.

Enpä ole tullut asiaa edes ennen ajatelleeksi. Minulla oli jo yksinasuessa tapana pitää kaapissa aina uudet saippuat, shampoot, hammastahnat, foliot, kahvit jne valmiina odottamassa edellisen loppumista. Ostin uudet vessapaperit kun eteisen isosta kaapista vein viimäset rullat vessan pieneen kaappiin (9rll mahtui vessan kaappiin, eteiseen koko jättisäkki). Näin mikään ei ikinä päässyt loppumaan kesken, vaikka olisin viikon joutunut makaamaan kotona kipeänä. Pakastimen pidin myös aina ruuassa.

Samoin toimin nyt mieheni kanssa asuessani ja pakko kyllä myöntää että se olen minä jota syytetään jos partaterät on loppu tai mikä tahansa miehen oma juttu :D. Ei mua sinänsä häiritse ostella miehenkin saippuat ja partavaahdot mutta ilmottaisi edes tarvitsevansa uudet ennen kuin vanhat on kokonaan loppu! Hassua, ettei mies edes monen vuoden tupakoinnin aikana ole oppinut ostamaan uusia ennen kuin edelliset on jo poltettu. Joskus on yötä myöten pyöräillyt 30km suuntaansa vain tupakkaa ostamaan vaikka päivällä oltiin käyty yhdessä auton kanssa kaupassa.