Oudoimmat asiat, joita häpeät?

Se, kun pitää heilauttaa kättä että bussi pysähtyy

Tissini koska ovat aa-kuppia

Alapäätäni koska häpyhuuleni ovat isot ja roikkuvat

Siteiden ostoa

Olen 28 v.

Viestin 6 linkki toimii kun otatte tuon [/quote] osan pois tuosta aijaan linkistä.

t. Se joka pelkää näyttävänsä hölmöltä tervehtiessään ihmisiä kättä nostamalla

Häpeän ostaa sipsejä. Ja ei, painoni ei liity tähän mitenkään, sillä olen normipainossa. 

Hölkkääminen niin että muut näkevät. Muut tuntuvat liitävän kevyesti eteenpäin, minä hikoilen, puuskutan, ähkin ja löllyn.

Peiliin katsominen muiden nähden. En kehtaa edes baarissa tuhannen tuiterissa!

Meikkaaminen muiden kuin läheisten ihmisten nähden. Johtunee siitä kun joskus baarissa korjailin meikkiä käsipeilin avulla niin joku oman elämänsä sankari tokaisi "no paraneeko se sitten tuosta" :D :(

Vierailija kirjoitti:

Halpisshampoita ja kasvojenpesuaineita kylppärissä, vaikka ihan yhtä hyviä ne on kuin kalliimmatkin. Esim. Ehs ja Lidlin tuotteet.

Pummaa joltain tyhjät merkkipurkit ja täytä halpiksella. Tai osta nätit täytettäväksi tarkoitetut pumppupullot, niitä löytyy vaikka kuinka kivoja suht edullisesti.

Vaikka sitte vasta hävettääkin kun jää kiinni jos merkkiputiloita täyttää Lidlin aineilla ;)

Hävettää kun joku ottaa musta kuvan, erityisesti silloin jos kuva otetaan juuri minusta tarkoituksella. On vaivaannuttavaa olla siitä kameran edessä ja yrittää näyttää hyvältä. Se on just se, että en kehtaisi yrittää näyttää mahdollisimman hyvältä, koska ajattelen että se kuvaaja ajattelee että "noniin nyt se yrittää tuolla lailla hymyillä...ei hemmetti" ja sitten kun yritän hymyillä kauniisti niin kuvasta tulee kuitenkin ihan kamala.

Puhelimeen puhuminen julkisilla paikoilla, tuntuu tyhmöltö, ikään kuin puhuisi yksikseen.

Häpeän todella karvaisia polviani. Ne ovat oikeasti naurettavan karvaiset kun ottaa huomioon, että minulla on muuten melko heikko karvoitus esim. käsissä tai jaloissa eikä minulla ole rintakarvojakaan eli en ole muuten kovin karvainen, mitä nyt hiukset ovat tuuheat.

Vierailija kirjoitti:

puhelimessa puhuminen ja sekoilu sanoissa.

Puhelimessa puhumiseen liittyy minullakin mystistä häpeää. Olen aina kokenut sen epämiellyttäväksi, varsinkin puhelun aloittamisen, jos itse on soittaja, ja soittaa vieraammalle ihmiselle.

Kokemusta eriteltyäni aloin ymmärtää, että se on häpeää. Häpeä kokemuksena tyypillisesti kattaa koko persoonan tilapäisesti. Puhelun alussa soittaja esittelee itsensä, ja silloin häpeä tulee hetkeksi päälle.

Pystyn ennaltaehkäisemään häpeän kokemuksen, jos ennen soittamista tietoisesti, ns. psyykkaamalla, omaksun "uhmakkaan" asenteen, että nyt olen rohkeasti oma itseni. Toisaalta tämä psyykkaus vie hieman aikaa ja henkisiä voimavaroja enkä sen vuoksi aina jaksa tehdä sitä.

Se jos muokkaa kommenttia kirjoitusvirheen takia jossain (esim. YouTubessa) ja siihen tulee kaikille näkyville että muokattu.

Mua hävettää jos jos en kuule ekalla kerralla ja joutuu kysyy et "Mitä?" ja ai kamala jos ei vielä sittenkään kuule.

Käyttäjä_666 kirjoitti:

Mua hävettää jos jos en kuule ekalla kerralla ja joutuu kysyy et "Mitä?" ja ai kamala jos ei vielä sittenkään kuule.

Sama juttu. Yleensä se ekan mitän kysyminen ei hävetä, mutta sitten siitä seuraavat. Kun ei vain saa selvää eikä viitsi tehdä tilanteesta omituista, niin esittää tajuavansa...

Ja sitten sekin kun multa kysytään että mitä, niin joskus en kehtaa enää toistaa, vaan sanon "ei mitään".

Vierailija kirjoitti:

Ylös katsomista, koska mulla on isot ja epäsymmetriset sieraimet.

Sama täällä, tosin siksi, koska silmäni osoittavat eri suuntiin, mutta ainoastaan juuri tuolloin ylöspäin katseen kääntäessä. Näytän karsastavalta huuhkajalta.

Häpeän myös AV-palstailun paljastumista (kukapa meistä ei) ja välillä ärsyttää, kun haluaisin linkata jonkun hyvän keskustelun kaverille täältä, mutta enhän minä voi, kun sitten jäisin rysän päältä kiinni. Ja auta armias, kun bussissa tai muualla AV:ta piilossa selaillessa tuo perkeleen banneri pomppii ylös ja alas niin että takapenkin sokea mummokin näkee lukea siitä että VAUVA.

Jos vaihdan Facebookissa tai Whatsappissa profiilikuvani, siinä on oltava väliä ainakin pari kuukautta, sillä sitä useammin vaihtaminen hävettää.

Se, kun heittää vitsillä jonkun jutun, eikä toinen ymmärrä sitä vitsiksi. Sitten selität, että unohda koko juttu, se oli vaan vitsi, ja eihän se toinen unohda sitä, ihmettelee vaan että onpa kumma tyyppi, kun noin sanoi.

Joskus sateella se, kun tuulilasinpyyhkijät liikkuvat nopeammin kuin muilla. Tyhmää, tiedän :D

Vierailija kirjoitti:

En kehtaa pukeutua julkisesti fanivaatteisiin. Esim the walking dead huppariin. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen lapsellinen, jopa kyvytön vanhemmaksi (minulla kaksi lasta). Ihan typerää, myönnetään!

Minä kehtaisin pukeutua, mutta en halua pukeutua. Fanittaminen tarkoittaa minulle sitä, että asettaa jonkun ihmisen itseään ylemmäksi, enkä aseta ketään itseäni ylemmäksi. Minä olen elämäni tärkein henkilö ja siten fanitan pelkästään itseäni. Tottakai voin arvostaa hienoja suorituksia tai pukeutua vaatteisiin jos pidän niitä tyylikkäänä, mutta fani en ole koskaan ollut, eikä minusta koskaan sellaista tule. 

Sir whinesalot kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kehtaa pukeutua julkisesti fanivaatteisiin. Esim the walking dead huppariin. Pelkään ihmisten ajattelevan, että olen lapsellinen, jopa kyvytön vanhemmaksi (minulla kaksi lasta). Ihan typerää, myönnetään!

Minä kehtaisin pukeutua, mutta en halua pukeutua. Fanittaminen tarkoittaa minulle sitä, että asettaa jonkun ihmisen itseään ylemmäksi, enkä aseta ketään itseäni ylemmäksi. Minä olen elämäni tärkein henkilö ja siten fanitan pelkästään itseäni. Tottakai voin arvostaa hienoja suorituksia tai pukeutua vaatteisiin jos pidän niitä tyylikkäänä, mutta fani en ole koskaan ollut, eikä minusta koskaan sellaista tule. 

Aha.

Häpeän yhtä "kaveria" ja mitä se päästää suustaan.