Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei pidä minusta? En keksi enää miten voisin petrata :(
17.08.2017 |
Olen 24-vuotias opiskelija, olen kärsinyt melkein koko elämäni ajan masennuksesta. Minulla on aina ollut sama ongelma, kukaan ei yksinkertaisesti PIDÄ minusta. Lapsena jopa opettajat ja päiväkodinhoitajat pitivät minua ärsyttävänä ja epämiellyttävänä. Sain ensimmäisen ystäväni 12-vuotiaana. Tätä aiemmin kaveerasin aina n. vuoden jonkun kanssa joka kiusasi ja pieksi minua. Minulla on samanikäisiä serkkuja, mutta hekin vain hakkasivat minua.
Olen hirveän varovainen, koska minuun on lapsesta asti iskostunut se, että jos joku suuttuu tai tympääntyy minuun, saan selkääni. Pelkään konflikteja ja tunnen että ihmissuhteissa viihdyttämis/yhteydenottovastuu on 100% minulla.
Kaksi vuotta sitten opinnot aloittaessani tsemppasin itseäni koko kesän ja sain itsetuntoni sellaisiin kantimiin, että onnistuin olemaan rennosti ja itsevarmasti muiden ihmisten kanssa. Sain nopeasti ystäviä ja se boostasi itsetuntoani.
Sitten masennus iski ihan yllättäen enkä enää jotenkin kyennyt käymään luennoilla. Minusta tuli taas arka ja epävarma, yhtäkkiä KUKAAN ei enää halunnut olla minun kanssani missään tekemissä. Ryhmätyöprojekteissa huokaillaan ja pyöritellään silmiä jos minut joudutaan ottamaan samaan ryhmään. Lopputuloksena olen vieläkin epävarmempi.
Odotan kauhulla koulun alkamista, olen 100 opintopistettä jäljessä muita ja kaikki vihaavat minua. En meinaa saada ryhmätöitä tehdyksi, ihan vaan sen takia kun kukaan ei halua olla samassa ryhmässä kanssani.
Ryhmätöissä en sluibaile, vaan teen melkein liikaa töitä. Monet kerrat muut ryhmäläiset teettävät melkein kaiken minulla, he syyllistävät ja kettuilevat minulle jos en tee kaikista inhottavimpia hommia, stressaan tehtävien valmiiksi saamisesta ja inhottavista kommenteista niin että meinasin saada keväällä hermoromahduksen ja tappaa itseni.
Minulla ei ole varaa mennä psykologille, ei vaikka saisin kelakorvaukset (kelakorvaustenkin kanssa sessiot olisivat 20-30€/45 min), mielialalääkkeitä en saa lääkäristä, koska yritin itsemurhaa 14-vuotiaana.
Kommentit (36)
Jotkut ihmiset ovat vain syntymästään saakka niin ärsyttäviä, että heidän koko elämänsä on tuota. Puhtaasti biologista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko kokeilla jotain vertaisryhmää masennuksen hoitona?Yksi tuttu saanut rakkaita ystäviä sellaisesta, ymmärtävät ja tsemppaavat toisiaan. (:
Terapia kannattaisi varmastikin, kun masennus palaa vaikka saisitkin ihmiset pitämään itsestäsi, eli se ei kuitenkaan ratkaise masennusongelmaa. Masennus taas voi olla traumaoire.
joojoo kirjoitti:
Voisitko kokeilla jotain vertaisryhmää masennuksen hoitona?Yksi tuttu saanut rakkaita ystäviä sellaisesta, ymmärtävät ja tsemppaavat toisiaan. (:
Lähin vertaistukiryhmä on Helsingissä. :/ En tosiaan ymmärrä, miksi masennuin taas yhtäkkiä. Luulin oikeasti, että olisin parantunut. Minulla meni niin hyvin ja sitten yhtäkkiä masennus iskee ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
AP
Etkö ole YTHS:n terveydenhuollon piirissä? Siellä mielenterveyspalvelut ovat halpoja.
Minunkin on vaikea saada ihmiset "pitämään" minusta, vaikka iän mittaan olen oppinut koko ajan paremmaksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sitten vaan jos en jaksa petrata niin huomaan että harva perään kyselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole YTHS:n terveydenhuollon piirissä? Siellä mielenterveyspalvelut ovat halpoja.
Minunkin on vaikea saada ihmiset "pitämään" minusta, vaikka iän mittaan olen oppinut koko ajan paremmaksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sitten vaan jos en jaksa petrata niin huomaan että harva perään kyselee.
En ole yliopistossa vaan ammattikorkeakoulussa. Koulullamme on mt-palvelut, mutta sielläkin psykologi vain ohjeistaa hakeutumaan terapiaan (johon minulla ei ole varaa)
AP
Älä yritä, ole puhtaan itsekäs ja vittuile takaisin, jos joku avautuu! Ja mene ihmeessä lääkäriin, itsemurhan yritys on syy saada apua ei este. Masennus haittaa elämääsi, ehkä sulla on myös jokin persoonallisuushäiriö tms. jos et ole koskaan tullut muiden kanssa toimeen tai sitten vain todella epäonninen, mutta arvosta itseäsi sen verran, että hanki ne terapia rahat millä vain. Mä hankin terapiarahat käymällä töissä opintojen ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muka saa lääkkeitä itsemurhayrityksen takia? Jokin ei nyt täsmää.
Jos se on yrittänyt tappaa itsensä niillä lääkkeillä? Eivät halua ottaa sitä riskiä, että AP vetää purkillisen mielialalääkkeitä.
Se 3-4x viikossa 35€ on kyllä opiskelijalle aika suolainen hinta, tiedän tunteen. Ei siinä auta muiden puheet siitä, että ilman kelakorvauksia se maksaisi 80€/sessio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Jos yhtään lohduttaa niin minä en ole edes masentunut, mutta en siltikään saa kontaktia kehenkään eikä kukaan koskaan pyydä minua mihinkään. Kaikkeni yritän mutta jotenkin etenkin isommissa porukoissa jään taka-alalle. En tiedä mikä minussa on. Lähinnä aina olen ollut porukoissa naurun aihe.
Minua on myös kiusattu pienestä lähtien, joten helposti en päästä ketään lähelleni. Luulisin että se voi olla syy että minun on vaikeaa heittäytyä seurassa ja olla analysoimatta käytöstäni.
N22
Kyllä sen iän myötä pitäis alkaa helpottaan, ihmisiä nyt aina on moneen junaan. Toivotaan että asiat alkaisivat mennä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muka saa lääkkeitä itsemurhayrityksen takia? Jokin ei nyt täsmää.
Jos se on yrittänyt tappaa itsensä niillä lääkkeillä? Eivät halua ottaa sitä riskiä, että AP vetää purkillisen mielialalääkkeitä.
En ole alan työntekijä, mutta ihmettelen kyllä usein mielenterveystyön tasoa. Kaverille iski psykoosi päälle, naapuri huomasi, ettei asiat ole nyt ok ja passitti psykan polille. Oli keskiyö ja lääkäri iski kaverille tablettipurkin kouraan ja pistettiin ulos. Kaveri pelkäsi, että hän kuolee minä hetkenä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä vaikutat reilulta ja empaattiselta ihmiseltä. Muut ei vaan tajuu sitä.
Kenellä ei muka ole varaa laittaa n. 100€ kuussa omaan mielenterveyteensä? Ryyppääkö ap kaikki rahansa?
Vierailija kirjoitti:
Kenellä ei muka ole varaa laittaa n. 100€ kuussa omaan mielenterveyteensä? Ryyppääkö ap kaikki rahansa?
Minulla jää laskujen ja vuokran jälkeen n. 100€ muuhun elämiseen. Jos haluaisin hoitoon, pitäisi elää varmaan pyhällä hengellä.
T. Opiskelija
Mene yliopistoon. AMK on pissisten leikkikoulu
Mulla oli nuorempana vähän sama ongelma, musta tuntui että monikaan ei pidä musta ja koitin vain miellyttää toisia mutta se ei ikinä oikein tuntunut onnistuvan. Mua auttoi kun opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Enää sillä ei ole ainakaan niin paljon väliä mitä muut ajattelevat. Samalla opin myös hyväksymään toiset ihmiset sellaisena kuin he ovat ja sitä kautta musta ainakin tuntuu että musta on alettu pitää. Ihmiset jotenkin vaistoaa sen että mun seurassa voi olla oma itsensä. Mulla on sellainen olo että en tarvitse toisilta ihmisiltä enää mitään.
Toinen asia mikä auttoi oli se kun ymmärsin että mitä toiset susta ajattelee riippuu siitä millaisia ihmisiä ne itse on. Kukaan ei näe sua sellaisena kuin sä oikeasi olet koska niiden omat kokemukset vaikuttaa niihin niin paljon. Et voi hallita sitä mitä toiset ihmiset susta ajattelevat joten yhtä hyvin voit hyväksyä sen että ne ajattelee ihan mitä sattuu. Ihan helppo tie tämä ei ole mutta mahdollinen. Ensimmäinen asia mitä kannattaa tehdä on aloittaa itsensä ja oman toimintansa seuraaminen vähän kuin katselisi jotain toista. Silloin sitä tajuaa miten älytöntä oma toiminta ja ajatukset ovat. Asiat alkavat muuttua ihan kuin itsestään. Suosittelen myös Echart Tollen kirjoja sekä Anthony De Mellon Havahtumista.
Yksinäisyydessä on se sudenkuoppa että helposti yrittää miellyttää liikaa muita ja asettuu kynnysmatoksi. Se ei auta, sillä ei saa muita pitämään itsestä. Liikaa ei kannata yrittää, vaan parempi lähteä siitä että parempi yksin kuin muiden nöyryytettävänä. Ryhmätyöt opiskellessa voivat olla tietysti helvettiä, mutta yritä olla jämäkkä ja asiallinen, muiden ei tarvitse pitää sinusta kunhan hoidat osuutesi.
Masentuneet ovat jotenkin ankeaa ja raskasta seuraa, en jaksa enää aikuisena hengailla masentuneiden kanssa, sori.