Miksi kukaan ei pidä minusta? En keksi enää miten voisin petrata :(

Ap, ymmärrä se, että kukaan ei vihaa sinua. Vaikka he eivät ehkä kauheasti tykkää sinusta, niin suurimmaksi osaksi ihmisten tunteet eivät ole voimakkaita sinua kohtaan, kuten viha, joka on rakkauden ohella ihmisen voimakkain tunne.  Suurin osa ihmisen toisia ihmisiä kohtaan tuntemista tunteista on hyvin neutraaleja, yleensä ihminen rakastaa muutamaa läheistä ihmistä, ja yleensä ei vihaa ketään, jos ei nyt satu olemaan joku todella inhottava ihminen joka on tehnyt itselle ja läheisille jotain tosi pahaa.

Jos sinä et ole tehnyt mitään todella pahaa kenellekään, kellään ei ole mitään syytä tuntea vihaa tai kovin suurta inhoakaan sinua kohtaan. Sinusta tuntuu varmasti siltä että jos joku katsoo vaikka ilkeästi sinua, että tämä ihminen vihaa sinua, mutta todellisuudessa voi olla että se ihminen ei edes tarkoittanut katsoa sinua niin pahasti miltä se sinusta näytti. Ja monet ihmiset puhuvat melko rumastikin toisille ihan ajattelemattomuuttaan, ei sen takia että syvästi vihaisivat kyseistä henkilöä.

Nykyään, varsinkin nuoret ihmiset puhuvat todella liioitellen tunteista, ja vieläpä muiden ihmisten tunteista joita he itse kuvittelevat toisten tuntevan. Viha on sellainen tunne että se saa koko kropan kuumenemaan, verenpaineen nousemaan, tuntuu että näkee punaista... en usko että kovin moni ihminen on eläissään oikeasti vihannut ketään. Ja rakkauskin on parhaimmillaan aivan mieletön tunne, on perhosia mahassa, tuntuu että leijuu ilmassa, hymyilyttää koko ajan, tulee tunne että pitää koskettaa rakasta, suudella ym. sekin tunne on aika harvinaista, moni sanoo että rakastan sitä ja tätä, mutta ei kaikki ole koskaan tunteneet edes todellista rakkauden tunnetta.

Välinpitämättömyys on myös ikävä tunne, ja monesti masentunut tuntee että kukaan ei välitä, eikä itse välitä kenestäkään, sekin on yleensä sairauden tuoma vääristynyt ajatuskuvio. Masennus on aivojen kemiallinen häiriö, ja se saa aikaan sen että ajatukset ovat vääristyneitä, niitä ei kannata uskoa. Pitää miettiä järjellä, ja uskoa mitä ihmiset puhuu ja tekee, jos ihminen sanoo jotain niin ei kannata alkaa kaivaa olemattomien rivien välistä jotain negatiivista. Monet eivät käsitä sitä, että vaikka itsestä tuntuu että on joko kaikkien silmätikku tai että kukaan ei huomaa, niin se ei pidä paikkaansa, koskaan kaikkia ei kiinnosta niin paljon että kaikki vaan tuijottaisivat vain yhtä ihmistä ja taas kukaan ei ole niin huomaamaton etteikö joku huomaisi, vaikka ei sitä mitenkään erityisesti ilmaisisi. 

Jos sait kavereita aiemmin, niin pystyt tekemään sen myös myöhemmin. Millä tavoin olet hankala ihminen? Se jäi tuossa vähän epäselväksi. Veikkaisin, että osakseen tuo on myös omaa kuvitelmaasi, eikä ihmisillä oikeasti ole noin vahvoja tunteita sinua kohtaan. Nuo tuhahtelut voivat olla myös työhön turhautumisesta johtuvia, eikä sinun seurastasi johtuvia. 

Laakson Lilja kirjoitti:

Ap, ymmärrä se, että kukaan ei vihaa sinua. Vaikka he eivät ehkä kauheasti tykkää sinusta, niin suurimmaksi osaksi ihmisten tunteet eivät ole voimakkaita sinua kohtaan, kuten viha, joka on rakkauden ohella ihmisen voimakkain tunne.  Suurin osa ihmisen toisia ihmisiä kohtaan tuntemista tunteista on hyvin neutraaleja, yleensä ihminen rakastaa muutamaa läheistä ihmistä, ja yleensä ei vihaa ketään, jos ei nyt satu olemaan joku todella inhottava ihminen joka on tehnyt itselle ja läheisille jotain tosi pahaa.

Jos sinä et ole tehnyt mitään todella pahaa kenellekään, kellään ei ole mitään syytä tuntea vihaa tai kovin suurta inhoakaan sinua kohtaan. Sinusta tuntuu varmasti siltä että jos joku katsoo vaikka ilkeästi sinua, että tämä ihminen vihaa sinua, mutta todellisuudessa voi olla että se ihminen ei edes tarkoittanut katsoa sinua niin pahasti miltä se sinusta näytti. Ja monet ihmiset puhuvat melko rumastikin toisille ihan ajattelemattomuuttaan, ei sen takia että syvästi vihaisivat kyseistä henkilöä.

Nykyään, varsinkin nuoret ihmiset puhuvat todella liioitellen tunteista, ja vieläpä muiden ihmisten tunteista joita he itse kuvittelevat toisten tuntevan. Viha on sellainen tunne että se saa koko kropan kuumenemaan, verenpaineen nousemaan, tuntuu että näkee punaista... en usko että kovin moni ihminen on eläissään oikeasti vihannut ketään. Ja rakkauskin on parhaimmillaan aivan mieletön tunne, on perhosia mahassa, tuntuu että leijuu ilmassa, hymyilyttää koko ajan, tulee tunne että pitää koskettaa rakasta, suudella ym. sekin tunne on aika harvinaista, moni sanoo että rakastan sitä ja tätä, mutta ei kaikki ole koskaan tunteneet edes todellista rakkauden tunnetta.

Välinpitämättömyys on myös ikävä tunne, ja monesti masentunut tuntee että kukaan ei välitä, eikä itse välitä kenestäkään, sekin on yleensä sairauden tuoma vääristynyt ajatuskuvio. Masennus on aivojen kemiallinen häiriö, ja se saa aikaan sen että ajatukset ovat vääristyneitä, niitä ei kannata uskoa. Pitää miettiä järjellä, ja uskoa mitä ihmiset puhuu ja tekee, jos ihminen sanoo jotain niin ei kannata alkaa kaivaa olemattomien rivien välistä jotain negatiivista. Monet eivät käsitä sitä, että vaikka itsestä tuntuu että on joko kaikkien silmätikku tai että kukaan ei huomaa, niin se ei pidä paikkaansa, koskaan kaikkia ei kiinnosta niin paljon että kaikki vaan tuijottaisivat vain yhtä ihmistä ja taas kukaan ei ole niin huomaamaton etteikö joku huomaisi, vaikka ei sitä mitenkään erityisesti ilmaisisi. 

Tämä on mielenkiintoinen aihepiiri. Minulle se ilmiö, ettei pidä jostakusta, on aina ollut jostain syystä epäselvä. Mm. tämän palstan keskustelut ovat auttaneet minua ymmärtämään, mistä ilmiössä on kyse, tai miten valtaosa (?) ihmisistä jäsentää nämä sosiaaliset perussuhtautumiset.

Olen itse aina ollut taipuvainen ajattelemaan, että se, ettei pidä jostakusta, tarkoittaa, että inhoaa ja saman jatkumon päässä vihaa häntä. Tämän palstan keskustelut ovat auttaneet minua ymmärtämään, että se, ettei pidä jostakusta, tarkoittaa, että suhtautuu häneen neutraalisti.

Jotain epäselvää tässä jäsennyksessä vieläkin on, mutta siitä pitäisi aloittaa kokonaan uusi ketju.

Pitäminen on siis sitä, että mm. haluaa olla pitämänsä ihmisen seurassa, pitää häntä persoonana attraktiivisena ja usein jakaa hänen kanssaan mielipiteitä, huumorintajun, mielenkiinnon kohteita (tai vaihtoehtoisesti pitää hänen vastakkaisia mielipiteitään yms. kiinnostavina).

Se, että ei pidä, tarkoittaa sitä, ettei ole kiinnostunut henkilön mielipiteistä eikä juuri kiinnitä häneen huomiota, mutta on esim. sattumanvaraisissa vuorovaikutustilanteissa tai työtilanteissa perusystävällinen, kuten kaupan kassa on normaalille asiakkaalle.

Se, että inhoaa (=tunne) ja / tai vihaa (=teko) jotakuta, tarkoittaa, että on kiinnostunut tuosta toisesta ihmisestä, mutta suhtautumista määrittävät inhon tunteet, jotka saattavat johtaa vihaan, eli tekoihin, jotka ovat sabotoivia ja vahingoittavia (mielipahaa aiheuttavaksi tarkoitettu tietoinen huomiotta jättäminen, nöyryyttäminen, ilkeily, juoruaminen, väkivalta...).

Jokainen meistä on kokenut näistä suhtautumisista kaikkia kolmea. Samoin jokainen meistä on suhtautunut toiseen ihmiseen näillä kaikilla tavoilla. Se, missä määrin on mitäkin näistä kolmesta kokenut, vaihtelee yksilöstä riippuen.

Ap. on aloitusviestinsä perusteella ehkä kokenut (olettaen, että hän on lukenut toisten ihmisten tarkoitusperiä oikein) tavallista enemmän tätä kielteistä puolta sosiaalisissa suhteissa. Jos näin on, ap. ei ole yksin, vaan on paljon ihmisiä (valitettavasti), joiden kokemushistoria on saman kaltainen.

Kuten joku mainitsi, hänen masentunut mielensä saattaa johtua menneisyyden sosiaalisten tilanteiden traumoista. Tällaiset oivallukset auttavat hakemaan oikeanlaista apua, jos se on taloudellisesti jossain vaiheessa mahdollista.

Robynilla on biisi (In My Eyes) josta tuli oma tsemppibiisini kun yritin selvitä AMK:sta. Erityisesti kohta "Though I bet you think it's better on the inside, there with them / we're better off outside, looking back in".

En voi uskoa miten inhottavia aikuiset ihmiset osaavat olla. Se ulkopuolelle sulkeminen ja silmien pyörittely on jotain aivan uskomatonta. Nämä ihmiset vieläpä puhuvat koulukiusaamista vastaan ja pitävät itseään hyvinä, kivoina ihmisinä. Ulkopuolisesta homma ei näytä aivan niin ruusuiselta...

Ap:lle voimia, toivottavasti saat apua!

Tuo on kurja kierre, jossa masennus ruokkii huonoa itsetuntoa, joka aiheuttaa vetäytyvyyttä ja ylimielistelyä, jotka puolestaan johtavat sosiaalisen karttamiseen, jotka ruokkivat masennusta ja huonoa itsetuntoa ja niin edelleen....

Minusta sinun pitäisi nyt varata uudelleen aika lääkärille. Teininä tietyt lääkitykset (ainakin ssri-lääkkeet) nostavat aggessiivisuutta ja itsetuhoisuutta pienellä osalla potilaista, mutta olet nyt jo aikuinen. Ja lääkkeitä on monenlaisia, joita voisi kokeilla valvotusti.

Vertaisryhmistäkin voisi sinulle olla paljon apua, mutta jos niitä ei ole saatavilla, se tietysti on melkoinen haitta. Oletko asiasta aivan varma? Melkein jokaisella opiskelupaikkakunnalla on jonkinlainen mielenterveyskuntoutujien ryhmä olemassa.

Onko sinulla muuten koskaan tutkittu sosiaalisten taitojen tasoa? Se, että pienestä pitäen koet olleesi inhottu, voi olla masentuneen psyykkesi antama virhetieto, mutta se voi olla myös oikea johtopäätös, joka johtuu siitä, että et ole sosiaalisesti taitava. Autismikirjoa on myös lievänä, ja varsinkin naisilla se on alidiagnosoitu. Autismikirjolaisia ikävä kyllä kiusataan ja eristetään sosiaalisesti varsin usein, koska he ovat sosiaalisesti kömpelöitä.

Ap, oletko nainen? Panosta ulkonäköön ja pukeudu ripauksen verran seksikkäästi, niin miehet ottavat sinut mukaan. En vihjaa, että pitää seksiä antaa tai mitään, mutta porukoihin pääsee tuolla tavalla mainiosti. Käytä nuoren naisen valtteja!

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko nainen? Panosta ulkonäköön ja pukeudu ripauksen verran seksikkäästi, niin miehet ottavat sinut mukaan. En vihjaa, että pitää seksiä antaa tai mitään, mutta porukoihin pääsee tuolla tavalla mainiosti. Käytä nuoren naisen valtteja!

Miten tuollaiset keikaroinnit ja ulkoiset, pinnalliset asiat voisivat tuoda ihmiselle mielenrauhan ja aitoa tyytyväisyyttä elämään? Mistä oletus, että olemalla nuori nainen, kaikki ongelmat vain maagisesti katoavat kuin taikasauvaa heilauttaen?

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko nainen? Panosta ulkonäköön ja pukeudu ripauksen verran seksikkäästi, niin miehet ottavat sinut mukaan. En vihjaa, että pitää seksiä antaa tai mitään, mutta porukoihin pääsee tuolla tavalla mainiosti. Käytä nuoren naisen valtteja!

Eli neuvosi on, että teeskentele olevasi jotain muuta kuin olet? Entä sitten, kun ei enää jaksa teeskennellä?

Vierailija kirjoitti:

Kenellä ei muka ole varaa laittaa n. 100€ kuussa omaan mielenterveyteensä? Ryyppääkö ap kaikki rahansa?

Tuo oli suorastaan törkeää puhetta nuorelle miehelle joka on koettanut tehdä itsemurhan 14-vuotiaana.

Jos kulut tuntuvat terapiaa tarvitsevasta isoilta, se johtuu siitä syvään juurtuneesta epätoivosta ja vaikeudesta uskoa että mikään enää auttaisi. Tuntuu että jos rahat "viedään" niin sitten ei ole enää yhtään mitään.

Ei minustakaan. Olen ruma ja lihava akka.

Miten niin et saa lääkkeitä? Vakavassa masennuksessa lääkkeet on ensisijainen hoitokeino, ei silloin mikään terapia edes tehoa, ennen kuin on saanut lääkityksellä pahimman masennuksen kuriin. Mene psykiatrille!

Lakkaa yrittämästä saamaan muita pitämään itsestäsi. Älä kaveeraa sellaisten kanssa, jotka kohtelevat sinua huonosti. Jos ryhmätyöt eivät onnistu, sovi opettajan kanssa, että teet ne itseksesi.

Lopeta itsesääli/itseruoskinta. Opettele nauttimaan elämästä.

"Olen hirveän varovainen, koska minuun on lapsesta asti iskostunut se, että jos joku suuttuu tai tympääntyy minuun, saan selkääni. Pelkään konflikteja ja tunnen että ihmissuhteissa viihdyttämis/yhteydenottovastuu on 100% minulla."

tämähän on tyypillinen ilmiö monenlaisen kaltoinkohtelun kohdalla, että uhri ajautuu toistuvasti samanlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi. kun heitä on kerran kaltoinkohdeltu, he itsekin ajavat tilanteita sellaiseen suuntaan ja odottavat toisten toimivan huonosti itseään kohtaan. tämä ei tietysti ole koskaan uhrin vika, mutta hyvä tiedostaa. ilmiö on yleinen esmierkiksi raiskattujen naisten kohdalla

ratkaisu tähän olisi saada korjaava kokemus. uhrin tulisi uskoa ansaitsevansa hyvä ystävyys. uhrin tulisi pystyä sanomaan tiukasti ei huonoille ihmissuhteille ja vetää selkeä raja kaltoinkohtelulle

tiedän itse, miten haastavaa on edes mielikuvitella hyvää ystävyyttä, jos ystävyydestä on vain huonoja kokemuksia. siitä olisi kuitenkin hyvä aloittaa. huonoja kokemuksia täytyy käsitellä yksi kerrallaan - miten toimin jatkossa, etten päädy tällaisen ihmisen seuraan? miten toimin jatkossa, että minua ei käytetä hyväksi?

kaikki etenevät omassa tahdissaan ja niistä lähtökohdista, mistä ovat lähteneet liikkeelle. sinulla ei ole ollut selvästikään helppo alku, mutta olet päässyt jo tosi pitkälle ja kuulostat aika moiselta sissiltä. ole ylpeä itsestäsi ja pitää lippu korkealla, ja hymyillä :)

Kukaan ei pidä minusta, enkä minä kenestäkään.