¤¤¤ENSIKOT VKO 14¤¤¤

Fiorella: Tuttu tunne, pari viikkoa meni kyllä ihan kamalissa olotiloissa, yökötti ja väsytti ihan kamalasti. Edelleen väsyttää mutta pahoinvointi on hävinnyt. Hyvä vai huono...selviää maanantaina onko masussa elämää...Jännittää ja pelottaa että kuinka sen kestää jos sieltä ei mitään löydykkään.



<semmoisissa tunnelmissa täällä.



Huomenna rv 8+0 :)

Pinoudun pikaisesti, kun en ole kai tällä viikolla vielä ehtinyt... (?)



Onnittelut plussanneille, ainakin Laralein bongasin! Kyllä lämmitti mieltä sun uutinen! Ja tervetuloa mukaan muutkin uudet, jotka löysitte maailman parhaaseen enskapinoon! :)



Hienoa että ossella ja Lisalla molemmilla on kaikki kunnossa ja masuasukit voi hyvin!



Meidän vauva on tainnut nyt pari päivää olla jalat alaspäin, koska tuntuu sellasia kummallisia nykäyksiä tonne ihan alas... Säikähdin jo, että supisteleeko mulla jotenkin kohtu/emätin (!) tai joku, mutta ei se kyllä sellastakaan oo. Eikä mulla maha mee mitenkään kovaksi, joten ei kai ne mitään oikeita supistuksiakaan sitten ole. Kyllä se tota masumyllerrystä muistuttaa, joten poju on varmaan vaan pyörähtänyt vaihtelun vuoksi toiseen asentoon.



Nikille vielä tosta äippälomasta: Aloitan siis äippäloman pikkasen varhennettuna 10.7. Oikeasti se kai alkaisi vähän myöhemmin, jos aloittaisin äippäloman vasta 30pv ennen laskettua aikaa. Mutta ajattelin, että kesällä on niin ihana lomailla ja kun mun siskon vauva syntyy kuukauden päästä, niin voin sitten niiden kanssa viettää mukavia lomapäiviä. Viikko sinne tänne! :)



Galluppiin: Me ollaan oltu naimisissa ens kesäkuussa 2v. Sitä ennen kihloissa 3v ja yhdessä ollaan oltu yhteensä jo melkein 8v. :)



Nyt täytyy mennä suihkuun, tulin juuri tanssitunnilta. Voikaahan paksusti enskamamat!



-Q- ja -q- 20+3

Eikö kukaan muu enska istu perjantaipäivää koneen ääressä?!? No en minäkään muuten mutta kun töissä täytyy olla, vaikka ulkona oliskin tollanen mukava puoliaurinkoinen keli! Jos vaan voisin niin avaisin näistä farkuista napin ja vetskarin, ahistaa aikasta paljon. Ja nää oli ne ainoot farkut mitä on voinu nyt pitää ku nää on niin matalat. No josko multa löytys jotain stretchhousuja kaapista... :-S



Tääl on ollu jotain galluppia, ainaki siviilisäätyjutuista. Kannanpa korteni kekoon: eli avioliitossa elellään, aika tuoreessa sellaisessa kun viime kesänä mentiin naimisiin.



Oma olo on ihan jees, nenä ei oo enää tukossa mut ihan järkkyjä yskänpuuskia tulee aina välillä, lähinnä iltasin. Ja flunssan aikana ei ollu oikeestaan niitä ällöolojakaan ku keskitty potemaan sitä flunssaa eli johtopäätös: mä kuvittelen ne! Tänääki aamulla ku piti lähtee töihin ja aattelin et toivottavasti ei tee pahaa ni ihan varmana taas teki. Korvien välissä vika siis ainaki osittain, hö :-( No pitää vaan yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Viikonloppuna ois tontilla hommia, ihan hyvä ni saa ajatuksia taas muualle.



Oikein aurinkoista viikonloppua kaikille!



JoJo + Napero rv 10+2

Moikka

Voi hitsi teitä aktiivisia ihmisiä, jotka jaksatte kommentoida melkein kaikille jotakin pientä :). Mulla tulisi varmaan 5 sivua tekstiä, jos aloittaisin samanlaisen, kun en sitten kuitenkaan osaa mitään asiaani ilmaista lyhyesti parilla rivillä :D. Mutta niin, ei kai tässä kaikille mikään pakko ole kommentoidakaan ¿ harvoin sitä tulee kasvokkainkaan isossa porukassa jokaisen puheenvuoroon mitään sanottua. Eli kyllä mä täällä nyökkäilen teidän kaikkien jutuille kuitenkin ;). Ja välillä tulee tirautettua jopa kyyneliä muidenkin onnen vuoksi, on tää vaan hassua aikaa¿



Iglua en ole ehkä vielä onnitellut¿ Oikein isot onnittelut sinne uusille vanhemmille ja pienelle ihmiselle!



Ainakin Mörötin oli viime päivinä käynyt ultrassa. Onnea vain hyvien ultrakuulumisten johdosta!



Ja laraleille plussa! Wautsivau! Onnea siitäkin ja liityhän meidän mahankasvattajien porukkaan pian :) Pitäisi kyllä käydä taas pienen tauon jälkeen vilkaisemassa, millaista porukkaa siellä kuumeilijoiden ensikoissa on tällä hetkellä. Mukavaa, kun sieltä yksi toisensa jälkeen plussailee. Kaikkien vuoro tulee joskus :)



Ja koko enska-kööri varmaan huokasi helpotuksesta, kun selvisi, ettei Lisallakaan ollut raskausmyrkytys. Noita hälyttäviä verenpaineoireita ja jotain näköhäiriöitä on näyttänyt olevan odottajilla joskus, ja onneksi ne eivät aina tarkoita raskausmyrkytystä.



Kappas, tosiaan Q:llakin tullut tällä viikolla 20 viikkoa täyteen. Tämä aika menee kyllä tosi nopeasti (saisi mennä kyllä nopeamminkin oikeastaan¿) :) Niameyn kanssa mennään melkein samoissa viikoissa ja jonkun muunkin muistaakseni. Mulla tuli tänään jo 23 viikkoa täyteen. Päivittäin tulee ihmeteltyä, vaikka noita ensimmäisiä inhottaviakin vaivoja taitaa jo alkaa olla, että miten normaalilta tällainen olotila voikaan tuntua loppujen lopuksi. Vähänkö mää oon yhtä luonnon kanssa tai jotain :D :D Ja silleen tosi henkinen eli spirituaalinen kans, you know ;) :D Tänään on töissä ekaa kertaa kaulassa Bola-riipus, mutta mä en kyllä usko, että tuo mönkiäinen sen kilinää mahaläskien läpi erottaisi. Sen nätti helinä ilahduttaa ehkä kuitenkin vaan mammaa¿ Mies toi Helsingin työmatkan tuliaisena tuommoisen ja onhan se ihan nätti juttu.



Nyt olen jo melkein varma siitä, että usein nukkumaan mennessä tulee yksi kivuton supistus. Ollut ehkä 3 viikon ajan noin, mutta ei niitä joka ilta tule. Eilen illalla pidin käsiä vatsalla ja ensin tuntui käsiin, että oma syke tuntui siinä pinnassa selvemmin. Sitten se maha vaan jotenkin vetäytyi kovemmaksi, sellaiseksi palloksi keskelle mahaa, josta se sitten pehmeni ja laski vähän alemmaksi. Ihan omaa elämäänsä siis elelee tuo osa kropasta välillä. Liitoskipuja ei ole ihan samaan tapaan tuntunut eilen tai tänään, ilmeisesti parina iltana kyykkiminen ja venyttely auttoi. Tänään on kiputuntemukset siirtyneet hiukan eteenpäin, häpyluuhun, mutta ei vielä haittaa menoa sekään.



Toivotaan jaksamista vielä myös pahoinvointien ja flunssien kourissa taisteleville! Jospa jo huomenna olisi vähän parempi päivä...



Mii- ja mynkerö (joka just potkuttaa mua napaan :-D) rv 23

Ai että se on mukava tuo oma sänky!!!

Ensin nukahdin illalla tv:tä kattellessa siihen n. tunniksi, kävin vessassa ja sit 11h unta putkeen ilman heräämisiä!!! On se luksusta :D

Sairaalassa oli niin kapea sänky, että joutu aina varovasti kylkeä kääntään, ettei vain mätkähä maahan ;)



Jos mie myöhemmin kävisin jotain taas raapustamassa... Nyt nautin vain oman kodin rauhasta :)



Lisa & Pertti-Irmeli 36+3

Kyllä täällä ainakin vietetään perjantaita koneen vieressä¿ niin kuin kaikkia muitakin päiviä. En vaan aikaisemmin saanut aikaiseks mitään raapustaa. Vähän meinaa väsyttää kun aamulla piti herätä neuvolaan ja illalla ei meinannut millään uni tulla. Vietinkin yöstä sitten pari tuntia sohvalla sudokujen kanssa.



Neuvolassa oli kaikki hyvin. Alapaineet ihan aavistuksen koholla, mutta ei pahasti kuitenkaan. Vähän jäi epäselväksi oliko tuo paco nyt sitten kiinnittynyt vaiko ei¿ kun tähän asti terkka on kokeillut että pää liikkuu vielä eikä ole kiinnittynyt, mutta nyt se sanoi, että pää pysyy paikallaan kun kokeilee.



Eilisillan vietin sitten vauvanvaatelipastoa kasaamassa¿ mies kyllä vähän auttoi =D mutta rungon kokosin kyllä itse ja mies katseli silmät pyöreinä kun mä ähisin ja puhisin lattialla. Tänään sitten olis vuorossa imurointi.



Mutta voi itku, että toi mun äiti on ihana¿ käväisi äsken tuomassa meille pakastimeen muutaman kaalilaatikon ja lihapullakastiketta, ettei tarvi sitten heti ensimmäisenä sairaalasta tultua alkaa ruokaa laittamaan ja sanoi, että huomenna tuo vielä hernekeittoa.



Nyt imuroimaan¿ ja taidanpa laittaa joulupuuron tulemaan =D



[color=red]pikku-milli & paco 37+0[/color] ja taas alkoi uus viikko¿

Ja täältä kans uutisia jotka varmasti arvasittekin;

Meille syntyi 4.4 (rv 40+3) ihana pieni ankkatytsy<3

Painoa neidillä oli 3160g, pituutta 50 cm ja pipo 34.



Tänään päästiin kotiin, olo on aivan huikea! Voidaan oikein hyvin ja synnytyksestä jäi myös mahtava fiilis=)



Kirjoittelen tarkemmin kunhan kotiudutaan kunnolla. En nyt ehtinyt kauheasti teidän kuulumisia lueskella mutta sen verran huomasin että Lisallakin kaikki hyvin, ihana juttu=)!

Voikaahan hyvin muutkin!



-Ankka & Prinsessa 3 vrk-

Ankka, paljon onnea koko perheelle! Ihanaa että saitte vihdoin pikkuankan kainaloon =)



Olisko nyt sit kohta mun vuoro hakee espanjan tuliainen kotiin...



p-m & p 37+0

Paljon onnea ankkaperheelle ;) Nopeeta toimintaa, vielä viikonloppuna/ alkuviikosta olit täällä ihan epätoivoisena ja nyt teitä jo onkin kotosalla yksi enemmän! Onnittelut!



Niin, ja Iglulle kanssa onnnea, en ole tainnut vielä muistaa onnitella :)



Omat kuulumiset: tulis jo ens keskiviikko, silloin on np-ultra. Tässä viikolla ihmettelin mahan kasvua, edelleen samaa ihmettelen, kun painokin on pikemminkin laskenut kuin noussut. Vaikka oikeesti taitaa kyllä 1kg suuntaan tai toiseen olla ihan tavanomaista vaihtelua, varsinkin mun kohdalla :)



Tarttis lähtee kaupungille, mä kun kehitin itselleni mennä viikolla " vaarallisen taudin" ;)) Tahtoo oman kannettavan! (siis mulla on pöytäkone, mut miehen kannettavalla vaan surffailen)... Tulee kalliiksi tällaset halutukset! ;)



t. Ope + Ahaa rv 11+4

Paljon onnea koko perheelle:) Kirjoittelehan vähän synnytyksestä sitten myöhemmin kun vaan kerkeät:) Iglulle myös isot onnittelut:)



Noista harkkasupistuksista, mä oon kanssa jo useamman kerran bongannu supistuksen, tänään töissä viimeks, maha kovettuu ja " kerääntyy" kasaan just niinku Mii (olitko se nyt sinä?) kuvaili..mulla supistaa myös aina kun oon saanu orgasmin,, siinä " jälki huumassa" :D ei kait se vaarallista oo? Maha kovettuu silloinki ihan samalla lailla palloks mutta ei sehään supistus satu ollenkaan ja hetken päästä menee ohi.



Mittailin tossa verenpainetta ja alapaine oli vaivaset 55 eikä yläpainekaan ollu ku 98,,ei ihme ku on vähän huipannu!



Nyt en muista yhtään mitä kukakin on kirjotellu, taidan olla vähän onnen huumassa tuon ankan uutisen takia:) Syömään mars!



Queen rv 22+2

Ankalle onnittelut pikku prisessan johdosta!



Mii: Tosiaan mennään aikasta samoissa :) Päästään sitten jännäämään kumpi poksahtaa ensin!! Mites sulla oli laskettu aika? mulla 3.8



Queen: tulet kans aika samoissa viikoissa :) Minäkin oon ostanut kirpparilta pikkusen vaatteet.. Löytyy tosi siistejä vaatteita pikkurahalla! Kaupassa pelkkä body maksaa n. 10e ja kirpparilta löytää uudenveroisia alk. 0,10e



Supistuksista, mulla kans samanlaisia tuntemuksia massussa! Parikin kertaa päivässä huomaa että masu on kova pallo :) Ja tosiaan siinä " jälki huumassa" ;D Oikeen isukkikin huomas eilen ku innostuttiin pitkästä aikaa puuhastelemaan!!



Meillä ollu aikasta hiljaista tuolla makkarin puolella.. jospa se taas piristyis kun ei tarvii enää pelätä vuotoja sun muuta :) On se kyl ollu miehestä kii nyt pitemmän aikaa, se pelkää että satuttaa pikkusta..

On varmaan aika yleistä miehillä??



Pitäis alkaa laittaa tavaroita kasaan ku lähetään mun vanhemmille vielä tänää.. Huomenna pääsen sitte hypistelemään vaunuja :)



Mutta hauskaa viikonloppua kaikille!





Niamey ja tiitiäinen rv 23+1

Ukko laitto tänään koneen + mesen päälle ja huusi mulle, että " se ankkuli on mesessä... ja ne on saanu vauvan kotiin!" . =) No mähän olin ihan täpinöissäni... JIPII JIPII!! Ja nyt kun luin WcAnkan tekstin, ni oli ihan liikuttunu!!!



Eli siis vielä kerran onnea ihan hirveesti koko perheelle!!! <3 <3 =)



Burde ja Penni-Enni rv 14+5

...omia kuulumisia en kirjottanu äsken ollenkaan, mut nyt kun tässä niitä mietin niin eipä niitä kyllä oikeen ole. =)



Sen verran mekin käytiin hulluilla päivillä, että ostettiin vauvan vaunuihin semmonen pehmolehmän roikkumaan + ihanat 62cm lappuhaalarit + semmonen pupu unirätti (jonka ukko valitsi). Kylläkään mikään noista ei ollu alennuksessa... =)



No juu... mutta eipä musta muuta. Uudelle plussanneelle oikeen paljon onnea ja tervetuloa!! (nikkiä en muista =() Ja vanhoille tutuille oikeen hyvää odotusta... ;)



Burde jälleen ja edelleen 14+5

Pikaisesti luin pinoa läpi ja silmiini osuivat vauvauutisia :) Onnea IGLUlle ja WC-ANKAlle ja tietenkin teitin koko perheelle!!!



Olin tosiaan viikon nyt toisella paikkakunnalla yötöissä ja pitu vieköön töissä on suodatus´koneella, joka ei päästä mua vauva-lehden sivuille. Arvatkaa oonko kärsinyt ;)



Mutta eipä tässä kummallista itselleni kuulukaan. Pahoinvointi on poistunut keskuudestani, mitä nyt tänään viimeksi oksensin suuhuni, kun tuli paha haju nenään ;) Mutta siis tällä hetkellä sellainen olo kuin ei raskaana olisikaan :)



MiaMik rv 15+2

Keskiviikkoaamuna 22.3. housuni tuntuivat kosteilta. Epäilin lapsiveden tihkumista ja aloin tarkkailemaan tilannetta. Oloni oli hieman heikko. Mieheni oli töissä, joten soitin kaverini kuskiksi käyttämään minua neuvolassa. Siellä kävin hieman puolen päivän jälkeen. Täti totesi tihkumisepäilyihini vain, että jos side ei ole niin märkä, että siitä voi puristaa nestettä, ei kyseessä ole lapsivesi (aina kuitenkin toitotettu, että lapsivettä voi tulla tipoittain!). Annoin taas virtsanäytteen, joka oli puhdas sekä verenpaineeni mitattiin. Sekin oli ok. Täti laittoi minut kotia, koska mitään aihetta epäilyyn, että synnytys olisi mitenkään käynnistynyt ei ollut.



Iltapäivällä yritin kovasti jatkaa aamulla aloittamaani tenttiin lukua siinä kuitenkaan onnistumatta. Keskittymiseni vei lähinnä oman tilani tarkkailu. Loppujen lopuksi päätin, että lähdetään miehen päästyä töihin hieman shoppailemaan, jotta saisin ajatukseni kohdistettua jonnekin muualle. Reissusta tarttuikin sitteri ja kasa herkkuja matkaan. Kotiuduttiin noin puoliseiskalta, jonka jälkeen päätin tehdä pientä silausta vaille olevan koulutehtävän päätökseen. Noustessani koneelta laittamaan saunaa päälle juuri ennen Salkkareiden alkua, lorahti lapsivedet. Päästyäni vessaan, huomasin veden olevan vihreää. Soitin synnärille ja sanoivat, että saman vuorokauden kuluessa olisi tultava. Synnärille ollaan kirjauduttu 20.40.



Synnärille saavuttuani minulta otettiin streptokokkinäyte (todettiin myöhemmin negatiiviseksi) sekä sydänkäyrää. Ulrastakin puhuttiin, mutta se jäi toteutumatta. Tässä vaiheessa olin auki noin 2cm. Meidät sijoitettiin perhehuoneeseen, jossa olisi ollut mukavasti parisänky. Minun käskettiin olemaan syömättä ja juomatta selittämättä miksi. Rupesin heti pohtimaan, että näinkö sitä joudutaan leikkuriin. Aika pian jouduimme siirtymään jo synnytyssaliin, jossa käyrän ottoa jatkettiin. Supistuksia tuli muutamia todella harvakseltaan. Mies sai saliin oman vuoteen ja pääsimme koittamaan nukkumista. Kaiken sen jännityksen keskellä sain nukuttua tunnin pari.



Aamulla minulle laitettiin oksitosiinitippa ja supistukset käynnistyivät. Puoliltapäivin kävin suihkussa ja sen jälkeen supistukset olivatkin melko kivuliaita ja sain epiduraalin. Lapsella oli jo tässä vaiheessa päässä sydänkäyräanturit, koska käyrää ei onnistuttu saamaan vatsan päältä rytmihäiriöistä johtuen. Neljään mennessä iltapäivällä tilanne ei ollut huomattavasti edennyt (olin auki ehkä noin 3,5cm), joten tippa päätettiin lopettaa. Itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen sovimme, että tippa laitetaan aamulla seiskan maissa uudestaan, jos synnytys ei yön aikana itsestään käynnisty.



Tämän jälkeen vauvalta yritettiin ottaa pH-näytettä hänen tilansa kartoittamiseksi kahdesti siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensimmäinen kerta oli tuskallinen kokemus jo pelkästään valmistelujen osalta. Tilannetta ei todellakaan helpottanut se, että näytettä otettaessa ei hallittukkaan instrumentin käyttöä, jonka takia minut ¿purettiin¿ alas. Muistan vielä jonkun teroittaneen ennen toimenpiteen aloitusta, että kaikki on oltava valmiina, koska on kyse todella ikävästä ja kivuliaasta operaatiosta. Näin ei kuitenkaan ollut toimittu.Toisella kertaa todettiin että näytteenotto on mahdotonta vauvan paksun tukan vuoksi (myöhemmin todettiin, että vauvan voinnin kannalta oli parempi ettei näytteenotossa onnistuttu, koska infektio olisi luultavasti ollut pahempi).



Ilta kului melko kivuttomasti, mutta tuskaisen hitaasti. Puolilta öin alkoivat omat supistukset tulemaan säännöllisesti. Mitään ei kuitenkaan varsinaisesti tapahtunut. Yritimme miehen kanssa molemmat nukkua, minä epiduraalin avustuksella. Epiduraalini ¿kasetin¿ tyhjennyttyä ehkä kolmen maissa hälytin kätilön paikalle. Lääkekasetti luvattiin tulla täyttämään hetken päästä, kun sillä hetkellä oli niin kiire, ettei hoitaja kerinnyt sitä täyttämään. Nukahdin noin puoleksi tunniksi herättyäni huomasin, ettei ¿kasettia¿ ollutkaan vaihdettu. Soitin taas kätilön paikalle. Hän oli UNOHTANUT tulla vaihtamaan ¿kasetin¿. Hakiessaan kasettia tuli ilmi, että oli päätetty, etten saa enää epiduraalia, mutta minua oli tästäkin asiasta unohdettu informoida.

Piakkoin halusin vessaan, jonne joku muu kätilö kuin omani tuli minut päästämään omani ollessa mukana toisessa synnytyksessä. Tämä täti oli suoraan helvetistä: niin kiukkuinen ja tyly kuin vain voi olla. (Teinkin hänestä jälkeenpäin huomautuksen kuten monesta muustakin asiasta).



Aamulla seitsemän aikaan minulle laitettiin oksitosiinitippa uudelleen ja supistukset alkoivatkin pian kivuliaina. Tässä vaiheessa minulla ei ollut epiduraalia enkä saanut myöskään liikkua, sillä lapsen sykkeet nousivat liikkuessani taivaisiin. Olin todella kipeä. Ihana mieheni yritti helpottaa sitä hieromalla selkääni lämpimillä viljatyynyillä. Yhdeksän aikaan (en ole ajasta ihan varma) sain epiduraalin huudettuani liki puoli tuntia kurkkusuorana. Ilokaasusta ei ollut minulle pahemmin apua. Tässä vaiheessa toivoin jo, että sektioon loppujen lopuksi päädyttäisiin, koska olin aivan lopussa. Odottaminen oli sietämätöntä. Puoli kahdeltatoista kohdunsuun tilanne tarkistettiin ja tilanne oli pysynyt samana: olin auki noin 3,5cm. Tämän jälkeen minua alettiin valmistelemaan leikkuriin.



Leikkaus aloitettiin hieman ennen puolta yhtä iltapäivällä ja pikkuisemme näki päivänvalon perjantaina 24.3. 12.44 reilu 40 tuntia lapsiveden menon jälkeen. Leikkauksessa todettiin, että lapsen tarjonta oli väärä (nenä näytti peppuuni päin), eikä hän olisi edes pystynyt syntymään alateitse. Kepa painoi syntyessään siis 3245g. Minulle näytettiin vaavia noin sekunnin ajan. Tässä vaiheessa tilanne vaikutti olevan vielä ihan ok. Pian tilanne kuitenkin muuttui ja lapsi kiidätettiin teholle hoidettavaksi. Hän oli hörpännyt lapsivettä sekä saanut minulta streptokokki-infektion. Kyseessä ei ollut streptokokin yleinen muoto vaan joku todella harvinainen versio (en nyt muista nimeä).



Leikkauksen jälkeen olin itse melkein 39 asteen kuumeessa ja tärisin kuin epilepsiakohtauksen kourissa. Sain lääkettä ja nukuin tunnin verran. Tämän jälkeen minut siirrettiin piakkoin osastolle. Oma vointini oli heikko, mutta päällimmäisenä oli huoli Kepasta.



Kepa joutui hengityskoneeseen, jossa ei kuitenkaan ollut kauaa. Hänellä kuitenkin seurattiin pulssia, happisaturaatiota jne. aina tiistaihin asti. Kepan crp kohosi pahimmillaan yli 120, omani päälle 260.



Näin Kepan seuraavan kerran vasta vuorokauden ikäisenä. Kahden vuorokauden iässä sain pidellä häntä sylissäni ensimmäisen kerran. Tilanteesta oli onneksi selvitty pelkällä säikähdyksellä. Keskiviikkona 29.3. sain hänet vihdoin vierihoitoon, mutta jouduimme käymään teholla ottamassa antibioottia neljästi vuorokaudessa. Vihdoin eilen, 7.4., pääsimme kotiin vietettyäni sairaalassa 16 päivää. Kepa voi todella hyvin. Tissiä hän syö vieläkin aika huonosti vaikka maitoa tuleekin aivan kiitettävästi. Sähkökäyttöinen lypsykone onkin kaapissa ja tehokkaassa käytössä¿



Voin vain todeta, että vaikka ei tässä kirjoitettuna ehkä pahalta kuulostakaan, oli synnytys minulle melkoisen traumaattinen kokemus. Sen jatkuva läpikäyminen on toiminut minulle terapiana. Synnärille lähti todellakin kirjallinen huomautus (kaikkea sitä, mistä huomautin ei näy tässä). Paljon onneksi auttoi se, että osastoilla synnytyksen jälkeen oli ihanat hoitajat sekä minulla että Kepalla. Samoin kätilö, joka auttoi Kepan maailmaan, oli todella ihana, sympaattinen ihminen.



Iglu ja Kepa 15 päivää

Eli eilen kotiuduttiin ja elämä on lähtenyt sujumaan hyvin. Haukku hieman ihmettelee uutta tulokasta...



ANKALLE paljon onnea vielä tätäkin kautta!



Täytynee myöntää, etten ole kauheasti jaksanut lueskella teidän muiden viestejä vielä. Sori. Koitan kuitenkin jossain vaiheessa tehdä sen.



Kepa on pääasiassa tyytyväinen: syö ja nukkuu. Antibiootit on vaan pitänyt vatsan kipeänä. Toivottavasti nyt tilanne rauhoittuu, kun kuuri eilen loppui.



Iglu ja Kepa

Hirvitti aivan kamalasti lukea tuo sinun kokemus synnytyksestä.. Ei kyllä helpottanu yhtään tätä jo valmiiksi synnytyspelkoista...



Mutta hirmuisesti onnea silti koko perheelle ja toivon oikein sydämeni pohjasta että paranette oikein pian!!



WcAnkalle myöskin suurimmat onnittelut! Ja tietty myös koko perheelle!!!



fio rv 7+6

Iglun ja Ankan perheille!



Vieläkin pyyhin kyyneleitää Iglun kertomuksen jälkeen... Onneksi olette nyt kotona ja Kepalla kaikki kunnossa! Hienoa, että jaksoit laittaa palautetta synnärille, kuulosti kyllä oikeasti pahalta. Toivottavasti pääsette kokemuksesta pian yli ja voitte nauttia täysin siemauksin perhe-elämästä!



=) Sippu ja pikku-tikru 16+1 (jee, taas uusi viikko!)

Heissan kaikki!



Tämä tyttö sai itsestään irti ja kävi aamupäivällä salilla. Kevyesti yritin tehdä, mutta jälkeenpäin on kyllä ollut aika huono olo. Mutta kun tuota korttia on vielä jäljellä ja kelit ei innosta ulkoiluun, niin yritän hissukseen käydä edes siellä.



aamun Kirppis -ohjelmasta tuli idea, että josko sitä itsekin pyörähtäis tuossa naapurissa, missä on kaupungin isoin kirppis. No ehkä huomenna, sillä ruuan jälkeen lähdemme mökille saunomaan. Ihanaa!



Kerroin muuten eilen töissä tulevasta vauvasta. En muuten olisi vielä yleisesti kertonut, mutta kun piti ensi vuoden luokat jakaa, niin siinä sivussa asia tuli julki. Yksi työkaveri oli kuulemma toiselle todennut keskiviikkona, että uskoo minun odottavan. Kai sitä oikeasti sitten toisilla on se aisti...



Iglulle ja Ankalle ja molempien perheille ihan hirmuisesti onnea!!! Kuullosti tuo iglun kertomus ihan kamalalta. Hyvä, että olet jaksanut antaa palautetta - muuten mikään ei muutu. Onneksi kaikki on nyt hyvin! Suloisia vauvapäiviä molempiin suuntiin!



Ja kaikille rentoa viikonloppua!



-Amy ja EkaVekara 10+4

Itku tuli, kun luin kertomuksesi. Eilen jo miehelle kyynelehdin kokemustasi ja kyllä tämä tarkempi versio oli kauheaa luettavaa!!!!!



On aivan käsittämätöntä, mitä ihminen pistetään kestämään vaikka keinoja olisi vähentää kärsimystä=(



Onneksi olette nyt kotona ja kunnossa, loppupelissä se on kuitenkin tärkeintä!!!!

Paljon voimia vauva-arkeen ja täällä ollaan jos haluat jutella=)!