Onko mies jonka kanssa nyt olet elämäsi mies? Sama kysymys miehille naisista

Mun elämäni nainen ja elämäni rakkaus on varattu toiselle, eikä hän ole koskaan ollutkaan omani.

T. P***** kaipaava

Kyllä olen nyt elämäni miehen kanssa. En ole ainoassakaan seurustelusuhteessa tuntenut tällaista turvaa ja varmuutta toisesta. Ja ainakin tiedän, että kumpikaan ei varmasti ole toisen kanssa rahan tai muun vaurauden takia. Köyhiä ollaan ja vuokralla asutaan "huonolla alueella".:D Silti halutaan yhdessä porskuttaa, sillä rakkautta on ja semmoista... Yhteenkuuluvuuden tunnetta. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään muun miehen puhuvan tulevaisuudesta samoin kuin tämä nykyiseni.

Hän on suhteemme alkuaikoina puolustanut minua erästä ystäväänsä vastaan, kun tämä ystävä oli sitä mieltä, että olen tullut heidän väliinsä ja minun tulisi väistyä mieluusti kokonaan takavasemmalle. Mies ihan minun kuulteni sanoi ystävälleen, että tämän tulee nyt vaan ymmärtää, että mies on rakastunut minuun ja haluaa olla kanssani, eikä se tarkoita että hän olisi hylkäämässä ystävänsä. Mulla ja tuolla ystävällä on edelleen aika viileät välit, sillä hän tekee kerta kerran jälkeen selväksi, että inhoaa minua (hänen sanansa, ei minun), mutta aina tuollaisen jälkeen mieskin pistää välit ystäväänsä pieneksi hetkeksi katkolle ja toistaa, ettei aio kuunnella minun solvaamistani.

Nykyään ei enää eletä sitä ruusunpunaista rakastumisen aikaa, vaan arkea. Ollaan siirrytty rakastumisesta rakastamiseen. Se on paljon vaikeampaa kuin rakastuminen, mutta kaiken vaivan arvoista. On kompromisseja ja neuvotteluja eri asioista. Ajankäytöstä, rahasta... Mutta kaikki palaa aina siihen, että yhdessä pysytään ja selvitään.

Pleäh, tiedän. Siirappista. Mutta olen tässä koko päivän ikävöinyt töissä olevaa miestäni ja odotellut, että tulisi kotiin ja päästäisiin viikonlopun viettoon.:P

Minua tämä "elämäni mies" lähinnä vituttaa.

hdhdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä nämä sankarit elävät kumppanin kanssa, joka ei kuitenkaan ole se oikea? Huhhu! Tuhlaatte elämäänne ok-kumppanin kanssa, kun voisitte saada vau-kumppanin.

Entäs jos jättäisinkin sen ok-kumppanin ja lähtisin etsimään vau-kumppania, eikä sitä sitten ikinä löytyisikään? Kumpi on suurempaa tuhlausta: elää ok-kumppanin kanssa vai haahuilla etsimässä "sitä oikeaa", jota ei ehkä ole olemassakaan?

Minä taas en voisi elää sen ok-kumppanin kanssa. Varsinkaan nyt, kun olen sen vaun kokenut ja menettänyt. Jos en löydä uutta vauta, niin mieluummin olen yksin.

Mä valitsin toisin. En ole koskaan viihtynyt yksin ja kun kohdalle tuli mies jonka kanssa olin pari vuotta erittäin hyvä ystävä ja vasta sitten aloitimme seurustelun en epäröinyt hetkeäkään.  Mulle riitti se että olen miehelleni suuri rakkaus ja hän on rakas minulle. Tiesin jo ennen tätä että voin kokea täydellisen intohimon ja suuren rakkauden vain yhden henkilön kanssa mutta olimme aina väärään aikaan vapaina.

Elämä on ollut hyvää, rakastavaa ja antoisaa näinkin.