Onko mies jonka kanssa nyt olet elämäsi mies? Sama kysymys miehille naisista

Nyt juuri tuntuu siltä että tämä mies on se oikea jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. 

Olen toisella kierroksella ja oletan että olen virheistäni oppinut. 

Mutta koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tässä kohta 6 vuotta yhdessä on oltu ja koko ajan tuntuu hyvälle.

On. Hän on toinen aviomieheni. Tunnen sen sisuskaluissani.Ensimmäisen kanssa ei ollut samaa tunnetta. Hänen kanssaan olin enemmän järjen kautta.

Kyllä, nykyinen on elämäni mies.

Entisen kumppanin kanssa menin yhteen ajatuksella "tämä on ihan kiva mies, kaipa tämän kanssa voisi vaikka seurustella". Ero tuli muutaman vuoden kuluttua, kun tunteet vain hiipuivat.

Nykyisen kanssa ajattelen usein, että kukaan ei koskaan voisi olla yhtä sopiva kumppani minulle kuin tämä mies on. 

Ei ole, ei minkäänlaista syvempää yhteyttä ja näin vajaa kolmekymppisenä tullut huomattua, että elämän arvotkin ovat menneet aikalailla eri suuntiin.

Olen nyt rakastanut elämäni miestä melkein viisi vuotta. Mieskin on ollut ihastunut mutta ei ole vielä ymmärtänyt että minä olen se oikea hänelle. Minä odottelen ja toivon että hän vielä tajuaa.

Noin 26 vuotta sitten seurustelin vuoden erään toisen miehen kanssa, ja katson että myös hän oli elämäni mies. Vaikka hän oli niin saamaton nahjus että suhteemme katkesi.

On.

On. Paras ystävä, paras pano, paras seuralainen. Hauska ja ihana.

10v yhdessä, lapset 2 ja 3 ja kaikki toimii hyvin!

En olisi ikinä uskonut näihin satuihin. Tosin voihan tämä vielä kosahtaa, mutta en usko. Joka päivä eletään kuin viimeistä. Jotenkin pelkään, että hän menehtyy.

Ei/ehkä, mutta se ei ole hänen vikansa. Onnea kaikille, jotka ovat saavuttaneet varman tunteen asiasta!

Ei ole vaikka olemmekin olleet yhdessä jo 21v eikä tarkoitustakaan erota. Meillä on hyvä näin, olemme toistemme parhaat ystävät mutta intohimon ja suuren rakkauden koin toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisinpa kuvailla nykyistä kumppaniani sanoilla elämäni mies, koska hän sen ilman muuta ansaitsisi. En ole vielä tavannut sellaista miestä, josta noita sanoja käyttäisin, ja olen kuitenkin ollut kerran naimisissa ja nyt uudessa "vakavassa" suhteessa. Olen kyllä muutenkin hieman rajoittunut tunne-elämältäni, joten ehkäpä mun ei ole edes mahdollista tavata sellaista, joka tuntuisi jollain tavalla elämää suuremmalta. Tällä hetkellä elän sellaista välivaihetta: en tiedä, tyydynkö tähän mitä mulla on (hyvä, kunnollinen, huomioiva, rakastava mies) vai jätänkö jo toistamiseen suhteen, jossa ei ole ns. mitään vikaa, paitsi se että minä tunnen lähinnä vain kiintymystä. Joku osa minusta haluaisi rakastua palavasti, toinen osa sanoo että minä en edes kykene siihen. Jos nyt jätän tämän suhteen, minulla ei ole mitään takeita siitä, löydänkö koskaan enää edes tällaista suhdetta. Ekalla kerralla totesin lopulta, että mieluummin olen loppuelämäni yksin kuin puolivillaisessa. Nyt tokalla kerralla en ole vielä varma päätöksestäni. Vikahan on tietenkin minussa, eikä näissä miehissä. Olen varmaan tunnevammainen.

Oletko miettinyt terapiaa? Tajuaisit paremmin mitä alitajuntaisesti kaipaat - ja onko tuo kaipaamasi sinulle hyväksi. Jos lapsuus on ollut turvatonta ja täynnä vuoristorataa sitä tajuamattaan kaipaa myös aikuiselämään vaikka todellisuudessa se vain toistaisi lapsuuden kärsimyksiä.

Vissiin olen terapian tarpeessa :) En ole kyllä harkinnut, varmaan pitäisi. Jollain tavalla tiedostankin osan niistä asioista, jotka vaikuttavat. Mun lapsuus oli taloudellisesti todella turvattua, ja mun perheessä raha oli todella tärkeetä. Vaikka mun arvot on monin paikoin erilaiset kuin mun vanhempien, huomaan että rahalla on mullekin merkitystä. Nämä miehet mun elämässä (jotka eivät siis ole olleet elämäni miehiä) ovat olleet sellaisia, joita mä olen jotenkin vetänyt perässäni. En nyt pelkästään taloudellisesti, vaan monin eri tavoin. Molemmissa on ominaisuuksia, joita arvostan, mutta jostain syystä mä kaipaisin myös taloudellista tasavertaisuutta. En tarvitse elättäjää, mulla on kovat tulot itselläni, mutta haluaisin kumppanin, jolla on myös kovat tulot, jotta mun ei tarvitse elättää kuin itseni. Ja tämähän on asia, jota en suostu myöntämään kuin tällä tavalla kasvottomana ja nimettömänä keskustelupalstalla. Ketjussa, jossa tällainen yksittäinen vastausviesti kiinnostaa vain aniharvaa, jos ketään. En varmaan myöntäisi tätä edes sille terapeutille, onhan se noloa. Että rahalla on niin suuri merkitys mulle, joskaan en todellakaan halua uskoa siihenkään, että pelkästään raha on ratkaiseva asia. Mut ehkä tämän viestin kirjoittaminen on mulle askel eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tilanteessa jossa moni muukin mies, eli tuli otettua se ihan ok nainen, sellainen johon oma taso riitti. En ole koskaan erityisen palavia tunteita toista kohtaan tuntenut, mutta parempi näin kuin ilman naista.

Yyh, minä pelkään, että oma mies ajattelisi samalla tavalla. Ei ole kiva olla parisuhteessa miehen kanssa, jolle olen "tyhjää parempi". Jos tuo selviäisi, ero olisi vaan ajan kysymys.

On. Kolmas kerta toden sanoi. Keski-ikäisten aikuisten lasten vanhempien erillissuhde. <3

Aika moni nainen ajattelee, että on, mutta miehet ei.

Haluaako miehet ulkonäöllisesti kauniimpaa vai onko luonne kohtalainen vain?

Tuo, otin minkä sain, kuulostaa, että lähinnä ulkonäkö harmittaa.

Aika anuksesta.

Oma mies sanoo, että rakastaa hirveästi, mutta en nyt tiedä. Itse olen ihan rakastunut häneen vielä 7 vuoden jälkeenkin. Missi en kyllä ole, sellainen perusnätti vain.

Miten ihmeessä nämä sankarit elävät kumppanin kanssa, joka ei kuitenkaan ole se oikea? Huhhu! Tuhlaatte elämäänne ok-kumppanin kanssa, kun voisitte saada vau-kumppanin. No, tyylinsä kullakin.

Itse seurustelen unelmamieheni kanssa. Rakastan ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan tilanteessa jossa moni muukin mies, eli tuli otettua se ihan ok nainen, sellainen johon oma taso riitti. En ole koskaan erityisen palavia tunteita toista kohtaan tuntenut, mutta parempi näin kuin ilman naista.

Yyh, minä pelkään, että oma mies ajattelisi samalla tavalla. Ei ole kiva olla parisuhteessa miehen kanssa, jolle olen "tyhjää parempi". Jos tuo selviäisi, ero olisi vaan ajan kysymys.

Kannattaa varautua ikävään yllätykseen. Suurin osa miehistä on joutunut tyytymään siihen ihan ok naiseen mihin oma taso riitti.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä nämä sankarit elävät kumppanin kanssa, joka ei kuitenkaan ole se oikea? Huhhu! Tuhlaatte elämäänne ok-kumppanin kanssa, kun voisitte saada vau-kumppanin. No, tyylinsä kullakin.

Itse seurustelen unelmamieheni kanssa. Rakastan ja paljon.

Koska minun ei ole mahdollista saada elämäni miestä. En ole kaunis, hyvin tavallinen ja tylsä. Ei ne kunnon miehet vilkaise mua päinkään. Valitettavasti. Aina ei vaan saa mitä haluaa. 

Ei ja on. Tuskin eroan nykyisestä. Ja tuskin uusi suhde etenee hymyä pitemmälle. Vaikka hän onkin Elämäni mies aina.

On. Näin kauan piti elää ja yksi pitkä liittokin takana, ennen kuin tajusin mitä parisuhteen pitää olla, ja millainen puolison.

Mulla on kaksi elämäni miestä. Elämäni rakkaus heistä on se, jolle en ole virallisesti vihitty.

Ei taida olla. arvomaailmat ei nähtävästi kohtaa millään. tosi surullista :( toivoin niin kovasti, että olisi ollut elämäni rakkaus .