Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö kuolevat käydä hyvästelemässä?
16.08.2017 |
Tämä asia on tullut vastaan pari kertaa.
Läheinen sukulaiseni oli pahasti sairas ja saattohoidossa. Kun hoitaja soitti toiselle sukulaiselleni, että olisi aika mennä sanomaan hyvästit, niin mua pyydettiin mukaan. Mä en ole kovin hyvä hyvästeissä ja muutenkin haluan, että viimeisin muistoni on edes jotakuinkin parempi kuin katsoa toisen kuolevan. Kieltäydyin kohteliaasti. Itkin yksin kotona mieluummin. Tähän kieltäytymiseen suhtauduttiin nuivasti ja mua pidettiin jotenkin tunnekylmänä ihmisenä. En itse tunnusta sellainen olevani, koska pakahdun suruun sen kohdatessa.
En ole koskaan pystynyt enkä halunnut jättää hyvästejä kenellekään; ihmisille tai lemmikeille. Kieltäydyn aina kohteliaasti enkä todellakaan yritä vähätellä tilannetta tai sen merkitystä muille. Koen kuitenkin, että mua pidetään töykeänä ja että mun suruani vähätellään, koska en osaa tai halua sitä jakaa. Kertaakaan näiden hyvästien aikana kuoleva henkilö ei ole ollut edes tajuissaan, saati ymmärtäisi loukkaantua mun puuttumisesta.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (25)
Kuoleva minusta kuuluu hyvästellä jos hän on sinulle tärkeä ihminen. Et sinä sinne itsesi vuoksi mene, vaan sen kuolevan joka kenties haluaa nähdä sinut vielä viimeisen kerran.
Kuollutta taas ei ole mielestäni mikään pakko hyvästellä, kuollut ei enää mitään mistään tajua, silloin voi hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin pillittämään sen sijaan että menee esim. hautajaisiin ikävystymään kuoliaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinjoo, jos hyvästeltävä ei ole tajuissan enää, niin sitten ei ole sen kuolevan vuoksi mentävä käymään. Itse tosin menin saattelemaan isovanhempani viimeiselle matkalle, vaikkei hän tajuissaan ollutkaan, oli vähän sellainen "jos hän kuitenkin välillä kävisi tajuissaan ja ymmärtäisi jotakin/vaistoaisi läheisten läsnäolon". Mutta ei sinnekkään ketään pakotettu/painostettu tulemaan, tuli ketkä halusi.
"Se elossa olevan läheisen tuki ei ole mitään, ei yhtään mitään"
Ja p*skanmarjat. Luuletko että kuoleva on yhtäkkiä tunteeton vain siksi että hän on kuolemassa? Mikä voisi olla sen pelottavampaa kuin seistä tiedostaen sen hetken äärellä kun kaikki, aivan kaikki päättyy? Vaikket sinä sitä käsittäisikään mitä merkitystä toisella ilmiselvä on pelon hetkellä, ei tee siitä tarpeetonta. Toisen tuki ja läsnäolo nyt vain auttavat pelkoon, vaikkei nyt ryhmässä kuolisikaan.
Vierailija kirjoitti:
"Se elossa olevan läheisen tuki ei ole mitään, ei yhtään mitään"
Ja p*skanmarjat. Luuletko että kuoleva on yhtäkkiä tunteeton vain siksi että hän on kuolemassa? Mikä voisi olla sen pelottavampaa kuin seistä tiedostaen sen hetken äärellä kun kaikki, aivan kaikki päättyy? Vaikket sinä sitä käsittäisikään mitä merkitystä toisella ilmiselvä on pelon hetkellä, ei tee siitä tarpeetonta. Toisen tuki ja läsnäolo nyt vain auttavat pelkoon, vaikkei nyt ryhmässä kuolisikaan.
Ja jos kuittaat sillä ettei pelolla ole väliä kun hän kuolee kuitenkin niin miksi kenenkään tunteilla koskaan olisi väliä kun kaikki me kuollaan kuitenkin? Ihan yhtä aitoa, ellei aidompaakin, se kuollevan pelko on kuin terveen ja pitkään elävänkin.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen käynyt hyvästelemässä kuolevat sukulaiset vaikka olisit tajuttomana/syvästi muistisairaita. Aina en edes sano mitään, pidän kädestä/kosketan. Käyn yleensä yksinään koska silloin saa itkeä rauhassa ilman että sukulaislauma on vieressä lohduttamassa.