Tunnetko ihmisiä, joilla "parisuhteet on jo takanapäin"?
Eli ihminen, joka on ollut parisuhteessa, joko yhdessä tai useammassakin. Ehkä lapsiakin on, tai sitten ei. Viimeinenkin parisuhde on jo päättynyt, eikä uusi parisuhde ole suunnitelmissa tai edes haaveissa?
Minä tunnen/olen tuntenut useitakin. Enimmäkseen leskiä, mutta myös eronneissa on näitä. On miehiä ja naisia.
Kommentit (53)
Joo, minä itse. Päätin pienten lasten yksinhuoltajana, että lasteni elämään ei tule yhtäkään uutta "isähahmoa", ja että aika sellaiselle on vasta kun he ovat täysi-ikäisiä. No, nyt ovat, mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa mikään parisuhde tai ylipäänsä edes mikään säätö. Olen ihan fine sen ajatuksen kanssa, että olen loppuelämäni yksin.
Olen 41-vuotias lapseton leski, masennus ja työuupumus on, mutta pitää vain sinnitellä töissä. Ei ole voimia parisuhteeseen vaikka ystävien mielestä pitäisi aloittaa treffailu.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde vaatii työtä ja kompromisseja. Ihmiset ei jaksa enää tehdä niitä. Kaikki haluaa kaiken ilman sitoumuksia. Joo.
Kompromissi on mitä kauheinta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias lapseton leski, masennus ja työuupumus on, mutta pitää vain sinnitellä töissä. Ei ole voimia parisuhteeseen vaikka ystävien mielestä pitäisi aloittaa treffailu.
Voimia sinulle. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla parisuhteessa, ei varsinkaan kenenkään muun mieliksi, ei edes ystävien.
P.S. Kuulin siis erään nuoren ihmisen puhuvan erittäin positiivisesti ihmisistä joilla "parisuhteet ovat jo takanapäin".
Elämä voi/saa yllättää. Ei suunnitelmien mukaan aina mene. Itse kuljen avoimin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Mitä minun pitäisi sanoa.
Oletko kannustanut häntä/heitä treffailemaan tai muuten pyrkimään parisuhteeseen?
Joo äitini sai kahden eri miehen kanssa lapset ja molemmat päätyi eroon. Sen jälkeen ei ole mitään vakavaa ollut ja olen ymmärtänyt, ettei hän oikeastaan kaipaa ketään siihen. Molemmat suhteet oli hankalia, ehkä ei jaksaisi enään samaa kolmatta kertaa
Itseni, ei onnistu parisuhteet,ku en ryyppää, en tanssi, en hypi sängystä toiseen. Tykkään urheilla, olla kotona, siivota, tehdä ruokaa. Olen tylsä nainen, miehet tykkää jännänaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Mitä minun pitäisi sanoa.
Oletko kannustanut häntä/heitä treffailemaan tai muuten pyrkimään parisuhteeseen?
En. Ajattelen että itse päättäkööt.
Joo, minä itse. Erottuani kuspäisestä miehestä 7 v sitten, en ole edes sekunnin sadasosaa harkinnut enää ikinä uutta kivirekeä perässä vedettäväksi ottavani. Ja joka kerta, kun ukkelin kanssa joudun olla jossain tekemisissä, päätös olla yksin vahvistuu aina vaan.
Kyllä, itseni. En ole parisuhdeihminen ja inhoan seksiäkin, olisi outoa jos etsisin parisuhdetta.
Kyllä muutamasta sen tapaisesta on kokemusta nuorempana ja äitikin olen, mutta en ole koskaan jalunnut naimisiin enkä asua miesten kanssa.
Ne ajat on kaukana takana että teki mieli vehdata miesten kanssa.
Olen nyt 50v. Taisin olla n. 34v kun kosketin viimeksi lerssiä.
Mäkin päätin etten ota uutta isähahmoa lapselleni. Kävin kyllä treffeillä ja monissa huomasin ettei heistä siihen olisi. Olisin ollut vain konenteleva äiti en olisi saanut tasa-vertaista parisuhdetta. Edellinen ees taas veivaus sinetöi päätökseni lopullisesti olla lopoe elämäni yksin.
Tunnen. Itseni. Olen 52-vuotias leski. Ei tämän ikäinen enää mitään elämänkumppaneita tai parisuhteita tarvitse. Olen tyytyväinen elämääni koirani, ystävieni ja lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde vaatii työtä ja kompromisseja. Ihmiset ei jaksa enää tehdä niitä. Kaikki haluaa kaiken ilman sitoumuksia. Joo.
Missä nämä kaikki naiset sitten luuraavat, jotka eivät missään nimessä halua sitoutua? Haluan löytää juuri nämä naiset...
Miksi tuollaisia nauloja tarvitsee arkkuun naulata? Katkeruus ei tee kenellekään hyvää , eikä yksin vanheneminen sekään kovin hääppöistä ole.
Avoimin mielin ja mahdollisuus kannattaa aina antaa.Sitä ei tiedä mihin se johtaa
Parisuhde vaatii työtä ja kompromisseja. Ihmiset ei jaksa enää tehdä niitä. Kaikki haluaa kaiken ilman sitoumuksia. Joo.