Tahallaan ymmärtämätön puoliso?

Suutun siis tilanteessa, koska kommunikointi ei onnistu. Mitä teenkin, ei asiaa saa todella "perille". Onhan se loukkaavaa, kun toinen on itsekäs ja itsepäinen pohjimmiltaan tai käyttäytyy ainakin niin. Minulle parisuhteessa oleminen olisi kaiken lisäksi ensisijaisesti henkistä yhteyttä... ap

Kyseessä on siis vuosia vaivannut ongelma, jota ei joskus ainakaan tällä tavoin ollut tai puolisoni antoi vähintään olettaa toisin.

Menkää jollekin terapeutille, koska tarvitsette jonkun tulkkaamaan puheitanne.

Mun mielestä alkoi kuulostaa myös siltä, että jos alat luetella asioita, joilla puolisosi on sinua loukannut, vaadit häntä muuttumaan etkä näe oman toimintasi osuutta.

Kuunteletko sinä, kun kumppani haluaa puhua? Keskusteletteko muuten asioista?

Itse yritin saada sitä yhteyttä toimimaan 5 vuotta, kunnes tajusin lyöväni päätäni seinään. Toinen on umpiluuta tai häiriintynyt niin minkäs siinä mahtaa. Tai ollaan vaan täysin erilaisia keskenään, ei öljy ja vesikään yhdisty.

Been there, done that. En jaksa enää tässä iässä alkaa opettamaan ihmisiä, joten olen tehnyt puolisovalinnan sillä perusteella että normaali kanssakäyminen keskusteluineen ja ongelmien selvittelyineen onnistuu. Mun mies on monesti myös uppiniskainen kun häntä "syytetään" jostain, ja syyttämisenä hän kokee asiat joissa ei syytetä, mutta joista haluan puhua. Piikit on monesti heti pystyssä että minä en ole tehnyt mitään, miksi syytät. Pienen miettimistauon jälkeen hän kuitenkin aina mielellään selvittää asiat, ja ymmärtää että haluan keskustella, en syytä mistään.

Jos ei itse osaa omasta suhteestä sanoa että kuinka tällaisen on mahdollista toimia, niin juoksisin jo. 

Itselläni oli täysin vastaava tilanne ja riitelyksi se aina meni jos koitin jostain huomauttaa. Olisin halunnut selvittää asian, jotta sitä ei tarvisi aina käsitellä uudestaan, mutta nainen vain alkoi valittamaan kuinka syytän häntä jatkuvasti kaikesta, enkä näe omia virheitäni jne. Aina piti vetää kaikki muutkin jutut samaan keskusteluun, eikä voitu käsitellä sitä yksittäistä asiaa. 

Ongelma tuskin oli aidosti näissä asioissa ja hän tuntuikin monesti oikein hakevan riitaa etenkin sillon kun olisi ollut aikaa olla yhdessä. Uskoisin, että hän lähinnä haki itselleen syitä miksi erota. Hän nimittäin halusi lapsia ja minä en halunnut ja siksi varmasti mietti, että pitäisikö erota ja hankkia lapset jonkun toisen kanssa. Suhde oli muuten hyvä, joten hänelle oli varmaan hankalaa löytää riittävästi syitä eroon, joten vieraannutti itsensä minusta tällä riitelyllä ja muutenkin purki turhautuneisuuttaan minuun usein ilman syytäkin. Eipä sitä enää lopulta jaksanut kun toinen ei näe omia virheitään, ei halua edes aidosti keskustella asioita läpi ja haukkuu minua jopa silloin kun yritän häntä parhaani mukaan auttaa. Neuvoni olivat kuulemma turhia, mutta samat neuvot joltain toiselta kelpasivat.

Eli sanoisin, että ongelma on yleensä jossain muualla kuin niissä varsinaisissa asioissa jos toinen ihminen ei halua pyrkiä sopuun. 

Itse tosiaan olen se, joka yrittää puhua asioista yleisesti. Puolisoni tyypillisesti jättää puhumatta ja hautaa asiat pinnan alle. Hän tuntuu ottavan minun puoleni huomioimisen asiana, josta tarvitsee tapella eikä halua taipua. Itse toivon ja edellyttäisin myös häneltä kykyä ilmaista asioita suoraan ja ottaa vastaan myös. Tuntuu, että rakentava asioiden käsittely on vain minun tyylini tässä suhteessa. Kuitenkin luulisi välittämisen olevan myös toisen kuuntelua ja huomioimista sekä vapaaehtoistakin taipumista tarvittaessa?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli täysin vastaava tilanne ja riitelyksi se aina meni jos koitin jostain huomauttaa. Olisin halunnut selvittää asian, jotta sitä ei tarvisi aina käsitellä uudestaan, mutta nainen vain alkoi valittamaan kuinka syytän häntä jatkuvasti kaikesta, enkä näe omia virheitäni jne. Aina piti vetää kaikki muutkin jutut samaan keskusteluun, eikä voitu käsitellä sitä yksittäistä asiaa. 

Ongelma tuskin oli aidosti näissä asioissa ja hän tuntuikin monesti oikein hakevan riitaa etenkin sillon kun olisi ollut aikaa olla yhdessä. Uskoisin, että hän lähinnä haki itselleen syitä miksi erota. Hän nimittäin halusi lapsia ja minä en halunnut ja siksi varmasti mietti, että pitäisikö erota ja hankkia lapset jonkun toisen kanssa. Suhde oli muuten hyvä, joten hänelle oli varmaan hankalaa löytää riittävästi syitä eroon, joten vieraannutti itsensä minusta tällä riitelyllä ja muutenkin purki turhautuneisuuttaan minuun usein ilman syytäkin. Eipä sitä enää lopulta jaksanut kun toinen ei näe omia virheitään, ei halua edes aidosti keskustella asioita läpi ja haukkuu minua jopa silloin kun yritän häntä parhaani mukaan auttaa. Neuvoni olivat kuulemma turhia, mutta samat neuvot joltain toiselta kelpasivat.

Eli sanoisin, että ongelma on yleensä jossain muualla kuin niissä varsinaisissa asioissa jos toinen ihminen ei halua pyrkiä sopuun. 

Kiitos tästä kommentista. Varmasti niin onkin, että syy on jossain muualla, kun motivaatio on kateissa toisella osapuolella. Toisaalta juuri näinä vuosina olen ollut sinnikkäämpi kommunikoinnissani. Aiemmin hän teki samaa, mutta taivuin enkä nähnyt hänen lävitseen. Vasta hankala elämäntilanne pakotti minut lähtemään vääntöön itse.

M30 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli täysin vastaava tilanne ja riitelyksi se aina meni jos koitin jostain huomauttaa. Olisin halunnut selvittää asian, jotta sitä ei tarvisi aina käsitellä uudestaan, mutta nainen vain alkoi valittamaan kuinka syytän häntä jatkuvasti kaikesta, enkä näe omia virheitäni jne. Aina piti vetää kaikki muutkin jutut samaan keskusteluun, eikä voitu käsitellä sitä yksittäistä asiaa. 

Ongelma tuskin oli aidosti näissä asioissa ja hän tuntuikin monesti oikein hakevan riitaa etenkin sillon kun olisi ollut aikaa olla yhdessä. Uskoisin, että hän lähinnä haki itselleen syitä miksi erota. Hän nimittäin halusi lapsia ja minä en halunnut ja siksi varmasti mietti, että pitäisikö erota ja hankkia lapset jonkun toisen kanssa. Suhde oli muuten hyvä, joten hänelle oli varmaan hankalaa löytää riittävästi syitä eroon, joten vieraannutti itsensä minusta tällä riitelyllä ja muutenkin purki turhautuneisuuttaan minuun usein ilman syytäkin. Eipä sitä enää lopulta jaksanut kun toinen ei näe omia virheitään, ei halua edes aidosti keskustella asioita läpi ja haukkuu minua jopa silloin kun yritän häntä parhaani mukaan auttaa. Neuvoni olivat kuulemma turhia, mutta samat neuvot joltain toiselta kelpasivat.

Eli sanoisin, että ongelma on yleensä jossain muualla kuin niissä varsinaisissa asioissa jos toinen ihminen ei halua pyrkiä sopuun. 

Kiitos tästä kommentista. Varmasti niin onkin, että syy on jossain muualla, kun motivaatio on kateissa toisella osapuolella. Toisaalta juuri näinä vuosina olen ollut sinnikkäämpi kommunikoinnissani. Aiemmin hän teki samaa, mutta taivuin enkä nähnyt hänen lävitseen. Vasta hankala elämäntilanne pakotti minut lähtemään vääntöön itse.

Eli mies on käytännössä koko suhteen ajan ollut samanlainen, mutta sinä olet parin vuoden jälkeen herännyt vaatimaan jotain uutta? Ei mies tule koskaan muuttumaan, eli joko sopeudut nykytilaan tai lähdet suhteesta.

Mieheni on ap:n vaimon kaltainen. Se on todella ahdistavaa ja nujertavaa ja tuntuu henkiseltä väkivallalta. En kestä sitä enää yhtään, enkä pysty nukkumaan silloin. Yksi tällainen tilanne oli juuri. Eilen tapahtui ihme, vuorokauden "ymmärtämättömyyden" jälkeen mies myönsi toimintansa ja pyysi sitä anteeksi. Hän ikäänkuin kuuli minut ja kommunikoimme normaalisti. Hän sanoi, että oli jo asian x tehdessään tuntenut niin kovaa syyllisyyttä ja tajunnut olevansa väärässä, ettei kyennyt kohtaamaan sitä tunnetta ja sulki siksi kaiken pois ja yritti vältellä tuntemasta sitä. Tämä on suhteemme aikana toinen kerta, kun hän myöntää toimineensa niin. Edellinen kerta oli aikoinaan, kun olin valmis eroamaan asian takia ja olin jo heittänyt hänet nukkumaan ulos asunnostani.

Sympatiat ap:n puolella siis, tuo on raskasta. Luonne-, eikä sukupuolikysymys.

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Meillä kyllä ei auttanut mikään kirjeen tai tekstarin tms viestin kirjoittaminen, mies päinvastoin suuttui niistä ylimääräistä. Vikahan ei ole siinä, ettei häb olisi ymmärtnyt, mitä sanoin, vaan siimä, että piti omana oikeutenaan olla ottamasta keskusteluun osaa tasaveroisena ja joutua vastuuseen teoistaan. Ekan kerran siinä auttoi vain välitön ja aito eron uhka, tämä toinen kerta tuntuu ihmeeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Meillä kyllä ei auttanut mikään kirjeen tai tekstarin tms viestin kirjoittaminen, mies päinvastoin suuttui niistä ylimääräistä. Vikahan ei ole siinä, ettei häb olisi ymmärtnyt, mitä sanoin, vaan siimä, että piti omana oikeutenaan olla ottamasta keskusteluun osaa tasaveroisena ja joutua vastuuseen teoistaan. Ekan kerran siinä auttoi vain välitön ja aito eron uhka, tämä toinen kerta tuntuu ihmeeltä.

No meillä auttoi, siis varsinkin tuo pallon toiselle siirtäminen: "selvitetään kun olet valmis". Ja jos suhteen haluaa selvittää niin eipä se paljon maksa kokeilla. Toki tärkeämpänä pitäisin kuitenkin tuota tuen ja rakkauden osoitusta, jottei kumppani kokisi tarvetta puolustaa itseään hyökkämällä - sitähän se riitely loppupeleissä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Meillä kyllä ei auttanut mikään kirjeen tai tekstarin tms viestin kirjoittaminen, mies päinvastoin suuttui niistä ylimääräistä. Vikahan ei ole siinä, ettei häb olisi ymmärtnyt, mitä sanoin, vaan siimä, että piti omana oikeutenaan olla ottamasta keskusteluun osaa tasaveroisena ja joutua vastuuseen teoistaan. Ekan kerran siinä auttoi vain välitön ja aito eron uhka, tämä toinen kerta tuntuu ihmeeltä.

Sama meillä. Kirje/et ei auttanut yhtään mitään. Eikä puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Meillä kyllä ei auttanut mikään kirjeen tai tekstarin tms viestin kirjoittaminen, mies päinvastoin suuttui niistä ylimääräistä. Vikahan ei ole siinä, ettei häb olisi ymmärtnyt, mitä sanoin, vaan siimä, että piti omana oikeutenaan olla ottamasta keskusteluun osaa tasaveroisena ja joutua vastuuseen teoistaan. Ekan kerran siinä auttoi vain välitön ja aito eron uhka, tämä toinen kerta tuntuu ihmeeltä.

No meillä auttoi, siis varsinkin tuo pallon toiselle siirtäminen: "selvitetään kun olet valmis". Ja jos suhteen haluaa selvittää niin eipä se paljon maksa kokeilla. Toki tärkeämpänä pitäisin kuitenkin tuota tuen ja rakkauden osoitusta, jottei kumppani kokisi tarvetta puolustaa itseään hyökkämällä - sitähän se riitely loppupeleissä on.

Puhumme siis eri asioista. Meilläkin mies oli sitä mieltä, että meidän pitäisi oppia "riitelemään rakentavammin" Minun mielestäni hänen piti lopettaa henkinen väkivalta ja valehtelu. Ei siinä kehuminen ja omien vikojen esiintuominen auta mitään, jos toinen ei kunnioita eikä esim myönnä edes tehneensä tai sanoneensa jotain, minkä on tehnyt ja sanonut.

Minun mieheni, nyt ex oli samanlainen. Tai siis suuttui ihan pikkuasioista ihan järjettömässä mittakaavassa. Esim. jos hän oli väärässä asiassa, josta voi faktan katsoa vaikka googlen kautta niin suuttui ihan silmittömästi ja raivosi. Sama myös ihan tyhjistä jutuista. Oli myös sairaan mustasukkainen olemattomista syistä. Yritin miljoona kertaa hänelle selittää, ettei asiat ole niin kuin hän väittää mutta ei koskaan antanut periksi vaan vaihtoi riidan aiheen toiseksi eli alkoi syytellä minua vaikka mistä. Koskaan ei saanut keskusteluyhteyttä, vaan hän lähti yleensä pois kotoa ja oli jopa useita öitä ties missä. Lopulta lähti kokonaan yhden tällaisen riidan jälkeen.

Joo, sama ongelma täällä. Minua vain syytetään koko ajan, kun perustelen käytökseni ja syyt mistä asiat johtuu, niin keskustelu lakkaa siihen ja sitten vain toistellaan samaa asiaa, naurettavaa. Yksi asia mitä hän myös tekee, on että kun sanon jostain asiasta, hän sivuuttaa sen vastaamalla asiaani kysymyksellä ja sitten taas riidelläänkim siitä kuinka huono puoliso minä olen. Toinen on se, että hän on vain hiljaa, ei vastaa yhtään mitään, vaikka otan vakavan asian esille, sitten parin päivän päästä on kuin kaikki olisi hyvin ja ihmettelee käytöstäni tai kylmyyttäni.

Olen luovuttanut, pari vuotta on ollut aikaa. Olen päättänyt erota, ikävää koska meillä on lapsia, mutta ei näin voi jatkaa.

M30

Minun puolisoni on myös tällainen. Hän hermostuu joskus mitättömistä asioista ja vyöryttää "syyn" minun niskoilleni, vaikka todellisuudessa hän on vain hermostunut jostain itse keksimästään asiasta. Yleensä minä olen jotenkin toiminut väärin ja loukannut häntä, hänen sanojensa mukaan. Olen päätelly että hän on hyvin epävarma eikä kestä ja osaa käsitellä negatiivisia tuntemuksia, siis sellaisia että hän on itse epäonnistunut jossain. Jos hän on ilkeä minua kohtaan, hän ei kestä sitä ja on entistä ilkeämpi ja pyrkii osoittamaan että minä se olin se ilkeä. Sama asia jos hän vaikka leipoo kakun ja se epäoonistuu, on syy huoneen lämpötilassa, uunissa tai jauhoissa. Tai jos hän urheillessaan epäonnistuu, on syy kengissä, säässä tai housuissa. Uskon että tätä piirrettä ei voi ihmisessä muuttaa, tai ainakaan minun puolisossani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Meillä kyllä ei auttanut mikään kirjeen tai tekstarin tms viestin kirjoittaminen, mies päinvastoin suuttui niistä ylimääräistä. Vikahan ei ole siinä, ettei häb olisi ymmärtnyt, mitä sanoin, vaan siimä, että piti omana oikeutenaan olla ottamasta keskusteluun osaa tasaveroisena ja joutua vastuuseen teoistaan. Ekan kerran siinä auttoi vain välitön ja aito eron uhka, tämä toinen kerta tuntuu ihmeeltä.

No meillä auttoi, siis varsinkin tuo pallon toiselle siirtäminen: "selvitetään kun olet valmis". Ja jos suhteen haluaa selvittää niin eipä se paljon maksa kokeilla. Toki tärkeämpänä pitäisin kuitenkin tuota tuen ja rakkauden osoitusta, jottei kumppani kokisi tarvetta puolustaa itseään hyökkämällä - sitähän se riitely loppupeleissä on.

Puhumme siis eri asioista. Meilläkin mies oli sitä mieltä, että meidän pitäisi oppia "riitelemään rakentavammin" Minun mielestäni hänen piti lopettaa henkinen väkivalta ja valehtelu. Ei siinä kehuminen ja omien vikojen esiintuominen auta mitään, jos toinen ei kunnioita eikä esim myönnä edes tehneensä tai sanoneensa jotain, minkä on tehnyt ja sanonut.

Niin, taidat tosiaan puhua eri asiasta, minä puhun ap:n tilanteesta, jossa puoliso regoi väistämällä itse asian ja syyttämällä miestään. Hän siis aktiivisesti kieltää (todennäköisesti myös itseltään) oman negatiivisen käytöksensä. Todennäköisesti hän ei vain uskalla kohdata omia tuntemuksiaan ja kokee pääsevänsä helpommalla kun hyökkää miestään vastaan sen sijaan että käsittelisi asiaa ja myöntäisi käytöstään. Jos kyse on tällaisesta, nimenomaan tukeminen ja sen osoittaminen että aikoo pysyä lähellä, ei syytä, eikä väitä itse olevansa täydellinen voi avata tuon halutun keskusteluyhteyden. Nimimerkillä kokemusta on. Tämä vaatii vaivaa ja halua oikeasti paneutua suhteeseen, mutta oletan että ap haluaa auttaa puolisoaan, koska hän kysyi apua tilanteeseen.

Se että sinun puolisosi on (ollut?) valehtelija ei liittyne ap:n asiaan mitenkään.

Olin yhdessä tyypin kanssa, jonka kanssa ei kertakaikkiaan löydetty yhteistä säveltä. Ei siihen auttanut pariterapiakaan, hän oli siellä ihan eri ihminen. 

Saatoimme käsitellä jotain asiaa tunteja, uupumiseen asti ja silti olimme yhtä kaukana toisistamme kuin aluksi, minun mielestäni jopa kauempana. 

Ihan hirveän kuluttava suhde.