Lue keskustelun säännöt.
Olen ikuisesti ulkopuolinen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa
14.08.2017 |
Ja nyt kolmekymppisenä kipuilen asiaa. Siinä mielessä olen onnellisessa tilanteessa että en ole koskaan ollut varsinaisesti kiusattu tai syrjitty, enkä usko muiden inhoavan minua. Ulkopuoliseksi jään silti aina. En ole ikinä ollut sosiaalinen ja hauska muiden naurattaja. Sen sijaan olen hiljainen, rauhallinen, järkevä, tylsä ja asiallinen. Tai näin oletan muiden minut näkevän. Asia on sinänsä itselleni ok, enkä haluaisi muuttaa persoonaani ja introverttina en jaksaisikaan muiden jatkuvaa seuraa.
Silti tämä asia vaivaa. Kouluajoilta lähtien ja nyt työelämässä aina huomaan, miten muut tutustuu toisiinsa ja jään ulkopuolelle. Olen ollut 3v nykyisessä työpaikassa. Tulen muiden kanssa toimeen ja juttelen niitä näitä, mutta siihen se jää ja muut klikkiytyvät keskenään ja käyvät tauoilla yhdessä. Se siinä onkin, tulen kyllä muiden kanssa toimeen mutta ikinä tutustuminen ei etene syvemmälle tasolle. Tätä on vaikea selittää sellaiselle joka ei ole asiaa kokenut.
Nyt moni kysyy että uhriutanko itseäni, olenko itse ollut aktiivinen ja pyytänyt muita syömään ja aloittanut keskusteluja. Olen kyllä ja muut pyytäessä lähtevätkin seuraksi. Aina se silti jää siihen yhteen kertaan jos en itse tee aloitetta ja nämä ihmiset löytävät jonkun toisen jonka kanssa kaverustuvat paremmin. Niin se on vaan aina mennyt ja jään miettimään mikä ominaisuus se itsessäni on, että sama kaava on toistunut teinistä lähtien.
Kommentit (44)
Itse ajattelin ja kipuilin tuota asiaa vähän nuorenpana. En siksi, että kokisin oloni yksinäiseksi, vaan juuri tuo että vertasin itseäni muihin ja olisin halunnut olla kuten muut.
Nettiä selaamalla löysin muita, jotka ajatteli samoin ja törmäsin persoonallisuustyyppi testiin. Eri persoonallisuuksia on 16 ja puolet ihmisistä kuuluu kahteen yleisimpään tyyppiin.
Sitten on niitä harvinaisempia tyyppejä. Itse olen INFP-T ja se on suomalaisella miehellä kaikista harvinaisin tyyppi. Tein testin neljä kertaa ja sama tulos.
Luin tuosta persoonallisuustyypistä ja moni asia valkeni minulle ja aloin ymmärtää itseäni paremmin. Itsetuntemusta kannattaa harjoitella. Itse tajusin etten minä edes halua sosiaalisia suhteita pakollisia lukuunottamatta. Suosittelen tekemään testin. Voit yllättyä ja oppia jotain uutta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Myers-Brigg's is not only psychometrically unreliable, it is neither a psychometrically valid nor a theoretically validated assessment of personality." https://www.reddit.com/r/askscience/comments/1p2cki/how_scientifically_…
Sama kuin kehottaisi lukemaan horoskooppia...
Olen ollut yläasteelta saakka ulkopuolinen. Eli nyt jo 40 vuotta. Sama kuvio toistuu työelämässä, joka paikassa. En vain saa ihmisiin kontaktia suuressa joukossa.
Mutta toki aika on tehnyt siinä tehtävänsä, ettei se enää haittaa minua. Nuorena oli toisin - on ikävää kasvaa muun maailman ulkopuolella. Kaikkien hyljeksimänä.
Nykyään nautin yksinäisyydestä. Annan muiden olla omissa oloissaan kun niin hekin antavat minun olla.
Siis missä todellisuudessa sä oikein elät? Olen matkaillut lukemattomia kertoja yksin ympäri Eurooppaa, myös etelässä, eikä ikinä ole kukaan liehitellyt, huomioinut saatika pyydellyt minnekään mukaan. Kannattaisi tutustua ihan oikeisiin ihmisiin eikä muodostaa maailmankuvaa jostain harlekiininovelleista tai teinielokuvista!