Mikä on ärsyttävintä, mitä lapsi voi tehdä?
Yritetään jotenkin ymmärtää tätä nykyajan lapsiärsytystä.
Kommentit (54)
Eiks kukaan ees yritä ymmärtää lapsia?
Olitte itekki lapsia ja ette kaipa olisi pitänyt lasten vihaajista?
Eli ettekö vois koettaa asettua lapsen asemaan?
Vierailija kirjoitti:
Eiks kukaan ees yritä ymmärtää lapsia?
Olitte itekki lapsia ja ette kaipa olisi pitänyt lasten vihaajista?
Eli ettekö vois koettaa asettua lapsen asemaan?
Yritän kyllä ymmärtää, mutta ei se tee näistä asioista yhtään vähemmän ärsyttäviä. Ymmärrän senkin että lapsi on vielä keskeneräinen ihminen ja siksi osittain käyttäytyy ärsyttävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ärsyttävintä mitä lapsi voi tehdä?
Kun näin otsikon, niin ihan ensimmäisenä tuli mieleen eläinrääkkäys. En siis tarkoita sitä, että pieni lapsi tekee jotain mitä ei vielä ymmärrä, eli vahingoittaa eläintä vahingossa, vaan ihan tarkoituksellista, piittaamatonta, tahallista, ilkeämielistä eläinrääkkäystä. Tällaisissa lapsissa on jotain pahasti pielessä...
Olin tulossa sanomaan kovan korkeat äänet, mutta vaihdan saman vastauksen, koska tämä on kyllä käsittämätöntä minun mielestä! Mitä ihmettä sille lapselle on tapahtunut, että siitä on tullut julma eläimiä kohtaan! :(
Omat lapset ovat tajunneet ihan pienestä, että mitään elävää ei rääkätä tai kiusata.
Kantelu aikuisille.
Naapurissa asuu ällöttävä kakara, joka on 5-vuotiaasta saakka (nyt 13)
ravannut ovella rääkymässä. Tulee minulle rätisemään joko pihalla, tai tunkee meidän kotiovelle tai joskus ammoin kylässä ollessa vihlovalla äänellä:
-Toi teiän Ida ruisii vettäää!
-Ida tönäsii muaaa!
-Mä olin äsken pihalla, ni Ida seuras muaa!
Silti tunkee koko ajan hakemaan lastani ja tulisi mielellään kylään.
Sitä ulvontaa en kyllä kuuntele, kuinka hän ei saa lapseni leluja, eikä katsoa meillä mitä leffaa haluaa. En tiedä miten tuollaiset pahanilmanlinnut on kasvatettu.
Tämä hapannaamainen tyttö on erityiskoulussa - sen jatkuvan rääkymällä puhumisen ja aikuisissa roikkumisen takia varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä se, että 7v on niin älypuhelimensa lumoissa, ettei siihen saa kontaktia. "Mitä leipää ostetaan" vastaus "mmmm"
"Mennäänkö viikonloppuna HopLoppiin vai Koiramäkeen?" "mmmm"
Ja auta armias jos otat puhelimen pois niin sitä rääkymistä, mukilointia ja hiusten repimistä.
Meillä tuollaisesta käytöksestä saisi vuodeksi käyttöön tämän:
https://www.google.fi/search?q=vanha+nokia&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ve…:
Vierailija kirjoitti:
Eiks kukaan ees yritä ymmärtää lapsia?
Olitte itekki lapsia ja ette kaipa olisi pitänyt lasten vihaajista?
Eli ettekö vois koettaa asettua lapsen asemaan?
Ei ollut nyt tarkoitus ymmärtää lapsia tai muistaa että jokainen on itsekin ollut lapsi vaan listata asioita mitkä lapsissa ärsyttää!
Vierailija kirjoitti:
Eiks kukaan ees yritä ymmärtää lapsia?
Olitte itekki lapsia ja ette kaipa olisi pitänyt lasten vihaajista?
Eli ettekö vois koettaa asettua lapsen asemaan?
En minä eikä kumpikaan veljistäni vetänyt kissoja hännästä, heittänyt oravia ja lintuja kivillä, ampunut ritsalla koiraa, potkinut jyrsijöitä, repinyt perhosilta siipiä, polttanut tulitikulla linnunpoikasen höyheniä, rikkonut linnunpesien munia, teipannut naapurin koiran kuonon jeesusteipillä kiinni, jne jne. Meidän vanhemmat opetti jo lapsesta saakka kunnioittamaan eläimiä ja toisia ihmisiä.
No tällä hetkellä omassa orastavassa esiteinissä ärsyttää se iiiiihan loppuun asti joka asiasta vastaan vänkääminen (eli siijen asti kunnes sanon että okei,nyt riitti,rangaistus tuli). Sitten se että ei edes voi yrittää tehdä jotain kunnolla. Ei niinkuin pienintäkään yritystä vaan vain läntätää se asia jotenkin ja maristaan samalla että " miteeeennn?!? En osaaaaaaa" ääääiiitiiiiii" ei tää meeeeeee". Ja sitten se päin naamaa valehtelu. Vaikka omin silmin näkisit kuinka lapsi värittäisi tussilla lattiaa niin se väittää silti vastaan että ei tehnyt sitä(siihen loppuun asti). Ja kaikki on aina äitin vika. Ihan kaikki. Huono sää,se että ei löydä jotain, se jos kolauttaa itsensä johonkin,se että maailma pyörii...kaikkein rakkain on silti. Mutta ärsyttää. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks kukaan ees yritä ymmärtää lapsia?
Olitte itekki lapsia ja ette kaipa olisi pitänyt lasten vihaajista?
Eli ettekö vois koettaa asettua lapsen asemaan?
En minä eikä kumpikaan veljistäni vetänyt kissoja hännästä, heittänyt oravia ja lintuja kivillä, ampunut ritsalla koiraa, potkinut jyrsijöitä, repinyt perhosilta siipiä, polttanut tulitikulla linnunpoikasen höyheniä, rikkonut linnunpesien munia, teipannut naapurin koiran kuonon jeesusteipillä kiinni, jne jne. Meidän vanhemmat opetti jo lapsesta saakka kunnioittamaan eläimiä ja toisia ihmisiä.
juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Kantelu aikuisille.
Naapurissa asuu ällöttävä kakara, joka on 5-vuotiaasta saakka (nyt 13)
ravannut ovella rääkymässä. Tulee minulle rätisemään joko pihalla, tai tunkee meidän kotiovelle tai joskus ammoin kylässä ollessa vihlovalla äänellä:
-Toi teiän Ida ruisii vettäää!
-Ida tönäsii muaaa!
-Mä olin äsken pihalla, ni Ida seuras muaa!
Silti tunkee koko ajan hakemaan lastani ja tulisi mielellään kylään.
Sitä ulvontaa en kyllä kuuntele, kuinka hän ei saa lapseni leluja, eikä katsoa meillä mitä leffaa haluaa. En tiedä miten tuollaiset pahanilmanlinnut on kasvatettu.
Tämä hapannaamainen tyttö on erityiskoulussa - sen jatkuvan rääkymällä puhumisen ja aikuisissa roikkumisen takia varmaan.
Hän on erityiskoulussa, koska hänellä on jokin häiriö. Kiusaat siis kommentillasi vammaista. Ei kiva. Vanhemmat eivät voi hänelle yhtään mitään.
Mä loukkaannuin kun kun lapsi kertoi mummolle että äiti polttaa tupakkaa :D
Poltin harvoin ja salaa mutta lapsi oli nähnyt ja kanteli heti :D
Sukulaislapsen kaveri on uskomattoman ärsyttävä. Kylässä ollessaan aukoi jääkaappia ja pakastinta ja ilmoitti haluavansa jäätelön. En antanut. Huomautin hänelle, että toisten jääkaappeihin kurkkiminen ei ole kohteliasta. Samainen lapsi yritti myös tunkea syliini ensimmäisellä tapaamisella, vaikka ilmeeni oli luokkaa "hyi helvetti". Mielestäni tuosta lapsesta paistaa se, että hän ei saa riittävästi huomiota kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kitiseminen. Sellanen kun ei voi sanoa että kiitos en jaksa enää vaan mankuvalla äänellä kitistään "tätä on liikaa". Huutaminen, juokseminen, sotkeminen. No, nämäkin on enemmän vanhempien vikaa kuin lasten kun ei heitä kielletä juoksemasta esim. Ravintolassa tai vaikka laivan käytävillä. Tai muuten opeteta miten ulkomaailmassa käyttäydytään. Olkoot kotonaan miten haluavat.
Hyvin usein opetetaan kyllä, mutta siinä saattaa kestää vuosikausia. Opetus ei yleensä mene perille sillä yhdellä ravintolakerralla.
Niin, jos kotona saa juosta, huutaa ja sotkea niin aika vaikeaa se on lapsen tajuta, että nyt esim. ravintolassa ei saakaan olla kuin ellun kanat.... Ne käytöstavat opetellaan ENNEN kuin mennään sinne ravintolaan, ei vasta siellä toisten seassa >:(
Kun näin otsikon, niin ihan ensimmäisenä tuli mieleen eläinrääkkäys. En siis tarkoita sitä, että pieni lapsi tekee jotain mitä ei vielä ymmärrä, eli vahingoittaa eläintä vahingossa, vaan ihan tarkoituksellista, piittaamatonta, tahallista, ilkeämielistä eläinrääkkäystä. Tällaisissa lapsissa on jotain pahasti pielessä...