Mikä on ärsyttävintä, mitä lapsi voi tehdä?

Se kun teinikakara käy kuumassa suihkussa kaks kertaa päivässä, eikä millään mene kaaliin ettei vesi, ja sen lämmitys öljyllä ole ilmaisia.

Manipuloivat lapset. Yksi sukulaislapsi yrittää määrätä aikuisten asiat, kun kotonaankin määrää. Ei käsitä, että meillä aikuinen päättää asiat, mm kuka nukkuu missäkin ja kenen hammasharjalla pestään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kitiseminen. Sellanen kun ei voi sanoa että kiitos en jaksa enää vaan mankuvalla äänellä kitistään "tätä on liikaa". Huutaminen, juokseminen, sotkeminen. No, nämäkin on enemmän vanhempien vikaa kuin lasten kun ei heitä kielletä juoksemasta esim. Ravintolassa tai vaikka laivan käytävillä. Tai muuten opeteta miten ulkomaailmassa käyttäydytään. Olkoot kotonaan miten haluavat.

Hyvin usein opetetaan kyllä, mutta siinä saattaa kestää vuosikausia. Opetus ei yleensä mene perille sillä yhdellä ravintolakerralla.

Tavat opetetaan kotona, ei ravintolassa. Jos kotona saa huutaa, juosta ja kirkua ruoka-aikana, kuinkas luulet ravintolassa käyvän?

Vauvat ja taaperotkin saa tuoda useimpiin ravintoloihin. Onnea yliluonnollisesta lapsesta, jos parivuotiaasikin osaa ravintolaetiketin ja tunteiden hallinnan täydellisesti.

Se kauhea tarvitsevuus!

Hengittää. Vihaan lapsia.

Ihan vaan olemalla 0-7 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Hengittää. Vihaan lapsia.

Toivootaan että olet kasvanut aikuiseksi siis;)

Kouluampuminen

Juopottelu ja huumeiden käyttö

Mun mielestä ärsyttävimpiä lapsia ovat ne, jotka eivät osaa ollenkaan leikkiä ja puuhastella ilman aikuista. Koko ajan vinkuvat huomiota ja ovat vailla tekemistä mutta mitään ei voi tehdä ilman aikuista. Kyse ei oke siitä etteikö saisi huomiota tai ettei aikuinen koskaan puuhastelisi heidän kanssaan, vaan totaalisesta kyvyttömyydestä (tai haluttomuudesta) olla itseohjautuva ja leikkiä.

Joidenkin lasten itsekkyys, ahneus ja oman paremmuuden korostaminen. Kaikessa on oltava eka ja paras, ja jos ei onnistu, sitten muuttaa sääntöjä että saa olla voittaja. Tutulla on tällainen lapsi ja on todella rasittavaa nähdä heitä. Sitten jumalaton raivokohtaus jos ei joskus olekaan paras. Kyseessä 7v lapsi. On aikuisillekin samanlainen, on aikuisiakin parempi kaikessa.

Tällä hetkellä se, että 7v on niin älypuhelimensa lumoissa, ettei siihen saa kontaktia. "Mitä leipää ostetaan" vastaus "mmmm"

"Mennäänkö viikonloppuna HopLoppiin vai Koiramäkeen?" "mmmm"

Ja auta armias jos otat puhelimen pois niin sitä rääkymistä, mukilointia ja hiusten repimistä.

Jättää jälkensä siivoamatta, niin että kaaos kotona lähtee liikkeelle ihan hetkessä! Olla niin omissa ajatuksissaan, että joutuu sanomaan asiasta uudestaan ja uudestaan ja siltikin unohtaa jotain tärkeää, kuten ruoka-aineet pilaantumaan pöydälle! Teinin huolimattomuuden  vuoksi tämä!

Pikkulapsen tekoitku, väninä ja jankkaus on oikeastaan yhtä ärsyttävää ison silmienpyörittely, "a-ha" ja "ihassama". Onneksi urakka on jo liki valmis.

Läntätä likaiset kätensä kyläpaikan keittiön vaaleaan tapettiin ja ikkunoihin. Lisäbonus vanhemmista, joiden mielestä syy oli myös meidän kun kuka nyt laittaa keittiöön vaalean tapetin. (Olemme lapsettomia..)

Joka asiasta valittaminen. Aina. Aivan sama mitä tehdään/minne mennään/mitä ostetaan - aina valittaa. Jokaisesta asiasta löytää ensimmäisenä (mahdollisesti myös ainoana) sen huonon puolen. On todella raskas ihminen tällainen tapaus, oli sitten lapsi tai aikuinen.

Ei ole oma lapsi, mutta läheinen. Ei tee mieli ostaa hänelle enää mitään tai viedä yhtään mihinkään reissuun tai tapahtumaan.

-jatkuva huomion hakeminen (katso kun teen tätä, katso tuota, katso katso...)

-kiljuminen ja riehuminen (inhottavien korkeiden kiljuntaäänien tuottaminen ja kolistelu)

-valittaminen ja mankuminen, kun asian voisi ilmaista nätistikin (en halua syödä enempäää-ää-äää, en tykkää tästä, miks mun pitää syödä kolme hernettääää, halusin vaan kaksi yhyy)

-se että lapsi ei ymmärrä että kun on syönyt käsin vaikka jonkun voilla vuoratun karjalanpiirakan ja hänen kätensä ovat aivan rasvaiset ja likaiset, niin pyyhkäisee vaan nopeasti johonkin omaan paitaans aja lähmii likaisilla käsillä tavaroita...

-aikuisen naaman nyplääminen käsillä, painellaan nenää ja poskia ja tullaan siihen sentin päähän ilmeilemään (tämä vähän sama kun tuo huomion hakeminen)

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin lasten itsekkyys, ahneus ja oman paremmuuden korostaminen. Kaikessa on oltava eka ja paras, ja jos ei onnistu, sitten muuttaa sääntöjä että saa olla voittaja. Tutulla on tällainen lapsi ja on todella rasittavaa nähdä heitä. Sitten jumalaton raivokohtaus jos ei joskus olekaan paras. Kyseessä 7v lapsi. On aikuisillekin samanlainen, on aikuisiakin parempi kaikessa.

Minäkin tunnen tällaisen lapsen! On jo kyllä 10v. Hänen täytyy AINA olla se paras, osata hienoimmat temput tai voittaa pelissä. Jos vaikka hänelle näyttää että katso, minä osaan seistä käsilläni. Niin jos hän ei osaa, niin hän sanoo "no mutta sä et osaakaan tehdä näin" ja näyttää jonkun oman temppunsa. Jos osaankin tehdä sen, hän sanoo että "no mutta sä pidit käsiä väärin" tms.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva pälpätys ja huomionkerjuu. "Kato kun mää pompin yhdellä jalalla", "kato kun mää kaivan nenää", "kato kun mää juon pillillä" jne. Tämä ärsyttää joissakin lapsissa, muunlaisiakin lapsia on.

Tämä on pidemmän päälle todella rasittavaa. Koko ajan pitäisi katsoa ja kehua. Lapsi tekee temppujansa omahyväinen ilme naamalla ja odottaa kehuja ja ihailua.

Se että lapsi luulee olevansa jotenkin tärkeämpi kuin muut, niin että kaiken pitäisi tapahtua niinkun hän haluaa.

Lisäksi ärsyttävä kitinä ja vinkuvat äänet.