Avioero heti vihkimisen jälkeen ?

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos AP menee myöhemmin hammaslääkäriin ja kertoo, että hammas lohkesi miehen pahoinpitelystä, niin hammaslääkri laittaa siihen todistukseen, että AP KERTOI hampaan lohjenneen miehen pahoinpitelyssä.

Hammaslääkäri voi myös laittaa siihen, että on mahdollista/saattaa olla todennäköistä tms., että hammas on lohjennut ko. tapauksessa ja AP:n kertomalla tavalla.

Mutta ei hammaslääkäri voi jälkeenpäin (pidemmän ajan kuluttua) TODISTAA, että hammas on lohjennut juuri ko.  tapauksessa: koska/jos hän ei ole ollut itse paikalla ja koska/jos hammaslääkärille ei ole menty heti pahoinpitelyn tapahduttua, siis että pahoinpitelyllä on suora yhteys lohkeamiseen.

Vaikka maalaisjärjellä ajatellaan, että hääpari oli siellä makuuhuoneessa kaksistaan ja tottakai se mies oli pahoinpidellyt niin oikeudessa ei tällaisella ns. maalaisjärjellä ei ole mitään tekemistä, jos ei ole niitä todisteita SIITÄ HETKESTÄ: ainoastaan jos joku on heti nähnyt sen hampaan kun AP on kävellyt ulos kamarista ja todistaja on nähnyt, että aviomies oli siellä ainoana ihmisenä, niin silloin todistus on pitävä. Vastapuolihan voi vedota, että siellä kammarissa oli joku kolmaskin, joka livautti. (vaikka hyvin tietää, että ei ollut, sillä "totuudella" ei ole merkitystä, vaan sillä, että olisi ollut mahdollista olla. Jos ei kukaan ulkopuolinen todista, että ei ollut.

Kaikki perustuu todisteisiin ja niiden todenpitävyyteen oikeuden silmissä.

Kuten joku sanoikin: todistustaakka on AP:lla ja mies ja asianajajansa voi lasketella luikuria.

Edelleen tarkoitus ei ole estää AP:tä tekemästä ilmoitusta, mutta hänellä täytyy olla vakuuttavaa näyttöä ja todisteita, muuten hän ei pärjää.

Jospa AP nyt vastaisi kuka näki pahoinpitelyn, lohjenneen hampaan ja mustelmat ja TÄRKEINTÄ: kuinka pian tapahtuman jälkeen?

Onko jo haettu se paljonpuhuttu lääkärintodistus?

Vihdoin viimein! 

Luin kaikki vastaukset sivulle 6, sitten alkoi ottaa päähän. Ei ap:n saama myötätunto tietenkään, vaan ne suurieleiset ja dramaattiset "tee rikosilmoitus"-jutut. Rikos pitää voida todistaa, täytyy olla jotakin, jota poliisi voi tutkia ja selvittää täyttyykö rikoksen tunnusmerkit. Sitten syyttäjä miettii ylittyykö syytekynnys; onko lieventäviä seikkoja, esim. se mystinen geneettinen peruste väkivaltaiselle käytökselle kännissä. Ja sekin pitää todistaa.  

Ap ei ilmeisesti tehnyt ilmoitusta heti, joten todisteet lienevät jo hävinneet tai häviämässä. Hammaslääkäri ei voi todistaa muusta kuin että korjasi hampaan. Vaurion syystä hän voi esittää vain arvioita ammattikokemuksensa perusteella. Halkesiko hammas lyönnistä vai esim. horjahduksesta seinää tai ovea vasten? Näkikö kukaan lyönnin tai opiskelukaverin tönäisyn? Tukeeko opiskelukaveri ap:n kertomusta, tuliko hänelle vammoja? Kuinka kännissä ylipäänsä hääväki oli? Muistaako kukaan mitään? 

Rikoksen uhri on aina järkyttynyt ja ilmoituksen tekeminen on vaikeaa, tottakai. Voimakkaat periaatteet, esim. että lähtee ensimmäisestä lyönnistä, antavat päättäväisyyttä siinä tilanteessa.

Mistä tuo periaate muuten on syntynyt ap:lle, onko mies ehkä käyttäytynyt uhkaavasti aiemmin? Onko siitä näyttöä?

Olen ollut 20 vuotta mieheni kanssa ja vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissa, aina ja kaikkialla, mutta koska mieheni ei ole aggressivinen eikä uhkaava, minun ei ole tarvinnut tehdä tuollaista ennakkopäätöstä. 

Raha-asioista en osaa sanoa mitään, niistä muut tietävät paremmin. Turvakoti on ymmärtääkseni turvapaikka akuutissa hädässä, kun väkivaltatilanne on päällä ja pitää päästä siitä heti pois. Harva sinne muuttaa järjestäytyneesti päiviä tai viikkoja väkivallan jälkeen. Luulisi kuitenkin, että kolmilapsisella perheellä on jo sen verran sosiaalisia kontakteja ja turvaverkkoja, että ap lapsineen voi muuttaa ystävien luokse. 

Seitsemän vuotta, kolme lasta (2 vaippaikäistä!), ei työtä (onko koulutusta?), ei omaa rahaa tukien lisäksi … Mutta jokainen lähtee parantamaan omaa elämäänsä jostakin tilanteesta. Tsemppiä. 

Ihan sairaita nämä "oikeusoppineet", jotka täällä monisanaisesti saarnaavat. Erittäin harvaa perheväkivaltatilannetta on olleet silminnäkijät näkemässä, mutta tuomioita niistä vaan rapsahtelee. Muutoinkin tälläinen pahanilmanlintuilu tässä tilanteessa on pelkkää ilkeyttä.

Tuntuu vakaasti siltä, että APn miehen varakkuus on todellinen ongelma monelle ja huoli siitä, että AP nyt saisi mieheltä jotakin, kohtuuttomasti monen mielestä.

Tehän se tiedätte oman käsityksenne mukaan (jonkun nakkikioskitappelun perusteella), miten Suomen laki toimii. Luottakaa nyt siihen ja säästäkää saarnanne!

annuliinunen kirjoitti:

Pikainen ja harkitsematon ero mikäli vielä on lapsia ei varmaan ole heidän etunsa mukainen. Tulee helposti vain vaihtuvia isähahmoja sitten jatkossa.Ja sitten mikäli tässä miehesi omaisuudessa on jotain sukutaustaa, eli ei ole aivan itse hankittua palkkatuloista säästettyä niin eiköhän vanhempi sukupolvi nykyään usein tee puolisot ulossulkevia taloudellisia ratkaisuja tuomarin luona eli mitään sukuvaroja ei voine avioliiton kautta hankkia enää tänä päivänä itselleen. Jonkin nuoren miehen palkkatuloista säästettyä vain. Eli porukat ei tajua että jos miehellä on varallisuutta jota käyttää vapaasti ja jonka omistaa niin jos on esim vanhemmilta saatua osin niin miniät on lain avulla suljettu ulos eron ja kuoleman sattuessa.

Sinä olet siis sitä mieltä, että hääyönä kun saa kunnolla turpaansa, se pitää vaan painaa villasella, jos hakkaajalla on sukutausta? Pystyisitkö itse elämään ihmisen kanssa, joka hakkaisi sinut päivänä, jonka pitäisi olla sinulle onnellisin?

annuliinunen kirjoitti:

Pikainen ja harkitsematon ero mikäli vielä on lapsia ei varmaan ole heidän etunsa mukainen. Tulee helposti vain vaihtuvia isähahmoja sitten jatkossa.Ja sitten mikäli tässä miehesi omaisuudessa on jotain sukutaustaa, eli ei ole aivan itse hankittua palkkatuloista säästettyä niin eiköhän vanhempi sukupolvi nykyään usein tee puolisot ulossulkevia taloudellisia ratkaisuja tuomarin luona eli mitään sukuvaroja ei voine avioliiton kautta hankkia enää tänä päivänä itselleen. Jonkin nuoren miehen palkkatuloista säästettyä vain. Eli porukat ei tajua että jos miehellä on varallisuutta jota käyttää vapaasti ja jonka omistaa niin jos on esim vanhemmilta saatua osin niin miniät on lain avulla suljettu ulos eron ja kuoleman sattuessa.

Suomen oikeuskäytännössä tunnetaan sana naisen vahva tunne ja jos asiaa VIEDÄÄN EIKÄ MEINATA eteenpäin näistä lähtökohdista voidaan miehelle saada reipas tuomio, lapsille uusi kultainen hakkaamaton rikas isä, miehen suvulta REIPAS korvaus uuden omakotitalon muodossa sekä tasinkoa siltä SIALTA! Mitään todistajia ei tarvitse jos mies käyttäytyy huonosti.

TOIMI AP ÄLÄKÄ VAAN MEINAA! Suomi on pullollaan ennakkopäätöksiä tapauksesta ja ANSAITSET SAADA SEN MIKÄ SINULLE KUULUU!

Vierailija kirjoitti:

Juu mies löi minua. On kovin katuvainen. Ennen toimeentulotukea otetaan huomioon mahdolliset elatusmaksut ym?

Jos nyt muutan pois saan kelasta asumistuen, mutta en yleistä toimeentuloa- mies ei maksa elatusmaksuja. Riitauttamaan en ala. Miehen äiti on myös kimpussani. Haukkuu onnenonkijaksi eikä usko että hänen poikansa löi. Mustelma ja lohjennut hammas, yöllinen whatsap ääniviesti kaasolleni ei riitä todisteeksi.

Sitten on turha vinkua mitään toimeentulotukeakaan jos et elatusmaksuasiaa kuntoon hoida. Siinä samalla eron yhteydessä se elatusmaksuasiakin on hoidetava. Einse ole miehen päätettävissä maksaako vai ei. Ei Kelakaan sinulle maksa jos et miehen kanssa asiaa kuntoon hoida.

Minulla ei ole osaa eikä arpaa kadehtia AP: mieheltään saamaa omaisuutta, mitään niin naurettavaa ajatusta en jaksa edes nauraa. Ja myös toistan, että tällä rikosilmoituksella ja omaisuudenjaolla ei ole mitään tekemistä oikeudellisesti toisilleen. Ei se, että mies on lyönyt helpota, että AP saa silloin tottakai paremmin sitä omaisuutta. Ellei mies siihen itse suostu.

Kumpikin käsitellään omana asiananaan ja niihin ko. asioiden läkitekijöihin perustuen. Neuvoja täällä paljon annetaan, mutta ihan perustuen tunteisiin ja luuloihin.

Moni on tuominnut meidät tyhmiksi ja negatiivisiksi, jotka yrittävät auttaa AP:tä sillätavoin, että jos hän menee tekemään rikosilmoitusen, niin olemme pyytäneet ja neuvoneet mitä hänen pitää hänen ottaa huomioon, eli minä ainakin olen pyytänyt hänen turvaamaan selustansa niinhyvin kuin mahdollista, niin henkisesti kuin oikeudellisesti.

Ettei käy niinkuin minulle: menin ihan siinä uskossa, kuten moni täällä, että täähän on ihan läpihuutojuttu, tottakai "oikeus" toimii minua puoltaen, varsinkin kun on kyse väkivallasta, jne. jne. Luulin siis noin niinkuin useat täällä, jotka eivät olleet koskaan oikeudessa. Eli sinisilmäisenä ja kirkkain otsin.

Olen omakohtaisesti kertonut miten minun tapauksessani tapahtui oikeussalissa: jos se on sekopäisyyttä tai kateutta, tai yritystä estää AP tekemästä rikosilmoitusta, niin olkoon se sitten niille ihmisille sitten niin. Jotta heidän elämässään säilyisi illuusio, jonka kyllä minä menetin.

Neuvo numero yksi: hanki se lääkärintodistus ensisijaisesti. Aikaa on mennyt jo paljon, mutta aina se auttaa muiden todisteiden lisäksi.

Hanki hyvä, asiallinen, mutta jämäkkä!!! asianajaja, joka on erikoistunut ko. asioihin.

Vaikka sinulla ei ole rahaa, niin voit saada oikeusapua pienistä tuloistasi johtuen. Vaikka hankkisit kalliimmankin, se kannattaa, koska asianajajalla on tosi paljon merkitystä. Niissäkin on paljon eroja, tätäkään en ymmärtänyt.

Jos sinulla on silminnäkijöitä tapahtumahetkeltä, pyydä todistamaan, samoin ne jotka näkivät vammat heti tapahtuman jälkeen.

Kaikki mahdolliset sinua puoltavat asiatja todisteet pahoinpitelyhetkestä ja lähihetkistä sen jälkeen ovat tärkeitä.

Oikeudessa ei oteta huomioon tunteeseen liittyviä seikkoja, vaikka täällä niin luullaan. Se ei ole niin kuin täällä "ulkona" tuntuu, että koska mies on se roisto, niin se saa (automaattisesti) tuomion.

Mies saattaa ja on todennäköistäkin, että ottaa myös todistajan/jia. Varaudu siihen, että siellä saattaa olla ihan kuka tahansa, sellainenkin ihminen, jota et lainkaan olisi uskonut. Eli varaudu siihen henkisesti.

Omaisuuden jaossa selvitä tosiaan onko puolison poissulkevia testamentteja tai omaisuutta. Niihin sinulla ei ole oikeutta.

Pidä puolesi ja hae oikeutta kaikissa asioissasi, mutta ota huomioon tosiseikat ja lakiasiat.

Se on neuvoni.

168/168: oletko siis sitä mieltä, että "naisen vahva tunne" on se avain? D D D

Ihan hölynpölyä tuo sun juttusi ja kuvaa tämän palstan järjenkäyttöä ja älykkyystasoa!

Jos on tehty puolison poissulkevia testamentteja tai asiakirjoja, niin ne vat melko pitäviä.

Älä nyt hyvänen aika lupaile täällä mitään uusia omakotitaloja ja suuria rahoja yms. Se on yhtä huono neuvo tai pahempikin kuin on nämä minun antamani.

Jos oikeus tuomitsee miehen pahoinpitelystä korvauksiin, niin ne ovat eri asia ja niillä rahoilla ei ole mitään tekemistä taas sitten siihen sen muun omaisuuden jakamiseen.

Sekoitatko nyt jotenkin tämän pahoinpitelyn siten, että silloin myös rahahanat aukeavat muuhun omaisuuteen?

narsissus kirjoitti:

Näin siinä käy kun ollaan vuosi, pari yhdessä ja heti mennään naimisiin. Ei siinä ajassa vielä ehdi toiseen kunnolla edes tutustua. Luonteenpiirteisiin, mieltymyksiin, omituisuuksiin jne. Ja sitten pitää ottaa ero kun puolisosta tuleekin jotakin "uutta" esille.

Ai hitsi, me oltiin puolison kanssa kuukausi yhdessä ennen kuin muutettiin yhteen. Parin kuukauden päästä mentiin kihloihin ja alle vuosi tapaamisesta naimisiin. Nyt ollaan oltu naimisissakin jo yli 9 vuotta. Ihan hyvin tässä ollaan ehditty tutustumaan. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin, ihan niin kuin missä tahansa pitkässä parisuhteessa. Ja ap kertoi olleensa yhdessä miehensä kanssa 7 vuotta ennen naimisiin menoa. 

Tänne on pesiytynyt joku pahoinpitelijöiden puolustaja, ihme naisvihaaja. Älä kuuntele häntä ap.

Nyt ensin menet tekemään rikosilmoituksen ja lääkärille näyttämään vammoja. Voit vaikka nauhoittaa keskustelun kännykällä miehen kanssa, jos hän tulee siinä myöntäneeksi teon ja esittäneeksi uhkauksia eroon liittyen.

Muutat heti pois lasten kanssa, vaikka sukulaisten vierashuoneeseen ja haet sitten asuntoa sieltä käsin. Laitat eron vireille netissä helposti. Olet yhteydessä juristiin saadaksesi neuvoja eroon.

.elatusmaksut tottakai mies joutuu maksamaan. Koska avioliittoa edelsi pitkä avoliitto ja teillä om yhteisiä lapsia, joita olet hoitanut, omaisuutta jaetaan nykyään erossa toisin kuin jos olisi vain pelkkä lyhyt avioliitto kyseessä.

Mies vaikuttaa pelottavalta, koska pystyi pitämään väkivaisuutensa piilossa niin pitkään ja heti naimisiin mentyänne antoi ilmeisesti itselleen luvan alkaa pahoinpidellä. Eikä edes näytä katuvan reaktiosta päätelleen. Ihan normaali persoona ei ole kyseessä.

Älä kuuntele tuota ihme pelottelihaa oikeudenkäyntien suhteen. Suomen oikeuslaitos on hyvä ja siihen voi luottaa. Olen itse joutunut kolme kertaa oikeuteen ja voittanut joka kerta, ihan vain siksi, että olin oikeassa ja se toinen vastapuoli oli kiusaa tekevä narsistimies. Luota siis järjestelmään. Poliisi ja syyttäjä hoitavat kaiken puolestasi.

Älä jää tuon pahoinpitelyn jälkeen suhteeseen. Lapset kasvavat vinoon siinä, ellet itseäsi ajattele. Lähteminen on vaikeampaa joka kerran jälkeen, ehdollistut kohta jäämään siten ja loppu on helvettiä paitsi sinulle myös lapsille.

Mikä on muuten tilanne nyt, oletko jo toiminut neuvojen mukaan?

Minulle etsittiin rikkaampi mies joka ei hakkaa. Komeampikin. Niin tehdään sinullekin ap.

TSEMPPIÄ!

Minä en todellakaan ole naisvihaaja!!! Hullu ajatuskin: olen nainen ja olen ollut oikeudessa ko. asiasta ja puhun vain kokemuksiani, että AP osaisi varautua ja pitää puolensa siellä!

Onko parempi mitä täällä hehkutetaan: senkus menet sinne ja voitat koko jutun olemalla vain nainen jne...naisella ja miehellä ei ole mitään eroa sinällään oikeudessa: vain faktat, todisteet ja lakipykälät puhuvat.

Se on väärin, että ihmistä on pahoinpidelty, mutta se "vääryys" ei riitä perusteeksi vaan pitää kyetä todentamaan se asia oikeudessa!

Unohtakaa nyt ne tunteet ja yrittäkää ottaa se järki käteen!

Samoin omaisuudenjaossa ei huomioida "vääryyttä" tai "naiseutta"  sinällään ja itseiarvona vaan siinäkin lakiin liittyvät asiat puhuvat.

Onhan paljon niitäkin tapauksia, joissa varkaat ovat menneet esim. kauppaan ja omistaja on puolustanut omaisuuttaan yrittämällä estää tekijöitä ja kuitenkin se omistaja onkin tuomittu.

Oikeuskäytännöt ovat ihan oma maailmansa jota tavallinen ihminen ei ymmärrä. Ellei niihin jossain itse törmää. Uskokaa nyt jo hyvät ihmiset!

Kysynkin näiltä "toisinajattelijoilta" kuinka monella on ihan käytännön kokemusta oikeudenistunnosta yms?

Kun niin tietäväisiä täällä ovat omasta näkemyksestään ja kieltävät AP:tä "kuuntelemasta" .

Itse olisin ollut hyvin kiitollinen jos joku olisi minua neuvonut. Esim. oma asianajani oli ihan vässykkä, ja syytetyn asianajaja veti koko shown: jos olisin ymmärtänyt etukäteen miten paljon asiajajan jämäkkyydellä ja määrätietoisuudella on merkitystä olisin säästynyt paljolta nöyryytykseltä.

En nimittäin halua AP:lle samanlaista kokemusta kuin minulla oli: ja nyt se koetaankin täällä "naisvihaksi". Juu.ja naisethan ovat niin solidaarisia toisilleen...päähäntaputtelut eivät auta AP:tä yhtään, mutta järki ja hyvä asianhoito auttaa!

Vierailija kirjoitti:

Minä en todellakaan ole naisvihaaja!!! Hullu ajatuskin: olen nainen ja olen ollut oikeudessa ko. asiasta ja puhun vain kokemuksiani, että AP osaisi varautua ja pitää puolensa siellä!

Onko parempi mitä täällä hehkutetaan: senkus menet sinne ja voitat koko jutun olemalla vain nainen jne...naisella ja miehellä ei ole mitään eroa sinällään oikeudessa: vain faktat, todisteet ja lakipykälät puhuvat.

Se on väärin, että ihmistä on pahoinpidelty, mutta se "vääryys" ei riitä perusteeksi vaan pitää kyetä todentamaan se asia oikeudessa!

Unohtakaa nyt ne tunteet ja yrittäkää ottaa se järki käteen!

Samoin omaisuudenjaossa ei huomioida "vääryyttä" tai "naiseutta"  sinällään ja itseiarvona vaan siinäkin lakiin liittyvät asiat puhuvat.

Onhan paljon niitäkin tapauksia, joissa varkaat ovat menneet esim. kauppaan ja omistaja on puolustanut omaisuuttaan yrittämällä estää tekijöitä ja kuitenkin se omistaja onkin tuomittu.

Oikeuskäytännöt ovat ihan oma maailmansa jota tavallinen ihminen ei ymmärrä. Ellei niihin jossain itse törmää. Uskokaa nyt jo hyvät ihmiset!

Kysynkin näiltä "toisinajattelijoilta" kuinka monella on ihan käytännön kokemusta oikeudenistunnosta yms?

Kun niin tietäväisiä täällä ovat omasta näkemyksestään ja kieltävät AP:tä "kuuntelemasta" .

Itse olisin ollut hyvin kiitollinen jos joku olisi minua neuvonut. Esim. oma asianajani oli ihan vässykkä, ja syytetyn asianajaja veti koko shown: jos olisin ymmärtänyt etukäteen miten paljon asiajajan jämäkkyydellä ja määrätietoisuudella on merkitystä olisin säästynyt paljolta nöyryytykseltä.

En nimittäin halua AP:lle samanlaista kokemusta kuin minulla oli: ja nyt se koetaankin täällä "naisvihaksi". Juu.ja naisethan ovat niin solidaarisia toisilleen...päähäntaputtelut eivät auta AP:tä yhtään, mutta järki ja hyvä asianhoito auttaa!

Sun juttus on niin kuluneita. Me kaikki tiedetään esim. miss Helsinki tapaus.

Jatkan vielä : oikeudessa se "oikeassa oleminen " ei auta siihen voittamiseen: ilmeisesti sinulla joka olet ollut kolme kertaa ja voittanut on ollut niin hyvä todisteet ja selvä tapaus, että olet saanut "helpon" voiton". Sinun "tapauksessa" ilmeisesti vastapuoli on ollut niin selkeästä ja julkisesti väkivaltainen, että ei asianajallaan ei ollut mahdollisuutta keksiä mitään puolustettavaa.

Ihmetten kyllä, jos olet ollut niin tyhmä, että ole mennyt jopa kolme eri kertaa saman ihmisen pahoinpitelemänä oikeuteen eli tehnyt samasta henkilöstä kolme kertaa sen rikosilmoituksen?

Et sitten uskonut yhdestä kerrasta, vaan annoit tehdä sen kolmesti?

Tästä päättelen kyllä, että olet provo tai sitten et ole kyllä AP:lle etkä kelleen naiselle mikään hyvä neuvonantaja: vaikka neuvot itse lähtemään suhteesta niin olet silti jäänyt ise väkivaltaiseen suhteeseen? Tai sitten valinnut kolme kertaa väkivaltaisen miehen?

Jos olet ollut kolme kertaa samasta ihmisestä, ei hyvä. Tai sitten jos on jouduttu kolme kertaa samasta tapauksesta käräjöimään ei sekään ole mitään "suoraan voittamista".

Saatikka sitten ne kolme eri henkilöä: aika huono tuuria (tai valintaa).

Nykynaiset ja ensimmäisen rypyn tullessa erotaan. Huoh... miten ihmiskunta onkaan pysynyt pystyssä tähän saakka.

Vierailija kirjoitti:

narsissus kirjoitti:

Näin siinä käy kun ollaan vuosi, pari yhdessä ja heti mennään naimisiin. Ei siinä ajassa vielä ehdi toiseen kunnolla edes tutustua. Luonteenpiirteisiin, mieltymyksiin, omituisuuksiin jne. Ja sitten pitää ottaa ero kun puolisosta tuleekin jotakin "uutta" esille.

Ai hitsi, me oltiin puolison kanssa kuukausi yhdessä ennen kuin muutettiin yhteen. Parin kuukauden päästä mentiin kihloihin ja alle vuosi tapaamisesta naimisiin. Nyt ollaan oltu naimisissakin jo yli 9 vuotta. Ihan hyvin tässä ollaan ehditty tutustumaan. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin, ihan niin kuin missä tahansa pitkässä parisuhteessa. Ja ap kertoi olleensa yhdessä miehensä kanssa 7 vuotta ennen naimisiin menoa. 

Eiköhän kyse ole ajan sijasta enemmän siitä, onko hyvä hajunenä ihmisten suhteen vai ei ja luottaako liikaa ihmisiin, osaako lukea merkkejä. Vaikka sun kaverit osaisi lukea merkkejä ja näkisi että uusi kumppani on kaheli/loinen/renttu, niin jos sulla ei ole itsesuojeluvaistoa ja hyvää hajunenää, et sä usko kuitenkaan kavereittesi varoitteluja hormonihuuruissasi.

Minä olen luonnostani melko epäluuloinen ja tarkkailen ihmisiä. (Faija ryyppäsi alakouluni loppuun saakka viikonloput, mutta ei ollut väkivaltainen. Selvinpäin se oli hyvä faija ja sittemmin lopetti ja raitistui. Ihmisistä se opetti sen, että älä luota liikaa ja pidä aina olemassa suunnitelma B.) Itsetuntoni on vankka ja minua ei kuseteta tai tai jos kusetat, minä lähden ja hyvämuistisena vielä kuittaan kalavelat.  On ollut nuorena suhteita, joissa varoituskelloni on kilkattaneet hyvin nopeasti - ja oikein. Olen myös niissä tilanteissa kysynyt ystäviltä, mitä mieltä he ovat. Sellaisen ihmisen, jolla on taipumusta sokeasti uskoa ihmisten hyvyyteen, pitääkin seurustella kauemmin. Hän on luultavasti myös hyvin altis mielistelylle ja ei osaa erottaa, kuka mielistelee ja kuka on aito. Olen joskus lukenut narsistiksi itsensä tunnustaneen ihmisen haastattelun, ja hän aidosti hämmästeli sitä, miten tyhmät antavat hyväksikäyttää itseään, luottavat lupauksiin ja miten helppo heitä oli nuoleskella.

Me tavattiin mieheni kanssa 1.8.97 urheilukentällä ja käytännössä alettiin olla samantien kuin paita ja perse, joulukuussa jo muutettiin yhteen, serkkulikka, jonka kanssa olin kämppis, jäi vanhaan asuntooni alivuokralaiseksi. Naimisiin me mentiin seuraavan vuoden lokakuussa ja ostettiin asunto.

Enkä ole 20 vuoden aikana kertaakaan turpiini saanut, mua ei ole petetty eikä mies edes ryyppää, vaikkakaan ei syljekään lasiin, mutta mopo ei karkaa. Lisäksi on ollut hoitovapaalla lapsia hoitamassa. Hyvä mies ja hyvä isä. Edes raha-asioista me ei riidellä.

Ehkä ap:n liitossa on henkistä alistamista, jota hän ei ole 7 vuoden aikana tunnistanut. Ehkä ei. Jos humalassa käytös muuttuu nallesta hirviöksi ja lyö, pitää laittaa korkki kokonaan kiinni. Jos siihen ei pysty, on viisainta jättää nallehirviö. Olen sen itse isäni perhepiirissä nähnyt, kun veli hakkasi vaimoaan kännissä. Selvinpäin kiva mies, mutta kännissä oli isälläkin veljensä kanssa tekemistä ja vältteli ryyppyreissuja veljen kanssa, lopulta meni välit kokonaan. Isä raitistui, veli ei. Veljen vaimo älysi lähteä. Veli meni uusiin naimisiin jonkun toisen juopon akan kanssa ja muutama vuosi sitten kuoli lasolimyrkytykseen.

Viina on sellainen vintiö, että sitä ei hallitse, vaan se vie. Jos ap:n mies ei sulje korkkia, ihan varma on että turpiin tulee uudestaan ja tällä kertaa ei murru enää hammas, vaan jotain muutakin ja joku päivä voi henkikin lähteä. Edes yhtä kertaa ei pidä antaa anteeksi. Käy ap siellä lääkärissä ja tee rikosilmoitus. Murtunut hammas ei parane vaikka mustelmat paranisi. Paperit voi olla tarpeen, kun tapellaan lapsistanne ja tapaamisoikeuksista. Väkivaltainen suhde ei ole hyvä lapsille. Mä näen sen serkuistani.

Raha on sivuseikka, kun pitää pohtia lohjenneita hampaita ap. Lähde. Varattomana saat apua oikeusaputoimistosta, ja lapsesi saavat kyllä elatusapua, sitä mies ei voi heiltä kieltää. Tsemppiä sulle. Paskasta voi päästä irti, vaikka siihen liukastuukin.

Miksi nyt noin suuri osa kokee nämä minun juttuni niin kielteisenä?

Miksi täytyy pakostakin antaa sellainen kuva, että olisin väärässä ja nämä muut oikeassa?

Mitä faktaa teillä muilla on siihen, että pystytte olemaan noin varmoja?

Jos kerran minulla on omakohtaista faktaa niin miksi en saisi sanoa, että näin on minulle käynyt? Se voi hyvin olla mahdollista myös muille.

Kun tämä AP:n mies on ollut "kunnollinen", ei mitään rikostaustaa ja perheenisä, asiat luultavasti kunnossa jne. niin silloin on hyvin todennäköistä, että hän haluaa pitää jatkossakin siitä imagostaan kiinni keinolla millä hyvänsä.

Taustalla vielä ilmeisen varakas perhe jne. Eli oikeudenkäynnistä voi tulla hyvinkin "likainen".

Ettekö te ymmärrä millainen "häpeä"  tämä rikosilmoitus ja siitä tuomitseminen on tällaiselle ihmiselle? Hän siis pyrkii kaikilla keinoilla antamaan (myös se asianajaja) oikeudelle kaikintavoin sellaisen kuvan, että tämä väkivalta ei missään nimessä ole tapahtunut, se on kerrassaan mahdoton. (vaikka siis onkin tapahtunut, tällä ei merkitystä tässä vaiheessa)

Oikeudella ei ole mahdollisuutta asettua kummankaan kertomuksen puolelle, kun miehessä ei ole mitään sellaista "vikaa" etteikö kertomansa olisi tottakin.

Periaatteessa lähdetään siitä, että kumpikin voi puhua totta tai kumpi vain voi valehdella.

Asia sitten päätetään perustuen todistusaineistoihin ja oikeudessa esiintulleisiin asioihin. Kumman todistusaineisto on pitävämpi ja todennäköisempi oikeuden silmissä.

Tässä en nyt vihaa ketään, vaan yritän selittää miltä AP:tilanne näyttää siellä oikeudessa ja niistä näkökulmista mistä siis lähdetään asiaa ratkomaan.

Oikeudelle tämä AP: tapaus on vain yksi monista, eivät he koe mitään henkilökohtaista sympatiaa ihmisiä kohtaan, jos niin täällä luulette.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä : oikeudessa se "oikeassa oleminen " ei auta siihen voittamiseen: ilmeisesti sinulla joka olet ollut kolme kertaa ja voittanut on ollut niin hyvä todisteet ja selvä tapaus, että olet saanut "helpon" voiton". Sinun "tapauksessa" ilmeisesti vastapuoli on ollut niin selkeästä ja julkisesti väkivaltainen, että ei asianajallaan ei ollut mahdollisuutta keksiä mitään puolustettavaa.

Ihmetten kyllä, jos olet ollut niin tyhmä, että ole mennyt jopa kolme eri kertaa saman ihmisen pahoinpitelemänä oikeuteen eli tehnyt samasta henkilöstä kolme kertaa sen rikosilmoituksen?

Et sitten uskonut yhdestä kerrasta, vaan annoit tehdä sen kolmesti?

Tästä päättelen kyllä, että olet provo tai sitten et ole kyllä AP:lle etkä kelleen naiselle mikään hyvä neuvonantaja: vaikka neuvot itse lähtemään suhteesta niin olet silti jäänyt ise väkivaltaiseen suhteeseen? Tai sitten valinnut kolme kertaa väkivaltaisen miehen?

Jos olet ollut kolme kertaa samasta ihmisestä, ei hyvä. Tai sitten jos on jouduttu kolme kertaa samasta tapauksesta käräjöimään ei sekään ole mitään "suoraan voittamista".

Saatikka sitten ne kolme eri henkilöä: aika huono tuuria (tai valintaa).

Mitä varten tässä ketjussa väheksytään niiden naisten neuvoja ja kokemuksia, jotka ovat ensimmäisen iskun jälkeen jääneet? Eikö sekin ole arvokas tieto näiden asioiden kanssa painiskeleville, että lähes kaikki yhden lyönnin jälkeen jääneet naiset ovat katuneet päätöstään ja neuvovat muita olemaan fiksumpia ja lähtemään heti? Eikös pikemminkin niiden heti lähteneiden neuvot ole kyseenalaisia, koska he eivät voi oikeasti tietää miten liitossa olisi käynyt jos he olisivat jääneet?

Vierailija kirjoitti:

Nykynaiset ja ensimmäisen rypyn tullessa erotaan. Huoh... miten ihmiskunta onkaan pysynyt pystyssä tähän saakka.

Nykymiehet, joille kumppani on kotieläin ja puolison pahoinpitely on vain pikku ryppy rakkaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä : oikeudessa se "oikeassa oleminen " ei auta siihen voittamiseen: ilmeisesti sinulla joka olet ollut kolme kertaa ja voittanut on ollut niin hyvä todisteet ja selvä tapaus, että olet saanut "helpon" voiton". Sinun "tapauksessa" ilmeisesti vastapuoli on ollut niin selkeästä ja julkisesti väkivaltainen, että ei asianajallaan ei ollut mahdollisuutta keksiä mitään puolustettavaa.

Ihmetten kyllä, jos olet ollut niin tyhmä, että ole mennyt jopa kolme eri kertaa saman ihmisen pahoinpitelemänä oikeuteen eli tehnyt samasta henkilöstä kolme kertaa sen rikosilmoituksen?

Et sitten uskonut yhdestä kerrasta, vaan annoit tehdä sen kolmesti?

Tästä päättelen kyllä, että olet provo tai sitten et ole kyllä AP:lle etkä kelleen naiselle mikään hyvä neuvonantaja: vaikka neuvot itse lähtemään suhteesta niin olet silti jäänyt ise väkivaltaiseen suhteeseen? Tai sitten valinnut kolme kertaa väkivaltaisen miehen?

Jos olet ollut kolme kertaa samasta ihmisestä, ei hyvä. Tai sitten jos on jouduttu kolme kertaa samasta tapauksesta käräjöimään ei sekään ole mitään "suoraan voittamista".

Saatikka sitten ne kolme eri henkilöä: aika huono tuuria (tai valintaa).

Mitä varten tässä ketjussa väheksytään niiden naisten neuvoja ja kokemuksia, jotka ovat ensimmäisen iskun jälkeen jääneet? Eikö sekin ole arvokas tieto näiden asioiden kanssa painiskeleville, että lähes kaikki yhden lyönnin jälkeen jääneet naiset ovat katuneet päätöstään ja neuvovat muita olemaan fiksumpia ja lähtemään heti? Eikös pikemminkin niiden heti lähteneiden neuvot ole kyseenalaisia, koska he eivät voi oikeasti tietää miten liitossa olisi käynyt jos he olisivat jääneet?

Terve ap:n mies, pahoinpitelijä.

En ole eläissäni kuullut kenenkään ensimmäisen lyönnin jälkeen lähteneen katuneen päätöstä, sen sijaan kaikki jääneet katuvat, etteivät lähteneet heti.

Hae apua itsellesi.

On aika paljon kokemusta perheväkivallasta ja Suomen laista sen suhteen. Aina löytyy tapauksia, joissa tosiaan on mentävä oikeuteen asti. Nämä tapaukset ovat epäselviä. APn tapauksessa ei ole mitään epäselvää. Jos oikeasti asiat olisivat aina, kuten oman kokemuksesi (??) perusteella paasaat, se tarkoittaisi, että Suomessa olisi hyvin vaikeaa ikinä todentaa perheväkivaltaa. Näin ei ole.

Se, että sulla on ollut hankala, epäselvä tapaus oikeudellisessa mielessä, ei tee tapauksista yleensä sellaisia. Hyvin harvoin meillä on draamaa näissä asioissa, vaan niitä käsitellään kyllä - ikävä kyllä - sangen rutiininomaisesti.

Vaikka ap jäisi, eikä tekisi ilmoitusta, se lääkärissäkäynti on nyt tärkeä. Silloin on dokumenttia aikaisemmasta tapauksesta.