Lue keskustelun säännöt.
Avioero heti vihkimisen jälkeen ?
14.08.2017 |
Tilanne on seuraava: menin kaksi viikkoa sitten naimisiin ja hääyönä mieheni veti umpikännit. Majapaikassa tuli sanaharkkaa (oli humalassa haukkunut ja töninyt vanhaa opiskelukaveria mustasukkaisuuttaan). Riidan lopuksi mies löi, joka tuli täytenä yllätyksenä. Koskaan aiemmin mitään tälläistä ei ole sattunut, hääpäivän jännitys laukesi ja liikaa alkoholia. Olen kuitenkin aina ollut sitämieltä, että lähden ensimmäisestä fyysisestä iskusta jos sellainen tilanne tulee. En jää odottamaan toista enkä ala varomaan sanojani "ettei vaan mies suuttuisi".
Olen jäänyt kotiäidiksi opintojen jälkeen ja nuorin lapsi on muutaman kuukauden. Yhteisellä tilillämme on rahaa 250 hengen häiden maksamiseen, mutta omalla tililläni ei ole kuin kelasta saamat tuet.
Mieheni kieltäytyy maksamasta asuntoa minulle ja lapsille kotimme ulkopuolella, tukia en saa mieheni suurien tulojen (ja avioliitossa elatusvelvollisuuden takia?) Jos näin tuore liitto puretaan miten se tehdään ? Mistä saan rahaa elämiseen? Miten omaisuus ositetaan (auto ym.) Avioehtoa meillä ei ole, mies on huomattavan varakas.
Soitin 24/7 lakiapuun, mutta siellä vastasi joku idiootti joka ei antanut suoria vastauksia. Asianajajalle pääsen vasta viikkojen kuluttua sillä haen ilmaista oikeusapua.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis löi sinua, vai sitä miestä?
Jos sinua, niin ehdottomasti lähdet vetämään liiton karille, koska sehän (nyrkkien heilautus) ei jää kertaan. Kyllä raha-asiat järjestyy - ainakin Kelan kautta jos ei muuten. Alkuun voit kysyä jeesiä perheeltäsi tai kavereiltasi. Varmasti ymmärtävät ja antavat lainaa.
Tsemppiä!
Missähän tieteellisessä tutkimuksessa on osoitettu etteikö nyrkkien heilautus voisi jäädä yhteen kertaan?
Varmaan usein on näin ettei jää, mutta ei tämäkään ole mikään absoluuttinen totuus.
Poikkeukselliset olosuhteet voivat joskus aiheuttaa henkilöllä napsahtamisen päässä.
Joka ikinen ihminen kykenee vaikka tappamaan jos tilanne sitä vaatii. On myös tyhmää uhrata liitto ja pilata lapsen tulevaisuus yhden mokan takia. Fyysinen väkivalta on muutenkin pienempi haitta kuin monen naisen harjoittama psyykkinen väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollakulla tietoa mikä menee noissa tapauksissa edelle, superlyhyt avioliitto vai väite kuvatodisteilla että mies löi? Voihan joku onnenonkija mennä niin pitkälle että täräyttää omaa naamaansa ja sitten vaatii viikon avioliiton perusteella puolia varakkaan miehen omaisuudesta. En väitä että ap olisi näin tehnyt mutta oikeuslaitos on varmasti nähnyt monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken neuvoin harkitsemaan vaihtoehtoja ja antamaan aikaa. Perun. Mietin, sanoisinko tyttärelleni niin ja tajusin, että hakisin hinnalla millä hyvänsä pois sen miehen luota.
Mustelma ja murtunut hammas hääyönä, ethän sinä pysty koskaan unohtamaan.
Ja elarit ei ole vapaavalintaisia. Mies maksaa, kun määrätään.
Minkätyyppisestä lyömisestä tässä oli kyse?
Ei sinänsä että mikään lyöminen olisi hyväksyttävää, mutta on siinä vähän eroa onko nyrkillä täysillä päin näköä vai joku läpsäytys?
Ei siinä hei hirveesti ole eroa. Väkivaltaa joka tapauksessa.
Aikanaan jäin, koska mies "vähän vaan töni ja läpsi". Kyllä sieltä se nyrkkikin sitten tuli, kun vähän malttoi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu mies löi minua. On kovin katuvainen. Ennen toimeentulotukea otetaan huomioon mahdolliset elatusmaksut ym?
Jos nyt muutan pois saan kelasta asumistuen, mutta en yleistä toimeentuloa- mies ei maksa elatusmaksuja. Riitauttamaan en ala. Miehen äiti on myös kimpussani. Haukkuu onnenonkijaksi eikä usko että hänen poikansa löi. Mustelma ja lohjennut hammas, yöllinen whatsap ääniviesti kaasolleni ei riitä todisteeksi.
Kyllä maksaa elarit, ihan lain mukaan. Ei tarvitse riitauttaa, vaan lastenvalvojalla sovitaan ja he laskevat maksun suuruuden.
Lastenvalvoja vahvistuttaa elarit käräjäoikeudessa vain jos osapuolet pääsevät sopimukseen elatusmaksusta lastenvalvojan luona. Lastenvalvoja ei voi määrätä elatusmaksua. Jos sopimusta ei synny, on elatusmaksun vaatijan vietävä itse asia käräjäoikeuteen. Tiedän kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken neuvoin harkitsemaan vaihtoehtoja ja antamaan aikaa. Perun. Mietin, sanoisinko tyttärelleni niin ja tajusin, että hakisin hinnalla millä hyvänsä pois sen miehen luota.
Mustelma ja murtunut hammas hääyönä, ethän sinä pysty koskaan unohtamaan.
Ja elarit ei ole vapaavalintaisia. Mies maksaa, kun määrätään.
Minkätyyppisestä lyömisestä tässä oli kyse?
Ei sinänsä että mikään lyöminen olisi hyväksyttävää, mutta on siinä vähän eroa onko nyrkillä täysillä päin näköä vai joku läpsäytys?
Ei siinä hei hirveesti ole eroa. Väkivaltaa joka tapauksessa.
Aikanaan jäin, koska mies "vähän vaan töni ja läpsi". Kyllä sieltä se nyrkkikin sitten tuli, kun vähän malttoi odottaa.
No joo, mutta jos toinen on umpikännissä läpsäissyt eikä normaalisti ole edes käytä runsaasti alkoholia, niin tämä pitää ottaa huomioon. Joillakin ihmisillä (geneettisistä syistä) alkoholi voi voimakkaasti muuttaa käytöstä. Jos henkilö ei normaalisti käytä alkoholia paljon, niin riski uudelle lyömiselle on pieni. Jos käyttää väkivaltaa selvinpäin, niin tilanne on paljon vakavampi siinä tapauksessa.
Ja jos takana on pidempi suhde ilman mitään väkivaltaa, niin ehkä kannattaisi harkita asiaa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä peuhasit vanhan kaverisi kanssa?
Terveyskeskus, rikosilmoitus ja turvakoti. Systeemi pitää sinusta huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä seitsemän vuotta. Kolme yhteistä lasta, kaksi vaippaikäistä. Lyönti oli nyrkinisku ja hampaani joudutaan korjaamaan. Teen rikonilmoituksen sen jälkeen kun pääsen muuttamaan pois. Sitä ennen en uskalla. Turvakotiin menemistä mietin, mutta pelkään vanhimman lapsen ymmärtävän että "kyläily" ei olisi ihan normaalia. En koe että olisin vaarassa kotonamme niin kauan kun en suututa miestäni. Eli pelko jäi ja jääminen mahdotonta.
Jätin kelaan soittopyynnön ja järjestin rahat takuuvuokraa varten häätililtä käteiseksi. Eroaminen pelottaa, sillä kaikki autoa myöten on miehen nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken neuvoin harkitsemaan vaihtoehtoja ja antamaan aikaa. Perun. Mietin, sanoisinko tyttärelleni niin ja tajusin, että hakisin hinnalla millä hyvänsä pois sen miehen luota.
Mustelma ja murtunut hammas hääyönä, ethän sinä pysty koskaan unohtamaan.
Ja elarit ei ole vapaavalintaisia. Mies maksaa, kun määrätään.
Minkätyyppisestä lyömisestä tässä oli kyse?
Ei sinänsä että mikään lyöminen olisi hyväksyttävää, mutta on siinä vähän eroa onko nyrkillä täysillä päin näköä vai joku läpsäytys?
Ei siinä hei hirveesti ole eroa. Väkivaltaa joka tapauksessa.
Aikanaan jäin, koska mies "vähän vaan töni ja läpsi". Kyllä sieltä se nyrkkikin sitten tuli, kun vähän malttoi odottaa.
No joo, mutta jos toinen on umpikännissä läpsäissyt eikä normaalisti ole edes käytä runsaasti alkoholia, niin tämä pitää ottaa huomioon. Joillakin ihmisillä (geneettisistä syistä) alkoholi voi voimakkaasti muuttaa käytöstä. Jos henkilö ei normaalisti käytä alkoholia paljon, niin riski uudelle lyömiselle on pieni. Jos käyttää väkivaltaa selvinpäin, niin tilanne on paljon vakavampi siinä tapauksessa.
Ja jos takana on pidempi suhde ilman mitään väkivaltaa, niin ehkä kannattaisi harkita asiaa kuitenkin.
Täsmälleen noilla sanoilla perustelin jäämistäni läpsimisen jälkeen. Voihan siinä käydä hyvinkin, tai sitten löytää itsensä päivystyksestä ja poliisiasemalta.
Sattuuhan sitä kännissä. Kovin on suomalainen ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä seitsemän vuotta. Kolme yhteistä lasta, kaksi vaippaikäistä. Lyönti oli nyrkinisku ja hampaani joudutaan korjaamaan. Teen rikonilmoituksen sen jälkeen kun pääsen muuttamaan pois. Sitä ennen en uskalla. Turvakotiin menemistä mietin, mutta pelkään vanhimman lapsen ymmärtävän että "kyläily" ei olisi ihan normaalia. En koe että olisin vaarassa kotonamme niin kauan kun en suututa miestäni. Eli pelko jäi ja jääminen mahdotonta.
Jätin kelaan soittopyynnön ja järjestin rahat takuuvuokraa varten häätililtä käteiseksi. Eroaminen pelottaa, sillä kaikki autoa myöten on miehen nimissä.
7 vuotta yhdessä ilman mitään väkivaltaa? No hankala ulkopuolisena tietenkään antaa mitään neuvoja, mutta aika pitkä suhde kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken neuvoin harkitsemaan vaihtoehtoja ja antamaan aikaa. Perun. Mietin, sanoisinko tyttärelleni niin ja tajusin, että hakisin hinnalla millä hyvänsä pois sen miehen luota.
Mustelma ja murtunut hammas hääyönä, ethän sinä pysty koskaan unohtamaan.
Ja elarit ei ole vapaavalintaisia. Mies maksaa, kun määrätään.
Minkätyyppisestä lyömisestä tässä oli kyse?
Ei sinänsä että mikään lyöminen olisi hyväksyttävää, mutta on siinä vähän eroa onko nyrkillä täysillä päin näköä vai joku läpsäytys?
Ei siinä hei hirveesti ole eroa. Väkivaltaa joka tapauksessa.
Aikanaan jäin, koska mies "vähän vaan töni ja läpsi". Kyllä sieltä se nyrkkikin sitten tuli, kun vähän malttoi odottaa.
Entäs jos nainen läpsäisee miestä kerran naamalle? Heti avioero vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä seitsemän vuotta. Kolme yhteistä lasta, kaksi vaippaikäistä. Lyönti oli nyrkinisku ja hampaani joudutaan korjaamaan. Teen rikonilmoituksen sen jälkeen kun pääsen muuttamaan pois. Sitä ennen en uskalla. Turvakotiin menemistä mietin, mutta pelkään vanhimman lapsen ymmärtävän että "kyläily" ei olisi ihan normaalia. En koe että olisin vaarassa kotonamme niin kauan kun en suututa miestäni. Eli pelko jäi ja jääminen mahdotonta.
Jätin kelaan soittopyynnön ja järjestin rahat takuuvuokraa varten häätililtä käteiseksi. Eroaminen pelottaa, sillä kaikki autoa myöten on miehen nimissä.
Tervemenoa pääosin turvallinen hyvä elämä, tervetuloa köyhyys ja ikuinen uuden miehen metsästys. Elämä on päätösten tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Juu mies löi minua. On kovin katuvainen. Ennen toimeentulotukea otetaan huomioon mahdolliset elatusmaksut ym?
Jos nyt muutan pois saan kelasta asumistuen, mutta en yleistä toimeentuloa- mies ei maksa elatusmaksuja. Riitauttamaan en ala. Miehen äiti on myös kimpussani. Haukkuu onnenonkijaksi eikä usko että hänen poikansa löi. Mustelma ja lohjennut hammas, yöllinen whatsap ääniviesti kaasolleni ei riitä todisteeksi.
Luin juuri Kelan toimeentulotuen ohjeesta, että puolison kieltäytyminen elatusvelvollisuudesta ei voi olla este toimeentulotuen maksamiselle, mutta Kela voi harkintansa mukaan periä rahat puolisoltasi takaisin. Tämä ei kuitenkaan ole millään tavalla sinun ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken neuvoin harkitsemaan vaihtoehtoja ja antamaan aikaa. Perun. Mietin, sanoisinko tyttärelleni niin ja tajusin, että hakisin hinnalla millä hyvänsä pois sen miehen luota.
Mustelma ja murtunut hammas hääyönä, ethän sinä pysty koskaan unohtamaan.
Ja elarit ei ole vapaavalintaisia. Mies maksaa, kun määrätään.
Minkätyyppisestä lyömisestä tässä oli kyse?
Ei sinänsä että mikään lyöminen olisi hyväksyttävää, mutta on siinä vähän eroa onko nyrkillä täysillä päin näköä vai joku läpsäytys?
No ei se mikään pikku läpsäys ollut kun hampaat lentelivät...
Ehkä ei ihan hetken tunnekuohussa kannata noin isoa päätöstä tehdä. Kannattaa odotella vähän aikaa ja antaa tunteiden hieman tasoittua. Ja anopin käytös ei saisi mitenkään tässä vaikuttaa. Tilanne on varmaan ikävä, mutta hyppääminen köyhyyteen pienten lasten kanssa ja kaikki avioeroriidat ja lasten huoltajuudet... ehkä kannattaisi rauhassa harkita asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä seitsemän vuotta. Kolme yhteistä lasta, kaksi vaippaikäistä. Lyönti oli nyrkinisku ja hampaani joudutaan korjaamaan. Teen rikonilmoituksen sen jälkeen kun pääsen muuttamaan pois. Sitä ennen en uskalla. Turvakotiin menemistä mietin, mutta pelkään vanhimman lapsen ymmärtävän että "kyläily" ei olisi ihan normaalia. En koe että olisin vaarassa kotonamme niin kauan kun en suututa miestäni. Eli pelko jäi ja jääminen mahdotonta.
Jätin kelaan soittopyynnön ja järjestin rahat takuuvuokraa varten häätililtä käteiseksi. Eroaminen pelottaa, sillä kaikki autoa myöten on miehen nimissä.
Tervemenoa pääosin turvallinen hyvä elämä, tervetuloa köyhyys ja ikuinen uuden miehen metsästys. Elämä on päätösten tekemistä.
Täysin käsittämätön asenne. "Pääosin turvallinen elämä" - mikä helkkarin turvallinen elämä se on, jos puoliso pahoinpitelee siihen kuntoon että vaurioita pitää hammaslääkärillä asti korjailla? Ei sitä puukkoakaan tarvitse heiluttaa kuin kerran, ei se paljon lohduta vaikka olisi takana 30 vuotta avioliittoa.
Minä olen lyönyt mun eksää kerran, ja mies on tönäissyt eksäänsä kerran. Ihan turha väittää että sama käytös jatkuu tulevaisuudessa, kun näistä molemmista tapauksista on yli 10 v aikaa.
Tutki lakipykät avioliiton mitätöimisestä. Lyhyt liitto päättyy joskus mitätöimiseen eron sijaan. Silloin et ole tilastoissakaan eronnut. Entä lääkärintodistus väkivallasta? Tuliko jälkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä seitsemän vuotta. Kolme yhteistä lasta, kaksi vaippaikäistä. Lyönti oli nyrkinisku ja hampaani joudutaan korjaamaan. Teen rikonilmoituksen sen jälkeen kun pääsen muuttamaan pois. Sitä ennen en uskalla. Turvakotiin menemistä mietin, mutta pelkään vanhimman lapsen ymmärtävän että "kyläily" ei olisi ihan normaalia. En koe että olisin vaarassa kotonamme niin kauan kun en suututa miestäni. Eli pelko jäi ja jääminen mahdotonta.
Jätin kelaan soittopyynnön ja järjestin rahat takuuvuokraa varten häätililtä käteiseksi. Eroaminen pelottaa, sillä kaikki autoa myöten on miehen nimissä.
Tervemenoa pääosin turvallinen hyvä elämä, tervetuloa köyhyys ja ikuinen uuden miehen metsästys. Elämä on päätösten tekemistä.
Täysin käsittämätön asenne. "Pääosin turvallinen elämä" - mikä helkkarin turvallinen elämä se on, jos puoliso pahoinpitelee siihen kuntoon että vaurioita pitää hammaslääkärillä asti korjailla? Ei sitä puukkoakaan tarvitse heiluttaa kuin kerran, ei se paljon lohduta vaikka olisi takana 30 vuotta avioliittoa.
Mutta köyhyysloukkuun pienten lasten kanssa? Jos 7 vuotta on ollut ilman mitään väkivaltaa?
Kuinka kauan yhdessä ennen avioliittoa?
Jos vuosikausia yhdessä ja ei mitään väkivaltaa, niin en eroaisi tuosta vaan.
Jos vain vähän aikaa yhdessä, niin eri asia.