Meluhaitta: lapsiperhe yläkerrassa

On vähän outoa, etteivät ole ulkona. 

Ainakin tämän 11-vuotiaan luulisi jo menevän omia menojaan kavereiden kanssa, olevan harrastuksia ym. 

Ja mahdollisesti keskimmäisenkin. 

5-vuotias on toki vielä vanhempiensa kanssa. Mutta voisivathan hekin ulkoilla. 

Mutta kuten täälläkin on sata kertaa todettu, lasten tömistys on ns. elämän ääniä ja et voi yhtään mitään muuta kuin muuttaa pois. 

Aika ihmeellistä, että olet mennyt sanomaan. Ei kuulu hyviin tapohin. Parempi kuitenkin kuin jokin nimetön heippalappu. 

Otan osaa. Harva tuollainen perhe muuttaa krs-taloon. Rivari tai OKT heille parempi valinta

Olen tänään tältä palstalta lukenut, että jos itse ei siedä jotain vaikka terveydellisistä syistä, kenenkään ei tarvitse ottaa sitä huomioon vaan sen asiasta kärsivän. Sinun huono melunsieto on sinun oma ongelmasi, joten muuta muualle.

Vierailija kirjoitti:

On vähän outoa, etteivät ole ulkona. 

Ainakin tämän 11-vuotiaan luulisi jo menevän omia menojaan kavereiden kanssa, olevan harrastuksia ym. 

Ja mahdollisesti keskimmäisenkin. 

5-vuotias on toki vielä vanhempiensa kanssa. Mutta voisivathan hekin ulkoilla. 

Mutta kuten täälläkin on sata kertaa todettu, lasten tömistys on ns. elämän ääniä ja et voi yhtään mitään muuta kuin muuttaa pois. 

Aika ihmeellistä, että olet mennyt sanomaan. Ei kuulu hyviin tapohin. Parempi kuitenkin kuin jokin nimetön heippalappu. 

Onko sisällä tapahtuva 3 lapsen jatkuva, koko valveillaoloajan tapahtuva juokseminen normaalia elämää? Itselläkin lapsia on ja alakerrassa vanha eläkeläismies, joka meidän elämäntavasta heti valitti, kun muutettiin.ja nyt on opittu: lapset eivät juokse sisällä, eivät paisko ovia ja kaikessa toimissa huomioivat, että asutaan krs-talossa. Mutta meillä varhaisteini-ikäiset tytöt, joita hippa, hyppiminen, pallopelit ja juoksukisa sisätiloissa ei kiinnosta.

Voisiko tulla semmoisia lapsiperhetaloja ja hiljaisia taloja vähän niiku on senioritaloja ja opiskelijataloja? 

Ovatko ulkomaalaisia ?

Ehdota asuntojen vaihtamista päikseen jos on samat pohjaratkaisut.

Meidänkin taloomme muutti yksi tällainen perhe. Tosin heillä vain kaksi lasta, joista toinen ilmeisen ADHD. Kaikki äänet kuuluvat hyvin, ennen niin rauhalliseen asuntoomme. Heillä myös koira, mikä ei hiljennä vauhtia. Korvatulpat korvissa ollaan välillä, se auttaa. Myös taustamusiikin laittaminen auttaa, mutta tykättiin enemmän ennen, kun oli hiljaista:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vähän outoa, etteivät ole ulkona. 

Ainakin tämän 11-vuotiaan luulisi jo menevän omia menojaan kavereiden kanssa, olevan harrastuksia ym. 

Ja mahdollisesti keskimmäisenkin. 

5-vuotias on toki vielä vanhempiensa kanssa. Mutta voisivathan hekin ulkoilla. 

Mutta kuten täälläkin on sata kertaa todettu, lasten tömistys on ns. elämän ääniä ja et voi yhtään mitään muuta kuin muuttaa pois. 

Aika ihmeellistä, että olet mennyt sanomaan. Ei kuulu hyviin tapohin. Parempi kuitenkin kuin jokin nimetön heippalappu. 

Onko sisällä tapahtuva 3 lapsen jatkuva, koko valveillaoloajan tapahtuva juokseminen normaalia elämää? Itselläkin lapsia on ja alakerrassa vanha eläkeläismies, joka meidän elämäntavasta heti valitti, kun muutettiin.ja nyt on opittu: lapset eivät juokse sisällä, eivät paisko ovia ja kaikessa toimissa huomioivat, että asutaan krs-talossa. Mutta meillä varhaisteini-ikäiset tytöt, joita hippa, hyppiminen, pallopelit ja juoksukisa sisätiloissa ei kiinnosta.

Kyllä se vain sellaiseksi arvioidaan, jos haluaa lähteä oikeusprosesseihin asian tiimoilta. 

En ota kantaa onko se oikein vai väärin, mutta vesiperän vetää, jos tästä rupeaa käräjöimään. 

Lasten aiheuttama töminä hiljaisuuden ulkopuolella (yleensä klo. 23-6, 7) kuuluu niin sanottuihin elämän ääniin ja se on vain siedettävä tai muutettava pois. 

Minusta normaalia, että lapset opetetaan ottamaan huomioon muut. Kerrostalossa se tarkoittaa, ettei juosta sisällä, ei paiskota leluja lattioille, eikä leikitä kirkumalla. Puheäänen volyymiakin pitää säädellä. Kerrostalossa asumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Minusta tuo muiden, esimerkisi omien perhenjäsenten ihuomioonottaminen on hyvä osata silloinkin, kun asuu omakotitalossa. Siitä on pelkästään hyötyä myöhemminkin elämässä.

Tuntikausia kestävä, illasta toiseen toistuva kova meteli on ilman muuta häiriö ja huonontaa elämänlaatua.

Me ollaan joulukuusta lähtien kuunneltu tota samalta kuullostavaa mökää, paitsi 1 lapsi vaan. Asuvat monta kerrosta alempana, mutta kyl se meteli vaan kuuluu. Alkaa heti ennen klo 6 aamulla. Mä en tajua, miksei sitä tyttöä viedä ulos, kun on kesälomat eikä se oo tarhassa. Meidän pihalla on lapsille paljon tekemistä, vois tyttö saada kavereitakin. Mut ei. Ihan normaalilta se tyttö vaikuttaa, vanhemmat ny huutaa kuorossa koko ajan saatanaa ym.

Teettekö muuta kuin istutte kotona kuuntelemassa naapurin lapsen leikkimistä ja kiljumista?

Sellaista se lapsuus on.

Vanha kärttypää tietysti toivoisi, että lapsuuden pois hoitamisen voisi ulkoistaa kokonaan lastentarhaan ja kouluun. Lapsen paras paikka on kuitenkin kotona äidin kanssa, ei isossa laumassa joukkohoidossa. Se on luonnotonta.

Siihen on syynsä, että lapsia syntyy vain 1 tai 2 kerrallaan, eikä 150.

Häirikkövanhukset pois kerrostaloista!

Ymmärrän teitä mutta aika vähissä on keinot. 60-luvun talot ovat sitäpaitsi sellaisia että todellakin kaikki kuuluu. Ja kaikuminen on tyypillistä myös.

On aina yksilöllistä mikä ärsyttää ketäkin. Meluavat lapset, musiikkia huudattavat, juopot öykkärit, räksyttävät koirat. Niinpä häiriön pitää olla yksiselitteisesti niin säännöllistä ja haittaa aiheuttavaa, että siitä kärsii myös muut ja sen pystyy todistamaan. Olkaa edes tyytyväisiä yörauhaan.

Tämän takia me asumme omakotitalossa. Saa lapset ja koirat elää rauhassa.

Mua aina jaksaa hämmästyttää kerrostaloissa asuvat "Minulla On Oikeus" -ihmiset. Jos käy nätisti sanomassa, että lastenne metelöinti / musiikin huudattaminen / koiran haukkuminen häiritsee, voisiko asialle tehdä jotain, niin miksi reaktio on aina se, että minulla on oikeus kuunnella päiväsaikaan musiikkia niin lujalla kuin stereoista lähtee, tai lapsillani on oikeus kirkua ja hyppiä tasajalkaa tuntikausia päivittäin. Joo, ehkä sitä päiväsaikaan elämöintiä ei voida kieltääkään, mutta mites se toisten huomioon ottaminen? Mulle on kerrostalossa kasvaneena ollut pienestä pitäen selvää, että ovia ei paiskota, sisällä ei riehuta ja kiljuta, rappukäytävässä ei huudeta jne. Ihan normaaleja ja itsestäänselviä asioita mielestäni! Mutta nykyään ei ilmeisesti tarvitse ottaa ollenkaan muita ihmisiä huomioon ja käyttäytyä niin ettei aiheuta jatkuvaa häiriötä toisille. On vain minä ja minun oikeudet.

Hyvä, että llikkuvat, eivätkä istu pelikoneen ääressä lihomassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta normaalia, että lapset opetetaan ottamaan huomioon muut. Kerrostalossa se tarkoittaa, ettei juosta sisällä, ei paiskota leluja lattioille, eikä leikitä kirkumalla. Puheäänen volyymiakin pitää säädellä. Kerrostalossa asumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Minusta tuo muiden, esimerkisi omien perhenjäsenten ihuomioonottaminen on hyvä osata silloinkin, kun asuu omakotitalossa. Siitä on pelkästään hyötyä myöhemminkin elämässä.

Tuntikausia kestävä, illasta toiseen toistuva kova meteli on ilman muuta häiriö ja huonontaa elämänlaatua.

Naapurit on aina hyvä ottaa huomioon mutta se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä että lapset ei saisi ollenkaan juosta, tai pitäisi leikkiä jotenkin poikkeuksellisen hiljaa ettei nyt vaan häiritsemään ketään. Yöaikaan voi odottaa jo poikkeuksellisen hiljaista eloa lapsiltakin jos sattuvat olemaan hereillä. Naapureiden huomioon ottaminen on lapsiperheeltä sitä että tahattomasti ei anneta leikkiä vaiko jotain pallopelejä tai maratonjuoksujs tai huutoleikkejä jos se todellakin on suoraa huutamista. Yleensä näissä jutuissa menee niin että kun sieltä lspsiperheestä kuuluu mahdollisesti jopa joka päivä jotain juoksemista tai huutamista tai tavaran paiskomista joskus illan aikana niin tämä kääntyy helposti valittajan päässä "tuntikausien huutoa, jatkuvaa juoksemista tai tavaroiden paiskomusta" jota hän sitten mahdollisesti kauhistelee muille suureen ääneen. Eiköhän me kaikki olla sitä mieltä että paras naapuri olisi sellainen naapuri joka olisi itse täysin hiljainen mutta ei häiriintyisi ikinä muiden äänistä myöskään.

En ikinä haluaisi mitään ääripäitä naapureikseni eli en häirikköjä tai metelöitsijöitä tai juoppoja mutta en myöskään ketään eläkeläistä tai sellaista joka itse elää hiiren hiljaa ha tämän takia ei ole valmis sietämään esim. lasten ääniä.

Tänään juokseminen meidän yläkerrassa on jatkunut 08 alkaen. Iltapäivällä olivat tunnin poissa. Minuuttiakaan ei ole mennyt ilman juoksutöminää. Kolme poikaa, joku aina juostapaukuttaa. Ja iltaa kohti meno villiintyy. Istun työhuoneessa, teen töihin esitelmää, korvatulpat ja kuulosuojaimet on käytössä. Mutta nuo talon rakenteissa kantautuvat juoksutöminät - ne tärisee rakenteissa siten, ettei suojaimet auta. En oo mikään hullu kyttääjä.

Itsellä lapsia, soittoharrastus ja kerrostaloasumisesta kokemusta 50 vuotta. Pikkutaaperosta on mua opetettu yhteiselämän sääntöjä ja toisten ihmisten huomioonottamista. Ja itse olen vuosien työn tehnyt omille lapsille kerrostaloelämää opettaessa. Ja oven paiskomisesta on laitettu teinityttö pyytämään anteeksi alakerran sedältä - itkua on ovella väännetty, mutta läksy on opittu, eikä ole mun lapsilla ongelmia tulla juttuun naapureiden kanssa. Saavat todella paljon "anteeksi" muita hölmöilyjä, kun osaavat käyttäytyä.

Miksi tuovat kerrostaloon tuollaisen porukan? Eikö rivarikim pihoineen olisi kivempi lastenkin kannalta?

Oletko käynyt ko melua tuottavassa asunnossa? Kannattaisi varmaan laittaa paksuja mattoja ja tekstiilejä, jopa lisäeristettä lattiaan ja kokolattiamattoja.