Poikaystävän kommentti kun hän näki kehitysvammaisen (down) pikkusiskoni

Eikö teillä lapsilla ole WhatsApp-ryhmät tällaisia ongelmia varten?

Tiedät kyllä itse.

Sinä olet tottunut siskoosi, poikaystävä ei. Anna nyt vähän armoa.

Tyhmis poikaystävä

Juttele poikaystävän kanssa, että mitä hän tarkoitti komentillaan ja sitten teet siitä omat johtopäätökset ja päätät mitä teet. Jos tarkoitti sotkua, niin keskustelet, että vaikka onkin ällöä, niin ei tarvitse ääneen kommentoida (aika moummaista kyllä muutenkin..) jos tarkoitti siskoasi niin lemppaat pihalle.

Ja juttelet sitten myös siskosi kanssa ja mielellään vielä niinkin, että läsnä on poikaystäväsi ja siskosi ja teette homman selväksi. Jää muutn varmasti hampaankoloon kaihertamaan siskollesi, ainakin mulla jäisi..

Kai olit kertonut jotain siskostasi? Kaikilla ei ole aiempaa kokemusta erilaisista ihmisistä, esim. arvostelemaan kärkäs tai epäluuloinen dementikkokin voi olla iso yllätys kokemattomalle.

Kuinka paljon muuten siedät kiroilua ystäviltäsi?

Vanhempasi eivät sanoneet mitään?

Hohhoijaa. Tiesin jo otsikosta, että tämä on huono.

Törkeästi loukattu sairaan 12vuotiaan muutenkin herkässä tilassa olevan itsetuntoa.

Saattaa olla tuhoisia vaikutuksia tuolla möläytyksellä:(

Jätä se sika! Meinaatko, että tuollainen käytös jää tulevaisuudessa pelkkiin sanoihin?

Porvoolaiset nuoret ovat nykyään niin huonokäytöksisiä ja epäkohteliaita...

Ihmiset, jotka eivät ole tottuneet olemaan tekemisissä kehitysvammaisten tai muuten "erilaisten" ihmisten kanssa, saattavat reagoida typerästi. Olin viime kesänä lentokentällä miesystäväni kanssa, kun satuimme näkemään noin kymmenvuotiaan tytön raivokohtauksen. Tyttö hakkasi vanhempiaan ja heittäytyi lopulta lattialle sätkimään ja huutamaan. Ihmiset supisivat keskenään ja katsoivat perhettä paheksuvasti, ja miesystävänikin totesi, että onpas siinä kuriton lapsi ja pihalla olevat vanhemmat. Työni puolesta olen ollut paljon tekemisissä erityislasten kanssa, ja minulle oli selvää, että lapsella on jotain ongelmaa, ehkä asperger. Ei kukaan ikätasollaan toimiva kymmenvuotias käyttäydy niin, vaikka olisi miten lepsu kasvatus. Kun sanoin tästä miesystävälleni, hän oli häpeissään sanojensa vuoksi. Kokemuksen jälkeen hän suhtautuu varmasti myötätuntoisemmin erilaisuuteen.

Kyllä poikaystävältä voisi normaaleja käytöstapoja olettaa, vaikkei olisikaan tottunut. Downin syndrooma on sen verran hyvin tunnettu kehitysvamma, että poikaystävä on todella sivistymätön/typerä jos ei tajua tilannetta.

Kannattaa miettiä jatkaako seurustelua. Kommentti oli senverran typerä, että niitä voi tulla jatkossakin.

Normaalit käytöstavat poikaystävälläkin pitäisi olla kirjoitti:

Kyllä poikaystävältä voisi normaaleja käytöstapoja olettaa, vaikkei olisikaan tottunut. Downin syndrooma on sen verran hyvin tunnettu kehitysvamma, että poikaystävä on todella sivistymätön/typerä jos ei tajua tilannetta.

Kannattaa miettiä jatkaako seurustelua. Kommentti oli senverran typerä, että niitä voi tulla jatkossakin.

Teini-ikäiset eivät tunne kehitysvammoja, saati niiden yleisyyttä, ellei satu olemaan omassa perhepiirissä tai kaverin perheessä vammaisia. Ne ovat useimmille yhtä outoja ilmestyksiä kuin karvainen nainen - siis sellainen karvatautinen, jonka naama on karvainen kuin eläimellä. En muista nimeä. Yhtä häkellyttävää olisi sellainen tavata - tässä on mun äitini Martta... ja vastaan katsoisi chewbacca sieltä paidan kauluksen yläpuolelta.

Olen poikaystävän puolella. Hän menee tyttiksen kotiin esittäytymään ja on jännittynyt jo pelkästään vanhempien tapaamisesta, ja sitten heitetään silmille tuollainen pikkusisko täysin odottamatta. Ap:n viestistähän saa sen käsityksen, ettei hän ole sanonut halaistua sanaa siitä, että sisko on vammainen. Aika raakaa meininkiä ap:lta. Monikaan meistä ei olisi hetkeen saanut sanaa suusta tai keksinyt oikopäätä sanottavaa vaan kakistellut hetken kurkkuaan, ennen kuin olisi saanut itsensä kasaan ja sanottua heippahei. Poikaystävältä pääsi nyt vähän toisenlainen kommentti. Ikävää, mutta varmaan poikaystävä itsekin häpeää sanojaan. Ensimmäinen ajatus miehelle kuin miehelle on se, voisiko meille syntyä tuollainen, samoin kuin naiselle, jolle mies esittelee jollain tapaa vammaisen perheensä.

Ap:n olisi tosiaan syytä keskustella poikaystävänsä kanssa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asui joskus keharipariskunta, joka oli seksuaalisesti aivan estoton. Mies puristeli naisen rintoja ja hieroi naisen alapäätä ulkona ihmisten nähden. Ilmeisesti seksuaalinen kanssakäyminen oli rajua, kun iltaisin ja öisin nainen ölisi kiimaisesti, joskus naivat parvekkeellakin. Onneksi muuttivat pois.

:)

Downia ei sairasteta ja downin kanssa tekemisissä oleva sen tietää. Provo.

Olen ihan varma, että olen lukenut tämän saman keskustelualoituksen täällä aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Normaalit käytöstavat poikaystävälläkin pitäisi olla kirjoitti:

Kyllä poikaystävältä voisi normaaleja käytöstapoja olettaa, vaikkei olisikaan tottunut. Downin syndrooma on sen verran hyvin tunnettu kehitysvamma, että poikaystävä on todella sivistymätön/typerä jos ei tajua tilannetta.

Kannattaa miettiä jatkaako seurustelua. Kommentti oli senverran typerä, että niitä voi tulla jatkossakin.

Teini-ikäiset eivät tunne kehitysvammoja, saati niiden yleisyyttä, ellei satu olemaan omassa perhepiirissä tai kaverin perheessä vammaisia. Ne ovat useimmille yhtä outoja ilmestyksiä kuin karvainen nainen - siis sellainen karvatautinen, jonka naama on karvainen kuin eläimellä. En muista nimeä. Yhtä häkellyttävää olisi sellainen tavata - tässä on mun äitini Martta... ja vastaan katsoisi chewbacca sieltä paidan kauluksen yläpuolelta.

Olen poikaystävän puolella. Hän menee tyttiksen kotiin esittäytymään ja on jännittynyt jo pelkästään vanhempien tapaamisesta, ja sitten heitetään silmille tuollainen pikkusisko täysin odottamatta. Ap:n viestistähän saa sen käsityksen, ettei hän ole sanonut halaistua sanaa siitä, että sisko on vammainen. Aika raakaa meininkiä ap:lta. Monikaan meistä ei olisi hetkeen saanut sanaa suusta tai keksinyt oikopäätä sanottavaa vaan kakistellut hetken kurkkuaan, ennen kuin olisi saanut itsensä kasaan ja sanottua heippahei. Poikaystävältä pääsi nyt vähän toisenlainen kommentti. Ikävää, mutta varmaan poikaystävä itsekin häpeää sanojaan. Ensimmäinen ajatus miehelle kuin miehelle on se, voisiko meille syntyä tuollainen, samoin kuin naiselle, jolle mies esittelee jollain tapaa vammaisen perheensä.

Ap:n olisi tosiaan syytä keskustella poikaystävänsä kanssa asiasta.

Ei tuolla pitäis olla mitään väliä, että montako kehitysvammaa tietää vai tietääkö yhtään, eiköhän se ole ihan selvä juttu, että jos vauvaikäistä isompi lapsi syö kovin sotkuisesti, niin hällä todennäköisesti on jotakin silloin taustalla. Ja vaikkei tajuaisi tuotakaan, niin hyvillä tavoilla varustettu ihminen ei kommentoi ääneen noin rumasti, saati muutenkaan kiroile kun menee toisten perheen luokse kylään. Ei meillä ainakaan lapsena kiroiltu toisten vanhempien kuullen, vaikka kaveriporukassa muuten kiroiltiinkin.

Poikahan saattoi vain reagoida sotkuiseen vahinkoon. Jos vaikkapa minä kaataisin juomalasini pöydässä, ensimmäinen reaktioni olisi luultavasti sanoa "voi kilin vittu" tms. Tilanne on ollut poikkikselle kaikin puolin jännittävä, varsinkin jos häntä ei ole etukäteen briiffattu siskon kehitysvammasta.

Muutenkin jos tic-oireet tekee syömisestä sotkuista, kannattaisiko kotiin tuoda vieraita vain silloin kuin Down ei ole syömässä? Sotkemisen katselu on kiusallista kaikille.

Sama poikkis häpeää aloittajan ienhymyä, ja esittää norsua takkahuoneessa sekä haukkuu poikien saunaillassa tyttistään.