Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävän kommentti kun hän näki kehitysvammaisen (down) pikkusiskoni
13.08.2017 |
Toin poikaystävän meille kun halusin tutustuttaa hänet perheeseeni. Vanhempia kohtaan käyttäytyi asiallisesti, kätteli ja esitteli itsensä. Pikkusiskoni 12v joka sairastaa downin syndroomaa, oli juuri aamiaispöydässä. Hänen syömisensä on välillä sottaista ja on myös tic-liikkeitä eli lihasnytkähdyksiä. Sellainen tuli valitettavasti juuri kun olin esittelemässä siskoa poikaystävälle ja siskolta lensi muroja ja maitoa paidalleen. Poikaystävä kommentoi "Hyi nyt helvetti" Sisko luuli että poikaystävä tarkoitti häntä (en tiedä tarkoittiko vai sitä sotkua?) mutta pahoitti mielensä kommentista. Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Olen 16 ja poikaystävä 17v.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Sama poikkis häpeää aloittajan ienhymyä, ja esittää norsua takkahuoneessa sekä haukkuu poikien saunaillassa tyttistään.
Kiireinen päivää, tarinaa puskee ulos kovaa tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vois sitä itsekin päästää suusta ruman sanan, jos joku heittäisi ruokaa paidalle. Ja ymmärrän kyllä, että siskon vammaisuus voi olla shokki. Tuollaiset asiat olisi hyvä kertoa etukäteen.
Olen 40, ja minullakin on vaikeuksia olla tekemisissä vammaisten kanssa. Eri vammoja on monta erilaista, ja jokaisen erityispiirteitä on mahdotonta tietää. Lapseni serkku on kehitysvammainen ja autisti, en uskaltaisi jäädä hänen kanssaan kahdestaan. Saa hillittömiä raivokohtauksia kun rutiinista poiketaan, ja tuo 12 vuotias painaa ainakin 20 kg enemmän kuin minä.
17-vuotiaana kaikki etiketit on vielä hakusessa.
Vierailija kirjoitti:
Downia ei sairasteta ja downin kanssa tekemisissä oleva sen tietää. Provo.
Ja päivän typerimmän kommentin diplomi on myönnetty...
Vierailija kirjoitti:
No vois sitä itsekin päästää suusta ruman sanan, jos joku heittäisi ruokaa paidalle. Ja ymmärrän kyllä, että siskon vammaisuus voi olla shokki. Tuollaiset asiat olisi hyvä kertoa etukäteen.
Olen 40, ja minullakin on vaikeuksia olla tekemisissä vammaisten kanssa. Eri vammoja on monta erilaista, ja jokaisen erityispiirteitä on mahdotonta tietää. Lapseni serkku on kehitysvammainen ja autisti, en uskaltaisi jäädä hänen kanssaan kahdestaan. Saa hillittömiä raivokohtauksia kun rutiinista poiketaan, ja tuo 12 vuotias painaa ainakin 20 kg enemmän kuin minä.
Siis eiköhän se sisko ihan omalle paidalleen "heittänyt" ruokaa, eikä sen poikaystävän paidalle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikakaveria olisi pitänyt briiffata etukäteen downista. Ja poikakaverin olisi pitänyt osata hillitä itsensä ja olla hiljaa. Eskari-ikäinen lapsenikin osaa olla tahdikkaampi.
Ei ole kiva poika eikä etenkään sopiva sinulle. Ja asiayhteydestä irrallaan, kiroileminen on jo sinällään syy lempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalit käytöstavat poikaystävälläkin pitäisi olla kirjoitti:
Kyllä poikaystävältä voisi normaaleja käytöstapoja olettaa, vaikkei olisikaan tottunut. Downin syndrooma on sen verran hyvin tunnettu kehitysvamma, että poikaystävä on todella sivistymätön/typerä jos ei tajua tilannetta.
Kannattaa miettiä jatkaako seurustelua. Kommentti oli senverran typerä, että niitä voi tulla jatkossakin.
Teini-ikäiset eivät tunne kehitysvammoja, saati niiden yleisyyttä, ellei satu olemaan omassa perhepiirissä tai kaverin perheessä vammaisia. Ne ovat useimmille yhtä outoja ilmestyksiä kuin karvainen nainen - siis sellainen karvatautinen, jonka naama on karvainen kuin eläimellä. En muista nimeä. Yhtä häkellyttävää olisi sellainen tavata - tässä on mun äitini Martta... ja vastaan katsoisi chewbacca sieltä paidan kauluksen yläpuolelta.
Olen poikaystävän puolella. Hän menee tyttiksen kotiin esittäytymään ja on jännittynyt jo pelkästään vanhempien tapaamisesta, ja sitten heitetään silmille tuollainen pikkusisko täysin odottamatta. Ap:n viestistähän saa sen käsityksen, ettei hän ole sanonut halaistua sanaa siitä, että sisko on vammainen. Aika raakaa meininkiä ap:lta. Monikaan meistä ei olisi hetkeen saanut sanaa suusta tai keksinyt oikopäätä sanottavaa vaan kakistellut hetken kurkkuaan, ennen kuin olisi saanut itsensä kasaan ja sanottua heippahei. Poikaystävältä pääsi nyt vähän toisenlainen kommentti. Ikävää, mutta varmaan poikaystävä itsekin häpeää sanojaan. Ensimmäinen ajatus miehelle kuin miehelle on se, voisiko meille syntyä tuollainen, samoin kuin naiselle, jolle mies esittelee jollain tapaa vammaisen perheensä.
Ap:n olisi tosiaan syytä keskustella poikaystävänsä kanssa asiasta.
No huhhuh. Kiroaa 12 vuotiaalle tytölle, jonka kotona on vieraana, ja tää on mielestäsi ok? Ihan sama onko murrosikäinen tyttö kehityshäiriöinen vai ei. Miten voit arvioida tuntematta poikaa, että varmasti katuu sanojaan? Eikö mielestäsi normaaliin käytökseen kuulu HETI pyytää anteeksi, jos möläyttää jotain tahattomasti. Hyi helvetti mikä jätkä, en katselisi hetkeäkään.
Alue: Aihe vapaa
Jännä kuinka nää provot on aina kuinka kamalia miehet ja naiset on. Miksi ei vaihtelun vuoksi kirjoittaisi jotain positiivista ihmisistä. Kyllä ihmiset osaa suhtautua myös kehitysvammaisiin ihan hyvin, vaikka toki se on aina provosoivampaa kirjoittaa negatiivisesti.