Lapseni isän avovaimo vieraannuttaa lastamme

Onko tää neljävuotias syrjähypyn tulos? Vai onko isä ollut niin nopea, että on ehtinyt uudessa liitossa tehdä useammankin lapsen, vaikka teidän yhteinen on vasta 4 v? Niin tai näin, ei järkevänoloista toimintaa...

Ei ottanut tämäkään Provo tulta alleen. Yritä vielä lisää.

En tiedä yhtäkään äitipuolta joka välittäisi pätkääkään miehensä lapsesta...

Vierailija kirjoitti:

Onko tää neljävuotias syrjähypyn tulos? Vai onko isä ollut niin nopea, että on ehtinyt uudessa liitossa tehdä useammankin lapsen, vaikka teidän yhteinen on vasta 4 v? Niin tai näin, ei järkevänoloista toimintaa...

Erottiin kun lapsemme oli kaksi vuotias, heille tuli kaksoset. Ja naisella ennestään kaksi lasta.

Mutta siis olisiko jollain samanlaista tilannetta ollut?

Yleensä isäpuolet on niitä pahoja - äitipuolet yleensä edes yrittää.

Luonto on tällainen.

Nainen huolehtii jokaikisestä lapsesta, mies ei omistaankaan.

Meillä oli noin. Eron jälkeen ex tapaili lapsiaan säännöllisesti ja satunnaisesti ylimääräisiäkin kertoja. Ihan pikkujuttuja, saattoi hakea kauppareissulleen mukaan tai uimaan lyhyelläkin varoitusajalla. 

Sitten tuli kuvioihin nainen ja hänen kolme poikaansa. 

Ensin oli kiristämistä naisen puolelta että mies ei saisi nähdä omia lapsiaan ilman häntä ja hänen lapsiaan. Siis jo viikon tapailun jälkeen heidän olisi pitänyt tavata koko porukka. Ja sit kaikesta tulikin ihan saatanan hankalaa. Lastenvalvojan luona sovitut tapaamiset peruuntuivat koska ne ei sopineetkaan tuolle naiselle, sovitut reissut isän kanssa mummille (exän äiti) peruuntuivat samoista syistä. Lapset haettiin milloin mihinkin aikaan ja palautettiin myös. Noihin aikoihin myös kaikenlainen keskusteluyhteys exän kanssa loppui. Hän ei puhunut lapsia noutaessaan enää mitään minulle, eikä myöskään tuosta lähtien enää vastannut tekstareihin jotka koski mm. koulua tai harrastusmenoja isäviikonloppuna tms. Hän myös lopetti viemästä lapsia heidän harrastuksiinsa omina viikonloppuinaan.  Sen sain tietää vasta kun esikoisen joukkueenjohtaja soitti ja kysyi että missä lapsi on, he oottavat parkkiksella että voivat lähteä.

Ex (eli uusi nainen) oli päättänyt ettei se harrastus ole niin tärkeä kuin koko pesueen yhteinen kirpputorireissu...

Mä muistutin miestä hänen pitää myös kunnioittaa lasten harrastusta, erityisesti kun oli itse koko harrastuksen alullepanija. Meidän lasten harrastuksilla ei ollut merkitystä, mutta joka ainoassa kissanristiäisessä joka liittyi tuon naisen lasten harrastuksiin, piti meidänkin lasten olla mukana.

Oli viikonloppuja jolloin lapset kävelivät isältään lauantaina jo kotiin (meillä välimatkaa alle kilometri). Ekalla kerralla he tulivat sisälle, sanoivat etteivät halua olla siellä kun isällä ei ole heille enää aikaa vaan lähettää naisen äidille. Mä peruin tietty menoni, vietettiin lasten kanssa kiva ilta leffojen ja pelien kanssa, lapset menivät nukkumaan ja vasta 2 tuntia nukkumaanmenon jälkeen ex laittoi viestiä että mun pitäisi tuoda lapset hänelle jos mulla ovat, kerroin että kello on yksitoista yöllä, en tuo minnekään. Et kattellaan sit aamulla uudelleen, mut vois kyllä miettiä että miksi lapset lähtivät kesken pois. Turhaahan se oli, ei mikään mennyt perille saakka...

Oli myös kertoja, jolloin minä ajoin kymmeniä kilometrejä hakemaan lapsia pois viikonloppuna. Yhden kerran olivat matkalla naisen lapsen harrastukseen, autossa oli tullut exälle ja naiselle joku riita, ja sit oli tapahtunut erinäinen määrä asioita ja isä oli jättänyt lapset tuolle naiselle joka oli loppumatkan vain haukkunut lapsille mun exää. Lapset soittivat ja pyysivät hakemaan heidät pois, kotiin. Toisella kertaa olivat taas lähteneet 100 km päähän naisen lapsen harrastukseen liittyvään juttuun, aikuiset menneet jonnekin sisälle, mun lapset jätetty autoon ja kielletty menemästä siihen koulurakennukseen sisälle jonne aikuiset meni. Sit oli tullut pissahätä, kauheen huudon jälkeen (siis tältä naiselta huutoa kun ei pissaa pidätellä montaa tuntia) saivat mennä vessaan mutta eivät enää autoon sisälle. Lapset jätettiin ulos räntäsateeseen aivan liian vähillä vaatteilla, esikoinen soitti ja pyysi hakemaan kotiin. Laitoin exälle viestiä että voisi lapset päästää sisälle, mutta vastaus oli "ei".

Ja taas mä kävin hakemassa, likomärät lapset odotti koulun portilla. Toisella oli hupparitakki, toisella ohut tuulipuvun takki ja kaikki märkiä. Mulla oli autossa vaihtovaatteet ja viltit. Heillä oli mukanaan lämpimät kevyttoppavaatteet kun menivät isälleen viikonlopuksi, mutta mitään niitä vaatteita joita heillä oli mukanaan, ei kuulemma isällä ollessa saanut käyttää. Koska ne oli parempaa merkkiä kuin naisen lapsilla niin se oli sit epäreilua.

Seiska jatkaa vielä..

Nykyään lapset eivät enää halua mennä käymään isällään, hyvä jos joskus käyvät tunnin tai kaksi. Yleensä eivät mene. Lapsilla on ikää 13 ja 16 ja tuota on jatkunut jo kolmatta vuotta. Mä sanoisin että ex teki sen itse itselleen. 

Mä pidän jälleen yhteyttä exän sukulaisiin; vanhempiin sekä sisaruksiin, mä käyn lasten kanssa heitä moikkaamassa, vien mummilaan viettämään kesäisin ja loma-aikoina aikaa jne. Ex ei ole kuulemma nähnyt äitiään kohta vuoteen, siskolleen jonka kanssa oli kuin paita ja peppu, ei ole soittanut kahteen vuoteen. Eli heistäkin on hyvin vieraannutettu koko mies.

Oli aikoja jolloin mua harmitti se, miten paljosta ex jää vaille kun ei näe vaivaa tavatakseen lapsiaan, mun kanssa meinaan asuu kaksi aika loistavaa tyyppiä. 

Mutta enää mua ei kiinnosta koittaa saada exää tajuamaan mitä menettää, ehkä hän itse sen sit joskus ymmärtää.

Seiskalle: Onneksi lapsillasi on tuollainen äiti. Eksälläsi ei varmaan ole kaikki hyvin, kun on antanut manipuloida itsensä noin.

Ap:lle voimia. Voiko asiasta keskustella avoimesti?

Kiitos vastauksesta. Ja kyllä kuulostaa aivan kamalalta touhulta! Exähän siinä todella menettää.. tulee vaan todella surullinen olo lapsen puolesta, ennen olivat läheisiä isän kanssa. Meiltä on myös puheyhteys katkennut, ennen pystyttiin lapsen asioista puhumaan sovussa ja oltiin samoilla linjoilla.

Kerran kännipäissään exä sanoi että avovaimo oli vaatinut että minua ei saa olla enää olemassakaan hänelle. Liekö sitten sen takia yhteistyö katkennut täysin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli noin. Eron jälkeen ex tapaili lapsiaan säännöllisesti ja satunnaisesti ylimääräisiäkin kertoja. Ihan pikkujuttuja, saattoi hakea kauppareissulleen mukaan tai uimaan lyhyelläkin varoitusajalla. 

Sitten tuli kuvioihin nainen ja hänen kolme poikaansa. 

Ensin oli kiristämistä naisen puolelta että mies ei saisi nähdä omia lapsiaan ilman häntä ja hänen lapsiaan. Siis jo viikon tapailun jälkeen heidän olisi pitänyt tavata koko porukka. Ja sit kaikesta tulikin ihan saatanan hankalaa. Lastenvalvojan luona sovitut tapaamiset peruuntuivat koska ne ei sopineetkaan tuolle naiselle, sovitut reissut isän kanssa mummille (exän äiti) peruuntuivat samoista syistä. Lapset haettiin milloin mihinkin aikaan ja palautettiin myös. Noihin aikoihin myös kaikenlainen keskusteluyhteys exän kanssa loppui. Hän ei puhunut lapsia noutaessaan enää mitään minulle, eikä myöskään tuosta lähtien enää vastannut tekstareihin jotka koski mm. koulua tai harrastusmenoja isäviikonloppuna tms. Hän myös lopetti viemästä lapsia heidän harrastuksiinsa omina viikonloppuinaan.  Sen sain tietää vasta kun esikoisen joukkueenjohtaja soitti ja kysyi että missä lapsi on, he oottavat parkkiksella että voivat lähteä.

Ex (eli uusi nainen) oli päättänyt ettei se harrastus ole niin tärkeä kuin koko pesueen yhteinen kirpputorireissu...

Mä muistutin miestä hänen pitää myös kunnioittaa lasten harrastusta, erityisesti kun oli itse koko harrastuksen alullepanija. Meidän lasten harrastuksilla ei ollut merkitystä, mutta joka ainoassa kissanristiäisessä joka liittyi tuon naisen lasten harrastuksiin, piti meidänkin lasten olla mukana.

Oli viikonloppuja jolloin lapset kävelivät isältään lauantaina jo kotiin (meillä välimatkaa alle kilometri). Ekalla kerralla he tulivat sisälle, sanoivat etteivät halua olla siellä kun isällä ei ole heille enää aikaa vaan lähettää naisen äidille. Mä peruin tietty menoni, vietettiin lasten kanssa kiva ilta leffojen ja pelien kanssa, lapset menivät nukkumaan ja vasta 2 tuntia nukkumaanmenon jälkeen ex laittoi viestiä että mun pitäisi tuoda lapset hänelle jos mulla ovat, kerroin että kello on yksitoista yöllä, en tuo minnekään. Et kattellaan sit aamulla uudelleen, mut vois kyllä miettiä että miksi lapset lähtivät kesken pois. Turhaahan se oli, ei mikään mennyt perille saakka...

Oli myös kertoja, jolloin minä ajoin kymmeniä kilometrejä hakemaan lapsia pois viikonloppuna. Yhden kerran olivat matkalla naisen lapsen harrastukseen, autossa oli tullut exälle ja naiselle joku riita, ja sit oli tapahtunut erinäinen määrä asioita ja isä oli jättänyt lapset tuolle naiselle joka oli loppumatkan vain haukkunut lapsille mun exää. Lapset soittivat ja pyysivät hakemaan heidät pois, kotiin. Toisella kertaa olivat taas lähteneet 100 km päähän naisen lapsen harrastukseen liittyvään juttuun, aikuiset menneet jonnekin sisälle, mun lapset jätetty autoon ja kielletty menemästä siihen koulurakennukseen sisälle jonne aikuiset meni. Sit oli tullut pissahätä, kauheen huudon jälkeen (siis tältä naiselta huutoa kun ei pissaa pidätellä montaa tuntia) saivat mennä vessaan mutta eivät enää autoon sisälle. Lapset jätettiin ulos räntäsateeseen aivan liian vähillä vaatteilla, esikoinen soitti ja pyysi hakemaan kotiin. Laitoin exälle viestiä että voisi lapset päästää sisälle, mutta vastaus oli "ei".

Ja taas mä kävin hakemassa, likomärät lapset odotti koulun portilla. Toisella oli hupparitakki, toisella ohut tuulipuvun takki ja kaikki märkiä. Mulla oli autossa vaihtovaatteet ja viltit. Heillä oli mukanaan lämpimät kevyttoppavaatteet kun menivät isälleen viikonlopuksi, mutta mitään niitä vaatteita joita heillä oli mukanaan, ei kuulemma isällä ollessa saanut käyttää. Koska ne oli parempaa merkkiä kuin naisen lapsilla niin se oli sit epäreilua.

Miksi annatte miehen pompotella? Lastenvalvojaan yhteys, voihan tapaamisia vähentää jos miestä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annatte miehen pompotella? Lastenvalvojaan yhteys, voihan tapaamisia vähentää jos miestä ei kiinnosta.

Jos tää oli mulle (kirjoitin tuon pitkän) niin toivottavasti et oikeasti luule ettenkö olisi kaikkea koittanut. Mutta kun mä en voi päättää mitä lasten isän luona viikonloppuina tapahtuu, enkä myöskään voi hakea miestä niskaperseotteella lapsiaan noutamaan.

Kun mies alkoi olemaan vastaamatta ja tekemään ohareita, kirjoitin tekstareita ja sähköposteja joissa selitin hyvällä, itkulla ja kiukulla ja välillä kaikilla noilla yhtä aikaa, ettei hän voi tehdä noin lapsilleen. Ei hän mulle kiusaa pystynyt tekemään, mulla oli tukiverkko vahva ja tarvittaessa nopeastikin lapsehoitoapua jos oli meno varattuna miehen ohariviikonloppuina. Sit kun noi ei toimineet, ja tilanne ajoittain paheni, otin lastenvalvojaan yhteyttä joka lupasi ottaa yhteyttä mieheen. 

- turhaan. Häneen oli yritetty ottaa yhteyttä soittamalla ja laittamalla kirjettä, mutta mies ei reagoinut niihin mitenkään.

Näin jälkikäteen tuli mieleen että onhan siinä sekin mahdollisuus ettei mies edes saanut niitä kirjeitä. Tuossa vaiheessa kun asuivat naisen kanssa yhdessä ja nainen oli päivät kotona työttömänä. Ehkä olen vain vainoharhainen.

Minä en voi aikuista ihmistä määrätä. Erityisesti sellaista josta olen itse hakenut eroa.

Ja siinä vaiheessa kun ex ryhtyi pitämään hiljaisuutta myös lapsilleen; ei vastannut heidän tekstareihinsa tai soittoihinsa, niin mä nostin kädet täysin pystyyn. Mies lähenee viittäkymmentä vuotta, kyllä hänen pitää jo tuossa iässä tietää mitä tekee ja on tekemättä. 

Ymmärtääkö, se on eri juttu se.

Seiska ja ap, olette mainioita tyyppejä ja oivia mutseja, erityisesti haluaisin kehaista sitä, että seiska on pitänyt yhteyttä lasten isänpuoleiseen sukuun.

Olette todella yrittäneet säilyttää isän ja lasten suhteet, hyvä te, mutta loputtomiin ei tarvitse vääntää. Kaikkea hyvää teille ja lapsillenne!

Mun exän nykyinen haukkui kännipäissään mun lapsen, huusi ja raivosi.

Koskaan edes lapselta anteeksi pyytänyt ja en kyllä ymmärrä miten mun exä sitä katseli vielä sen jälkeen.

Jos mun miesystävä tekisi vastaavasti hän olisi entinen samantien.

Mutta ei siellä auvoista tunnu vieläkään olevan. Siis riitelyä ja nahistelua pienistä asioista.

En tiedä vieraannuttaako suoranaisesti mutta ainakin välillisesti.. huomaan että isällä on useammin kiire eroon lapsesta.

Ei osallistu toisen harrastuksiin juuri yhtään enää.

Sitä ihmettelen että mihin se vanhemmuus katoaa sittem eron jälkeen että yhtäkkiä onkin ongelma viedä lasta arkisin harrastukseen (?koska haluaa olla naisen kanssa)..

No joo. Mulla ja lapsilla menee kivasti ja puhutaan asioista avoimesti.

Pitkään exä kuvitteli että Mä syotän näitä asioita lapsille mutta ei se kyllä niin ole, eikä mua kiinnosta enää mitä hän ajattelee tai luulee mun tekevän.

Olen itse äitipuoli, ja ihmettelen suuresti näitä tarinoita. Varsinkin seiskan tarina oli pöyristyttävä.

Ei toisella ihmisellä ole valtaa toisiin ihmisiin. Eli ei äitipuolella ole valtaa isään. Jokainen ihminen tekee omat valintansa. Toki äitipuolta voi lapset häiritä tms, mutta isä on se, joka päätöksen tekee. Jos isä lopettaa yhteydenotot, niin en jaksa uskoa, että äitipuolella on mitään tekemistä sen kanssa.

Tämännvain totean sen perusteella, mitä näin 48-vuotiaana tunnen miehiä.

Mistä sä sen tiedät..? Että tälläistä uhkailua tapahtuu?

Tietäisit vaan mitä meidän nelivuotialle tapahtuu päivittäin...

Onneksi mun isällä on itseään paljon nuorempi vaimo sillä on joku joka hautaa isäni. Minä en sitä tee. olen nyt itse 52v. ja kait isäni nyt on ainakin 80 vuotta.

On on, tosin mä olen se lapsi ja olin 15 kun isän uusi änkesi isän elämään. No, perinnönjaossa tavataan ämmä ja mä kynin sut puhtaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse äitipuoli, ja ihmettelen suuresti näitä tarinoita. Varsinkin seiskan tarina oli pöyristyttävä.

Ei toisella ihmisellä ole valtaa toisiin ihmisiin. Eli ei äitipuolella ole valtaa isään. Jokainen ihminen tekee omat valintansa. Toki äitipuolta voi lapset häiritä tms, mutta isä on se, joka päätöksen tekee. Jos isä lopettaa yhteydenotot, niin en jaksa uskoa, että äitipuolella on mitään tekemistä sen kanssa.

Tämännvain totean sen perusteella, mitä näin 48-vuotiaana tunnen miehiä.

Mitenköhän sä sitten selität sen, että ennen kuin isäni tapasi nykyisen vaimonsa hän vietti paljon aikaa kanssani ja soitti joka päivä? Sen jälkeen alkoi tulla heille riitaa siitä, milloin minä saan olla heidän kanssaan ja isä ei tullut tapaamaan minua ollenkaan ilman tätä naista? Kesämökki, jonne mulla oli avain, niin avain otettiin pois minulta jne. Mun isähän sen keksi, eikö niin?

t. se nyt aikuinen 15-v.