Lapseni isän avovaimo vieraannuttaa lastamme

Kah kah, kivarikin heräilee.

Vierailija kirjoitti:

Kah kah, kivarikin heräilee.

Ja nöyryyttäjä.

Isänsä olisi puuttunut jos olisi huomannut moista. Lapsella on ollut oma huone vaikka siinä perheessä on 5 lasta. Tosin yksi jo muuttanut pois. Ei oo poikaa sorrettu .

Jaa-a. Jos olisi ollut järkeä sen verran päässä, että ei hanki lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule olemaan yhdessä, niin ei tarvisi tätäkään miettiä. No kaikki eivät voi olla älykkäitä. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Jos olisi ollut järkeä sen verran päässä, että ei hanki lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule olemaan yhdessä, niin ei tarvisi tätäkään miettiä. No kaikki eivät voi olla älykkäitä. 

Ja lapsiko siihen mielestäsi syypää on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Jos olisi ollut järkeä sen verran päässä, että ei hanki lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule olemaan yhdessä, niin ei tarvisi tätäkään miettiä. No kaikki eivät voi olla älykkäitä. 

Ja lapsiko siihen mielestäsi syypää on?

Miksi ihmeessä tuollaisen oletuksen teit? Vanhemmat ovat omalla typeryydellään aiheuttaneet tilanteen. 

Tuosta ulosjättämisestä olisi pitänyt soittaa kyseisen paikkakunnan sosiaalipäivystykseen. Lapset olisivat päässeet lämpimään odottamanaan äitiään. 100 km matkaan menee vähintään tunti, mikä on liian pitkä aika odotella vähissä vaatteissa kyytiä.

Keskustelisin myös exän tapaamisten muuttamisesta päivätapaamisiksi pari tuntia kerrallaan, jos ei pysty huolehtimaan lapsistaan.

Tiedän tuttavapiiristä tuollaisen tapauksen.

Uusi vaimo ei hyväksynyt miehensä lasta edellisestä liitosta.

Lapsesta tehtiin piika, jonka piti tehdä kotityöt ja siivota. Äitipuoli huusi ja sätti tyttöä.

Lopulta tyttö ei ollut enää ollenkaan tervetullut. Kun hän tuli nopeasti käymään nähdäkseen isänsä ja sisarpuolensa, äitipuoli vei lapset toiseen huoneeseen ja laittoi oven kiinni, ettei tyttö pystyisi puhumaan sisarpuolilleen.

Hyytävän kylmä nainen ja kuvottavan tossukka mies. Halveksin molempia.

Meillä toi ratkesi niin, että olin varmaan 7v kun näin isäni ja seuraava kerta olikin sitten isän hautajaiset 15v myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Jos olisi ollut järkeä sen verran päässä, että ei hanki lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule olemaan yhdessä, niin ei tarvisi tätäkään miettiä. No kaikki eivät voi olla älykkäitä. 

Ja lapsiko siihen mielestäsi syypää on?

Ja millähän kristallipallolla se sitten pitäisi katsoa, kenen kanssa lapsen voi hankkia? Kun ei koskaan tiedä, mitä eteen tulee, varmasti useimmat siinä lapsen tekovaiheessa luulevat olevansa sen puolison kanssa yhdessä lapsen aikuisikään asti. Mutta kun elämä ei aina ole se satu, jossa häiden jälkeen eletään onnellisena yhdessä elämän loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Jos olisi ollut järkeä sen verran päässä, että ei hanki lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule olemaan yhdessä, niin ei tarvisi tätäkään miettiä. No kaikki eivät voi olla älykkäitä. 

Ja lapsiko siihen mielestäsi syypää on?

Miksi ihmeessä tuollaisen oletuksen teit? Vanhemmat ovat omalla typeryydellään aiheuttaneet tilanteen. 

Niin, että kun tämä ketju on huolesta siitä, miten lapsen ja isän suhde jatkuu, niin sitä ei saisi olla, sitä huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Jos olisi ollut järkeä sen verran päässä, että ei hanki lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tule olemaan yhdessä, niin ei tarvisi tätäkään miettiä. No kaikki eivät voi olla älykkäitä. 

Ja lapsiko siihen mielestäsi syypää on?

Miksi ihmeessä tuollaisen oletuksen teit? Vanhemmat ovat omalla typeryydellään aiheuttaneet tilanteen. 

Niin, että kun tämä ketju on huolesta siitä, miten lapsen ja isän suhde jatkuu, niin sitä ei saisi olla, sitä huolta?

Jos hän on noita, jotka välittää vain isestään, niin eihän se toimi. Erotessa se perhe vain usein hajoaa ja suhteet viilenevät, jos ei ihmisellä ole sydämessä sellaista aitoa tunnetta muita kohtaan. Menee esim alkoholi ykkössijalle tai on muuten päässä vipannut.

Mun exä pikkuhiljaa vähensi tapaamisia meidän lapsiin, tavattuaan nykyisen vaimonsa. Myöhemmin selvisi ex-miehen siskon kautta, että se on juuri tämä nykyinen joka ei halua lapsia sinne heille. Lapset näkevät nykyisin isäänsä muutaman kerran vuodessa parin tunnin ajan, mutta eivät isänsä kotona. Keksitään aina joku muu paikka missä voivat tavata.

Exän ja nykyisen suhde eteni tosi nopeasti ja nyt heillä on jo kaksi yhteistä lasta, yhteinen asunto ja naimisiinkin ehtivät mennä viikko meidän avioerosta. Tämä exän nykyinen uhkaa lähtemisellä ja lasten viemisellä, jos asiat ei mene hänen mielensä mukaan, niin kai exä kokee olevansa vähän ansassa ja ei siksi "uskalla" laittaa vastaan.

Toisaalta ei lapsillekaan ole ollut kiva käydä siellä, kun äitipuoli näyttää sen etteivät ole tervetulleita... :(

Kyllähän noita noitia löytyy. Minua tämä noitapuoli ei ole ikinä hyväksynyt ja saikin loppujen lopuksi isäni nyt aikuisena lopettamaan yhteydenpidon. No, jäi vaarilta kaksi lastenlasta, joista toinen jäi kovastikin kaipaamaan mutta toinen ei ole ikinä nähnytkään. Tossuja tuollaiset miehet ovat, eivät jaksa taistella vastaan vaan kokevat helpommaksi luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää neljävuotias syrjähypyn tulos? Vai onko isä ollut niin nopea, että on ehtinyt uudessa liitossa tehdä useammankin lapsen, vaikka teidän yhteinen on vasta 4 v? Niin tai näin, ei järkevänoloista toimintaa...

Erottiin kun lapsemme oli kaksi vuotias, heille tuli kaksoset. Ja naisella ennestään kaksi lasta.

Tosielämän kauniit ja rohkeat

Kamalia ihmisiä teidän elämässä :( Juuri tällaisten tarinoiden vuoksi minunkin mieheni lasten äiti varmaan "vihaa" minua. Vakuutan teille kuitenkin, että meitä täyspäisiä ja empaattisiakin äitipuolia löytyy. Itse yritän saada lasten isää aina touhuamaan lasten kanssa enemmän, leikin itse lasten kanssa ja tykkääkin heistä. Omia lapsia mulla ei ole, joten näitä lapsia rakastan omalla tavallani. Tosin kutsuisin sitä ehkä ennemminkin välittämiseksi ja huolenpidoksi. Kuitenkin, me kaikki äitipuolet emme ole tuollaisia ihmishirviöitä.

Olen eronnut aikaa sitten ja lapset nuoria aikuisia. Lasten isän vaimo tuntuu olevan mustasukkainen siitä vähästäkin ajasta, jonka isä ja lapset viettävät yhdessä. Jos isän ja lasten esim. on tarkoitus mennä sunnuntailounaalle, tämä nainen keksii itselleen ja lasten isälle täksi ajaksi jotain muuta menoa, jolloin tapaaminen peruuntuu. Tietenkin asiasta ilmoitetaan viime tipassa. Miten aikuinen ihminen voi olla noin mustasukkainen yhdestä tunnista kuukaudessa? Naisella ei ole lapsia.

Työskentelen vanhustenhoidossa ja lastensa hylkäämät vanhat miehet eivät ole harvinaisuuksia (hylkäämisen suunta ei ole tiedossani). Ehkä miesten kannattaisi pitää yllä välejä lapsiinsa, jos haluavat, että joku käy joskus katsomassa.

Vähän kyllä ihmetyttää että jos mies esim. harventaa lasten näkemistä tms. niin miten se pääpahis on se äitipuoli? Ei sillä, varmasti on niitä v-päisiä naisia jotka tekevät kaikkensa savustaakseen ne kumppaninsa edellisen suhteen lapset pois omasta "pesästään" mutta eikö se ole kuitenkin se mies, se isä jolla on se päävastuu niistä lapsistaan, niiden näkemisestä, asioiden hoitamisesta yms. Sen miehen pitäisi tehdä sille uudelle kumppanilleen selväksi että ne lapset on tärkeitä hänelle (jos siis oikeasti ovat) ja uudella akalla ei ole päätösvaltaa siihin, mitä mies tekee. Toki on hyvä sopia menoista, aikatauluista ym. yhdessä ja ottaa toisen mielipide huomioon jos jotain uusperheviritelmää alkaa yrittää. Mutta jos se uusi kumppani sorsii sun lapsiasi niin silloin sille pitää kyllä näyttää ovea jos ne lapset jotakin merkkaa.

Itsellä tullut lähinnä mieleen kun lukee joskus näistä "vieraannuttaja-äitipuolista" että eikö sitä vaan äitinä voi myöntää, että prkle, tulipa tehtyä lapsia tosi p*skan miehen kanssa joka ei edes lapsistaan ole kiinnostunut. Kai se on helpompaa syyttää sitä exänsä uutta kumppania kaikesta tyyliin "kyllähän isi tulisi teidät hakemaan mutta kun se muija ei halua että isi hakee..." Kyllä aikuisella ihmisellä, sillä isällä on ihan itse vastuu omista teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli noin. Eron jälkeen ex tapaili lapsiaan säännöllisesti ja satunnaisesti ylimääräisiäkin kertoja. Ihan pikkujuttuja, saattoi hakea kauppareissulleen mukaan tai uimaan lyhyelläkin varoitusajalla. 

Sitten tuli kuvioihin nainen ja hänen kolme poikaansa. 

Ensin oli kiristämistä naisen puolelta että mies ei saisi nähdä omia lapsiaan ilman häntä ja hänen lapsiaan. Siis jo viikon tapailun jälkeen heidän olisi pitänyt tavata koko porukka. Ja sit kaikesta tulikin ihan saatanan hankalaa. Lastenvalvojan luona sovitut tapaamiset peruuntuivat koska ne ei sopineetkaan tuolle naiselle, sovitut reissut isän kanssa mummille (exän äiti) peruuntuivat samoista syistä. Lapset haettiin milloin mihinkin aikaan ja palautettiin myös. Noihin aikoihin myös kaikenlainen keskusteluyhteys exän kanssa loppui. Hän ei puhunut lapsia noutaessaan enää mitään minulle, eikä myöskään tuosta lähtien enää vastannut tekstareihin jotka koski mm. koulua tai harrastusmenoja isäviikonloppuna tms. Hän myös lopetti viemästä lapsia heidän harrastuksiinsa omina viikonloppuinaan.  Sen sain tietää vasta kun esikoisen joukkueenjohtaja soitti ja kysyi että missä lapsi on, he oottavat parkkiksella että voivat lähteä.

Ex (eli uusi nainen) oli päättänyt ettei se harrastus ole niin tärkeä kuin koko pesueen yhteinen kirpputorireissu...

Mä muistutin miestä hänen pitää myös kunnioittaa lasten harrastusta, erityisesti kun oli itse koko harrastuksen alullepanija. Meidän lasten harrastuksilla ei ollut merkitystä, mutta joka ainoassa kissanristiäisessä joka liittyi tuon naisen lasten harrastuksiin, piti meidänkin lasten olla mukana.

Oli viikonloppuja jolloin lapset kävelivät isältään lauantaina jo kotiin (meillä välimatkaa alle kilometri). Ekalla kerralla he tulivat sisälle, sanoivat etteivät halua olla siellä kun isällä ei ole heille enää aikaa vaan lähettää naisen äidille. Mä peruin tietty menoni, vietettiin lasten kanssa kiva ilta leffojen ja pelien kanssa, lapset menivät nukkumaan ja vasta 2 tuntia nukkumaanmenon jälkeen ex laittoi viestiä että mun pitäisi tuoda lapset hänelle jos mulla ovat, kerroin että kello on yksitoista yöllä, en tuo minnekään. Et kattellaan sit aamulla uudelleen, mut vois kyllä miettiä että miksi lapset lähtivät kesken pois. Turhaahan se oli, ei mikään mennyt perille saakka...

Oli myös kertoja, jolloin minä ajoin kymmeniä kilometrejä hakemaan lapsia pois viikonloppuna. Yhden kerran olivat matkalla naisen lapsen harrastukseen, autossa oli tullut exälle ja naiselle joku riita, ja sit oli tapahtunut erinäinen määrä asioita ja isä oli jättänyt lapset tuolle naiselle joka oli loppumatkan vain haukkunut lapsille mun exää. Lapset soittivat ja pyysivät hakemaan heidät pois, kotiin. Toisella kertaa olivat taas lähteneet 100 km päähän naisen lapsen harrastukseen liittyvään juttuun, aikuiset menneet jonnekin sisälle, mun lapset jätetty autoon ja kielletty menemästä siihen koulurakennukseen sisälle jonne aikuiset meni. Sit oli tullut pissahätä, kauheen huudon jälkeen (siis tältä naiselta huutoa kun ei pissaa pidätellä montaa tuntia) saivat mennä vessaan mutta eivät enää autoon sisälle. Lapset jätettiin ulos räntäsateeseen aivan liian vähillä vaatteilla, esikoinen soitti ja pyysi hakemaan kotiin. Laitoin exälle viestiä että voisi lapset päästää sisälle, mutta vastaus oli "ei".

Ja taas mä kävin hakemassa, likomärät lapset odotti koulun portilla. Toisella oli hupparitakki, toisella ohut tuulipuvun takki ja kaikki märkiä. Mulla oli autossa vaihtovaatteet ja viltit. Heillä oli mukanaan lämpimät kevyttoppavaatteet kun menivät isälleen viikonlopuksi, mutta mitään niitä vaatteita joita heillä oli mukanaan, ei kuulemma isällä ollessa saanut käyttää. Koska ne oli parempaa merkkiä kuin naisen lapsilla niin se oli sit epäreilua.

Voi vittu, ihan suoraan sanoen 😐