Sinkku, mikset hae seuraa nettideiteiltä?

1) ulkonäkö ei ole semmoinen mitä miehet haluaa. Olen siis heteronainen. 

2) kerjätään seksiä, haluan jotain muuta

Ulkonäköni ei riitä kilpailemaan tinderissä. 

En huoli tinderkarusellissa pyörinyttä naista.

Monta kokemusta että juttu luisti kirjoitellen muttei livenä.

Ne miehet jotka näyttävät hyvältä, eivät vastaa viesteihini tai tarjoavat vain seksiä. Muita en halua. Koska en pysty saamaan sitä mitä haluan, jään sitten yksin. 

Vierailija kirjoitti:

En huoli tinderkarusellissa pyörinyttä naista.

En minäkään halua yhden illan juttuja harrastanutta miestä, mutta miten tämän voi tuoda esiin loukkaamatta toista? Nuorempana kuulin vasta alettuani seurustelemaan, että mies oli harrastanut aiemmin paljon irtosuhteita tuntemattomien kanssa, meinasin oksentaa siihen paikkaan.

Tuossahan se ero yleensä on eli miehet tulee naisten luo ei toisinpäin.

Ihan halutessani saan seuraa livenä elävässä elämässä.En lisäksi ole some instagram, F.B, Miksi eläisin  netin kupla maailma? Sinkku ollut 2 v.suhteeni kuoli.Joten ei kiire paritua ymm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole ikinä kuullut tutuilta miehiltä, että joku olisi löytänyt sieltä seuraa. Kaikki vaan manaavat samaa ettei siellä mitään yhteydenottoja tule :D

 

Näin se on. Siksi miehenä ei kannata harrastaa moisia. Naisena eri asia.

Seuraa sa vaikka joka päivälle.

Kyllä,jos ei ole väliä sillä, että minkäkaista seuraa:

-juopot

-pettäjät

-pillunmankujat

-hörhöt

-stalkkerit

Olen N47, takana 20v avioliitto ja nyt vuosi Tinderissä takana. Etsin perinteistä yksiavioista pitkää suhdetta. Ei näytä löytyvän. Mätsejä tulee. Mutta sitten ne ikäisteni miesten odotukset

Ovat niin kiireisiä että kuukausi pitää viestitellä ennen kuin löytyy aikaa mennä puoleksi tunniksi kahville tai kävelylle. Eihän kukaan ole niin kiireinen oikeasti ! Mä voin lähteä lähes aina päivän varoitusajalla koska järkkään vaan kalenterini. 

 

Ilmoittavat, että heille sopii tapailu etäviikoilla. No mä en ole vuoroviikkotyttöystävä. Sitten suuttuvat. Yhtään eivät myöskään panosta ulkonäköön treffeille. Yksi herra tuli suoraan lenkiltä pää ja tukka hiestä märkänä ja hikisissä treenivaatteissa. Toinen herra halusi nähdä nopeasti livenä kun olin ehtinyt lähettää 4 lyhyttä ja ympäripyöreää viestiä kahden päivän aikana. Kyllä mä nyt jotain haluan tietää ihmisestä ennen kuin suostun näkemään tuntemattoman kasvotusten.

Ja sitten se kiusallinen tunne kun menet treffeille ja näet jo ensi sekunnilla että tämä herra ei kiinnosta livenä millään tavalla parisuhdemielessä. Yrität jutella mukavia treffien ajan ja huokaat helpotuksesta kun se on ohi. 

 

Olen entistä vakuuttuneempi että se oikea ihminen tavataan livenä luonnollisesti töissä, harrastuksessa jne ilman treffipainetta. Ja siinä sitten herää samalla kiinnostus jos herää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haen joka palvelusta mutta seuraa ei saa. Viimeisten 2 vuoden aikana kun olen hakenut ei yhtään mätsiä.

Ei ole väliä millainen olen persoonalta, koulutukselta, työ, status, jne. jne. kun ei vaan kellään ole kiinnostusta. 

Tyhmyyden yksi määritelmähän on se että yrittää ratkaista ongelmaansa uudelleen ja uudelleen tavalla mikä ei toiminut ensimmäiselläkään kerralla.

Idiootin määritelmä on se että kommentoi tietämättä koko tarinaa

Miehet ovat jo ehkä oppineet, että naiset haluavat pitkiä viestittelyjä ennen deittejä. Lisäksi iso osa naisista sanoo, että kävely- ja kahvideiteille pyytäminen on mieheltä "low-effort" -suoritus, mikä osoittaa, ettei mies ole tosissaan kiinnostunut naisesta. Lisäksi miehiä on opastettu, että naiselle täytyy antaa vähintään viikko-kaksi aikaa valmistautua deitteihin (= aikaa deittailla muita miehiä kahden viikon ajan)

Minä käytin nettideittailua koska se on ainut järkevä tapa "tavata" riittävästi miehiä, jotta sopivaa löytyisi. Kaikista helpoin on tietysti vielä koulu-ikäisenä kun siellä tapaa ihmisiä päivittäin. Aikuisena kuitenkin tosi vaikea tavata oikeasta elämästä ketään kiinnostavaa. 

Aikamoista shittiä se kuitenkin oli. Pillunvonkajia oli sekä komeat että rumat miehet. Arvostin suuresti sitä jos mies kertoi avoimesti hakevansa vain kevyttä kivaa mutta kun suurin osa teeskentelee etsivänsä suhdetta. Tai yrittävät panna jokaista naista etsiessään suhdetta. Tinder oli ihan kauhea paikka. Happypancake oli minulle positiivisin kokemus ja sitä suosittelisin muille yrittäville. Sieltä löysin lopulta miehen n 8 vuoden on-off yrittämisen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä käytin nettideittailua koska se on ainut järkevä tapa "tavata" riittävästi miehiä, jotta sopivaa löytyisi. Kaikista helpoin on tietysti vielä koulu-ikäisenä kun siellä tapaa ihmisiä päivittäin. Aikuisena kuitenkin tosi vaikea tavata oikeasta elämästä ketään kiinnostavaa. 

Aikamoista shittiä se kuitenkin oli. Pillunvonkajia oli sekä komeat että rumat miehet. Arvostin suuresti sitä jos mies kertoi avoimesti hakevansa vain kevyttä kivaa mutta kun suurin osa teeskentelee etsivänsä suhdetta. Tai yrittävät panna jokaista naista etsiessään suhdetta. Tinder oli ihan kauhea paikka. Happypancake oli minulle positiivisin kokemus ja sitä suosittelisin muille yrittäville. Sieltä löysin lopulta miehen n 8 vuoden on-off yrittämisen jälkeen. 

Kahdeksan vuotta nettideittailua... Huhhuh. Oma itsetuntoni kestää maksimissaan kaksi viikkoa.

Ei enää, kiitos! Tanssilattialla tutustuu paremmin ja haistaa feromonit.

Itse olen ollut erilaisissa deittipalveluissa jo parikin vuotta, mutta todella laihoin tuloksin. Itse etsin sieltä jotain semivakavaa, mutta tuntuu että mulle vastaavat vain seksiseuran hakijat. Viime viikonloppuna viestittelin parinkin tyypin kanssa. Toisen kanssa sujui hyvin ja viestejä vaihdellaan edelleen. Toiselta jo kolmas viesti oli ehdotus, että hän voisi saman tien lähteä tapaaman mua kotonani. No ei kiitos! Vastasin, ettei ikinä ekoja treffejä kotona ja tämän jälkeen hän sitten poistikin osuman. Good riddance. 

Olen mieluummin ilman kuin alan johonkin tinderipaskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää, kiitos! Tanssilattialla tutustuu paremmin ja haistaa feromonit.

Gigity

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käytin nettideittailua koska se on ainut järkevä tapa "tavata" riittävästi miehiä, jotta sopivaa löytyisi. Kaikista helpoin on tietysti vielä koulu-ikäisenä kun siellä tapaa ihmisiä päivittäin. Aikuisena kuitenkin tosi vaikea tavata oikeasta elämästä ketään kiinnostavaa. 

Aikamoista shittiä se kuitenkin oli. Pillunvonkajia oli sekä komeat että rumat miehet. Arvostin suuresti sitä jos mies kertoi avoimesti hakevansa vain kevyttä kivaa mutta kun suurin osa teeskentelee etsivänsä suhdetta. Tai yrittävät panna jokaista naista etsiessään suhdetta. Tinder oli ihan kauhea paikka. Happypancake oli minulle positiivisin kokemus ja sitä suosittelisin muille yrittäville. Sieltä löysin lopulta miehen n 8 vuoden on-off yrittämisen jälkeen. 

Kahdeksan vuotta nettideittailua... Huhhuh. Oma itsetuntoni kestää maksimissaan kaksi viikkoa.

Näinpä. Mutta naisilta tämä onnistuu, kokeilepa miehenä. Esim. häppärissä tai S24 deiteissä jokaista naista kohden on neljä miesprofiilia. Ja kun näissä kummassakaan ei tarvitse saada mätsiä ennen viestittelyä, niin naiset suorastaan hukkuvat viesteihin. Lisäksi olen havainnut, että myös kuvattomat naisprofiilit preferoivat kuvallisia miesprofiileja, koska se iänikuinen ulkonäkö. Eikä siinä mitään, sillä jokaisella on oikeus valita kumppaninsa mutta väitän silti, että naiset ovat paljon pinnallisempia kuin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käytin nettideittailua koska se on ainut järkevä tapa "tavata" riittävästi miehiä, jotta sopivaa löytyisi. Kaikista helpoin on tietysti vielä koulu-ikäisenä kun siellä tapaa ihmisiä päivittäin. Aikuisena kuitenkin tosi vaikea tavata oikeasta elämästä ketään kiinnostavaa. 

Aikamoista shittiä se kuitenkin oli. Pillunvonkajia oli sekä komeat että rumat miehet. Arvostin suuresti sitä jos mies kertoi avoimesti hakevansa vain kevyttä kivaa mutta kun suurin osa teeskentelee etsivänsä suhdetta. Tai yrittävät panna jokaista naista etsiessään suhdetta. Tinder oli ihan kauhea paikka. Happypancake oli minulle positiivisin kokemus ja sitä suosittelisin muille yrittäville. Sieltä löysin lopulta miehen n 8 vuoden on-off yrittämisen jälkeen. 

Kahdeksan vuotta nettideittailua... Huhhuh. Oma itsetuntoni kestää

Vai muka neljä miestä yhtä naista kohen. Kokeiles 40 tai 100 yhtä naista kohti.