Mies ei halua samaa elintasoa molemmille

Eikö kannattaisi kouluttautua ja hakeutua parempaan työpaikkaan? Jo ihan siitä syystä, että teillä olisi silloin enemmän yhteistä henkiselläkin tasolla.

Meillä minä tienaan aika paljon enemmän kuin mieheni, olemme naimisissa ja naimisiin mennessä kummallakaan meistä ei ollut kummempaa omaisuutta, ja silloin molempien tulot olivat vielä pienet. Kulut on jaettu seuraavasti: asumisesta, autosta (minun, mutta välttämätön työssä), molempia koskevista vakuutuksista ja nettiliittymistä yms tulevat kulut laskettiin yhteen ja jaettiin puoliksi. Sitten sovittiin, että minä hoidan niistä tietyt kulut ja mies toiset niin, että summa menee tasan. Lopuista omista tuloistaan kummallakaan ei ole erityistä tilivelvollisuutta eikä mitään yhteistä tiliä ole, mutta ne ovat siinä mielessä yhteisiä, että kummallakin on ihan sama elintaso. Kymppejä tai satasiakaan ei kyllä lasketa, mutta olemme molemmat maltillisia rahan käyttäjiä ja isommat asiat sovitaan yhdessä. Käytännössä elämme aikalailla niin, kuin tienaisimme kummatkin saman verran kuin mieheni, se mikä sitten minu isommista tuloistani jää yli, laitetaan yhteisiin sijoituksiin tai asuntolainan maksuun. Yhdessä on eletty, opiskeltu, tuettu toista ja tienattu, niin yhteisiä saavat olla ne tulotkin, vaikka minulla niitä enemmän onkin. Köyhinä aikoina se maksoi joka pystyi. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä rahasta.

Onko muuten auto aloittajan miehelle vaikka tärkeä työssäkäymisen ehto? Jos, niin minusta se on silloin hänelle pakollinen tulonhankkimiskulu (ja todennäköisesti aloittajakin joskus auton kyydissä istuu...), jolloin auton kuluja ei ole reilua mieltää vain miehen kuluiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies maksaa kaiken asumiseen liittyvän: lainat ja kaikki laskut, myös perheenjäsenten. Ostan ruuat ja hommaan lapsille vaatteet, maksan harrastuskulut, oman autoni bensat ja muut kodintarvikkeet. Itse asiassa mulle menee välillä kuukaudessa enemmän rahaa kuin miehellä. On aikoja, jolloin en ole voinut vuosiin ostaa mitään itselleni, kun ei ole varaa. Mun palkka 2200, miehen 5500.

Miksi alapeukut? Olen ihan vakavissani miettinyt avioeroa tämän vuoksi, meillä ei ole avioehtoa. Sitten mulla riittäisi rahat niin, että saisin edes joskus ostettua itsellenikin jotain eikä kaikki menisi noiden teinien ja tuon yhden suursyömärin mahaan. Kuukauden ruokalasku on vähintään tonnin.

Miksi ja millä perusteella sinun kuuluu ostaa kaikki ruoat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh. Jättäisin tuollaisen miehen suoraan. Parisuhteessa kuuluu molemmilla olla sama rahamäärä käytössä. Meillä menee molempien tulot yhteen pompsiin jolla taloutta pyöritetään. Mies on töissä ja minä hoidan lasta kotona. Ei tulisi kuuloonkaan että mies pitäisi oman palkkansa ja minä raataisin ilmaiseksi kotona.

Että lääkärin ja lähihoitajan kuuluu saada saman verran omaa rahaa käyttöön?

Kyllä, suhteessa tuloihin. Ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista että parisuhteessa toinen maksattaa oman elämänsä toisella. Ja niinhän tapahtuu jos lähäri saa käteen 2 400 e/kk ja lääkäri 5 000 e/kk ja sitten yhteiset kulut (4000 euroa) maksetaan euromääräisesti puoliksi: lähärille jää omaa rahaa 400 e ja lääkärille 3 000 e.

Reilumpi jako on laskea että yhteisistä tuloista lääkäri tienaa tuon 67%, lähäri 33%, joten maksakoot kuluista tämän mukaan myös. Silloin lähärille jää 1080 e, lääkärille 2320 e.

Siinähän lääkärille jää silti enemmän, mutta lähärillekin vielä kohtuullinen summa.

Öh, sori mut lähärin brutto päivätyössä on maksimissaan 2400 ja netto 1700.

No tuo oli vain esimerkki. Harvan pariskunnan kulutkaan ovat 4000 e kuussa. Koitapa nyt nähdä metsä puilta.

Ajattelin vaan kertoa realistista infoa kun hatusta vedetyt luvut oli päin prinkkalaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi kouluttautua ja hakeutua parempaan työpaikkaan? Jo ihan siitä syystä, että teillä olisi silloin enemmän yhteistä henkiselläkin tasolla.

Jos kaikki kouluttautuu ja hakeutuu parempaan työpaikkaan niin kuka on siivooja, keiitiötyöntekijä, hotellin respa, asvalttimies, roskakuski, lähäri, sihteeri, kirjanpitäjä, nuorisotyöntekijä? Tulokkaatko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh. Jättäisin tuollaisen miehen suoraan. Parisuhteessa kuuluu molemmilla olla sama rahamäärä käytössä. Meillä menee molempien tulot yhteen pompsiin jolla taloutta pyöritetään. Mies on töissä ja minä hoidan lasta kotona. Ei tulisi kuuloonkaan että mies pitäisi oman palkkansa ja minä raataisin ilmaiseksi kotona.

Että lääkärin ja lähihoitajan kuuluu saada saman verran omaa rahaa käyttöön?

Kyllä, suhteessa tuloihin. Ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista että parisuhteessa toinen maksattaa oman elämänsä toisella. Ja niinhän tapahtuu jos lähäri saa käteen 2 400 e/kk ja lääkäri 5 000 e/kk ja sitten yhteiset kulut (4000 euroa) maksetaan euromääräisesti puoliksi: lähärille jää omaa rahaa 400 e ja lääkärille 3 000 e.

Reilumpi jako on laskea että yhteisistä tuloista lääkäri tienaa tuon 67%, lähäri 33%, joten maksakoot kuluista tämän mukaan myös. Silloin lähärille jää 1080 e, lääkärille 2320 e.

Siinähän lääkärille jää silti enemmän, mutta lähärillekin vielä kohtuullinen summa.

Öh, sori mut lähärin brutto päivätyössä on maksimissaan 2400 ja netto 1700.

No tuo oli vain esimerkki. Harvan pariskunnan kulutkaan ovat 4000 e kuussa. Koitapa nyt nähdä metsä puilta.

Ajattelin vaan kertoa realistista infoa kun hatusta vedetyt luvut oli päin prinkkalaa.

Noinhan se on ettei missään nimessä kannatta yrittääkään ymmärtää esimerkin tarkoitusta vaan takertua lillukanvarsiin ja inttää niistä :D

En ymmärrä rahariitoja aviopareilla. Meillä on riidelty vaikka mistä, muttei koskaan rahasta. Kaikki on ollut yhteistä alusta asti. Ihan sama, saako toinen satasen ja toinen tonnin. Rahat ovat yhteisiä, siitä maksetaan kaikki laskut ja ruoka. Se, mitä jää jäljelle, käytetään, mitä kukin tarvitsee. Isommista neuvotellaan tietysti, että kannattaako ja riittääkö rahat. Ei katsota, mitä toinen syö ja paljonko. Terv. 30 vuotta yhdessä olleet

Vierailija kirjoitti:

Minulla käteen jää verojen jälkeen noin 1700e/kk ja miehelläni 2800e. Asumiskulumme on 700e/kk ja ruokamenot 400e kk. Juuri siis saman verran kuin meillä on palkka eroa. Olen ehdottanut miehelleni että han hoitaisi nämä jonka jälkeen muut laskut maksetaan puoliksi. Näin molemmille jäisi sama määrä käytettäviksi muihin menoihin. Mies vetoaa että hänellä on auton kulut ja muutkin menot isommat. Minä kuljen kaikkialle pyörällä, ei minun kuulu maksaa miehen omia menoja. Tuntuu että ollaan ihan solmussa, mies oikeasti väittää että on reilua maksaa yhteiset kulut puoliksi ja omat menot omalla rahalla. Näin toimimalla minulle ei jää paljoa mitään ja mies saa 1100e enemmän kuussa. Ei käy! Meillä ei ole lapsia. Miten kanssasisaret olette saaneet asian hoidettua.

Jännä että teillä on parisuhteessa miehen rahat ja naisen rahat. Meillä kun taas puhalletaan yhteen hiileen kun kumppaneita olemme vaimoni kanssa ja vaikka meillä on molemmilla eri pankkitilit, molempien rahoista puhutaan aina yhteisenä rahana. Ihan sama kumpi laskut maksaa kun yhdessä elämme. 

Ehkä sinun kannattaisi harkita parisuhdeterapiaa tai eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla jää käteen palkastani verojen jälkeen 3900€ ja miehelleni 2500€. Ikinä ei ole tarvinnut kinastella rahasta. Laitan yhteiseen kassaan saman verran kuin mieskin ja loput jää itselleni. Fair game. Itse olen ylimääräiset pennini ansainnut ja itse ne myös kulutan.

Ihan vaan mielenkiinnosta. Teetkö sinä 40% tehokkaammin töitä kuin miehesi? Eli sinun työpanoksesi per tunti on enemmän kuin miehesi tekemän työn? Jos mies tekisi kovemmin töitä, hänkin saisi saman kuin sinä, mutta laiskuuttaan tekee huonommalla teholla? Vai teetkö sinä paljon enemmän työtunteja suurinpiirtein samaan tahtiin kuin mies?  Minua mietityttää nämä ihmiset joiden mielestä ovat itse joka pennin ansainneet rahoistaan, eli toimitusjohtaja joka tienaa firmassa viisi tonnia, tekee kovemmin töitä kuin siivooja joka tienaa 1500€. Johtaja istuu kokouksissa ja juo kahvia ja syö pullaa, siivooja jynssää vessanpönttöjä ja lattioita. Miksi työstä ei makseta sen rasittavuuden mukaan, eli kuinka paljon voimavaroja ihminen siihen käyttää? Mielestäni ihmisillä on yleensä erilaiset palkat koska toisilla on käynyt parempi tuuri, ovat opiskelleet oikeaa alaa tai heillä on niin hyvät suhteet joilla ovat sitten päässeet etenemään hyväpalkkaisiin töihin.

Meillä tulot ovat vaihdelleet, minulla aina vähemmän kuitenkin. Olemme maksaneet yhteisen elämän laskuja, asumista ja ruokakuluja suhteessa saman verran kulloisiinkin omiin tulotasoihimme nähden, eli esimerkiksi minä 1/3 ja mies 2/3 laskuista. Tosin yleensä olemme ansainneet lähes yhtä paljon, jolloin osuudet olivat minulle 2/5 ja miehelle 3/5. Näin henkilökohtaiseen käyttöömmekin on jäänyt tuloihin nähden tasavertainen määrä rahaa. Silloin kun olen ansainnut todella paljon vähemmän, mies on maksanut yhteisiä huvituksia reilusti enemmän.

Kun olin vähän aikaa kotihoidontuella, mies lähes kaiken, emmekä laskeneet osuuksia. Se oli erikoistilanne ja pätisi myös toisin päin, eli minä olisin maksanut jos mies olisi jäänyt kotiin.

Meille tämä on toiminut todella hyvin. En kannata totaalista yhteistaloutta tyyliin kaikki ansiot ovat automaattisesti perheen yhteistä omaisuutta, sillä haluan pitää huolen omasta taloudestani riippumatta muista. Minä ja mieheni emme ole sama ihminen, vaikka elämmekin yhdessä. Mutta koska elämme yhdessä, voimme tukea toista yhteisen hyvän nimissä silloin kun tarve on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en halua että mies maksaa kaikki kulut,vaan että molemmille jää sama rahamäärä käyttöön. Tarkoitus ei ole maksattaa miehellä omia menojani. AP

No siiis puolet asumisesta ja puolet ruoista ovat sun omia menoja tyhmä. Ne maksattaisit miehellä.

Ohis; meillä mies syö 75% kaikesta ruuasta. Myös kodin täytyy olla isompi miehen takia. Mieestäni ei siis todellakaan ole oikein, että minä maksan 25% miehen ruuista, sekä neliöistä joita minä en tarvitse. Siksi meillä mennään suhteellisuusperiaatteella; miehen kulut ovat huomattavasti suuremmat kuin minun kuluni, joten mies maksaa kuluista suuremman osan. Siltikin maksaa varmasti vähemmän kuin todelliset kulunsa ovat, mutta kun tässä avioliitossa ollaan, en jaksa nillittää enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies maksaa kaiken asumiseen liittyvän: lainat ja kaikki laskut, myös perheenjäsenten. Ostan ruuat ja hommaan lapsille vaatteet, maksan harrastuskulut, oman autoni bensat ja muut kodintarvikkeet. Itse asiassa mulle menee välillä kuukaudessa enemmän rahaa kuin miehellä. On aikoja, jolloin en ole voinut vuosiin ostaa mitään itselleni, kun ei ole varaa. Mun palkka 2200, miehen 5500.

Miksi alapeukut? Olen ihan vakavissani miettinyt avioeroa tämän vuoksi, meillä ei ole avioehtoa. Sitten mulla riittäisi rahat niin, että saisin edes joskus ostettua itsellenikin jotain eikä kaikki menisi noiden teinien ja tuon yhden suursyömärin mahaan. Kuukauden ruokalasku on vähintään tonnin.

Lopeta niiden loisien elättäminen ja syöttäminen. Sen minkä sinä tienaat käytät itseesi. Ei teinien tarvitse harrastaa ja jos tarvitsee, niin rikas isä voi sponsoroida. Sata euroa per lapsi on hyvä summa uusista vaatteista vuodessa. Oppivat lainaamaan toisiltaan ja kierrättämään. Sen lisäksi hakeutuvat aiemmin kesätöihin. Syökööt koulussa enemmän ja kotona halvempaa ja vähemmän. Maidon tilalle hanavettä ja rasvat ja leikkeleet leipien päältä pois. 400 euroa kuukaudessa ruokaan on enemmän kuin tarpeeksi. Oppikoot siihen.

Ainoa jonka pidät on oma autosi ja siitäkin otat maksun aina, jos kuskaat jotakuta. Nosta se oma elintasosi muiden kustannuksella. Nyt on sinun vuorosi. Sinun elintasosi on jo ihan tarpeeksi kauan ollut matala muiden takia. Kukaan ei palkitse sinua sinun uhrauksistasi. Muista se.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kummankaan puolisoista ei kuulu elättää toista. Eli niinkuin jo useissa kommenteissa onkin mainittu, niin yhteiset menot maksatte tasan puoliksi. Ja loput palkoista jää sitten niihin omiin menoihin. Luonnollisestikin sillä, kellä on suuremmat tulot, myös rahaa omaan käyttöön jää enemmän. Ja tämä pätee niin lapsiperheissä kuin lapsettomissa. Lapsiin kuluva rahahan tietenkin luetaan noihin yhteisiin menoihin.

Avioliittolain mukaan puolisoiden nimenomaan kuuluu elättää toisiaan. Ei toki mitään humputtelua, mutta asuminen, ruoka, riittävä vaatetus, terveydenhoito kuuluvat puolison elatusvelvollisuuteen, lain perusteella. Mitä kukin keskenään sopii on toki itse päätettävissä, mutta jos oikeuteen menee niin lain perusteella asiat tuomitaan.

Itse tienaan nettona 3500€ vaimo 1800€. Yhteisiä menoja minä maksan 1600€ ja vaimo 1100€. Toisaalta jos käydään lomilla tai kaupungilla niin minä 99% varmuudella maksan. Hoitovapaan ajan maksoin kaiken ja annoin vähän käyttörahaakin kun ei se kotihoidontuki tahtonut riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi kouluttautua ja hakeutua parempaan työpaikkaan? Jo ihan siitä syystä, että teillä olisi silloin enemmän yhteistä henkiselläkin tasolla.

Jos kaikki kouluttautuu ja hakeutuu parempaan työpaikkaan niin kuka on siivooja, keiitiötyöntekijä, hotellin respa, asvalttimies, roskakuski, lähäri, sihteeri, kirjanpitäjä, nuorisotyöntekijä? Tulokkaatko?

nuo alemman tason ammattilaiset ovat keskenään yhdessä ja rikkaat keskenään.  jos joku saa potkut tai ylennyksen, pitää tietysti erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh. Jättäisin tuollaisen miehen suoraan. Parisuhteessa kuuluu molemmilla olla sama rahamäärä käytössä. Meillä menee molempien tulot yhteen pompsiin jolla taloutta pyöritetään. Mies on töissä ja minä hoidan lasta kotona. Ei tulisi kuuloonkaan että mies pitäisi oman palkkansa ja minä raataisin ilmaiseksi kotona.

Että lääkärin ja lähihoitajan kuuluu saada saman verran omaa rahaa käyttöön?

Kyllä, suhteessa tuloihin. Ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista että parisuhteessa toinen maksattaa oman elämänsä toisella. Ja niinhän tapahtuu jos lähäri saa käteen 2 400 e/kk ja lääkäri 5 000 e/kk ja sitten yhteiset kulut (4000 euroa) maksetaan euromääräisesti puoliksi: lähärille jää omaa rahaa 400 e ja lääkärille 3 000 e.

Reilumpi jako on laskea että yhteisistä tuloista lääkäri tienaa tuon 67%, lähäri 33%, joten maksakoot kuluista tämän mukaan myös. Silloin lähärille jää 1080 e, lääkärille 2320 e.

Siinähän lääkärille jää silti enemmän, mutta lähärillekin vielä kohtuullinen summa.

Öh, sori mut lähärin brutto päivätyössä on maksimissaan 2400 ja netto 1700.

No tuo oli vain esimerkki. Harvan pariskunnan kulutkaan ovat 4000 e kuussa. Koitapa nyt nähdä metsä puilta.

Ajattelin vaan kertoa realistista infoa kun hatusta vedetyt luvut oli päin prinkkalaa.

Noinhan se on ettei missään nimessä kannatta yrittääkään ymmärtää esimerkin tarkoitusta vaan takertua lillukanvarsiin ja inttää niistä :D

Näin ne poliittiset päättäjätkin ajattelee, kukaan ei tienaa alle 3k kuussa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä rahariitoja aviopareilla. Meillä on riidelty vaikka mistä, muttei koskaan rahasta. Kaikki on ollut yhteistä alusta asti. Ihan sama, saako toinen satasen ja toinen tonnin. Rahat ovat yhteisiä, siitä maksetaan kaikki laskut ja ruoka. Se, mitä jää jäljelle, käytetään, mitä kukin tarvitsee. Isommista neuvotellaan tietysti, että kannattaako ja riittääkö rahat. Ei katsota, mitä toinen syö ja paljonko. Terv. 30 vuotta yhdessä olleet

En minäkään riitelisi, jos olisi yhteinen tili jolle minulla olisi käyttöoikeus. Mutta kun eletään perheessä omilla tuloilla ja tileillä, on asia mutkikkaampi, etenkin jos on lapsia. Yritä vaikka puoli vuotta tätä järjestelyä ja tule sitten kertomaan tulos.

Köyhien pitäisi pysyä omissa oloissaan ja olla lisääntymättä. Sillä tavalla päästään köyhyydestä eroon.

Asvalttimies ja roskakuski on just niitä parempia duuneja. Keittiön tädit ja lähärit vaan näkee unia heidän tuloistaan.

Sika, jätä se miehesi!!