Lue keskustelun säännöt.
Minulla on sellainen muisto lapsuudesta, että istutaan autossa juhlapaikan ulkopuolella parkissa,
14.11.2024 |
on ollut tarkoitus mennä jonkun sukulaisen häihin, mutta sitten äidille tulee joku ahdistus ja lopulta me ei mennäkään. Samantyyppisiä tapauksia muistan lapsuudesta lukuisia, mitään ei voinut koskaan ennakoida ja äidin vaihtuvat fiilikset olivat pääosassa.
Tänään äiti laittoi viestiä, ja kysyi että mennäänkö kahville. Olin sattumalta siinä kauppakeskuksessa johon hän oli muutenkin tulossa ja ehdotin, että odotan häntä kahvilassa. Hän ei vastannut enää mitään, joten soitin. Silloin äiti sanoikin että ei kannata häntä odottaa, mene kotiin vaan, ja nähdään joskus toiste.
Isänpäivänä hän kielsi tuomasta isälleni leivonnaisia, jotka olin valmistanut. Syynä oli se, että äitiä väsytti ja hän ei jaksanut vieraita sille päivälle, vaikka kerroin että tuon vain leivonnaiset ja lähden samantien.
Millainen vaikutelma teille tästä syntyy?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa. Tuliko sinustakin epävakaa tai läheisriippuva?
Kyllä voin myöntää, että on jossain määrin tullut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
No äitisi ei jaksa sinua, eikä halua vieraita kotiinsa. Ymmärrän oikein hyvin, onneksi en itse lisääntynyt. En minäkään jaksaisi. Surullista tietenkin sinua kohtaan. Minä tajusin jo nuorena että minusta ei ole äidiksi.
Äidilläsi on sosiaalista ahdistuneisuutta. Toivottavasti siihen myös hoitoa ja lääkitys. Jos ei ole niin voit sitä äidillesi suositella.
Epävakauden tunnusmerkkejä en tuosta vielä näe, enemmänkin ahdistuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Ihmettelen vastaustasi. Mielenterveyshäiriöt on sairauksia siinä missä somaattisetkin. Jos tällä äidillä olisi ollut vaikkapa ripuli ja sen takia perui tapaamisen ja leipomusten tuomisen, olisiko se ollut mielestäsi ok? Ihan yhtä hyväksyttävää on se, että sai paniikkikohtauksen tai on niin masentunut, ettei jaksanutkaan lähteä liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Tuskin hän edes haluaa, että muut hyppivät hänen pillinsä mukaan.
Muiden kannattaa vaan elää omaa elämäänsä, eikä tehdä suunnitelmia yhden varaan.
Jos äiti ei jaksa osallistua, niin jätätte hänet lepäämään ja menette keskenänne. Se voi olla hänellekin helpompi kun ei joudu kantamaan taakkaa siitä että pilaa kaikkien muiden suunnitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Ei toisen kotiin voi tunkeutua leivonnaisten kanssa, huono neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teillä veikeä perhe. Huh huh. Ja ihmisellä kun on ilmeisesti vain tämä yksi elämä niin ei sitä noin pitäisi joutua viettämään.
Mun kaverilla oli tuollaista juuri samanlaista. Loppui kun sai lääkkeet bibolaariseen häiriöön (maanis-depressiivisyys)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Ihmettelen vastaustasi. Mielenterveyshäiriöt on sairauksia siinä missä somaattisetkin. Jos tällä äidillä olisi ollut vaikkapa ripuli ja sen takia perui tapaamisen ja leipomusten tuomisen, olisiko se ollut mielestäsi ok? Ihan yhtä hyväksyttävää on se, että sai paniikkikohtauksen tai on niin masentunut, ettei jaksanutkaan lähteä liikkeelle.
Onhan toki mielenhäiriöt sairauksia, mutta esim., se ettei anna lasten nähdä isäänsä isäinäpäivänä alkaa rajoittaa jo muita. Eli ei ne mielenpulmatkaan loputottomasti ole syy simputtaa muita - vaikka toki moni näin haluaisikin ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Ei toisen kotiin voi tunkeutua leivonnaisten kanssa, huono neuvo.
Ap:na olisin soittanut suoraan isälle ja kertonut, että on tulossa.
Sulle luonnollisesti on ihan ok estää perheenjäseniä näkemästä toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelma, jota ei itse halua tai pysty tunnistamaan eikä osaa tai halua hake siihen apua.
Minä olen samanlainen ja sain juuri paniikkihäiriö diagnoosin estynyt persoonallisuus häiriön lisäksi, mikä ollut jo kymmeniä vuosia diagnoosina. Voisiko äidilläsi olla se tai ahdistuneisuushäiriö?
Estynyt persoonallisuus häiriö
Estyneestä persoonallishäiriöstä kärsivä kokee usein jännittyneisyyttä, epävarmuutta ja alemmuutta. Hän voi uskoa olevansa sosiaalisesti epäkelpo tai vähempiarvoinen ja pelätä arvostelua ja hylätyksi tulemista. Estynyt ihminen voi pelätä muiden arvostelua niin voimakkaasti, että sosiaalisten suhteiden muodostus ja ylläpito on vaikeaa
usko siitä, että on kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin
jatkuva pelko, että joutuu arvostelun kohteeksi tai torjutuksi
haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Ihmettelen vastaustasi. Mielenterveyshäiriöt on sairauksia siinä missä somaattisetkin. Jos tällä äidillä olisi ollut vaikkapa ripuli ja sen takia perui tapaamisen ja leipomusten tuomisen, olisiko se ollut mielestäsi ok? Ihan yhtä hyväksyttävää on se, että sai paniikkikohtauksen tai on niin masentunut, ettei jaksanutkaan lähteä liikkeelle.
Eipä kiinnosta paljon paskaakaan lumihiutaleen kuvitellut hengentilat aivan TOISEN IHMISEN juhlapäivänä.
Miksi sä keskustelet äitisi kanssa isänpäivästä, joka on ISÄSI juhla? Miksi annat seinähullun akan pilata juhlapäivän myös isältäsi. Mutsis on hullu, etkä viisaalta vaikuta sinäkään.
Kyllä "toisen kotiin", siis tyttären isän kotiin pitää voida mennä isänpäivänä. Sitä ei mielenvikainen äiti voi estää. Se koti on myös isän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä niin, että ette hypikään enää äidin pillin mukaan vaan viet leivonnaiset ja teet mitä milloinkin ajattelet vaikka lumihiutale huomionkipeydessään yrittää estää. Muina miehinä vaan touhuat oman pääsi mukaan.
Ihmettelen vastaustasi. Mielenterveyshäiriöt on sairauksia siinä missä somaattisetkin. Jos tällä äidillä olisi ollut vaikkapa ripuli ja sen takia perui tapaamisen ja leipomusten tuomisen, olisiko se ollut mielestäsi ok? Ihan yhtä hyväksyttävää on se, että sai paniikkikohtauksen tai on niin masentunut, ettei jaksanutkaan lähteä liikkeelle.
Älä viitsi. Eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samanlainen ja sain juuri paniikkihäiriö diagnoosin estynyt persoonallisuus häiriön lisäksi, mikä ollut jo kymmeniä vuosia diagnoosina. Voisiko äidilläsi olla se tai ahdistuneisuushäiriö?
Estynyt persoonallisuus häiriö
Estyneestä persoonallishäiriöstä kärsivä kokee usein jännittyneisyyttä, epävarmuutta ja alemmuutta. Hän voi uskoa olevansa sosiaalisesti epäkelpo tai vähempiarvoinen ja pelätä arvostelua ja hylätyksi tulemista. Estynyt ihminen voi pelätä muiden arvostelua niin voimakkaasti, että sosiaalisten suhteiden muodostus ja ylläpito on vaikeaa
usko siitä, että on kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin
jatkuva pelko, että joutuu arvostelun kohteeksi tai torjutuksi
haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista
Tuo pätee lähes kaikkiin kirjolla oleviin.
Epävakaa. Tuliko sinustakin epävakaa tai läheisriippuva?