Miten hoidatte yhteyset raha-asiat jos kotona isot tuloerot?

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen lapsi on. Miehen mielestä riittää Ilmaiset harrastukset eli minä maksan jos lapsi haluaa harrastaa jotain maksullista.

Onko tuossa siittäjässä jotain hyviäkin puolia? Miksi olette yhdessä? Onko hän hyvä isä?

Vierailija kirjoitti:

Ei mene mun ymmärrykseen miten samassa perheessä voi olla puolisoilla eri elintaso. Mihinkäs kastiin ne lapset sitten kuuluu?

Missä maailmassa oikein elät? Täysin normaalia, että puolisoilla voi olla hyvinkin erilaiset tulot/elintasot. Suomessa ei ole kastijärjestelmää, joten lapset ovat ihan vai osa yhteiskuntaa. Niin kuin niissäkin perheissä, joissa vanhemmilla on samat tulot. 

Minä tienaan 1400€ kuussa käteen ja mies 6000€. Meillä menee palkat samalle tilille jota kumpikin voi käyttää. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Kaksi lasta on ja 25 vuotta yhteiseloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Kai sinä ymmärrät, että isotuloisilla on ihan se ja sama, miten raha-asiat järjestetään, kun yhdenkin tuloilla elättäisi helposti koko perheen. Harva isotuloinen haluaa kuitenkaan elää sellaista elämää, mihin pienituloinen puoliso kykenee. Muuttaisitko sinä lähiöyksiöön ja söisit puuroja ja keittoja viikosta toiseen, jos miehelläsi ei olisi rahaa parempaan?

Harva isotuloinen  valitsee puolisokseen hyvin pienituloista, joten tuo lähiöyksiössä puuronsyönti ei ole kovin hyvä esimerkki. 

Äkkiäkös se työpaikka lähtee alta ja uutta ei löydy enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan 1400€ kuussa käteen ja mies 6000€. .

6000€/kk käteen? Mitä tekee työkseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Kai sinä ymmärrät, että isotuloisilla on ihan se ja sama, miten raha-asiat järjestetään, kun yhdenkin tuloilla elättäisi helposti koko perheen. Harva isotuloinen haluaa kuitenkaan elää sellaista elämää, mihin pienituloinen puoliso kykenee. Muuttaisitko sinä lähiöyksiöön ja söisit puuroja ja keittoja viikosta toiseen, jos miehelläsi ei olisi rahaa parempaan?

Harva isotuloinen  valitsee puolisokseen hyvin pienituloista, joten tuo lähiöyksiössä puuronsyönti ei ole kovin hyvä esimerkki. 

Äkkiäkös se työpaikka lähtee alta ja uutta ei löydy enää koskaan.

No noissa tapauksissahan se suurituloinen yleensä haluaakin maksaa asumisesta enemmän kuin työtön puolisonsa eli ei edellytäkään puoliksi maksamista. Ennen työttömäksi jäämistä on kuitenkin tilanne ollut toinen ja silloin tuo, että kumpikin maksaa oman osuutensa, toimii ihan hyvin.

Meillä on tulot vaihdelleet rajustikin aikojen kuluessa. Sillä ei sen enempää ole ollut merkitystä sillä kun yhteen on menty niin rahat on olleet yhteisiä niin kuin kaikki muukin. Joskus on ollut yhteistili, joskus taloustili ja lasku/lainatili, tilanteen mukaan ja kummallakin käyttöoikeus toisen tiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Kai sinä ymmärrät, että isotuloisilla on ihan se ja sama, miten raha-asiat järjestetään, kun yhdenkin tuloilla elättäisi helposti koko perheen. Harva isotuloinen haluaa kuitenkaan elää sellaista elämää, mihin pienituloinen puoliso kykenee. Muuttaisitko sinä lähiöyksiöön ja söisit puuroja ja keittoja viikosta toiseen, jos miehelläsi ei olisi rahaa parempaan?

Mieheni tienaa todennäköisesti 10 x sen mitä minä ja silti hän elää arkea, jossa tulot voisivat olla noin 1500 e/kk. Eli meillä minä elän omien tulojeni mukaista elintasoa, mies ei, koska hän ei omien sanojensa mukaan pidä tuhlaamisesta. Sitten hän voi yllättäen ostaa lapsille asunnot tai kysyä, mennäänkö ostoksille New Yorkiin, mutta kaupasta hän ostaa edelleen tarjouskahvia ja halpoja kausijuureksia.

Nimenomaan isotuloisilla ei ole se ja sama, miten järjestää raha-asiansa, koska on huomatavasti enemmän vastuussa omasta elämästään kuin vaikka sossun tuella elävä, joka saa taikaseinästä rahaa koska tahansa. Hyvätuloisen täytyy varmistaa, että tulovirta säilyy eikä se oikein onnistu tuhlaamalla pääomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan 1400€ kuussa käteen ja mies 6000€. .

6000€/kk käteen? Mitä tekee työkseen?

Hän on lentokapteeni.

Kumpikin tuli omillaan toimeen, yhteiset laskut puokkiin ja omat laskut omasta pussista. 

Rahat ovat olleet yhteisiä niin kauan kun ollaan yhteistä taloutta asuttu. Ei yhteistä tiliä. Mutta maksuissa se maksaa, kumpi ehtii/pystyy. En ymmärrä, miksi avioliitossa tai edes avoliitossa pitäisi laskea kuka maksaa mitäkin. Yhteinen elämä=yhteiset menot ja tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Kai sinä ymmärrät, että isotuloisilla on ihan se ja sama, miten raha-asiat järjestetään, kun yhdenkin tuloilla elättäisi helposti koko perheen. Harva isotuloinen haluaa kuitenkaan elää sellaista elämää, mihin pienituloinen puoliso kykenee. Muuttaisitko sinä lähiöyksiöön ja söisit puuroja ja keittoja viikosta toiseen, jos miehelläsi ei olisi rahaa parempaan?

Mieheni tienaa todennäköisesti 10 x sen mitä minä ja silti hän elää arkea, jossa tulot voisivat olla noin 1500 e/kk. Eli meillä minä elän omien tulojeni mukaista elintasoa, mies ei, koska hän ei omien sanojensa mukaan pidä tuhlaamisesta. Sitten hän voi yllättäen ostaa lapsille asunnot tai kysyä, mennäänkö ostoksille New Yorkiin, mutta kaupasta hän ostaa edelleen tarjouskahvia ja halpoja kausijuureksia.

Nimenomaan isotuloisilla ei ole se ja sama, miten järjestää raha-asiansa, koska on huomatavasti enemmän vastuussa omasta elämästään kuin vaikka sossun tuella elävä, joka saa taikaseinästä rahaa koska tahansa. Hyvätuloisen täytyy varmistaa, että tulovirta säilyy eikä se oikein onnistu tuhlaamalla pääomaa.

Miksi sinä nyt rupesit puhumaan sossun asiakkaista? Minä olen tarkoittanut pienituloista, se voi olla palkkatuloakin tai eläkettä. En usko, että sossusta saa määräämättömiin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelu aloitettu kun molemmat ovat jo olleet töissä opiskelujen jälkeen eli oma talous

Avioehto - molemmat pitää ennen avioliittoa olleen omaisuuden, 

2 lasta

Tulot enemmän tienaava tienaa n. 3x nettona sen, mitä vähemmän tienaava

Yhteiset kulut jaetaan nettotulojen suhteessa. Molemmat laittavat yhteiselle tilille ennalta sovitun määrän, jolla maksetaan kaikki muut yhteiset kulut paitsi matkustaminen ja lainan lyhennys. Lainan lyhennys menee puoliksi. Matkustelun maksaa enemmän tienaava, koska määrää myös matkakohteet ja tason. Enemmän tienaava yleensä myös maksaa arjen luksukset eli ulkona syömiset, Linnanmäet yms. 

Toimii hyvin ja rahasta ei tarvitse riidellä. Perustuu tosin osin siihen, että vähemmänkin tienaava tienaa ihan hyvin. Molemmille jää suunnilleen sama prosentti nettotuloista myös säästöön eli kumpinkin kerryttää myös varallisuutta.

Siis mitä helvettiä? Edelleen kysyn: miksi??? Miksi pitää eritellä mitä kukakin maksaa? MIKSI? Mulle on ihan sama mitä just niillä mun tienaamilla rahoilla tehdään. Maksetaanko niillä miehen harrastus vai talolainan lyhennys. Mitä merkitystä sillä on, kun eletään yhteistä taloutta. Eikö tuo ole helkkarin hankalaa kun pitää eritellä menot eri "lokeroihin"?

Ei tartte paljoakaan eritellä tai laskea. Ei edes vaati keskustelua. Sama summa menee yhteiselle tilille joka kuukausi ja sieltä kaikki maksetaan. Ravintolassa tms. isompi tuloinen nyt vain sattuu kaivamaan oman korttinsa eikä yhteisen tilin korttia. Omat rahat tuovat molemmille mielenrauhaa, jos haluaa hienon kellon, senkun omistaan ostaa ja jos taas teki mieli säästää senkun säästää ja ostaa sitten myöhemmin jotain mitä haluaa. 

Eikö se tunnu susta oudolta ja vähän epäreilultakin että toinen voi ostella itselleen kaikkea kivaa ja toinen ei juuri koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelu aloitettu kun molemmat ovat jo olleet töissä opiskelujen jälkeen eli oma talous

Avioehto - molemmat pitää ennen avioliittoa olleen omaisuuden, 

2 lasta

Tulot enemmän tienaava tienaa n. 3x nettona sen, mitä vähemmän tienaava

Yhteiset kulut jaetaan nettotulojen suhteessa. Molemmat laittavat yhteiselle tilille ennalta sovitun määrän, jolla maksetaan kaikki muut yhteiset kulut paitsi matkustaminen ja lainan lyhennys. Lainan lyhennys menee puoliksi. Matkustelun maksaa enemmän tienaava, koska määrää myös matkakohteet ja tason. Enemmän tienaava yleensä myös maksaa arjen luksukset eli ulkona syömiset, Linnanmäet yms. 

Toimii hyvin ja rahasta ei tarvitse riidellä. Perustuu tosin osin siihen, että vähemmänkin tienaava tienaa ihan hyvin. Molemmille jää suunnilleen sama prosentti nettotuloista myös säästöön eli kumpinkin kerryttää myös varallisuutta.

Siis mitä helvettiä? Edelleen kysyn: miksi??? Miksi pitää eritellä mitä kukakin maksaa? MIKSI? Mulle on ihan sama mitä just niillä mun tienaamilla rahoilla tehdään. Maksetaanko niillä miehen harrastus vai talolainan lyhennys. Mitä merkitystä sillä on, kun eletään yhteistä taloutta. Eikö tuo ole helkkarin hankalaa kun pitää eritellä menot eri "lokeroihin"?

Ei tartte paljoakaan eritellä tai laskea. Ei edes vaati keskustelua. Sama summa menee yhteiselle tilille joka kuukausi ja sieltä kaikki maksetaan. Ravintolassa tms. isompi tuloinen nyt vain sattuu kaivamaan oman korttinsa eikä yhteisen tilin korttia. Omat rahat tuovat molemmille mielenrauhaa, jos haluaa hienon kellon, senkun omistaan ostaa ja jos taas teki mieli säästää senkun säästää ja ostaa sitten myöhemmin jotain mitä haluaa. 

Eikö se tunnu susta oudolta ja vähän epäreilultakin että toinen voi ostella itselleen kaikkea kivaa ja toinen ei juuri koskaan?

siis jos toinen tienaa paljon enemmän..

Vierailija kirjoitti:

En voi millään ymmärtää systeemiä, jossa laskeskellaan kuka maksaa mitäkin.. Siis vaikka että maksetaan prosentuaalisesti saman verran tms. MIKSI pitää laskea kuka maksaa mitäkin???? Meillä menee kaikki tulot samalle tilille ja siitä maksetaan kaikki. Jonkunlainen epäluottamus siinä mun mielestä on taustalla, jos kaikki ei ole yhteistä.

Epäluottamus? Minulle on vain tärkeää hallita omalla työlläni ansaitsemaani rahaa. En näe mitään etua siinä, että kaikki rahat lyötäisiin yhteiseen kasaan, kun yhteisiä menoja on kuin vain osa kaikista menoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi millään ymmärtää systeemiä, jossa laskeskellaan kuka maksaa mitäkin.. Siis vaikka että maksetaan prosentuaalisesti saman verran tms. MIKSI pitää laskea kuka maksaa mitäkin???? Meillä menee kaikki tulot samalle tilille ja siitä maksetaan kaikki. Jonkunlainen epäluottamus siinä mun mielestä on taustalla, jos kaikki ei ole yhteistä.

Epäluottamus? Minulle on vain tärkeää hallita omalla työlläni ansaitsemaani rahaa. En näe mitään etua siinä, että kaikki rahat lyötäisiin yhteiseen kasaan, kun yhteisiä menoja on kuin vain osa kaikista menoista.

Jos mies haluaa käydä parturissa, onko maksettava omista rahoista? Sinne menee jotain 30€? Mä en tajua mitä merkitystä sen saman perheen sisällä on kuka juuri sen kyseisen 30€ on tienannut. Parturissa pitää käydä, uusia vaatteita pitää ostaa.. Eikö ne menot ole tavallaan yhteisiä myös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Kai sinä ymmärrät, että isotuloisilla on ihan se ja sama, miten raha-asiat järjestetään, kun yhdenkin tuloilla elättäisi helposti koko perheen. Harva isotuloinen haluaa kuitenkaan elää sellaista elämää, mihin pienituloinen puoliso kykenee. Muuttaisitko sinä lähiöyksiöön ja söisit puuroja ja keittoja viikosta toiseen, jos miehelläsi ei olisi rahaa parempaan?

Mieheni tienaa todennäköisesti 10 x sen mitä minä ja silti hän elää arkea, jossa tulot voisivat olla noin 1500 e/kk. Eli meillä minä elän omien tulojeni mukaista elintasoa, mies ei, koska hän ei omien sanojensa mukaan pidä tuhlaamisesta. Sitten hän voi yllättäen ostaa lapsille asunnot tai kysyä, mennäänkö ostoksille New Yorkiin, mutta kaupasta hän ostaa edelleen tarjouskahvia ja halpoja kausijuureksia.

Nimenomaan isotuloisilla ei ole se ja sama, miten järjestää raha-asiansa, koska on huomatavasti enemmän vastuussa omasta elämästään kuin vaikka sossun tuella elävä, joka saa taikaseinästä rahaa koska tahansa. Hyvätuloisen täytyy varmistaa, että tulovirta säilyy eikä se oikein onnistu tuhlaamalla pääomaa.

Miksi sinä nyt rupesit puhumaan sossun asiakkaista? Minä olen tarkoittanut pienituloista, se voi olla palkkatuloakin tai eläkettä. En usko, että sossusta saa määräämättömiin rahaa.

Mistä keksit, että pienituloisella ei ole velvollisuutta elättää itseään vaan pitää tunkea puolison lompakolle? Meillä on ihan liian monta eronnutta naista, joilla ei ole mitään käsitystä isitä, mihin rahat riittävät,koska miehen tuloja on voinut käyttää kuin omiaan. Sitten tulee ero ja ihmetellään, että mhin hävisi elintaso. Ei se katoa minnekään, jos  osaa elää omien tulojensa eikä puolison tulojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi millään ymmärtää systeemiä, jossa laskeskellaan kuka maksaa mitäkin.. Siis vaikka että maksetaan prosentuaalisesti saman verran tms. MIKSI pitää laskea kuka maksaa mitäkin???? Meillä menee kaikki tulot samalle tilille ja siitä maksetaan kaikki. Jonkunlainen epäluottamus siinä mun mielestä on taustalla, jos kaikki ei ole yhteistä.

Epäluottamus? Minulle on vain tärkeää hallita omalla työlläni ansaitsemaani rahaa. En näe mitään etua siinä, että kaikki rahat lyötäisiin yhteiseen kasaan, kun yhteisiä menoja on kuin vain osa kaikista menoista.

Jos mies haluaa käydä parturissa, onko maksettava omista rahoista? Sinne menee jotain 30€? Mä en tajua mitä merkitystä sen saman perheen sisällä on kuka juuri sen kyseisen 30€ on tienannut. Parturissa pitää käydä, uusia vaatteita pitää ostaa.. Eikö ne menot ole tavallaan yhteisiä myös?

Tietenkin kumpikin maksaa omat parturi- ja kampaajapalvelunsa, jos sellaisia haluaa käyttää (itse en käytä). Voit olla sitä mieltä, että kummankin parturikäynnit täytyy maksaa tulojen suhteessa (niin kuin väistämättä tapahtuu, kun kaikki rahat ohjataan samalle tilille), mutta ei se tee parturikäynneistä  millään tavalla yhteisiä menoja.