Miten hoidatte yhteyset raha-asiat jos kotona isot tuloerot?

Avomiehen nettopalkka noin 2000 e/kk, mulla 800-900 e/kk (olen opiskelija). Vuokra maksetaan puoliksi, minkä lisäksi laitan parisataa euroa kuussa taloustilille. Mies maksaa loput talouskulut ja laskut. Ei lapsia, asutaan vuokralla. Yhteinen taloustili, mutta erilliset palkkatilit. Toimii hyvin ja rahasta tulee harvoin sanomista :) Ennen kuin joku tulee lompakkoloisittelemaan, niin elätin miestäni hänen opiskeluaikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelu aloitettu kun molemmat ovat jo olleet töissä opiskelujen jälkeen eli oma talous

Avioehto - molemmat pitää ennen avioliittoa olleen omaisuuden, 

2 lasta

Tulot enemmän tienaava tienaa n. 3x nettona sen, mitä vähemmän tienaava

Yhteiset kulut jaetaan nettotulojen suhteessa. Molemmat laittavat yhteiselle tilille ennalta sovitun määrän, jolla maksetaan kaikki muut yhteiset kulut paitsi matkustaminen ja lainan lyhennys. Lainan lyhennys menee puoliksi. Matkustelun maksaa enemmän tienaava, koska määrää myös matkakohteet ja tason. Enemmän tienaava yleensä myös maksaa arjen luksukset eli ulkona syömiset, Linnanmäet yms. 

Toimii hyvin ja rahasta ei tarvitse riidellä. Perustuu tosin osin siihen, että vähemmänkin tienaava tienaa ihan hyvin. Molemmille jää suunnilleen sama prosentti nettotuloista myös säästöön eli kumpinkin kerryttää myös varallisuutta.

Siis mitä helvettiä? Edelleen kysyn: miksi??? Miksi pitää eritellä mitä kukakin maksaa? MIKSI? Mulle on ihan sama mitä just niillä mun tienaamilla rahoilla tehdään. Maksetaanko niillä miehen harrastus vai talolainan lyhennys. Mitä merkitystä sillä on, kun eletään yhteistä taloutta. Eikö tuo ole helkkarin hankalaa kun pitää eritellä menot eri "lokeroihin"?

En ole tuon alkuperäisen kirjoittaja, mutta meillä sama järjestely eikä ole hankalaa. En halua aviossakaan täysin sulautua toiseen ihmiseen, vaan säilyttää itsenäisyyteni. Ei se, että maksetaan oman kyvyn mukaan tarkoita mitään kirjanpitoa siitä kuka mitäkin maksaa, vaan esim, että lähdetään lomalle, ja se enemmän tienaava maksaa esim. kalliin hotellin ja autovuokran ja vähemmän tienaava lennot. Tai niin, että yhteiselle tilille menee sama % osuus nettotuloista ja sieltä sitten maksetaan lomamatkat ja huonekalujen uusimiset yms. 

Musta tuntuisi oudolta jos ostelisin vaatteita, kävisin kampaajalla tms. ja käyttäisin siihen lähinnä puolisoni tienaamia rahoja. 

Näissä asioissa pitää toimia niin kuin itsestä ja puolisosta tuntuu hyvältä ja oikealta, kukin omalla tavallaan. Turhaa tuomita ja kauhistella toisten ratkaisuja. 

Anteeksi en vaan tätä ymmärrä. Mitä merkitystä sillä on kumman tienaamista rahoista maksetaan hotelli ja kumman tienaamista lennot? En mä koe olevani jotenkin vähemmän itsenäinen ihminen, kun maksetaan samalta tililtä kaikki. Tällä hetkellä tienataan miehen kanssa lähes saman verran mutta mä opiskelen nyt työn ohessa ja TOIVOTTAVASTI pääsen paremmille tienesteille. Jos joskus tienaankin reilusti miestä enemmän niin aivan varmasti mies saa nauttia niistä rahoista yhtä paljon kuin minä.

Yhteinen perhe, yhteinen talous, yhteiset rahat, yhteinen tili. Näin meillä jo 20 vuoden ajan ja erittäin hyvin toimii. Keskustelemalla homma on helppoa, isot ostokset mietitään aina yhdessä ja kumpikaan ei tuhlaa hömppään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelu aloitettu kun molemmat ovat jo olleet töissä opiskelujen jälkeen eli oma talous

Avioehto - molemmat pitää ennen avioliittoa olleen omaisuuden, 

2 lasta

Tulot enemmän tienaava tienaa n. 3x nettona sen, mitä vähemmän tienaava

Yhteiset kulut jaetaan nettotulojen suhteessa. Molemmat laittavat yhteiselle tilille ennalta sovitun määrän, jolla maksetaan kaikki muut yhteiset kulut paitsi matkustaminen ja lainan lyhennys. Lainan lyhennys menee puoliksi. Matkustelun maksaa enemmän tienaava, koska määrää myös matkakohteet ja tason. Enemmän tienaava yleensä myös maksaa arjen luksukset eli ulkona syömiset, Linnanmäet yms. 

Toimii hyvin ja rahasta ei tarvitse riidellä. Perustuu tosin osin siihen, että vähemmänkin tienaava tienaa ihan hyvin. Molemmille jää suunnilleen sama prosentti nettotuloista myös säästöön eli kumpinkin kerryttää myös varallisuutta.

Siis mitä helvettiä? Edelleen kysyn: miksi??? Miksi pitää eritellä mitä kukakin maksaa? MIKSI? Mulle on ihan sama mitä just niillä mun tienaamilla rahoilla tehdään. Maksetaanko niillä miehen harrastus vai talolainan lyhennys. Mitä merkitystä sillä on, kun eletään yhteistä taloutta. Eikö tuo ole helkkarin hankalaa kun pitää eritellä menot eri "lokeroihin"?

Ei tartte paljoakaan eritellä tai laskea. Ei edes vaati keskustelua. Sama summa menee yhteiselle tilille joka kuukausi ja sieltä kaikki maksetaan. Ravintolassa tms. isompi tuloinen nyt vain sattuu kaivamaan oman korttinsa eikä yhteisen tilin korttia. Omat rahat tuovat molemmille mielenrauhaa, jos haluaa hienon kellon, senkun omistaan ostaa ja jos taas teki mieli säästää senkun säästää ja ostaa sitten myöhemmin jotain mitä haluaa. 

Miten lapsen elintaso määräytyy perheessä, jossa toinen vanhempi pystyisi tarjoamaan paljon enemmän kuin toinen? 

Meillä minä saan käteen kuussa n.3000. Mies saa n. 1500. Minä maksan kaiken. Mies tuhlaa omansa, joskus kun ärähdän niin tuo kaupasta jotakin. Käyttää myös jatkuvasti salaa pankkikorttianikin. Olishan se kiva kun pääsisin edes parturiin tai jotain saisin itelle. Alkanut hieman hiertää välejä raha-asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä, joilla on kotona isot tuloerot esim. toinen saa palkkaa käteen 3000 toinen 1000 miten on raha-asiat hoidettu? Maksetaanko yhteiset menot tulojen mukaan vai laitetaanko kaikki rahat yhteen ja sitten puoliksi tyyliin molemmille päätyy tässä esimerkissä käyttörahaa 2000

Kaikki rahat yhteen, mutta mitään käyttörahoja meillä ei jaella. Molemmat saa hankkia mitä tarvitsevat ilman erityisiä sopimuksia.

Näin meilläkin. Isommista hankinnoista keskustellaan. Molemmilla kortit yhteisille tileille.

Aluksi maksoin vaimolle kaikenlaista. Vaatimukset vaan kasvoi aina pikku hiljaa. Sitten otin kaiken pois kun ei niistä oikeasti ollut mitään hyötyä ja ajattelin että nyt se lähtee kävelemään. Menikin yllättäen töihin.

Tulin juuri aloittamaan omaa ketjua kysymykselläni, mutta törmäsinkin tähän ketjuun.

Mulla ja miesystävälläni tällä hetkellä tilanne, että minä olen työtön (alle 1000€) ja mies käy töissä (2000-3000€), mutta hän käytännössä "asuu" minun vuokraamassani asunnossa, josta minä maksan tietenkin vuokran, sähkön, veden, netin jne. kaikki kulut, joita hän käyttää lähes päivittäin. Käteen ei kamalasti tämän jälkeen minulle jää. Pesen myös pyykit, tiskit, teen viikkosiivoukset, vien roskat sekä teen ruoat.  Mies kyllä korjaa jälkensä, eikä ole mikään sottapytty. Miehellä ei siis ole omaa asuntoa tällä hetkellä lainkaan ja on päivän tai pari viikosta muualla kuin luonani. Tähän saakka asumiskuluista hän on maksanut yhden vesilaskun (~6kk). Vastavuoroisesti hän maksaa kaikki autonsa kulut kyllä bensoja myöten sekä maksaa puolet ja joskus enemmänkin ruokaostoksista.

Olen pyytänyt häntä maksamaan elokuulta vuokrasta omantuntonsa mukaan osan, itse ajattelin max puolet, ja aluksi suostuikin, mutta kun rahaa ei parin pyynnön jälkeen näkynyt, en ole viitsinyt enää pyytää.

Onkohan pyyntöni kuitenkin kohtuuton? Asunto on kuitenkin minun nimissäni. En osaa yhtään katsoa tilannettamme ulkopuolisen silmin, mikä olisi tässä kohtaa tasapuolista.

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Miehelle käteen 2500e, itselle 1500e.  Aiemmin oli toisin päin. Vuokra maksetaan 50-50. Molemmat laittaa yhteiselle tilille n.300e/kk, josta maksetaan ruuat yms hankinnat ja lapsen kulut. Mies maksaa vakuutukset ja sähkön, minä auton korjaukset ja verot. Yksi lapsi. Samalla tavalla toimii sisarusteni talouden hallinta, vanhemmilla oli yhteiset rahat yli 30v ja kun isä jäi työttömäksi olikin yhtäkkiä omat rahat. Katkeruutta se vain aiheuttaa...

Mielestäni minulla ei ole oikeutta törsätä miehen rahoja omiin hankintoihin, eikä miehellä samalla tavalla. Jos jommalta kummalla loppuu rahat niin aina saa toiselta pyytää apua, näin on käynyt 10v aikana ehkä kolmesti. 

Ei mene mun ymmärrykseen miten samassa perheessä voi olla puolisoilla eri elintaso. Mihinkäs kastiin ne lapset sitten kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsen elintaso määräytyy perheessä, jossa toinen vanhempi pystyisi tarjoamaan paljon enemmän kuin toinen? 

Kummankin toivoma elintasohan selviää  jo seurusteluvaiheessa, kun puhutaan tulevaisuudensuunnitelmista. Esim haluaako omistusasunnon vai asua vuokralla, missä haluaa asua, haluaako joskus kesämökin, haluaako matkustella usein ulkomaille jne jne. Ennenkuin muutetaan asumaan yhteen, puhutaan myös , miten yhteinen talous rahoitetaan. Maksetaanko 50-50, tulojen suhteessa vai jollain muulla tavalla. Yhteen muutettaessa jo asuntokin valitaan siten, että että sovitulla rahoitustavalla se on molemmille mahdollista. Jos halutaan jakaa 50-50, silloin ei voi asua kalliimmassa asunnossa kuin mihin pienempituloisella on varaa. Tässä vaiheessa puhutaan myös siitä, mitä tapahtuu, jos toinen jää esim työttömäksi.  Eli nuo elintason raamit on olemassa jo siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen. Kun sitten aletaan puhua lastenhankinnasta, on mietittävä jälleen, montako lasta on yleensäkään mahdollista hankkia, jotta toivottu elintaso säilyisi. Samoin on mietittävä, miten vanhempainvapaat jaetaan. Yleensä olisi hyvä ennen lapsia kerätä sen verran säästöjä, että mikäli halutaan jäädä hoitovapaalle, voidaan kompensoida ansiotulojen puutetta täydentämällä säästöillä kotihoidontukea. Lapset tietenkin saavat sen elintason, mikä perheen yhteiseksi elintasoksi on sovittu. Jos varakkaampi haluaa tarjota lapsilleen enemmän kuin sen, mikään ei estä häntä tekemästä niin.

Meidän perheessämme minä pystyisin tarjoamaan lapsille paljon enemmän kuin mies, mutta en ole tehnyt niin. Sen sijaan olen hankkinut sijoitusasuntoja ja lapseni tulevat aikanaan saamaan omat asunnot. Miehen tuloilla ei näitä sijoitusasuntoja olisi voinut hankkia, minun tuloillani on. Eikä myöskään miehen kulutustottumuksilla. Vaikka hänellä raha ei varsinaisesti polttelekaan taskuissa, hän ei tunne mitään mielenkiintoa tehdä kauaskantoisia taloudellisia suunnitelmia ja investointeja. 

Kaikki menee, mitä tulee :-)

Mies tienaa tuplasti muhun verrattuna. Hänen tilinsä on kuun lopussa tyhjä, koska maksaa asumisen, lainat ja yleensä ruokaosokset ym. Mun tilille jää sitten rahaa, josta maksan lasten harrastukset, lasten vaatteet, vakuutusmaksut, bensat... jos jotain jää, siirrän säästötilille. Säästöt käytetään yhdessä sovitusti esim. suurempiin hankintoihin, matkoihin, remontteihin...

15 vuotta ollaan menty näin eikä ikinä olla riidelty rahasta. Muuten kyllä ollaan riidelty ;-)

Jotenkin tuntuu että "tasa-arvo" on ymmärretty jotenkin väärin jos perheessä vanhempien pitää maksaa kaikki kulut tasan puoliksi. Se toimii jos tulot ovat samaa tasoa mutta ei toimi, jos sairaanhoitaja on naimisissa yksityisääkärin tai putkimiehen tai menestyneen yrittäjän kanssa. 

En muista omasta lapsuudesta yhtäkään kaveria, joilla olisi ollut sellainen tilanne, että jotain ei voi tehdä jos jommallakummalla vanhemmalla ei ole rahaa maksaa puolia. Oli perheitä joilla ei ollut varaa tehdä jotain ja perheitä, joilla oli varaa tehdä kaikkea mutta ei sellaisia että isä/äiti ei pysty maksamaan omaa osuuttaan. Millaista sellaisessa perheessä on kasvaa? Isän/äidin kanssa käydään laskettelemassa Alpeilla mutta toisella vanhemmalla ei ole varaa tulla mukaan. Tai ostetaan käytetty pyörä sen takia että isällä/äidillä ei ole vartaa maksaa uudesta puolia?

Yhteiselle tilille molemmilta sama summa, sieltä maksetaan asuntolaina, sähköt, jätemaksut... Asumisen yhteiset kulut siis. Kaupassa käy kumpi ehtii ja ne maksetaan 'omasta' pussista. Aika tasan taitaa tuokin mennä, toinen käy alkuviikosta, toinen loppuviikosta. Kumpikin maksaa omat huvituksensa/vaatteensa/harrastusjutut jne.

Eikä koskaan ole ollut riitaa rahasta. Kun kummallakin on myös ne omat rahat, jolla tehdä mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Kai sinä ymmärrät, että isotuloisilla on ihan se ja sama, miten raha-asiat järjestetään, kun yhdenkin tuloilla elättäisi helposti koko perheen. Harva isotuloinen haluaa kuitenkaan elää sellaista elämää, mihin pienituloinen puoliso kykenee. Muuttaisitko sinä lähiöyksiöön ja söisit puuroja ja keittoja viikosta toiseen, jos miehelläsi ei olisi rahaa parempaan?

Menot laitetaan tasan, ehkä itse maksan vähän enemmän ruokia. Puoliso elää opintotuella ja -lainalla (paitsi nyt kesällä), minä töilläni (netto about 2500€/kk)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tienaa n. 3000e kuussa ja itse 1200e. Mies on tarkka että kaikki maksetaan puoliksi, hän ei aio aikuista ihmistä elättää.. Lapselle maksetaan puoliksi kaikki tarpeellinen ja loput maksan minä kun miehestä lapsi ei tarvi esim uusia leluja kun on vsnhojakin. Mies sijoittaa johonkin ylimääräiset rahansa, minulle ei jää mitään. Ulkona jos käymme maksamme omamme ha minä lapsen menot koska hän olisi kuulemma hyvin voinut olla kotonakin.

Oletteko naimisissa? Onko lapsi a) yhteinen b) yhteisesti haluttu? En nimittäin ymmärrä tuollaista monen elintason perhettä ollenkaan. Mitä lapsi aikanaan saa harrastaa? Sitä mitä haluaa ja sinä pystyt maksamaan vai sen mistä sinä pystyt maksamaan tasan puolet? 

Yhteinen lapsi on. Miehen mielestä riittää Ilmaiset harrastukset eli minä maksan jos lapsi haluaa harrastaa jotain maksullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tuloja en tiedä, omani ovat nettona noin 3800 e/kk. Yhteiset kulut puoliksi, meitä on kaksi, joten miksi ihmeessä kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan? Kumpikin käyttää tulonsa miten tahtoo, kunhan pakolliset menot on maksettu. Jos haluan miehen kanssa Lontooseen, ehdotan matkaa ja maksan sen kokonaan ja jos mies haluaa kanssani lomalle Malediiveille, niin hän kysyy lähtöhalujani ja maksaa kaiken. Helppoa ja kätevää eikä kumpikaan koe, että toinen yrittää hyötyä toisen tuloista.

Lasten kulut on maksettu puoliksi, mutta lasten opiskelija-asunnot mies osti yksin ja tietenkin omiin nimiinsä. Avioehto on, takana 25 mukavaa vuotta ilman riitoja rahasta tai siitä, että toisella on korkeampi elintaso. Kumpikin elää tulojensa (tai haluamiensa menojen) mukaan.

Liian monta tuttua itkee sitä, että eron jälkeen ei ole rahaa siihen, mihin oli avioliitossa. Kun tottuu kahden tuloihin, ei aina ymmärrä, että kulutuksen pitäsi olla omien eikä puolison tulojen mukaan.

Kai sinä ymmärrät, että isotuloisilla on ihan se ja sama, miten raha-asiat järjestetään, kun yhdenkin tuloilla elättäisi helposti koko perheen. Harva isotuloinen haluaa kuitenkaan elää sellaista elämää, mihin pienituloinen puoliso kykenee. Muuttaisitko sinä lähiöyksiöön ja söisit puuroja ja keittoja viikosta toiseen, jos miehelläsi ei olisi rahaa parempaan?

Harva isotuloinen  valitsee puolisokseen hyvin pienituloista, joten tuo lähiöyksiössä puuronsyönti ei ole kovin hyvä esimerkki.