Kun mies tapaa kavereita ja jättää äidin lapsenvahdiksi
Meillä tilanne mennyt siihen, että yhteistä aikaa ei ole tippaakaan, ei ole ollut vuosiin. Joskus järkkäsin ja siitä tuli mieheltä valitusta kun meni rahaa. Nyt olen usein kotona lasten kanssa kun miehellä omat juttunsa, kalastus ja autot yms.
Minua ketuttaa olla aina lasten kanssa ja toisaalta kun lähden johonkin, jää lapset itkemään ja huutamaan perään ja kotiin tullessa vastassa on äkäiset lapset ja kiukkuinen mies joka on kaivanut ja keksinyt jokaisen asian esiin jonka olen unohtanut tehdä.
Jotenkin väsyttää. Mies kuitenkin naukuu että häntä vituttaa kun ei ole yhteistä aikaa, no se on hänelle elokuva netflixistä ja pikainen seksi, muutoin meillä ei ole oikein enää mitään.
Tänäänkin olen taas päivän lasten kanssa ja illan lasten kanssa ja viikonloppunakin lasten kanssa kun mies kalahommissa.
Kavereiden kanssa kyllä järkkää treffejä mutta minun kanssa ei, kai mun pitäis se hoitaa ja kysellä.
On jotenkin niin loppu. Ei jaksais aina olla vaan lasten kanssa. Ja jos lähden johonkin, otan tietty lapset mukaan ja vahdin niitä sielläkin. Yksin käyn kaupassa ja joskus sienessä ja sieltäkin äkkiä pois kun saateltu matkaan huonon omantinnon kanssa ja kaupasta tullessa valitetaan nykyään että käytän siellä liikaa rahaa ( ja siis ostan ihan ruokatarvikkeita joista minä teen ruoan)
Kuinka paljon naisen pitää kestää?
Kommentit (237)
Ja kyllä mua eniten tällä hetkellä korpeaa tämä, että mies on ruvennut järkkäämään ystäviensä kanssa näitä kalastusreissuja, kun se ei mennytkään lasten kanssa kuten elokuvissa. Minulle mankuu että olisi kivaa mennä vaikka kaksin joskus venelemään ja se jää siihen. Mielellänihän lähtisin mutta en ole taikuri. Tilanne on muuttunut. Mummu joka mielellään tuli vahtimaan kahta, ei tule vahtimaan kolmea koska.. No en tiedä. Se on vaan jäänyt.
Ei olla oltu yhdessä missään kolmeen vuoteen. Ja olen ollut välissä töissä, jäin kotiin kun en kerennyt hoitamaan työtä, kouluja ja tarhoja.. Miehen työajat kun on melko hankalat.
Mutta, nyt sitten olen jäänyt täysin lapsen vahdiksi, kun mies vie niille veneretkille ja kalastamaan kavereitaan. Helpompaahan se toki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Siinä tapauksessa miehen tehtävä on maksaa koko lysti plus naisen tarpeet JA halut. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Totuus on, että harvalla suomalaisella miehellä on varaa kotirouvaan. Tienaisitte paremmin. Mutta kun ei teissä ole miestä edes tienaamaan tarpeeksi, jotta voitte elättää perheenne. Säälittävää.
Mitkä ovat naisen halut ja tarpeet? Ap asuu omakotitalossa, heillä on vene ja kaikki hyvin, mutta mikään ei kelpaa ap:lle. Jos hän ei voi/halua mennä töihin, niin itseään pitää vaan syyttää jos on tylsää.
Olen itsekin kolmen lapsen äiti ja olin kotona 8 vuotta lasten kanssa. Viimeisenä vuonna opiskelin itselleni uuden ammatin iltakoulussa ja netin kautta. Päivät olin lasten kanssa kotosalla, huolehdin kaikesta ja siitä, että mies sai tulla siistiin kotiin ruokapöytään. Meillä meni hyvin silloin ja en ollut marttyyri, vaan tykkäsin. Lapset olivat onnellisia ja samoin myös me vanhemmat. Olen ollut töissä nyt 10 vuotta ja olemme onnellinen perhe, jossa kaikilla on tilaa olla.
Oletteko harkinneet perheneuvontaa? Siellä on ammatti-ihmisiä, jotka auttaa yhteisen sävelen löytymisessä, jos sellainen on löytyäkseen. Voin suositella. Ihan jo pienten lastenne takia se kannattaa kokeilla.
Kuulostat niin katkeralta ja piukealta, että se varmasti näkyy myös käytöksessäsi. Tämä taas aiheuttaa sen, että miehesi koettaa vältellä kotona ja yhdessä oloa kaikin tavoin. Teillä on päällä huonojen asioiden kierre, ettekä pääse siitä omin avuin ulos.
Taidatte molemmat olla koti-ihmisiä: sinä olet päivät pitkät kotona lasten kanssa, ei kavereita, miehelläkin harrastuksena kalastus ja autojen rassailu. Kannattaisi pyrkiä löytämään elämään muutakin sisältöä: työpaikka, harrastukset, kaverit, ... mitä vain. Ette voi muuttaa toisianne ja sitä jos odotatte, katkeroidutte vain lisää. Sinä ilmaiset katkeruuttasi omalla tavallasi, miehesi taas vetäytymällä pois harrastustensa pariin. Molemmat tarvitsette apua ja muutosta.
Mulla oli samantyyppistä, tosin miehen menot oli myös työmenoja( plus meni kavereiden kanssa). Olin aina yksin pienten lasten kanssa, sain pahan migreeninkin siihen. Puhuin perheterapiassa siitä ja sain neuvon: ota omaa aikaa, mene kirjastoon kun mies tulee töistä, mene elokuviin vaikka yksin( oltiin muutettu uudelle paikkakunnalle eikä ollut kavereitakaan mulla). Kesäisin järkkäsin jonkun oman parin päivän menon. Nyt lapset jo isompia, selviävät sen muutaman tunnin ja ongelma on poistunut vaikka mies on paljon poissa yhäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä mua eniten tällä hetkellä korpeaa tämä, että mies on ruvennut järkkäämään ystäviensä kanssa näitä kalastusreissuja, kun se ei mennytkään lasten kanssa kuten elokuvissa. Minulle mankuu että olisi kivaa mennä vaikka kaksin joskus venelemään ja se jää siihen. Mielellänihän lähtisin mutta en ole taikuri. Tilanne on muuttunut. Mummu joka mielellään tuli vahtimaan kahta, ei tule vahtimaan kolmea koska.. No en tiedä. Se on vaan jäänyt.
Ei olla oltu yhdessä missään kolmeen vuoteen. Ja olen ollut välissä töissä, jäin kotiin kun en kerennyt hoitamaan työtä, kouluja ja tarhoja.. Miehen työajat kun on melko hankalat.
Mutta, nyt sitten olen jäänyt täysin lapsen vahdiksi, kun mies vie niille veneretkille ja kalastamaan kavereitaan. Helpompaahan se toki on.
...koska mummu ei ole nuortunut sitä mukaa, kun olette hankkineet lisää lapsia. Tuo on aika tavallinen tilanne, että yhdelle tai kahdelle löytyy kohtuullisen hyvin lapsenvahti, mutta kolmelle tai sitä enemmälle ei enää löydykään. Hoitaisiko mummu kahta nuorempaa, jos saisitte vanhimman lapsen jollekin kaverilleen yökylään? Vastaavasti tietysti ottaisitte välillä tätä kaveria teille yökylään. Tai saisitteko nuorimman esimerkiksi hänen kummeilleen joskus ja mummu ottaisi kaksi vanhinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Siinä tapauksessa miehen tehtävä on maksaa koko lysti plus naisen tarpeet JA halut. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Totuus on, että harvalla suomalaisella miehellä on varaa kotirouvaan. Tienaisitte paremmin. Mutta kun ei teissä ole miestä edes tienaamaan tarpeeksi, jotta voitte elättää perheenne. Säälittävää.
Omilla rahoillaanko aloittaja makaa kotonaan vuodesta toiseen, ja on maksanut omakotitalot ja veneetkin?
Ap on vain säälittävä ruikuttaja.
Sinä olet äiti, et lapsenvahti. Ihan kuin ulkoistaisit itsesi lapsistasi ja jonkun muun pitäisi tarttua asiaan. Yhteiskunnan?
Hoida asiat kuntoon miehesi kanssa tai lähde. Minä lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on uusi nainen.
Ai siä järvellä vai tuolla autotallissa?
Tapailin naimissa olevaan miestä ja näimme hänen veneellä tai metsätyskopissa. Soitteli usein autotallista.
Tää on kyllä kätevä kun kaikki on naisen syytä. Vaikka mies olisi halunnut lapsia mutta lapsiperhearki ja perhe-elämä osoittautuukin miehelle liian rankaksi. Jotkut miehet vaan luistavat vastuustaan sillä tapaa että antavat ikään kuin toisen tehdä kaiken ja jos toinen on vähän "lapanen" ja tekee niin se kierre vain pahenee. Ensin se menee ihan hyvin mutta jossain kohtaa sitä katkeroituu sille toisen ns "hyväksikäytölle" ja tottakai se näkyy. Mies saa olla ikävä ja saamaton ja sluibailija mutta nainen ei saisi sanoa että se muuten ärsyttää. Olisin niin onnellinen jos minulle riittäisi lapset ja koti ja toisen sotkujen siivoaminen ja jatkuvan raivoamisen kuuntelu. Sorry, mä ahdistun siitä. Kaikki olisi kai paremmin jos olisi ilmassa edes yhdessä tekemisen meininki ja se että puhalletaan silti yhteen hiileen eikä niin että toinen ottaa itselleen ensin kaiken ja muut saa sen mitä sattuu jäljelle jäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Siinä tapauksessa miehen tehtävä on maksaa koko lysti plus naisen tarpeet JA halut. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Totuus on, että harvalla suomalaisella miehellä on varaa kotirouvaan. Tienaisitte paremmin. Mutta kun ei teissä ole miestä edes tienaamaan tarpeeksi, jotta voitte elättää perheenne. Säälittävää.
Mitkä ovat naisen halut ja tarpeet? Ap asuu omakotitalossa, heillä on vene ja kaikki hyvin, mutta mikään ei kelpaa ap:lle. Jos hän ei voi/halua mennä töihin, niin itseään pitää vaan syyttää jos on tylsää.
Olen itsekin kolmen lapsen äiti ja olin kotona 8 vuotta lasten kanssa. Viimeisenä vuonna opiskelin itselleni uuden ammatin iltakoulussa ja netin kautta. Päivät olin lasten kanssa kotosalla, huolehdin kaikesta ja siitä, että mies sai tulla siistiin kotiin ruokapöytään. Meillä meni hyvin silloin ja en ollut marttyyri, vaan tykkäsin. Lapset olivat onnellisia ja samoin myös me vanhemmat. Olen ollut töissä nyt 10 vuotta ja olemme onnellinen perhe, jossa kaikilla on tilaa olla.
Ehkä yksi perustarve on, että voi ostaa ruokakaupasta tarvittavat ruoat perheelle ilman turhaa vittuilua? Ja nyt kyse ei ole edes naisen tarpeesta, vaan LASTEN. Yhdysvalloissa ja Venäjällä asuneena voin kokemuksesta sanoa, että sikäläisillä kotirouvilla on "hieman" muitakin tarpeita ja haluja kuin lapsille ruoan ostaminen! ;) Ja se on siellä ihan itsestäänselvyys! Esim. Venäjällä on tyypillistä, että miehen tulot menevät suoraan naiselle, joka päättää mihin rahat käytetään. Saattaa antaa pienen taskurahan miehellekin.
Itse en kyllä kotipiiaksi noilla ehdoilla ryhtyisi. En kuuntelisi kertaakaan vittuilua siitä, että olen käyttänyt liikaa rahaa ruokakaupassa. HALOO!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Siinä tapauksessa miehen tehtävä on maksaa koko lysti plus naisen tarpeet JA halut. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Totuus on, että harvalla suomalaisella miehellä on varaa kotirouvaan. Tienaisitte paremmin. Mutta kun ei teissä ole miestä edes tienaamaan tarpeeksi, jotta voitte elättää perheenne. Säälittävää.
Omilla rahoillaanko aloittaja makaa kotonaan vuodesta toiseen, ja on maksanut omakotitalot ja veneetkin?
Ap on vain säälittävä ruikuttaja.
Ja sinä et aivan varmasti olet ollut kolmea lasta hoitamassa kotona, koska jos olisit, niin et puhuisi kotona makaamisesta. Emme tiedä tarkemmin kuka on omakotitalon ja (miehen halusta ostetun) veneen maksanut, ehkäpä ovat perintönä saatuja? Oli miten oli, jos nainen hoitaa kodin ja lapset, kuuluu hänen siitä saada muutakin kuin vittuilua rahanmenosta ja ruokapalkan.
Onko sulla ajokorttia? Sanot tarvitsevasi autoa vaikka "ensi viikonloppuna" ja ajelen siellä täällä. Bensa maksaa, mutta miksi sun harrastukset ei saisi maksaa edes kymmenesosaa siitä mitä ukkos menot? Pyydä ukkoas miettimään oikein huolella, miltä tuntuisi olla sinun asemassasi.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä kätevä kun kaikki on naisen syytä. Vaikka mies olisi halunnut lapsia mutta lapsiperhearki ja perhe-elämä osoittautuukin miehelle liian rankaksi. Jotkut miehet vaan luistavat vastuustaan sillä tapaa että antavat ikään kuin toisen tehdä kaiken ja jos toinen on vähän "lapanen" ja tekee niin se kierre vain pahenee. Ensin se menee ihan hyvin mutta jossain kohtaa sitä katkeroituu sille toisen ns "hyväksikäytölle" ja tottakai se näkyy. Mies saa olla ikävä ja saamaton ja sluibailija mutta nainen ei saisi sanoa että se muuten ärsyttää. Olisin niin onnellinen jos minulle riittäisi lapset ja koti ja toisen sotkujen siivoaminen ja jatkuvan raivoamisen kuuntelu. Sorry, mä ahdistun siitä. Kaikki olisi kai paremmin jos olisi ilmassa edes yhdessä tekemisen meininki ja se että puhalletaan silti yhteen hiileen eikä niin että toinen ottaa itselleen ensin kaiken ja muut saa sen mitä sattuu jäljelle jäämään.
Ei kaikki ole naisen syytä, mutta jos toinen heittäytyy lusmuilijaksi, toinen ei yksinkertaisesti enää voi olla lapanen. Koska se johtaa juuri tuohon tilanteeseen, mikä aloittajalla on. Katkeroituu ja on tyytymätön. Aloittajan mies on järjestänyt omaa elämäänsä sellaiseksi kuin haluaa, mutta aloittajalla on itsellään monta syytä, miksi ei voi, halua eikä pysty. Aloittaja syyllistää itseään siitä, jos hänellä on omia menoja. Ei näin!!! Ei hänen miehensäkään syyllistä itseään omista menoistaan. Töistä pois jättäytymistä en ymmärrä ollenkaan. Ei yksinhuoltajakaan voi jättäytyä pois töistä sen vuoksi, että pitää huolehtia lapset päiväkotiin, isommat kouluun ja hoitaa kaikki kotihommat.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet katkera, vihamielinen ja nössö. Olet myös ihan omalla toiminnallasi saanut tuon tilanteen aikaan ja nyt vain istut himassa kiroillen. Et ole vastannut myöskään lasten ikä -kysymykseen, miksi et? Ja mikä ihme estää sinua ja lapsia osallistumasta miehen juttuihin? Menette yhdessä veneilemään, kalaan, autoilemaan jne. Tänäänkin on mainio ilma, eli kakaroille liivit päälle ja järvelle vaan vaikka onkien ja eväiden kanssa. Ei ole vaikeaa ja mies tykkää lasten kanssa myös. Vain sinä olet esteenä teidän yhdessä ololle, sinä ja sinun asenne.
Meillä mies tykkää myös kalastella ja niinpä minä opiskelin alas ihan itse netistä ja perehdyin varsinkin niihin kalaruokiin. Lapset saivat omat virpat jo alle kouluikäisinä ja nuorinkin oman viehepakkinsa seitsemän vuotiaana. Nyt kaikki kolme ovat taitavia kalastajia ja kalastus on perheen yhteinen kesäajan juttu. Mies ja poika ovat käyneet myös lapissa kalastamassa kahdestaan.
Kalastaminen on miehen harrastus (tai hänen mielestään perheen harrastus), mikä pakko ap:n on olla siitä kiinnostunut? Ja ukkohan vaan puhuu niistä lasten kanssa tehtävistä asioista, mutta ei tee mitään. Hankala varmaan ap:n sekin asia on yksin hoitaa.
Jos toisella ei olisi minulle aikaa kuukauteen, lopettaisin koko jutun. En tajua roikkumista kuolleessa suhteessa jopa vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Siinä tapauksessa miehen tehtävä on maksaa koko lysti plus naisen tarpeet JA halut. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Totuus on, että harvalla suomalaisella miehellä on varaa kotirouvaan. Tienaisitte paremmin. Mutta kun ei teissä ole miestä edes tienaamaan tarpeeksi, jotta voitte elättää perheenne. Säälittävää.
Mitkä ovat naisen halut ja tarpeet? Ap asuu omakotitalossa, heillä on vene ja kaikki hyvin, mutta mikään ei kelpaa ap:lle. Jos hän ei voi/halua mennä töihin, niin itseään pitää vaan syyttää jos on tylsää.
Olen itsekin kolmen lapsen äiti ja olin kotona 8 vuotta lasten kanssa. Viimeisenä vuonna opiskelin itselleni uuden ammatin iltakoulussa ja netin kautta. Päivät olin lasten kanssa kotosalla, huolehdin kaikesta ja siitä, että mies sai tulla siistiin kotiin ruokapöytään. Meillä meni hyvin silloin ja en ollut marttyyri, vaan tykkäsin. Lapset olivat onnellisia ja samoin myös me vanhemmat. Olen ollut töissä nyt 10 vuotta ja olemme onnellinen perhe, jossa kaikilla on tilaa olla.
Ehkä yksi perustarve on, että voi ostaa ruokakaupasta tarvittavat ruoat perheelle ilman turhaa vittuilua? Ja nyt kyse ei ole edes naisen tarpeesta, vaan LASTEN. Yhdysvalloissa ja Venäjällä asuneena voin kokemuksesta sanoa, että sikäläisillä kotirouvilla on "hieman" muitakin tarpeita ja haluja kuin lapsille ruoan ostaminen! ;) Ja se on siellä ihan itsestäänselvyys! Esim. Venäjällä on tyypillistä, että miehen tulot menevät suoraan naiselle, joka päättää mihin rahat käytetään. Saattaa antaa pienen taskurahan miehellekin.
Itse en kyllä kotipiiaksi noilla ehdoilla ryhtyisi. En kuuntelisi kertaakaan vittuilua siitä, että olen käyttänyt liikaa rahaa ruokakaupassa. HALOO!
Yksi syy tuohon tilin antamiseen vaimolle (ei koske vain kotiäitejä, vaan myös työssäkäyvät vaimot ovat saaneet miehen palkan talousmenoihin ja vuokraan) on esim. Venäjällä ollut se, että ukolla on saattanut mennä tili ryyppäämiseen - ja palkkapäivänä on osa jo mennytkin - joten se on pitänyt panna heti turvaan. Minulla on venäläinen mies ja sama käytäntö oli meillä monta vuotta. Jos hänellä oli omia menoja, hän kysyi niistäkin minulta "voiko ostaa", usein meni jo rasittavuuden puolelle, ei jokaisesta parin kympin ostoksesta olisi tarvinut pitää neuvottelua.
kaverini sanoi että pikkuskidi kun saa leikkikaverin (3v) niin voi vetää siinä vaikka päiväkännit, kun ne osaa leikkiä keskenään, eroamassa on kyllä
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä kätevä kun kaikki on naisen syytä. Vaikka mies olisi halunnut lapsia mutta lapsiperhearki ja perhe-elämä osoittautuukin miehelle liian rankaksi. Jotkut miehet vaan luistavat vastuustaan sillä tapaa että antavat ikään kuin toisen tehdä kaiken ja jos toinen on vähän "lapanen" ja tekee niin se kierre vain pahenee. Ensin se menee ihan hyvin mutta jossain kohtaa sitä katkeroituu sille toisen ns "hyväksikäytölle" ja tottakai se näkyy. Mies saa olla ikävä ja saamaton ja sluibailija mutta nainen ei saisi sanoa että se muuten ärsyttää. Olisin niin onnellinen jos minulle riittäisi lapset ja koti ja toisen sotkujen siivoaminen ja jatkuvan raivoamisen kuuntelu. Sorry, mä ahdistun siitä. Kaikki olisi kai paremmin jos olisi ilmassa edes yhdessä tekemisen meininki ja se että puhalletaan silti yhteen hiileen eikä niin että toinen ottaa itselleen ensin kaiken ja muut saa sen mitä sattuu jäljelle jäämään.
Ihana, kiitos.
Kyllä, mä oon koittanut tehdä ihan todella lapasena kaikki, jo vuosia. Ensin siksi että mies tienaa paremmin, sitten siksi että mies käy töissä ja minä olen kotona. No nyt löysin itseni tästä roolista että olen joku.. En tiä ees mikä.
Ja kyllä, kaikki lapset haluttuja, toivottuja. Mummulle tuli tyttärentytär, jonka kanssa on paljon, se ei ollut ihan kauhean mukava muutos meidän lapsille jotka jäivät sivuun.
Ikävä kyllä, kyllä mä olen usein se ilonpilaaja joka sanoo että tämä ja tämä asia pitää hoitaa ennen huveja ja huolehdin kodista ja pyykeistä ja siivouksesta, en voi viikonloppunakaan heittäytyä täysin vapaalle kuten mies, koska minulle maanantai aamu olisi kamala jos olisin viikonlopun kuin ellunkanat. Usein joudun keskeyttämään retken kun 2 vee väsyy tai rupeaa tulemaan ruoka-aika.
Mies ei ole pitkään aikaan pystynyt istumaan paikallaan, leikkimään lasten kanssa tai olemaan ihan rauhassa. Yleensä tulos on, että hän painuu ulos tai hermostuu ja hermostuttaa minut ja lapset.
Kyllä, tilanne on mennyt pahaksi ja moni asia on päin prinkkalaa.
Harmi kuulla että moni on eronnut tässä tilanteessa mutta toisaalta ymmärrettävää.
En minä ole tätä tilannetta itselleni pyytänyt ja toinen ei tule yhtään vastaan.. Sanoo että jos on valitettavaa, hoida tilanne. Näin sanoo moneen asiaan nykyään. Siinä se, minkäs sille voi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi helppo kehottaa eroamaan mutta samassa tilanteessa olevana tiedän ettei ole helppo päätös. Meillä mies tuhlaa kaikki rahatkin niihin harrastuksiinsa ja itse venytän penniä jatkuvasti jotta saan elämisen maksettua. Välillä sitä miettii miksi sietää elämää pelkän piian roolissa mutta eihän se ero toisaalta mitään muuttaisi omalta osalta ja lapset näkisivät isäänsä vieläkin harvemmin.
Mun mielestä se olisi tuossa tapauksessa lapsille vaan hyvä. Isää ei kiinnosta kuitenkaan.
Joopa joo, mies on paska ja sinä uhrautuva äiti. Näinhän se joillakin menee. Olet varmasti istuttanut miehen pöydän ääreen ja puhunut? Näyttänyt kalenterista sinun vapaahetkesi ja miehen omat menot? Kertonut omat toiveesi ja ajatuksesi? Tuskin. Olepas hetki aikuinen ja ota vastuu tilanteesta omiin käsiisi. Jos et miehen mukaan halua mennä, niin menet lasten kanssa. Ai niin, et halunnut sitäkään. Et halunnut olla muiden ihmisten kanssa ja nyt räkytät täällä. Mitenköhän paljon olet lapsille kironnut heidän isäänsä? Kuinka paljon olet tehnyt töitä sen eteen, että olet saanut heidätkin kääntymään isänsä harrastuksia vastaan? Jos lapset eivät kerran viihdy isänsä kanssa, niin ilmeisen paljon. Miehellä on järvellä ja kavereiden kanssa mukavaa, sinun kanssasi kamalaa. Lapsiaan hän arvostaa ja ajattelee, mutta sinä olet turpa rutussa siinä välissä pilaten kaikkien päivän.
Mitä siis haluaisit? Sitäkö, että mies lopettaisi kaikki harrastuksensa? Vai sitä, että mies olisi sinun kanssasi? Oliko niitä rakkauden hedelmiä pakko tehdä niin paljon ja pienillä ikäeroilla...? Lapset ja koti ovat nyt sinun työsi jos et kerran edes töihin viitsi vaivautua. Asutte ilmeisen mukavasti ja teillä on varaa asioihin, joita ei kaikilla ole. Nauti niistä, yritä edes!