Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies tapaa kavereita ja jättää äidin lapsenvahdiksi
11.08.2017 |
Meillä tilanne mennyt siihen, että yhteistä aikaa ei ole tippaakaan, ei ole ollut vuosiin. Joskus järkkäsin ja siitä tuli mieheltä valitusta kun meni rahaa. Nyt olen usein kotona lasten kanssa kun miehellä omat juttunsa, kalastus ja autot yms.
Minua ketuttaa olla aina lasten kanssa ja toisaalta kun lähden johonkin, jää lapset itkemään ja huutamaan perään ja kotiin tullessa vastassa on äkäiset lapset ja kiukkuinen mies joka on kaivanut ja keksinyt jokaisen asian esiin jonka olen unohtanut tehdä.
Jotenkin väsyttää. Mies kuitenkin naukuu että häntä vituttaa kun ei ole yhteistä aikaa, no se on hänelle elokuva netflixistä ja pikainen seksi, muutoin meillä ei ole oikein enää mitään.
Tänäänkin olen taas päivän lasten kanssa ja illan lasten kanssa ja viikonloppunakin lasten kanssa kun mies kalahommissa.
Kavereiden kanssa kyllä järkkää treffejä mutta minun kanssa ei, kai mun pitäis se hoitaa ja kysellä.
On jotenkin niin loppu. Ei jaksais aina olla vaan lasten kanssa. Ja jos lähden johonkin, otan tietty lapset mukaan ja vahdin niitä sielläkin. Yksin käyn kaupassa ja joskus sienessä ja sieltäkin äkkiä pois kun saateltu matkaan huonon omantinnon kanssa ja kaupasta tullessa valitetaan nykyään että käytän siellä liikaa rahaa ( ja siis ostan ihan ruokatarvikkeita joista minä teen ruoan)
Kuinka paljon naisen pitää kestää?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on uusi nainen.
Ai siä järvellä vai tuolla autotallissa?
Tapailin naimissa olevaan miestä ja näimme hänen veneellä tai metsätyskopissa. Soitteli usein autotallista.
Sitten heräsit ja kirjoittelit vauvapalstalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostaa valitettavan tutulta! Meilläkin mies kuvittelee lasten olevan pikkuaikuisia eikä ota heidän tarpeitaan huomioon. Mies ei tajua antaa lapsille edes ruokaa ennenkuin nälkäkiukku alkaa! Kyllä, lapset osaavat itse pyytää, mutta mies ei usko kertasanomisella. Jos eroaisimme, olisin kauhuissani miehen isäviikonlopuista. En pystyisi edes harkitsemaan viikko-viikko-systeemiä! Tiedän myös tuon miten miehen omat menot ovat aina perusteltuja ja "pakollisia" verrattuna minun tai perheen tarpeisiin. Olen myös kuunnellut ihmettelyä miten rahaa menee niin kamalasti lasten vaatteisiin ja ruokaan. mies ostaa kaupasta paketin jauhelihaa, josta tehdään ruokaa korkeintaan pariksi päiväksi. Itse ostan viikon ruuat kerralla, joten luonnollisesti rahaa menee enemmän kuin miehen ostoksiin. Mies ei myöskään ymmärrä ettei lapsi pärjää koko vuotta pelkillä kumisaappailla ja lenkkareilla. Melkein jo naurattaa, kun kirjoitan tätä viestiä. Aivan perseestähän tämä elämä on!
Ja kyllä, meillä keskusteltiin millaista perhe-elämä tulisi olemaan ja mieskin tuntui olevan samoilla linjoilla. Jälkikäteen tajusin, että toinen oli keskustellut aidasta ja toinen aidanseipäästä. Käyn myös täysipäiväisesti töissä, joten miehellä ei ole mitään etuoikeutta luistella vanhemman vastuusta.
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävä on hoitaa lapsia. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Siinä tapauksessa miehen tehtävä on maksaa koko lysti plus naisen tarpeet JA halut. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Totuus on, että harvalla suomalaisella miehellä on varaa kotirouvaan. Tienaisitte paremmin. Mutta kun ei teissä ole miestä edes tienaamaan tarpeeksi, jotta voitte elättää perheenne. Säälittävää.
Mitkä ovat naisen halut ja tarpeet? Ap asuu omakotitalossa, heillä on vene ja kaikki hyvin, mutta mikään ei kelpaa ap:lle. Jos hän ei voi/halua mennä töihin, niin itseään pitää vaan syyttää jos on tylsää.
Olen itsekin kolmen lapsen äiti ja olin kotona 8 vuotta lasten kanssa. Viimeisenä vuonna opiskelin itselleni uuden ammatin iltakoulussa ja netin kautta. Päivät olin lasten kanssa kotosalla, huolehdin kaikesta ja siitä, että mies sai tulla siistiin kotiin ruokapöytään. Meillä meni hyvin silloin ja en ollut marttyyri, vaan tykkäsin. Lapset olivat onnellisia ja samoin myös me vanhemmat. Olen ollut töissä nyt 10 vuotta ja olemme onnellinen perhe, jossa kaikilla on tilaa olla.
Ehkä yksi perustarve on, että voi ostaa ruokakaupasta tarvittavat ruoat perheelle ilman turhaa vittuilua? Ja nyt kyse ei ole edes naisen tarpeesta, vaan LASTEN. Yhdysvalloissa ja Venäjällä asuneena voin kokemuksesta sanoa, että sikäläisillä kotirouvilla on "hieman" muitakin tarpeita ja haluja kuin lapsille ruoan ostaminen! ;) Ja se on siellä ihan itsestäänselvyys! Esim. Venäjällä on tyypillistä, että miehen tulot menevät suoraan naiselle, joka päättää mihin rahat käytetään. Saattaa antaa pienen taskurahan miehellekin.
Itse en kyllä kotipiiaksi noilla ehdoilla ryhtyisi. En kuuntelisi kertaakaan vittuilua siitä, että olen käyttänyt liikaa rahaa ruokakaupassa. HALOO!
Yksi syy tuohon tilin antamiseen vaimolle (ei koske vain kotiäitejä, vaan myös työssäkäyvät vaimot ovat saaneet miehen palkan talousmenoihin ja vuokraan) on esim. Venäjällä ollut se, että ukolla on saattanut mennä tili ryyppäämiseen - ja palkkapäivänä on osa jo mennytkin - joten se on pitänyt panna heti turvaan. Minulla on venäläinen mies ja sama käytäntö oli meillä monta vuotta. Jos hänellä oli omia menoja, hän kysyi niistäkin minulta "voiko ostaa", usein meni jo rasittavuuden puolelle, ei jokaisesta parin kympin ostoksesta olisi tarvinut pitää neuvottelua.
Mä vähän luulen, ettei tuo koske nykyaikana keskiluokan, korkeamman keskiluokan tai sitäkin paremmin toimeentulevia venäläisperheitä. ;-) Minusta on kovin kummallista, jos olet sitä mieltä, että valtaosa venäläismiehistä ryyppää palkkansa. Itse olen törmännyt tuohon aivan marginaali-ilmiönä niin Venäjällä kuin Suomessakin. En siis allekirjoita tuota syynä venäläiseen tapaan, että nainen hoitaa raha-asiat.
Ajatelkaapa naiset miten helppoa olisi olla tuollainen mies! Itse kävisit vain töissä ja harrastelisit omiasi 95% ajastasi. Mies hoitaisi kodin ja lapset, olisi aina kotona joten sun ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, ehkä pari kertaa kuussa tunnin verran katsoa omien lapsiesi perään kun mies käy yksin jossain. Saisit vielä vapaasti päättää, mihin perheen rahat käytetään. Kenellä naisella on elämä tuollaista? Aika monella miehellä sen sijaan on.
MIKSi te naiset sallitte tällaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.
Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaapa naiset miten helppoa olisi olla tuollainen mies! Itse kävisit vain töissä ja harrastelisit omiasi 95% ajastasi. Mies hoitaisi kodin ja lapset, olisi aina kotona joten sun ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, ehkä pari kertaa kuussa tunnin verran katsoa omien lapsiesi perään kun mies käy yksin jossain. Saisit vielä vapaasti päättää, mihin perheen rahat käytetään. Kenellä naisella on elämä tuollaista? Aika monella miehellä sen sijaan on.
MIKSi te naiset sallitte tällaisen?
Koska alussa se on niiiiiiiiiin ihanaa eikä tajuta, mikä sudenkuoppa odottaa. Äitiyslomalla ollaan ruusunpunaiset lasit päässä eikä vauvan viereltä tietenkään voi lähteä puolta tuntia pidemmäksi aikaa yhtään minnekään. Jos jonnekin omiin menoihin lähdetään, lapsi otetaan mukaan. Tehdään ehkä pian toinen lapsi, jotta esikoista ei tarvitsisi laittaa vielä päiväkotiin. Kun välissä ei ole edes lyhyttä aikaa sitä, että molemmat kävisivät töissä ja jakaisivat näin lasten- ja kodinhoitovastuun, tilanne karkaa käsistä ja sen korjaaminen myöhemmin on vaikeaa, kun mies on jo vuosia tottunut siihen, että pikkuvaimo hoitaa lapset ja kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sun tekeminen ei saisi maksaa mitään? Maksaahan ne miehenkin harrastukset. Jos on yhdessä tehty päätös, että sinä hoidat kotona lapsia ja mies käy palkkatöissä, niin yhtä lailla sinä saat päättää perheenne raha-asioista, naimisissa (kun varmaan?) olette? Et ole mikään palkaton kotiorja sentään. Kai miestä kiinnostaa sinunkin hyvinvointi?
Minä käyn yksin esim. elokuvissa, koiran kanssa lenkillä, kirjastossa ja yhdessä liikuntaharrastuksessa. Suurin osa harrastuksistani on tosin sellaisia jota teen kotona, mutta linnottaudun yksin omassa rauhassa esim. pariksi tunniksi ompelemaan, ja silloin mies on vastuussa lapsesta. Melkein joka päivä saan (ja tarvitsen) edes tunnin omaa aikaa, ja vielä tärkeämpää se oli silloin kun hoidin lasta päivät kotona!
Mieti millainen toiminta tuottaisi sinulle iloa, ja varaat sen ajat itsellesi, samoin kuin myös budjetistanne siivun siihen tarkoitukseen.
Ei kato kun se vene on hankittu PERHEELLE!- ei miehelle. Ja autot täytyy huoltaa. Ja kaikki kalastusvehkeet ja luvat on ihan lapsia varten et ne pääsee kans kalaan ja ei missään nimessä miehelle oo hankittu mitään vaan ihan kaikkien etua hän ajattelee!!! ( et näin)
Ja täytyy tehdä se ja se ja se homma et päästään sitten sinne ja saa tehtyä tuota.. Se tekeminen vaan usein jää vaikka mies on siihen aikaa roimasti käyttänyt.
Esim teki rakkaani viime viikon tunnin kaks illassa rapusumppua, itse teki ja säästi(!!!!) et pääsee ravustaan sitten. Kun onhan niitä kiva lasten syödä.
Mä vaan tuhlaan, kaupassakin ostan niin kalliita ruokaaineita ja hän käy paljon halvemmalla.. Vaikkei itse niistä ruokaa tee mutta on niin taitava käymään kaupassa halvalla..Kuten sanoin, hän on taitava ja usein kiepauttaa asiat ihan nurinniskoin jolloin minä tunnen itseni ihan pöljäksi.
Mä olisin niin vittumainen, että tuon kommentin jälkeen kaupassakäynti on miehen heiniä. Jos valittaa ruuasta sanoisin, että ihan itse ostit aineet.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaapa naiset miten helppoa olisi olla tuollainen mies! Itse kävisit vain töissä ja harrastelisit omiasi 95% ajastasi. Mies hoitaisi kodin ja lapset, olisi aina kotona joten sun ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, ehkä pari kertaa kuussa tunnin verran katsoa omien lapsiesi perään kun mies käy yksin jossain. Saisit vielä vapaasti päättää, mihin perheen rahat käytetään. Kenellä naisella on elämä tuollaista? Aika monella miehellä sen sijaan on.
MIKSi te naiset sallitte tällaisen?
Eipä tuo toiseen suuntaan toimikaan. Ehkä osaltaan selittää hurjia erotilastoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies harrastaa alistamista ja henkistä väkivaltaa. Abuse on termi, joka viittaa valta-aseman hyväksikäyttöön oman edun edistämiseksi toisen ihmisen kustannuksella. Näin tapahtuu ap:n perheessä. Se ei muutu kuin joko pakon edessä eli eron uhatessa aidosti tai eron myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka selkeästi ap on omaa aikaa halunnut? Onko hän lyönyt nyrkkiä pöytään ja sanonut, että näin tehdään nyt, huomenna on sinun vuoro ja ylihuomenna olemme koko perhe yhdessä klo 9-19? Pitäisikö miehen olla ajatuksenlukija vai voisiko ap laittaa miehen puhelimeni kalenteriin merkinnän menoistaan ja huolehtia, että homma menee niin?
Mitä hyvää teillä on ap? Mistä olet iloinen ja tyytyväinen? Kuinka kauan meinaat kotona vielä olla? Mitä teit ennen lapsia, olitko töissä, harrastitko jotain ja oliko sinulla omia ystäviä?
Luulin tätä ketjua avatessani, että mies jättää äitinsä lastenvahdiksi. Miksi ap puhut itsestäsi kuin olisit miehesi äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sun tekeminen ei saisi maksaa mitään? Maksaahan ne miehenkin harrastukset. Jos on yhdessä tehty päätös, että sinä hoidat kotona lapsia ja mies käy palkkatöissä, niin yhtä lailla sinä saat päättää perheenne raha-asioista, naimisissa (kun varmaan?) olette? Et ole mikään palkaton kotiorja sentään. Kai miestä kiinnostaa sinunkin hyvinvointi?
Minä käyn yksin esim. elokuvissa, koiran kanssa lenkillä, kirjastossa ja yhdessä liikuntaharrastuksessa. Suurin osa harrastuksistani on tosin sellaisia jota teen kotona, mutta linnottaudun yksin omassa rauhassa esim. pariksi tunniksi ompelemaan, ja silloin mies on vastuussa lapsesta. Melkein joka päivä saan (ja tarvitsen) edes tunnin omaa aikaa, ja vielä tärkeämpää se oli silloin kun hoidin lasta päivät kotona!
Mieti millainen toiminta tuottaisi sinulle iloa, ja varaat sen ajat itsellesi, samoin kuin myös budjetistanne siivun siihen tarkoitukseen.
Ei kato kun se vene on hankittu PERHEELLE!- ei miehelle. Ja autot täytyy huoltaa. Ja kaikki kalastusvehkeet ja luvat on ihan lapsia varten et ne pääsee kans kalaan ja ei missään nimessä miehelle oo hankittu mitään vaan ihan kaikkien etua hän ajattelee!!! ( et näin)
Ja täytyy tehdä se ja se ja se homma et päästään sitten sinne ja saa tehtyä tuota.. Se tekeminen vaan usein jää vaikka mies on siihen aikaa roimasti käyttänyt.
Esim teki rakkaani viime viikon tunnin kaks illassa rapusumppua, itse teki ja säästi(!!!!) et pääsee ravustaan sitten. Kun onhan niitä kiva lasten syödä.
Mä vaan tuhlaan, kaupassakin ostan niin kalliita ruokaaineita ja hän käy paljon halvemmalla.. Vaikkei itse niistä ruokaa tee mutta on niin taitava käymään kaupassa halvalla..Kuten sanoin, hän on taitava ja usein kiepauttaa asiat ihan nurinniskoin jolloin minä tunnen itseni ihan pöljäksi.
Mä olisin niin vittumainen, että tuon kommentin jälkeen kaupassakäynti on miehen heiniä. Jos valittaa ruuasta sanoisin, että ihan itse ostit aineet.
Minusta tuo ei ole vittumaisuutta, vaan ihan luonnollinen seuraus sille, että valitetaan kalliista ostoksista. Tasan jättäisin kaupassakäynnin miehelle, ja tekisin sitten ruoat niistä miehen ostamista litrasta maitoa ja makkarapaketista. Sillä sitähän se monen miehen kaupassakäynti ilman vaimon laatimaa ostoslistaa todellisuudessa on.
Miksi te naiset alistaudutte ja uhriudutte tuohon paskaan? Se, että olette kotona lasten kanssa EI tarkoita sitä, että menetätte ihmisarvonne, yksilöllisyytenne, elämänne kokonaan. Se EI tarkoita, että teitä saa pitää pilkkana, teitä saa haukkua, teille saa vittuilla. PÄIN VASTOIN - te teette arvokasta työtä kasvattamalla lapsia, jotka ovat myös miehenne lapsia. Teitä kuuluu ARVOSTAA, ei ALISTAA. Vain Suomessa kotiäitiä pidetään jonain loisena, joka pahimmassa tapauksessa syö eri hyllyltä jääkaapista omaa halpisruokaa, kun miehellä on tulot ja omat ruokansa. Tätätäkö on tasa-arvo Suomessa? Ihan oikeasti? Yksi maailman tasa-arvoisimmista maista? En ikimaailmassa suostuisi tuollaiseen kiittämättömään työhon, mitä te teette. Eikä minun tarvitsekaan, koska minulla on ulkomaalainen mies, jolle perhe on kaikki kaikessa, ja joka ei ikimaailmassa väheksyisi kotona tekemääni työtä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa valitettavan tutulta! Meilläkin mies kuvittelee lasten olevan pikkuaikuisia eikä ota heidän tarpeitaan huomioon. Mies ei tajua antaa lapsille edes ruokaa ennenkuin nälkäkiukku alkaa! Kyllä, lapset osaavat itse pyytää, mutta mies ei usko kertasanomisella. Jos eroaisimme, olisin kauhuissani miehen isäviikonlopuista. En pystyisi edes harkitsemaan viikko-viikko-systeemiä! Tiedän myös tuon miten miehen omat menot ovat aina perusteltuja ja "pakollisia" verrattuna minun tai perheen tarpeisiin. Olen myös kuunnellut ihmettelyä miten rahaa menee niin kamalasti lasten vaatteisiin ja ruokaan. mies ostaa kaupasta paketin jauhelihaa, josta tehdään ruokaa korkeintaan pariksi päiväksi. Itse ostan viikon ruuat kerralla, joten luonnollisesti rahaa menee enemmän kuin miehen ostoksiin. Mies ei myöskään ymmärrä ettei lapsi pärjää koko vuotta pelkillä kumisaappailla ja lenkkareilla. Melkein jo naurattaa, kun kirjoitan tätä viestiä. Aivan perseestähän tämä elämä on!
Ja kyllä, meillä keskusteltiin millaista perhe-elämä tulisi olemaan ja mieskin tuntui olevan samoilla linjoilla. Jälkikäteen tajusin, että toinen oli keskustellut aidasta ja toinen aidanseipäästä. Käyn myös täysipäiväisesti töissä, joten miehellä ei ole mitään etuoikeutta luistella vanhemman vastuusta.[/quote
Mitä minä luen...Kahdessa pitkässä suhteessa olleena mies ei ole koskaan valittanut rahankäytöstä. Tehkää perheen taloussuunnitelma ja maksatte kulut suhteessa tuloihin. Ymmärrän kyllä miestäkin, jollei rahaa ole rahasta tulee ensimmäisenä sanomista. Mutta taloussuunnitelmalla voit osoittaa mitkä on kuukauden menot ja tulot ja suunnitella esim. Lasten vaatteiden oston ja vuodenaikoihin liiytyvät erityiset menot tietyille kuukausille ja käydä tämän miehesi kanssa läpi.
Ruokailuun tarvitaan lapsiperheessä suunnitelmallisuutta. Ehdotan, että ruoka-aika on joka päivä kutakuinkin samaan aikaan. Kerrot miehellesi hyvissä ajoin, että hän on vaikka lauantaina vastuussa lounaan teosta ja varmistat että hän osaa sovitun ruuan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Entäs ne lapset? Mies purkaa kiukkuaan suoraan tai epäsuoraan heihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Juuri näin. Ja kun jättää miehen lasten kanssa silloin kun lapset eivät ole nälkäisiä ja väsyneitä, niin ei se nyt kovin vaikeaa ole kenellekään. Ap meni suoraan miehen kaivamaan kuoppaan, mutta asian voi korjata vaikka jo tänään, eli teet hyvät eväät ja mies menee lasten kanssa vaikka eväsretkelle rannalle pariksi tunniksi. Kun tämä keikka onnistuu, niin seuraava onkin jo helpompi ja kolmatta odotetaan innolla. Pari tuntia ei ole paljoa ja se pieninkään ei edes muista äitiä kun kaikki on kivasti, sitä asiaa on turha ap:n itkeä ja tehdä itseään lasten silmissä paremmaksi ihmiseksi. Antaisit ap edes mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma on sellainen, että olet liian riippuvainen miehestä ja se ärsyttää miestä. Miehella on omat kaverit ja harrastukset, pidä sinäkin kiinni omista harrastuksista ja ystävistä. Jos asetut ylikäveltäväksi eli luovut omasta elämästä mies menettää nopeasti mielenkiintonsa sinuun.
Kun lapset kasvavat saatte omaa aikaa. Meillä esim. 7 ja 9 vuotiaat lapset leikkivät paljon ulkona ja naapureissa kaverien kanssa eli omaa aikaa on jo nyt.
Meilläkään ei ole turvaverkkoja. Omien kavereiden kanssa käyn kerran kuukaudessa jossain. Ja kerran kuukaudessa koko perhe tapaa perhetuttuja. Tämän lisäksi harrastan ja perheenä harrastamme ulkoilua ja uimista. Lasten kavereiden vanhempien ja naapureiden ja työkavereiden kanssa olen tekemisessä tämä riittää sosiaaliseksi elämäkseni.
Me olemme hyvätuloisia ja miehenikään ei lämpene ajatukselle, että maksaisimme lastenhoidosta, jotta päästäisiin treffeille. Lastenhoitoa käytän ja maksan siitä itse kun itselläni on tärkeitä menoja. Tyyppinä en ole sellainen, että pyydän lupaa tehdä jotain, vaan teen itse elämstäni mielekkään.Eihän tuo mies edes anna ap:lle mahdollisuutta omaan aikaan! Jos ap on omilla menoillaan, mies vain kiukuttelee. Kuulostaa siltä ettei ap:n mies ymmärrä perhe-elämästä mitään. Nuo "perheen yhteiset harrastuksetkin" ovat vain miehen tapa toteuttaa omia mielihalujaan. Kiittämättömät kakarat eivät vain arvosta tätä ja mies saa syyn touhuilla yksinään. Kyllähän hän muuten olisi perheen kanssa, mutta perhe ei ymmärrä häntä...
Kyllä maailmaan kiukuttelua mahtuu, antaa miehen kiukutella. Mutta ei pidä luopua omista jutuistaan aikuisen ihmisen kiukuttelun vuoksi.
Juuri näin. Ja kun jättää miehen lasten kanssa silloin kun lapset eivät ole nälkäisiä ja väsyneitä, niin ei se nyt kovin vaikeaa ole kenellekään. Ap meni suoraan miehen kaivamaan kuoppaan, mutta asian voi korjata vaikka jo tänään, eli teet hyvät eväät ja mies menee lasten kanssa vaikka eväsretkelle rannalle pariksi tunniksi. Kun tämä keikka onnistuu, niin seuraava onkin jo helpompi ja kolmatta odotetaan innolla. Pari tuntia ei ole paljoa ja se pieninkään ei edes muista äitiä kun kaikki on kivasti, sitä asiaa on turha ap:n itkeä ja tehdä itseään lasten silmissä paremmaksi ihmiseksi. Antaisit ap edes mahdollisuuden.
Aivan loistoidea! Mutta miksi ihmeessä äidin pitäisi laittaa eväät? Kai nyt isän herraisä täytyy osata ruokkia lapsensa? Nyt ei edes puhuta lasagnen tekemisestä, vaan retkieväiden.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa valitettavan tutulta! Meilläkin mies kuvittelee lasten olevan pikkuaikuisia eikä ota heidän tarpeitaan huomioon. Mies ei tajua antaa lapsille edes ruokaa ennenkuin nälkäkiukku alkaa! Kyllä, lapset osaavat itse pyytää, mutta mies ei usko kertasanomisella. Jos eroaisimme, olisin kauhuissani miehen isäviikonlopuista. En pystyisi edes harkitsemaan viikko-viikko-systeemiä! Tiedän myös tuon miten miehen omat menot ovat aina perusteltuja ja "pakollisia" verrattuna minun tai perheen tarpeisiin. Olen myös kuunnellut ihmettelyä miten rahaa menee niin kamalasti lasten vaatteisiin ja ruokaan. mies ostaa kaupasta paketin jauhelihaa, josta tehdään ruokaa korkeintaan pariksi päiväksi. Itse ostan viikon ruuat kerralla, joten luonnollisesti rahaa menee enemmän kuin miehen ostoksiin. Mies ei myöskään ymmärrä ettei lapsi pärjää koko vuotta pelkillä kumisaappailla ja lenkkareilla. Melkein jo naurattaa, kun kirjoitan tätä viestiä. Aivan perseestähän tämä elämä on!
Ja kyllä, meillä keskusteltiin millaista perhe-elämä tulisi olemaan ja mieskin tuntui olevan samoilla linjoilla. Jälkikäteen tajusin, että toinen oli keskustellut aidasta ja toinen aidanseipäästä. Käyn myös täysipäiväisesti töissä, joten miehellä ei ole mitään etuoikeutta luistella vanhemman vastuusta.
Niinpä, kyllä mäkin luulin 100% tehneeni oikean valinnan tuon miehen kohdalla.
Tuo ruoka on jännä juttu, meillä ei välttämättä ruoki kuin kerran päivään, kun muistaa että pitäisi syödäkin. Katselee ne kiukut ja on sitä mieltä, että lapset on vaan vittumaisia. Huomasin näitä piirteitä ihan jo kun vartosinkin, häntä otti päähän mun syöminen.. Ei vaan hälytyskellot soineet tarpeeksi kovaa.
En kyllä ota tästä tilanteesta täysin syytä. Mies osaa olla hirvittävän ihana, varsinkin kun rahaa on reilusti ( kun olen työssä) mutta pienikin niukkailu vie hänet hulluuden partaalle. Ja on todella taitava selittämään ja kääntämään asiat muiden syyksi. Törsää juuri harrastuksiinsa ja kitisee aivan jäätävän paljon esim mansikoista kesällä.. Hän kun ei tykkää, hän tykkää herneistä. Mansikat on ylihintaista turhaketta eikä heilläkään ikinä ollut...
Ja joo, sovittiin joskus jotain, että yhdessä hoidetaan ja ollaan ystävät ja toinen toistemme tukena.. Siitä on vuosia. Sai minut hylkäämään ystäviäni, tehtiin lapset ja nyt hän kokoaa omia joukkojaan ja on jättänyt minut yksin.. Ei tää nyt ihan oikein mennyt.
Ja yhdessä on kaikki hankittu, nyt ne vaan on puheissa miehen kun olen ollut kotona lasten kanssa. Kas kun yhdessä hankittu ja maksettu auto vanheni ja se vaihdettiin niin johan se on miehen. Samoin vene on miehen kun mähän olin silloin äitiyslomalla kun se ostettiin ja mies tehnyt ylitöitä just silloin paljon. Peruin vielä omia työvuorojani jotta mies pääsi viikonlopuksi, minä olin kotona lasten kanssa.... Tyhmä ämmä.
Alue: Aihe vapaa
Ei teidän tilanteenne ole mitenkään harvinainen. Hyvin tyypillinen tilanne niissä perheissä, joissa nainen ihan vapaaehtoisesti ottaa jo suhteen alussa kodinhengettären roolin. Ei kukaan ole halukas luopumaan saavutetuista eduista, joten miksi haluaisi miehesikään? Hänen kannaltaanhan tilanne on ihan hyvä. Toki hän ehkä toivoisi kahdenkeskistä aikaa sinun kanssasi, mutta koska sellaista ei ole mahdollista järjestää, hän viettää aikaansa kavereidensa kanssa. Sinähän tilanteeseenne olet tyytymätön, ei mies.
Noh, olet tehnyt virheen jo heti alussa, mutta nyt on aika korjata tuo virhe. Mummua et voi syyttää siitä, että hänelle on syntynyt lisää lapsenlapsia. Etkä myös siitä, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä pienempää lapsijoukkoa hän jaksaa ja haluaa yhdellä kertaa hoitaa. Etkä voi syyttää (ilmeisesti miehesi?) siskoa, ettyä hänkin on hankkinut lapsen. Teillä on lapsia jo kolme, toki hänkin on oikeutettu lisääntymään? Vaikka siitä seuraakin, että mummu ei pysty enää repeämään teille hoitoavuksi kuin pystyi silloin, kun oli vain teidän kaksi lastanne. Nyt teidän pitää vain kehitellä muitakin lapsenvahteja kuin mummu. Jos ei muuta, niin joku lukiolaistyttö tai lähihoitajaksi opiskeleva nuori, joka voisi silloin tällöin maksua vastaan tulla hoitamaan lapsianne. Ja sitten pitää miettiä, että kannattaisiko sun sittenkin palata töihin. Ja kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, niin älä syyllistä itseäsi siitä, että sulla on omiakin menoja. Pahinta, mitä voit tehdä, on luopua nyt omista menoista. Mies kun silloin tajuaa, että kiukuttelemalla hänen ei tarvitse lainkaan hoitaa lapsianne.